31 lokakuuta, 2010

Quaking all over!

Valtaosa kveekareista pitää itseään uskovaisina. Liike on perustettu George Fox -nimisen suutarin sisäisen valistumisen seurauksena Englanissa 1600-luvulla. Totuuden ystäviksi itseään kutsuva liike pitää rauhaa ja väkivallattomuutta ehdottomana ohjenuoranaan.
Ryhmän englanninkielinen nimi "Quakers" "Vapisijat" tulee siitä kun Foxia syytettiin jumalan pilkasta 1650 hänen arvostelutuaan Anglikaanista kirkkoa. Oikeussalissa George Fox kehoitti tuomaria vapisemaan jumalan edessä. Tämän tuomari väänsi sitten tämän yhdyskunnan pilkkanimeksi, Quakers, Kveekarit.
Myöheminkin, useaan kertaan, "Totuuden ystävät" ovat joutuneet vaikeuksiin viranomaisten kanssa. Tämä johtuu luonnollisesti Kveekarien ehdottomasta pasifismista.
Jonkin sortin turvapaikan liike sai Yhdysvalloista, erityisesti Pennsylveinian osavaltiosta, koska osavaltion perustaja William Penn on Kveekari.
Liike ei Yhdysvalloissakaan levinnyt erityiseksi massaliikkeeksi sen jo edellämainitun ehdottoman pasifismin sekä siksi, että liike ajoi muun muassa orjuuden lopettamista ja intiaanien asiaa. Muutenkin heikommassa asemassa olevien auttaminen on kuulunut Totuuden Ystävien toimintaan.
Kveekarien työ on saanut myös tunnustusta: vuonna 1947 kveekarien vetämät avustusjärjestöt saivat Nobelin rauhanpalkinnon.
Totuuden Ystävät eivät ole suuren suuri yhdyskunta, heitä on kaiken kaikkaan noin 350 000, suomestä löytyy ehkä muutamia kymmeniä Kveekareita.
Kveekareilla ei ole kirjoitettuja tekstejä eikä uskontunnustusta, heillä ei ole erityisiä seremonioita, eikä palkkapappeja. Totuuden Ystävien hartaushetket eivät perustu mihinkään erityiseen kaavaan, niissä saatetaan laulaa, rukoilla mutta myöskään täysin hiljainen hartaus ei ole tavaton.
Vaikka ei olisikaan samaa mieltä Kveekareiden kanssa uskonnollisista asioista ovat heidän ilmoittamansa ylevät periaatteet yhteneväisiä sosiaalista politiikkaa edistävän kansalaisen kanssa. Muiden auttamiseen ja tasa-arvoon vahvasti sitoutuneet Kveekarit eivät hyväksy sukupuoleen, yhteiskunnallieen asemaan, rotuun, uskontoon tai mihinkään muuhunkaan perustuvaa syrjintää.
Tiedoksi kaikille päivi räsäselle: enemmistö Kveekaresita katsoo olevansa kristittyjä.

Pekka "Albert" Järvinen on Hasse Wallin ja Jukka Tolosen ohella ensimmäisiä kitarasankareita maassamme.
Nyt Hurriganesin kitaristina todelliseen suomalaisessa mittakaavassa supertähden asemaan nouseesta Järvisestä on kirjoitettu peräti erinomainen kirja. John Fagerholm ja Jaakko Riihimaa ovat tehneet suurtyön kirjoittaessaan liitteineen 444 -sivuisen opuksen tästä moni-ilmeisestä taitelijiasta.
Kirja on henkilöhistoria, se esittelee Pekka Järvisen elämän syntymästä, 25. lokakuuta 1950 ,aina 24. maaliskuuta 1991 tapahtuneeseen kuolemaan asti. Teos on vetävästi kirjoitettu ja siitä koristaa runsas kuvitus. Monet kuvista ovat julkisuudessa ensimmäistä kertaa.
Pekka Järvisen elämässä oli kaksi vaikuttavaa tekijää: musiikki ja päihteet. Järvinen oli aivan loistava rock and roll ja blues kitaristi, mutta Pekka oli myös päihteiden sekäkäyttäjä. Ilman huumoria: Albert Järvinen veti kaikkea mikä kävi päähän, muovipussia myöten. Tätä ei kroppa kestänyt.
Pari lainausta, jotka kuvaavat Albert Järvisen elämää määritelleitä asioita:
"Jossain Safari -klubin baaritiskillä hengailtiin 70-luvun puolivälin jälkeisinä aikoina. Järvinen imi viinaa helvetisti enemmän kuin me muut ja ainakin silloin se oli tukevasti niissä pulvereissa koko ajan. Kerran se tokas siirrellen niitä isoja rillejään pitkin nenänvartta, että -heh-heh, mulla on varmaan ihan erilaiset sisuskalut kun kaikilla muilla, kun mä pystyn vetään paljon enemmän."
Edellä mainittu on lainaus kitaristi Jukka Ormalta. Seuraava on rumpali Ippe Kätkän kuvaus Järvisestä taitelijana: "Se oli ihan täysiverinen muusikko. Musiikin tekijä ja musiikista eläjä."
John Fagerholmin ja Jaakko Riihimaan "Albert Järvinen" on ehdoton lukemisto kaikille niille, jotka muistavat Albert Järvisen musiikilliset huippusuoritukset sekä kaikille muillekin musiikin rakastajille.

