Mikä erottaa Venäjän lännestä? Ensinnäkin valtava koko. Jo pelkästään maantieteellisesti maa ulottuu kahden maanosan alueelle, Euroopasta Aasiaan. Ei mitenkään voi ajatella, että elämä on samanlaista Pietarissa ja Vladivostokissa. Uskonto. Venäjällä valtauskontona olevassa ordoksisuudessa korostuu henkisyys, syvyys ja hengellisyys. Yhteisö, ei yksilö. Mysteerit on mysteerejä ja sillä sipuli. Läntisessä, varsinkin protestanttisessa Pohjois-Euroopassa, uskonto korostaa käytännöllisyyttä, pyritään järkiperäisyyteen. Korostetaan yksiöä. Luterilaisuus korostaa työn tekemistä, liha tottelee työtä, työ antaa hyvinvoinnin.
Tämä näkyy vaikkapa ihmisoikeuskäsityksien eroina. Lännessä korostetaan yksilön velvollisuuksia, mutta myös oikeuksia, ihmistoikeuksia. Karkeasti sanottuna itäinen ajattelu korostaa enemmän yhteisön oikeuksia, kuin yksilön.
Venäjän politiikassa on kaksi, ei suinkaan vastakkaista, historiallista, voimaa, slavofiilit ja zapadnikit.Slavofiilit korostavat vanhaa venälästä elämäntapaa: Henkisyyttä, mystisyyttä, tunnelmallisuutta. Zapadnikit nojaavat länsimaisina pidettyihin aisoihin: Rationalisuuteen, tehokkuuteen ja yksilöllisyyteen. Eivät zapadnikitkään uskonnosta luovu, ovatpahan käytännönläheisimpiä, kun slavofiilit. Kumpikin ajattelutapaan kuuluu humanismi siinä mielessä, että vasttustetaan kidutusta ja kuolemanrangaistusta.
Nämä kaksi ajattelutapaa vaikuttavat edelleen Venäjän politiikkaan. Ei siten, että joku olisi selvästi slavofiili tai zapadnikki. Liekö sellaista henkilöä koskaan ollutkaan? Näitä piirteitä on nähtävissä saman ihmisen toiminnassa. Ajattelu muuttuu ajan kuluessa. Joskus taktisista syistä. Vaikkapa Vladimir Putinissa näkyy molempia ajattelutapoja. Pietarilaisena Putin lienee kuitenkin enemmän zapadnikki kuin slavofiili. Nykyisestä presidentistä Dmitri Medvedevistä ei oikein voi vielä sanoa. Aika näyttää.
Emmehän tiedä sitäkään, miten valta entisen ja nykyisen pääministerin välillä jakautuu. Ihan viimeaikaisia kokemuksia Venäjällä ei ole pääministeristä, jolla olisi todellista valtaa. Viime vuosisadan alkupuolella, 1905-1906, ministerineuvoston puheenjohtajana, nykyään sanottaisiin pääministerinä, toimi Sergei Witte.Hänellä oli valtaa, sekä poliittisen tilanteen, että henkiökohtaisten kykyjensä vuoksi. Wittekin sai lähteä lentämällä tehtävästään, kun 1905 kapinointi oli Venäjällä kukistettu.
Käykö nykyiselle pääministerille, samoin? Tuskin, mutta mielenkiintoinen tilanne on, koska toimintamalleja ei löydy. Kysymys kuuluukin: Miten valta jaetaan hallitsijan (tsaari tai presidentti) ja pääministerin kesken.
Demokraattien presidenttiehdokas Barack Obama on valinnut varapresidenttiehdokkaakseen Joseph Bidenin. Senaattoriksi ja 29-vuotiaana, vuonna 1972 valittu Biden antaa Obaman kampanjaan ulkopoliittista osaamista. Tämä kuva halutaan antaa, onhan Joe Biden senaatin ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja.
Julkilausumaton syy, kavereiden kesken Joen, valintaan oli se, että kampanjaan haluttiin harmaita hapsia, 65-vuotias Biden vastaa hyvin elokuun 29. päivä 72-vuotta täyttävää John McCainia. Eikä varmaan Joseph Bidenin tunnettu katolilaisuuskaan kampanjalle haitaksi ole.
Puolustusministeri Jyri Häkämies on keksinyt, asiaa ääneen sanomatta, Venäjan uhkaan vedoten, vaatia 50 miljoonaa euroa lisää rahaa armejalle.
Ministeri perustelee vaatimustaan kaluston kalleudella sekä aluepuolustusjärjestelmän ylläpitokustannuksilla. Aluepuolusjärjestelmä on vanhentunut puolustusoppi, jota pidetään yllä siksi, että kansalaisten mielenkiinto pysyy yllä maan puolustusasioihin.