Ei pelata pääkaupungissa ensi kaudella Veikkausliigan paikallisotteluita. Tehottomat Vuosaaren Viikingit ottivat kärsäänsä Jyväskylän Jalkapalloklubilta puhtaasti 2-0 eilen Harjun kentällä. Tunnustus jyväskyläläisille, jotka olivat saapuneet paikalle sankoin joukoin: karsintamatsi pelattiin 3232 katsojan edessä.
Edellä mainitusta tuloksesta huolimatta Helsingissä pelataan ensi kaudelle hyvinkin mielenkiintoisia paikallismatseja. Miesten Ykkösessä.
Sarjaan noussut, alunperin ruotsinkielinen, kantakaupungin jengi HIFK, herättää varmaankin intohimoja Viikinkien enimmäkseen itä-Helsinkiläisissä kannattajissa.
Ehkä se nousukin sitten joskus toteutuu...

Jaatinen Julistaa:
And every season you go through.
Gives you more, more than sky or you.
And the love is the name, the name of the game.
With love we will fly so high there´s no sky.
High they will fly, it´s always worth a try.
High (Järvinen-Kätkä-Maijanen)

29 lokakuuta, 2010

Pop, pop, pop, pop -ulismia!

Populismi on kansankiihotusta, asioiden yksinkertaistamista ja vaikkapa sitä, että itse populisti ei aiokaan kantaa vastuuta päätöksenteosta tai puheistaan.
Yleensä tätä politiikan ilmiötä ei pidetä kovinkaan toivottavana. Tottakai joku on jopa tunnustautunut positiivisessa mielessä populistiksi.
Onhan niinkin, että keskustelussa helposti leimataan poliittisen vastustajan kaikki esitykset helppohintaiseksi populismiksi, koska kanta poikkeaa esittäjän kannasta. Yhden sortin populismia tämäkin.
Yksi ilmiön määrittely lisää: "Populismi on poliittiseen valtaan pyrkimistä, johon kuuluu asioiden karkeaa yksinkertaistamista, kuppilamielipiteiden ja -asenteiden totena esittämistä sekä tämän toimintatavan (tahallinen) sekoittaminen selkeäsanaisuuteen ja mutkattomuuteen."
Tästä käy ilmi tämän ilmiön suurin ongelma: annetaan kansalaiselle kuva, että asioista ei tarvitse itse ottaa juurikaan selvää. Asiat hoituvat tämän mutkattoman ja usein hauskan ihmisen toimesta. Näinhän ei ole, terveeseen kansanvaltaan kuuluu myös aktiivinen, asioista selvää ottava äänestäjä.
Toisekseen populistin äänestäminen ei auta niihin, tärkeisiinkään, asioihin joita nämä helppoheikit esille nostavat. Äänestäjän pettymys poliitikkoihin kasvaa, ei haluta edes äänestää. Vastuuta tastäkään ei kanna populistipolitikko.
Äänestysaktiivisuus laskee yleensä niiden ihmisten keskuudessa, jotka yhteisiä palveluita, politiikkaa, tarvitsevat. Hyvinvoivat kyllä äänestävät, tämä näkyy sitten päätöksentekoelinten kokoonpanossa.
Toisin sanoen populistinen politiikka johtaa sen oman kannattajakunnan aseman heikentämiseen. Ainut, jonka hyvinvointi paranee on populistinen poliitikko.
On ilmiselvää, että populistista politikkaa keppihevosenaan käyttävä esittää rämäkän käytöksensä suorapuheisuutena ja mutkattomuutena.
Ei pitäisi olla ilmiselvää se, että tiedoitusvälinessä tämä sama argumentaatiovirhe tehdään vahingossa.
Populistinen poliitikko ei pidä kysymyksistä jotka alkavat: Mitä tarkoitatte sillä, että...ja millä perustelette väiteenne...tai vaikkapa: mitkä ovat konkrettiset toimenpiteenne, että saataisiin...
Näitähän kysytään "tavallisilta" päättäjiltä. Olisi mukavaa, että niitä esitettäisiin enemmän myös populistipolitiikoille. Ei kai vallan vahtikoira ole suinkaan kesy populimin edessä?

Keskiviikkona pelattiin yli kolmentuhannen silmäparin edessä jalkapallon Veikkausliigan karsintojen ensimmäinen osaottelu.
Vuosaaren Viikingit joutui taipumaan 1-1 tasapeliin Jyväskylän Jalkapalloklubia vastaan.
Itse asiassa Viikingit saa olla tasapeliikin tyytyväinen, sen verran jäykkää kotijoukkueen peli oli varsinkin toisen puoliajan alussa.
Ratkaiseva toinen osaottelu pelataan Jyväskylän Harjun kentällä lauantaina klo. 14:00 alkaen. On selvää, että Jyväskylä on etulyöntiasemassa. On kuitenkin syytä muistaa, että Vuosaaren Viikingit ei suinkaan esittänyt parasta peliään.
Jos Itä-Helsingin ylpeys pystyy rentoon peliin ja saa vielä rempseän stadilaishengen päälle voidaan toki pääkaupungissa ensi kaudella nähdä oikeita paikalliskamppailuja.

Jaatinen julistaa: Eilen alkoivat Helsingin messukeskuksessa kirjamessut. Messujen teemana on Ranska. Tarkoittaako tämä sitä, että tapahtuma päätyy katuja tukkivaan mielenosoitukseen ja mellakkaan?

24 lokakuuta, 2010

Babatunde Wusu - Lahdensyöjä, Lahdensyöjä!

Tänään on 24. lokakuuta, YK:n päivä. Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja on astunut voimaan 24.10. 1945. Peruskirja viettää siis 65 -vuotisjuhliaan. Ei muuten paljon ole julkisuudessa näkynyt.
YK:n tehtävänä on edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta sekä terveyttä. Eipä ole paljon rauhaakaan näkynyt, jos katsotaan maapallon laajuisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Yhdistyneet Kansakunnat olisi täysin epäonnistunut.
Edellä mainitut ja muut YK:n, peräti ylevät, päämäärät ovat sellaisia, että niitä kannattaa tavoitella, vaikkei niiden toteutuminen ihan lähitulevaisuudessa olekaan.