Miksi tyytyä vain 50 miljoonaan euroon? Samoilla perustella olisi voinut vaatia 500 miljoonaa tai miljardia euroa. Totta hemmetissä taitava poliitikko, ministeri, huomatessaan tilaisuuden, on vaatimassa rahaa hallinnonalalleen. Niin myös puolustuministeri Jyri Häkämies. On toinen, poliittisen harkinnan asia, annetaanko rahoja.
Näissä armejakysymyksissä osan tiedoitusvälineistä käytös on outoa. Kun puolustusministeri tai kenraali esittävät mielipiteitään oman alansa asiosta, ne uutisoidaan usein faktoina. Kun hyvinvointipolitiikan ministeri tai virkamies esittää vaatimuksia tai arvioita, ne hanakasti esitetään mielipiteinä. Mistä johtuu?
Miesten jalkapallon Ykkonen on ylittänyt selvästi kauden puolenvälin. Näytää siltä, että Vuosaaren Viikingit nousee suoraan Veikkausliigaan, karsijan paikassa ovat tiukimmin kiinni AC Oulu ja JJK Jyväskylästä. Grankulla IFK Kauniaisista ja Käpylän Pallo Helsingistä hakevat aika varmasti vauhtia kakkosesta. Kolmannen tippujan paikka on auki: Vaaravyöhykkeessä ovat VIFK Vaasasta, Palloveikot Tampereelta ja Atlantis pääkaupungista. Otteluita on kuitenkin vielä jäljellä, joukkueesta riippuen, joko kahdeksan tai yhdeksän toisin sanoen pisteitä on jaossa enimmillään 27. Teoriassa nyt vankan näköisesti keskikastissa oleva joukkue saataa olla suora nousija tai putoaja.
Jaatinen Julistaa: Suomen puoluerekisterissä on 14 eri puoluetta. Tarvitaanko niitä kaikkia oikeasti?
4 kommenttia:
Putinin ja Venäjän tragedia onkin se, että eliitti on johdonmukaisesti zapadnikkeja toimissaan ja vain PR puolella välillä slavofiilistellään. Silti Lännen eliitin paksukalloisin osa (ja suurin osa ns. rahvaasta) pitää Venäjää mystisenä, vaikeana ja vaarallisena. Eihän se oikeusvaltio siellä niin hienosti toimi, toisaalta. Mutta aitoa pyrkimystä Läntiseksi valtioksi Venäjältä löytyy, tai löytyi. Nyt Putinia selvästi vituttaa. Sanoi että ei laisinkaan kiinnosta koko WTO, pitäkää vaan itte niitä kinkereitänne.
Mielipahaksi on noussut kerta toisensa jälkeen se, että Länsi ottaa Venäjän leikkeihinsä mieluusti jonain Belgian kokoisena valtiona pohjaten kait Venäjän BKT:hen. Venäjä sitten pitää itseään suurvaltana. No hitto, onhan niillä tuhansia ydinkärkiä ja tarpeeksi ohjuksiakin niiden lennättämiseen. Mikä ettei?
Ja onhan Venäjän heikkouden tilaa myös käytetty melko sikamaisesti hyväksi viimeisen 10 vuoden aikana. Kosovon tapaus, ABM sopimuksen purkaminen (ohjuskilpi) ja Naton hivutus kohti rajoja nyt esimerkiksi. Vähemmästäkin hermostuu.
Onpa sitten toteutunut tämä paksukallojen ennustus: mystinen, vaikea ja vaarallinen. Eristyykö Venäjä nyt slavofiiliseksi erakkomunkiksi? Tällaisen Venäjän kanssa toimeentuleminen vaatiikin taas sitä miettimistä, että minnehän sitä kumartaisi ja pyllistäisi tällä erää... Ja kehenkä liittysi? Jos taas varmuuden vuoksi kaikkiin liittoihin mitä löytyy, ainakin ulkojäseneksi, vaikkapa IVY:kin.
Mikko Riikonen
Viiltävää analyysiä. Eipä paljon lisättävää. Kyllä olisi EU:ssa vähitellen uskottava, että Venäjällä on myös oman arvontuntoa. Jos EU:ta tai jotain sen jäsenvaltiota, kohdeltaisiin kansainvälisellä näyttämöllä samalla tavalla, kuin Venäjää aika ajoin kohdellaan. Hulluna koirana, jolta toki halutaan ostaa halpaa energiaa ja raaka-aineita. Voi ehkä hieman harmitaa.