Ruotsin kruununprinsessa Victoria on ollut vuosikausia mielistelevien typerysten ympäröimä kertoo Victorialle historiaa opettanut Herman Lindqvist.
Opettajan mukaan Victoria on kiinnostunut historiasta ja myös aika jolloin nykynen Suomi oli osa Ruotsia on tuttua kruununprinsessalle.
Historian tuntemus olisi kaikille julkisissa tehtävissä toimiville hyväksi. Ne mielistelijät ja typerykset kyllä pyörivät ympärillä ihan pyytämättäkin.

Jalkapallon Veikkausliigan viimeinen kierros ratkaisi putoajan ja karsijan. Varsinkin Lahden kamppailu Turun Palloseuraa vastaan oli dramaattinen: Jari Litmasen joukkue oli vielä liigapaikassa kiinni, kun ottelusta oli pelattu 70 minuuttia, Lahti johti TPS:aa vastaan 0-2.
Minuuttia myöhemmin Babatunde Wusu kavensi komealla kaukolaukauksella 1-2:een. Tasoitus tuli Jonathan Johanssonin toimesta kymmenen minuuttia myöhemmin. Tämän maalin jälkeen Fc Lahden maalivahdin Janne Leinon vintti pimeni ja hän hankki itselleen suoraan suihkuvuoroon oikeuttavan punaisen kortin.
Niin, eipähän tästä sitten muuta puuttunutkaan, kun se, että TPS:n Babatunde Wusu teki vähän ennen loppua 3-2 voittomaalin. Surullinen loppu Fc Lahden veikkausliigataipaleelle. Voitollaan turkulaiset varmistivat pronssiset mitallit. Liigakakkoseksi sarjassa nousi, hurjasti mitalliaan juhlinut, Kuopion Palloseura mahtavan loppukauden ansiosta. Suomen mestaruuden vei Helsingin Jalkapalloklubi 23. kerran seuran historiassa.
Liigapaikasta karsii kotonaan 1-2 Hakalle hävinnyt Jyväskylän Jalkapalloklubi.
Karsinta pelataan kaksiosaisena, ensimmäinen osaottelu pelataan Vuosaaren Viikinkien kotikentällä Heteniityssä ensi keskiviikkona.
Viikingit ovat lievä ennakkosuosikki henkisesti helpomman asetelman vuoksi. Vuosaarelaisjengillä on kaikki voitettavana, jyväskyläläisillä kaikki hävittävänä.

Jaatinen Julistaa:
Me Yhdistyneiden Kansakuntien kansat, vakaana tahtonamme, pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsauksilta, joka on jo kahdesti nykypolven eläessä on tuottanut ihmiskunnalle sanomattomia kärsimyksiä.
Uudelleen vakuuttaa uskovamme ihmisen perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen, miesten ja naisten sekä kansakuntien, suurten ja pienten yhtäläisiin oikeuksiin.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan alku (24.10.1945)

22 lokakuuta, 2010

Perkele - jalkapallon suojelustonttu!

Entäpä jos Suomeen ei oliskaan tullut kristinuskoa. Käytössämme olisi useita jumalia ja henkiolentoja:
Ykkönen olisi Ukko Ylijumala. Ahti, vedenhaltija, kalastastajien auttaja ja Tapio toimisi metsänhaltijana. Sivuhomminaan Tapio järjestäisi Suomen Keskustalle vaalirahoitusta.
Naispuolisiakin voimahahmoja löytyy: Rauni, Ukon Akka ja vaikkapa Tellervo, metsähaltija.
Perkele on taivaan/ukkosenjumala. Nämä ovat esimerkkejä, jumalia ja henkiä on joka lähtöön.
Jokainen huomaa, että nämä jumalat ovat maatalousyhteiskunnan ajalta, nykyaikastunut uskontomme tuntisi joukon uusia jumalia:
Keli, Autoilun ja koneellisen liikkumisen jumala, koska joka syksy Keli yllättää autoilijat. Lehtikeli, edellisen veli,radalla kulkemisen jumala. Jokainen on kuullut kuinka Lehtikeli myöhästyttää junia. Jumi on ollut ennenkin merkittävä tarkemmin määrittelmätön olento. Nykyään Jumi on elektronikan jumala. Useinhan tapahtuu, että sähkölaite menee Jumiin. Perkele on suomalaisen jalkapallon suojelustonttu, nimenomaan tonttu.
Sitä on vaikeampi sanoa miten tämä nykyiaikanen muinaisusko suhtautuisi naispuolisiin tietäjiin tai samaa sukupuolta olevien henkilöiden yhteisasumiseen.

Tänään on Ilmestyskirja Nyt -elokuvan ystäville tarjolla herkkua: YLE -teema esittää tästä Francis Ford Coppolan alunperin 1979 ohjaamasta klassikosta ohjaajan version. Leffa alkaa 21;55 ja päätyy seuraavan vuorokauden ensimmäisen tunnin jälkeen. Ei siis erityisen iltaunisille. Horror, Horror.

Englantilainen huippujalkapalloilija, Wayne Rooney, on tehnyt viiden vuoden jatkosopimuksen nykyisen seuransa, Manchester Unitedin kanssa.
Häh, eikö koko viime viikko jauhettu siitä, että Rooney haluaa pois Unitedista? Keskiviikkona Wayne ilmoitti, ettei hän allekirjoita uutta sopimusta.
Tänään saimme kuitenkin kuulla, että Wayne Rooneyn sopimus kestää vuoteen 2015 saakka.
Kehen on uskominen? Herää aiheellinen epäilys siitä, että koko viimeviikkoinen "Rooney lähtee" -keskustelu oli vain manageri Alex Fergusonin ja Wayne Rooneyn keksimä juoni, jolla saatiin huomio pois tapahtuvasta, eli sopimusneuvotteluista.
Tottakai Rooney iloitsi keltaisen lehdistön vedättämisestä viimeaikasten tapahtumien valossa.
Todellakin, myös julkisuuden henkilöillä on oikeus puhua palturia lehdistölle. Ei ole lehdistön yksinomainen oikeus kirjoittaa palturia julkisuuden henkilöistä. Hauskaa!