Emmekä voikaan oletaa, että koko Venejä "lännettyy". Onhan siitä maantieteellisesti ja asukasluvultaan iso osa Aasiaa.
Venäjällä on omanarvontuntonsa ja hemmetisti sotilaalista voimaa. Edelleen maa katsoo olevansa uusi Rooma ja pyrkii slaaviveljiä auttamaa. Esimerkiksi Serbejä. Meillä on myös täällä lännessä ja Suomessa omat myyttimme ja uskomuksemme. Niin myös Venäjällä. On totta, että itänaapurissa on oikeusvaltiossa ja demokratiassa paljonkin kehittämistä. Mielipiteemme tästä on myös Rossijalle kerrottava. Myöskään mitään sotillaallisen voiman käyttöä ei tarvitse hyväksyä. Se on kuitenkin ihan varma, ettei oikeusvaltio ja demokratia siten kehity, että tällä puolen rajaa sitä pelätään, vihataan ja ryssitellään.
Venäjää ei mielestäni erota lännestä sen enempi kuin vaikka Italiaa Suomesta. Mitään ylittämättömiä kulttuurisia syitä Venäjän ja lännen väliselle pysyvälle vastakkainasettelulle ei ole. Maan vitsauksena on autoritaarinen poliittinen perinne, joka on muutettavissa, kuten on tehty monessa nykyään länteen luettavassa maassa.
Slavofiilien ja zapadnikkien suuntaukset muodostuivat 1840-luvulla, jolloin todella oli olemassa persoonia, jotka olivat selvästi jompaa kumpaa.
Venäjän johdon nykyiset voimapoliittiset asenteet eivät ole järin sympaattisia. Georgian vähemmistöjen kysymyksessä olisi kaivattu kompromissia, ei yhden osapuolen sotilaallista voittoa. Olen pitemmällä aikavälillä optimistinen, mutta Itä-Euroopan lähitulevaisuus huolestuttaa.
Vielä New Yorkin ja Washingtonin massiivisten terrori-iskujen jälkeen Putin pyrki kaikin voimin lännen ja etenkin Yhdysvaltojen ystävyyteen. Ehkä Venäjän johdossa ajatellaan nyt, että sillä politiikalla ei saatu mitä haluttiin. Georgian tai vaikka Ukrainan kaltaisilla valtioilla on ehdoton ja täydellinen oikeus nojautua länteen ja hakea NATOon, enkä tosiaan ihmettele, jos siellä halutaan niin tehdä. Venäjällä se kyllä koetaan ahdistamisena ja eristämisenä, mitä en sitäkään ihmettele.
Tiedän ns. ratkaisun, joka on ehdoton utopia: Venäjä selvittää ongelmansa ja muuttaa poliittisen järjestelmänsä demokraattiseksi. Sen jälkeen se tulee Länsi-Euroopan integraatioon tavalla tai toisella mukaan. Nykyisellään mahdotonta, mutta ei koskaan on vielä tänään.
Arvostan huomiotasi siitä, ettei Venäjän hallituksen toiminta oikeuta minkäänlaista asenteellisuutta Suomessa asuvia venäläisiä kohtaan. En itsekään koe olevani vastuussa Suomen hallituksen toiminnasta, ja Venäjän ulkopuolella asuvat venäläiset ovat sitä vielä vähemmän oman lähtömaansa suhteen.
Johannes Remy
Kiitos tähänastisista huomioista. Kyllä, Venäjä ei eroa enempää Suomesta, kuin Italia. Suomen maantieteen ja kultuurin voi sanoa olevan jopa lähempänä, ainakin Euroopanpuoleista, Venäjää kuin Italiaa.
Onpahan niinkin, että Venäjän pääministeri on mahdollisesti demokraattisempi, kuin saapasmaan vastaava. Taitaa olla fiksumpikin. Jos kalakaveri pitäisi valita, niin Putinin Volodjan ennemin ottaisin kuin Berlusconin Silvion.Pysyisivät mahdolliset Amurintiikeritkin loitolla :-)
Kyllähän jollakin aikavälillä on täysin mahdollista, että Venäjä demokratisoituu.
Se onnistuu vain siten, että pidetään EU:n puolelta kanavat auki, jatketaan taloudellista ja poliittista yhteistyötä. Esimerkiksi Karjalassa on mahtavat mahdollisuudet taloudelliselle ja poliittiselle yhteistyölle. Siitä hyötyisivät ihmiset molemmin puolin rajaa.Yhteistyön jatkaminen antaa EU:lle myös mahdollisuuden arvostella Venäjää jos tarpeen.
Lähetä kommentti