Jaatinen Julistaa:
Oi Ukko ylijumala,
tule tänne tarvittaessa.
Ota kultainen kurikka,
kätehes oikiahan.
Jolla haittoja hajota,
pihtipuolia porota!
Synnytysloitsu

17 lokakuuta, 2010

K.K vs. I.S

Olisiko muunlainen puoluejako maassamme mahdollinen kuin nykyinen? Onhan niin, että tämän hetkinen ryhmitys pohjaa yli sata vuotta sitten perustettuihin puolueisiin.
Eräistä väitteistä huolimatta se ei ole puhtaan luokkapohjainen: varsinainen teollisuustyöväestö laajemmin muodostui tasavaltaan vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Mutta sitten siihen vaihtoehtoiseen jakoon: katsokaamme kolme erottavaa tekijää. On selvästi havaittava rajalinja klassisten liberaalien ja sosiaaliliberaalien välillä.
Edellämainittu korostaa, kärjistetyimmillään, yksilön ja vain yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Jälkimminen pitää esillä yhteisvastuta, yhteistä ja yhteiskunnan vastuuta.
Toiseksi on jakolinja arvokonservatiivien ja arvoliberaalien välillä. Konservatiivi ei hyväksy poikkeavuutta yleisestä tai yleiseksi väitetystä normista. Ääritapauksessa konservatiivi hakee poliittisen ohjelmansa tulkisemalla raamattua haluamaansa suuntaan.
Arvoliberaali lähtee moniarvoisuuden ideasta: kaikki ihmiset ovat samanarvoisia taipumuksistaan huolimatta. Pahimmillaan arvoliberalismi johtaa äärimmäiseen kulttuurirelativismiin: kaikki yksilön teot ovat nähdään hyväksyttäväksi jos vain ne voidaan asettaa kuvitellusti tai todellisuudessa jonkin kultuurin viitekehykseen.
Myös kansallisuus ja kansainvälisyys jakaa ihan mielenkiintoisella tavalla. Tiukan kansallisesti ajatteleva haluaa määritellä kansallisen edun, jota sitten siellä, isossa pahassa maailmassa ajetaan.
Kansainvälisyyden kannattaja katsoo, että sääntöjen täytyy olla maapallolla kaikille samat, ketään ei saa nöyryyttää. Saastuminen ja köyhyys ovat Telluksen asukaiden yhteisiä ongelmia, jotka voidaan ratkaista vain kaikkien yhteistyöllä.
Ääritapauksissa kansallinen on sotaa lietsova nationalisti ja kansainvälinen on taas hyväuskonen hölmö, jota globaali rikollisuus käyttää härskisti hyväkseen.
Tässäpä oli esimerkkejä. Näiden kolmen jaon pohjalta näkyisi muodostuvan kaksi päälinjaa: Kansalliset konservatiivit ja Internationaalit sosiaaliliberaalit.
Jos nykyiset tasavaltamme poliittiset ryhmät sijoitettaisiin näihin laatikoihin niistä useimmat menisivät osiin. Jostakin puolueesta toki valtaosa mahtuisi helposti jompaan kumpaan. Päätelkää itse, miten ne menevät.
On ihan mahdollista, että jollakin aikavälillä poliittiset toimijat ryhmittyvät edellä kuvatulla tavalla. Ei niin, että maahamme tulisi kaksipuoluejärjestelmä, vaan kansallisten konservatiivinen ja internationaalien sosiaaliliberaalinen ryhmittymät.
Tällaisia merkkejä on ollut nähtävissä muun muassa presidentinvaalien toisen kierroksen asetelmissa.
Kansalliset Konservatiivit - Internationaalit Sosiaaliliberaalit, K.K ja I.S -asetelma toisi ainakin uutta sähköä tasavallan poliittisiin kuvioihin.

Täydelliset naistet -teeveesarjasta tähtiin noussut Eva Longoria Parker on saanut itseään esittävän vahanuken Las Vegasilaiseen Madame Tussauds -vahakabinettiin.
Kuvan perusteella näyttelijää ja nukkea on vaikea erottaa toisistaan. Joidenkin lähteiden mukaan ero paljastuu näytellessä: nukke on parempi.

Rovaniemen Palloseura se ei vain suostu pysymään poissa ylimmältä sarjatasolta. Kymmenen vuoden sisällä seura on kolmesti pudonnut ykköseen ja kolmesti noussut takaisin pääsarjaan.
Rovaniemeläisten suora nousu Veikkausliigaan varmistui eilen joukkueen voitettua kotikentällään KooTeePeen 2-1.
Aivan yhtä tuhteja otteita esitti kotikentällään Vuosaaren Viikingit lyödessään jo varmaksi putojajaksi tuomitun Mikkelin Palloilijat Heteniityssä 2-0.
Veikkausliigan sarjataulukkoa katsoessa voi todeta, että vuosaarelaisten karsintojen kiistakumppaniksi on vielä useita vaihtoehtoja: IFK Mariehamn, AC Oulu, Vaasan Palloseura, Fc Lahti ja Jyvaskylän Jalkapalloklubi.
Jos asiaa katsoo yleisön kiinnostavuuden, lipputulojen, näkökulmasta, niin Jari "Kuningas" Litmasen tähdittämä lahtelaisjengi lienee toivelistalla.
Tulosmielessä JJK vaikuttaa etukäteen heikoimmalta.
Nyt seuraa se hauska juttu: karsintapelien ajankohta on vielä avoinna. Toivottavasti kuitenkin ennen joulua.

Jaatinen Julistaa:
Migalgit ovat siniset vilkkuvalot auton katolla, joita vilkuttamalla moskovalainen korkea viskaali päässee ohittelmaan liikenneruuhkissa muut kansalaiset.
On käynyt ilmi, että ökyrikkaat venäläiset ovat hankkineet vilkkuvaloja omaan käyttöönsä lahjomalla. Tästä tavalliset autoilijat ovat hermostuneet ja protestoivat moista etuoikeuttetujen ryhmää vastaan laittamalla kulkupelinsä katolle sinisen muoviämpärin.
Hauskaa, ehkäpä se kansalaisyhteiskunta alkaa vähitellen itänaapurissakin muodostua.

15 lokakuuta, 2010

Laissez faire - Highway to hell

Onko yksilön menestys/tappio hänen oma ansionsa tai syynsä? Tämä on kysymysten kysymys.
Miten on, jos joku voittaa arvonnassa 7 000 000 euroa, onko se hänen erinomaisuuttaan, Tuskin, jos ei sitä lasketa innovaatioksi, että kansalainen älysi osallistua arvontaan.
Entäpä jos joku syntyy yltiörikkaaseen sukuun, niin rikkaaseen, että pystyy ajan kulukseen perustelemaan kustantamoita ja ostelemaan jalkapallojoukkueita. Perintöä tuskin monikaan pitää perijän ansiona.
Klassinen liberalismi lähtee siitä periaatteesta, että yksilön menestys on hänen ansiotaan ja toisaalta hänen menestymättömyytensä on hänen oma vikansa.
Ympäröivillä toisilla yksilöilä tai yhteisöllä toisin sanoen yhteiskunnalla ei ole mitään osaa eikä arpaa.
Yhteiskunnan tehtäväksi riittää karkeasti sanottuna poliisin, rajavartioston ja armeijan ylläpito. Kuulostaako peräti itsekkäältä? Kyllä tallaista ideologiaa kannattaa yllättävän moni. Varsinkin menestynyt yksilö.
Kokemuksesta tiedämme, että myös muut kansalaiset ja yhteiskunta vaikuttavat yksilön hyvinvointiin. Jokainen itse tietysti kantaa aina vastuun tekemisistään. Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa.
Tarvitaan kuitenkin yhteistyötä, sosiaalista ajattelua.
On aina tarvittu. Jo muinaiset kädelliset pitivät huolta fyysisesti heikommista yksilöistä. Tehtiin yhteistyötä ruoan hankinnassa ja kasvattamisessa. Jos oltaisiin toimittu klassisen liberalismin oppien mukaan toisin sanoen: kaikki mulle nyt heti ja piru periköön viimeisen, olisi ihmiskunta tuhoutunut lähtökuoppiinsa.
Ihminen joka kuvittelee, että hänen menestyksensä on vain omaa ansiotaan on harhainen egoisti, joka uskottelee itselleen pärjäävänsä ilman muita.
Tottakai voidaan ja on syytäkin keskustella siitä, mika on yksilön oma vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja toisaalta kuinka pitkälle yhteisö säätelee kansalaisten elämää.
Ilmiselvää on se, että ilman sosiaalista ajattelua ja yhteistyötä emme selviä. Laissez faire - antaa mennä -on tuhon tie. Highway to Hell.

Yleisilme Suomen pelistä Unkaria vastaan oli pelokas. EM-karsinnat ovat alkaneet surkeasti: kolme ottelua, kolme tappiota.
Tänään Suomen Jalkapalloliitto kuitenkin tiedotti, että päävalmentaja Stuart Baxter jatkaa tehtävässään. Oliko oikeastaan realistisia vaihtoehtoja? Olisiko liitolla ollut varaa maksaa kahta päävalmentajan palkkaa.
Baxterin eroa oli vaatinut erityisesti bulevardilehdistö. No eihän Stuartin käytös ollut mitenkään hyväksyttävää ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Tuon kaltaista taistelevaa asennetta kaivataan Huuhkajilta kentällä.
On selvää, että valtaosa, erityisesti iltapäivälehtien, niin sanotuista urheilutoimittajista ei ymmärrä kuningaspelistä pyhää pöläystä. Haettiin kohu-uutista.
Palloliitto teki oikean ratkaisun: Huuhkajat ovat nyt pahasti Baxterin valmentamana siipirikkoja. Nyt on Stuart Baxterilla elämänsä tilaisuus saada Siipiveikkojen taistelukyky, kynnet ja nokka, taas teräväksi.
Suomalaista jalkapalloa ei totisesti ajaisi eteenpäin se, jos juorulehdet valitsisivat päävalmentajan.

Jaatinen Julistaa: Sisäministeri Anne Holmlund perustelee löperöä aselakiesitystään saamansa sähköpostin määrällä. Totta kai on hienoa, että ministeri kuulee kansalaisia, mutta onko todellakin sähköpostin määrä joku mittari? Eikö sisäministerillä ole omia mielipitetä? Pelottavaa.

10 lokakuuta, 2010

Anne ja muut luokan kovikset

Ulkoministeri Alexander Stubb katsoo, että sisäministeriön työryhmän esittämä kerjäämisen kieltäminen julkisilla paikoilla ei auta itse ongelmaan, joka on romanien syrjintä ja köyhyys.
Stubb esittääkin Euroopan Unionin laajuisia toimenpiteitä romanien ongelmiin. Oikein.
Mutta hei! Alexander Stubb on kokoomuslainen ministeri. Myös kokoomuslainen, sisäministeri Anne Holmlund, on tiukasti kerjäämisen kiellon kannalla.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän enemmistö tukee innolla tätä kieltolakia. Varsinkin ryhmän tiuskea rakki, erittäin vaikutusvaltainen, Ben Zyskowicz, on esiintynyt suorastaan rillit huurussa kovana kundina.
Ei voi välttyä vaikutelmalta, että tasavaltamme kurioikeiston, osa Kokoomuksesta, Keskustasta ja Perussuomalaiset, välillä on kilpailu siitä kuka uskaltaa olla "luokan kovis".
Toisin sanoen kuka uskaltaa esittää kovimpia ratkaisuja ulkomailta tuleviin epätoivottaviin ilmiöihin ja rikollisuuteen yleensäkin. Ei kestä pitkään, että joku esittää romanikerjäläisten keittämistä purkkiruoaksi ja purkkien lähettämistä Afrikkaan nälanhädän ratkaisuksi.
Mutta kokoomuslainen Stubb ei usko kerjäämisen loppuvan kieltämällä. Onko Kokoomusessa sitten hajaannus? Ei ole. Toki Stubb ja Zysse ovat oikeasti sitä mieltä, mitä ovat kannakseen ilmaisseet, mutta tuskin edustaja Zyskowiczkään oikeasti uskoo kiellosta olevan ratkaisuksi.
Romanikysymyksestä ei tehdä päätöstä puolueen sisällä, vaan ihan tarkoituksella esitetään julkisuudesta kahta, toisilleen vastakkaista, kantaa.
Kokoomukselle on edullista pitää tätä asiaa esillä siksi, että puolueen puheenjohtaja voi väistää vastuunsa valtionvarainministerinä.
Toisekseen tulevien eduskuntavaalien gallupsuosikille on eduksi se, että liberaali Alexander Stubb vie hengityisilmaa suurimmalta oppositiopuolue sosiaalidemokraateilta.
Kovan oikeiston pojat (Anne Holmlund kuuluu tähän ryhmään) sitten kyllä pitävät oman äänestäjäkunnan tyytyväisenä.
Saksassa tätä toimintatapaa kai kutsutaan nimellä Doppelstrategie. Suomessa puhutaan kaksilla kortilla pelaamisesta.

Tänään on Aleksis Kiven (1834-1872) ja suomalaisen kirjallisuuden päivä.
Kiven ehdottomasti tunnetuin teos on Seitsemän Veljestä. Kirjan on lukenut ja siihen tutustunut valtaosa tasavaltamme asukaista.
Valitettavasti suuri osa on joutunut lukemaan kirjan pakosta kansa- tai peruskoulussa. Tämä on tietysti aiheuttanut sellaisen henkisen nyrjähdyksen, että aikuisena tämän teoksen suuntaan ei halua virtsatakaan.
Harmi, koska Seitsemän Veljestä on oikeasti perin erinomaisesti kirjoitettu ja viihdyttävä kirja. Toivottavasti nyttemmin tästä koululaisten pakkoluettamisesta on luovuttu ja siirrytty enemmänkin siihen, että oppilaita ohjataan kirjallisuuden pariin.
Valitkoon sitten itse kukin vaikka Tarzaneita, Harry Pottererita tai Viisikoita. Jos lukemisesta tulee harrastus, ehtii sen Seitsemän Veljestä lukea vapaaehtoispohjalta, jolloin itse saa iloita teoiksen erinoimaisuudesta.

Jalkapallovalmentajan tehtäviin kuuluu muun muasa joukkueen taktiikan ja kehittämisen lisäksi julkisuudenhallinta. Välillä tuntuu, että tämä "mediapeli" saa jengin vetäjän työstä kohtuuttoman osan.
Ajatellaanpa vaikka Helsingin Jalkapalloklubin valmentaja Antti Muurista: hän on johtanut joukkueensa viidesti Suomen mestariksi, kahdesti Suomen cupin ja kolmesti liigacupin voittoon. Lisäksi Ana on ensimmäinen ja toistaiseksi ainut suomalainen valmentaja, jonka joukkue on pelannut Mestareiden Liigassa.
Kuitenkin, tälläkin kaudella, kummastuttavan paljon, arvuuteltiin Muuriselle potkuja HJK:n peräsimestä. On niin, että tiedoitusvälinessä ei jostain syystä pidetä Antista. Tuloksethan ovat kovia.
Olisiko niin, että tämä "valmentajalle potkut" -juttu on apinoitu isosta jalkapallomaista, arvellaan, että sehän on sitä jalkapallokultuuria.
Joopasen joo, olisi syytä apinoida sitten myös se asiantuntemus ja erityisesti ne katsojaluvut niistä oikeista jalkapallomaista.

Jaatinen Julistaa: John Lennonin syntymästä tuli eilen kuluneeksi 70 vuotta:
A working class hero is something to be/If you want to be a hero, just follow me.
John Lennon: Working class hero

08 lokakuuta, 2010

Yleislakossa ollaan!?

Tasavallassa pitäisi olla tällä hetkellä yleislakko, jos Facebookin yleislakolla uhkailevalle sivulle tukensa antaneet pitäisivät sanansa.
Profiili vastustaa kansanedustajien palkkioiden korotusta ja siinä luvattiin, että jos 100 000 kävijää painaa "tykkään" -nappia maassa alkaa yleislakko.
Ei alkanut. On totta, että eduskunnan palkkiotoimikunta osoitti olematonta psykologista silmää korottessaan lainsäätäjien palkkiota, ei palkkoja, koska kansanedustajuus on luottamustehtävä. Ajoitus korotuksille oli nyt erityisen huono, kuin usealla alalla ovat neuvottelut työehtosopimuksista alkamassa.
Asia ei kuitenkaan muutu uhkailemalla yleislakolla. Palkkiokäytäntöä on muutettava. Sen muuttaa eduskunta. Vaalit järjestetään huhtikuussa.
Naamakirjayleislakkoilijat muuten tuskin pystyisvät organisoimaan oikeaa lakkoa. Eivätkä kestäisi siinä mukanakaan. Ei tainnut olla aikomustakaan aloittaa.

The Whon Live at Leeds, The Rolling Stonesin Get yer ya -ya`s out, Lynyrd Skynyrdin One more from the road, Dr Feelgoodin Stupidity, Motörheadin No sleep til Hammersmith ja vaikkapa suomalaisista Hurriganesin Rock and roll all night longin a-puoli ja b1.
Nämä ovat esimerkkejä kovista rock -livelevyistä. Tähän samaan sarjaan asettuu Michael Monroen uusi keikkataltiointi Another night in the sun,/Live in Helsinki. Nimestä sen verran, että jos tämä yöllinen aurinko jotakuta hämmentää, niin sen selittää se, että rypistys on tallenettu heinäkuussa tänä vuonna.Tällöin ystävämme aurinko oli nähtävillä.
Rokin livetaltioinnissa on olennasta, että kuulijalle välittyy keikkatunnelma, ei niinkään se, että soitto on täysin moitteetonta tai se, että se kuullostaa samalta kuin studioäänitteellä.
Michael Monroen ensi vuoden alun studiolevyn alkupalaksi tarkoitettu keikkataltiointi täyttää erinomaisesti edellämainitun vaatimuksen. Hiostava rock and roll meininki kestää levyn ensimmäisestä Demolition 23 palasta, Nothin`alright, aina viimeiseen Stooges -lainaan nimeltään 1970.
Jossakin arvostelussa kaivattiin dvd-levyä kuvitukseksi tälle rokkaukselle. Kehoitus kuuluu: hanki itsellesi mielikuvitus. Michael Monroe yhtyeineen paiskaa heinäkuun 6. niin kovan vedon Helsingissä sijatsevan Tavastia -klubin lavalta, että tiukka keikka välittyy kaikille jotka vähääkään pysyvät käsitteeliseen ajateluun ja ymmärtävät rokista mitään.
Menkää itse katsomaan: levyä juhlistavan kiertueen Suomen osuus alkaa kahdella esiintymisellä Helsingissä 16. lokakuuta jatkuen Turkuun, Jyväskylään, Ouluun ja Tampereelle. Tämän hoidettuaan bändi esiintyy marraskuussa Isossa-Britanniassa Motörheadin 35-vuotisjuhlakiertueella.
Motörhead on ryhmä jota Michael Monroe kunniottaa livelevyllään biisillä Motorheaded for a fall.
Kunnioitus on molemminpuolista, ei Lemmy Kilmister ketä tahansa orkesterinsa 35-vuotisjuhliin kelpuuta.
Näin on, annos kovaa rokkia tiedossa. Brittein saarilla ollaan jo lähellä yliannostusta.

Jalkapallon Mestareiden liigaa on pelattu kaksi kierrosta. Varsinaisia yllätyksiä ei ole vielä tapahtunut, koska se ei ole yllätys, että Barcelona ei pysty voittamaan Rubin Kazania.
Tuppaa vain olemaan niin, että aliarvioimme venäläisjoukkueita, jotka ovat medianäkyvyydeltään heikommilla, kuin näiden suurten länsi-eurooppalaisten liigojen joukkueet. On vaan koitettava uskoa, että itäisen naapurimme jalkapalloliiga on kohtuullisen kova ja sieltä tulee kilpailukykyisiä jengejä.
Edellinen televisio-ottelu ei mielenkiinnollaan häikäissyt: Internazionale Milano teurasti Werder Bremenin 4-0. Toivotaaan, että seuraava 19. lokakuuta nähtävä Real Madrid - AC Milan on tiukempi.
Kovimmat mestarisuosikit ovat: Barcelona, Manchester United ja Bayern München.

Jaatinen Julistaa: Yleensä maat ovat ylpeitä, kun niiden kansalaisille myönnetään Nobelin rauhanpalkinto. Ei Kiina, tämä diktatuurivaltio pitää pöyristyttävänä, että Liu Xiabo sai palkinnon.
Kiinan ulkoministeriön mukaan Nobelkomitea on häpäissyt palkinnon myöntämällä sen toisinajatteljalle. Ilmeisesti Kiinan mielestä sen ihmisoikeustilanne on kunnossa. Liu istuu 11 vuoden tuomiota valtion vastaiseen toimintaan yllyttämisestä.
Se sitten niistä ihmisoikeuksista.

03 lokakuuta, 2010

Deutsche Wiedervereinigung 20 Jahre

Tänään, 3.10, on Saksan uudelleenyhdistymisestä kulunut 20 vuotta. Lokakuun 3. 1990 viisi itäistä osavaltiota, Mecklenburg - Etu-Pommeri, Brandenburg, Saksi, Saksi-Anhalt, Thüringen, sekä Berliinin Neuvostoliiton miehitysalue liittyivät Saksan Liittotasavaltaan.
Saksa jaettiin länsi- ja itä-Saksaan fasistisen Saksan aloitettua ja hävittyä toisen maailmansodan. Voi tietysti ollakin niin, että saksalaisia rangistiin ihan syystä: Hitlerin johtamilla natseilla oli laaja kannatus kansalaisten keskuudessa.
Kuitenkin rajan itäpuolelle jääneiden kohtalo tuntuu kohtuuttomalta.Nämä ihmisparat siirtyivät diktatuurista toiseen, natsivallasta kommunismiin.
Demokraattiseksi itseään väittänyt Saksan itäosa oli valetta kaikilta osiltaan. Periaatteessa kuluttajajien ulottuvilla oli samat vaatteet ja kulutustavarat kuin lännessä.
Pinnalta kyseiset lumput ja kamat näyttivätkin hyvältä, mutta laatu oli sekundaa. Sama väitetetyn demokratian kanssa:
Maan nimi oli virallisesti Saksan Demokraattinen Tasavalta.
Oikeasti kyseessä oli yhden puolueen, Sozialistische Einheitpartei Deutschlands, Saksan Sosialistinen Yhtenäisyyspuolue, SED:n, yksinvalta.
Tällä puolueella oli muka ystäväpuolueita ja joukkojärjestöjä rinnallaan hallitsemassa, mutta todellisuudessa valta oli tiukasti Neuvostoliittoa myötäilevän SED:n nyrkissä.
Saksan "Demokraattinen" Tasavalta oli kansalaistensa vankila. Sieltä ei ollut vapaata muutto-oikeutta.
Tuhannet karkasivat, monet menettivät henkensä länteen yrittäessään. Pelkästään Berliinin muurin kohdalta arviolta 5000 ihmistä siirtyi läntisen Berliiniin, yli kahdensadan tiedetään varmasti kuolleen rajanylityistä yrittäessään.
Joissakin yhteyksissä Saksojen jälleenyhdistymisen alkuna pidetään Berliinin muurin ( 1961-1989) murtumista. Tämä 155 kilometriä pitkä este repäisi Saksan pääkaupungin keskeltä kahtia, erottaen yhteenkuuluvat berliiniläiset ystävistään ja sukulaisistaan.
Kuitenkin muurin murtuminen oli oire, toki näkyvä, itä-Euroopan Neuvostoliittolaisvetoisen diktatuurin murtumisesta. Yksinkertaisesti näiden maiden talous ei kestänyt suljettua ja valheeseen perustuvaa järjestelmää.
Erilaisia kansalaisten tyytymättömyydestä sekä vapaudenkaipuusta johtuvia mellakoita ja kansannousujahan oli ollut näissä kommunistimaissa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan.
Neuvostoliiton kuristusote pakon edessä höltyi sateliittimaista: Unkari avasi elokuussa 1989 Itävallan vastaisen rajansa ja saman tien 13 000 itä-Saksalaista ja -berliiniläistä siirtyi länteen.
Itä-Saksasssa seurasi, taas kerran, laajoja kommunistihallinnon vastaisia mielenosoituksia, joiden seurauksena maan johtaja Erik Honecker erosi 18. lokakuuta. Loput hallituksesta löi hanskat tiskiin 7. marraskuuta.
Uusi valtaannoussut hallitus oli pakotettu poistamaan itä-saksalaisten matkusturajoitukset pari päivää tämän jälkeen, 9. marraskuuta.
Tästä ilahtuneena itäberliiniläiset ryhtyivät pyrkimään muurilta lännen puolelle, rajavartiat, viisaina ihmisinä, päästivät kansalaiset länteen. Näin ollen marraskuun yhdeksättä 1989 pidetään Berliinin muurin murtumisen päivänä.
Kun Saksa jälleenyhdistyi, nimenomaan jälleenyhdistyi, koska vuonna 1871 Saksa oli yhdistynyt keisarikunnaksi, herätti se joissakin eurooppalaisessa pelkoja saksalaisen fasismin paluusta.
Kuluneet kaksikymmentä jälleenyhdistyneen Saksan vuotta ovat kuitenkin osoittaneet pelot aiheettomaksi: vaikka Saksassa onkin äärioikestolaista liikehdintää on maan kansalaiset melkoisen hyvin rokotettu fasismin saatanaa vastaan.
Poikkeuksellisen hyvin. Ajatellanpa sitä, jos Saksassa olisi johtaja jolla olisi sellaiset pullistelupuheet kuin Silvio Berlusconilla tai Saksan Liittotasavallasta karkoitettaisiin tietyyn väestöryhmään kuuluvia ihmisiä, kuten Ranska tekee. Todella, huuto olisi hirmuinen, pelko olisi suuri vielä Kokkolassakin.
Saksojen jälleenyhdistyminen ja ennenkaikkea siihen johtanut kehitys kertovat siitä, että piikkilanka ei loputtomiin voi pidätellä vapaudenjanoisia kansalaisia ja siitä, että erilasten diktatuurioppien jäljiltä valtiot voivat tervehtyä ihan aidoiksi demokratioiksi.

Helsingin Jalkapalloklubi varmisti eilen voiton Veikkausliigassa voittamalla Jyvaskylän sisarseuransa, JJK:n. 1-2.
Teoriassa, nyt yhden ottelun vähemmän pelannut, Espoon Honka voi nousta tasapisteisiin HJK:n kanssa.
Hongan mestaruushaaveet ovat kuitenkin teoreettisia: Klubin maaliero on niin paljon parempi, että pysti tulee varmasti pääkaupunkiin. Mestaruus on sini-valkoraitaiselle joukkueella jo 23.
Toivotaan, että HJK pystyy pitämään joukkueensa jollakin tavalla kasassa ensi kauteen. Varsinkin nuoret tähdet kutenJohannes Westö ja Teemu Pukki ovat vasta tulossa ihan kansainväliselle tasolle.
Myös ensi kaudella karsitaan Mestareiden Liigaan.

Jaatinen Julistaa:
Listening to you,
i get the music.
Gazing at you,
i get the heat.
Following you,
i climb the mountains.
I get exitement at your feet.

Right behind you,
i see the millions.
On you,
i see the glory.
From you,
i get opinions.
From you
i get the story.
The Who: Tommy (We´re not gonna take it)