Tuki pois "postmoderneilta"

Kyseinen henkilö on kohta 53-vuotias mies, nykyinen kansanedustaja, ministerikokemukstakin löytyy. Mies on ollut YK-tehtävissä sekä Euroopan Unionin edustajana Sudanin rauhanneuvotteluissa.
Henkilö on arvostettu myös useiden, muidenkin kuin oman, poliittisen ryhmän keskuudessa. Asuu vakituisessa parisuhteessa. Tätä miestä suunnitellaan presidenttiehdokkaaksi.
Kun katsoo tuota edellämainittua ansioluetteloa, niin tyypin pitäisi olla vahvoilla. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että hänet valitaan Tasavallan Presidentiksi.
Miksi ei, noilla meriiteillä? Kyse on Pekka Haavistosta, hän on homoseksuaali. Haavisto asuu rekisteröidyssä parisuhteessa toisen miehen, equatorilaislähtöisen Nexar Floresin kanssa.
Näin esitettyinä tuntuu, aika älyttömältä, että näin pätevä kaveri ei ole kärkiehdokkaiden joukossa presidenttipelissä.
Näin se vaan on. Suomi ei ole vielä kypsä siihen, että tasavallan pää asuu saman sukupuolen edustajan kanssa. Suomi ei ole Berliini, jossa kansanäänestyksellä valittu sosiaalidemokraattinen pormestari, huippusuosittu Klaus Wowereit asustellee miehen kanssa.
Suomessa Pekka Haavisto on valinnut tienraivaajan roolin: hän on ensimmäinen homoseksuaalinen presidenttiehdokas. Oikeastihan sillä asuuko presidentti miehen tai naisen kanssa rekisteröidyssä tai muunlaisessa suhteessa ei ole merkitystä viran menestyksekkään hoidon kanssa.
Pystyyhän Wowereit hoitamaan 3.4 miljoonan asukkaan suurkaupungin pormestarin tehtävät kiitettävällä tavalla.
Kuitenkin tällä asialla on Suomessa merkitystä. Haavisto ei tule valituksi. Kuitenkin vaalikamppailun aikana suomalaiset näkevät, ainakin ne jotka haluvat, että seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta Haavistolla ei ole sarvia päässä.
Joskus aika on Suomessakin kypsä siihen, että Tasavallan Presidentin tehtävään valitaan henkilö asuinkumppanista huolimatta.
Vaikea sanoa onko tällä mitään tekemistä asian kanssa, mutta 82% suomalaisista kuuluu johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan, berliiniläistä 59% ei kuulu.
Mutta eihän tällä presidentin valinnalla pitäisi olla mitään tekemistä uskonnon kanssa.

Englannin Liigacupin loppuottelu, jossa ovat vastakkain Arsenal ja Birmingham on tätä kirjoittessa tilanteessa 1-1.
Liigacup on se saarivaltion vähemmän arvostettu cup. Se arvostetumpi on FA-cup. Kaljacuppinakin tunnetun kilpailun voittaja pääsee Eurooppa Liigan kolmannelle karsintakierrokselle. Luulisi tämän kiinostavan molenpia loppuottelijoita, semminkin, kun kumpikaan ei ole minkäännäköistä pokaalia päässyt viime vuosina nostelemaan.
Arsenal on ennakkosuosikki...

Jaatinen Julistaa: Halutaan tukea "Suomalaista identiteettiä tukevaa" taidetta. Tukea halutaan pois "postmodernilta nykytaiteelta".
Natsi-Saksassa käytettiin käsitettä "Entartete Kunst" "Rappiotaide". Rappioitaidetta olivat muun muassa kubismi ja impressionismi, yleensä kaikki moderni. Tämän vastakohtana oli "Saksalainen taide."
Mitenköhän on kuluvatko muuten Tyko Sallisen (1879-1955) ekspressisionistiset ihmiskuvaukset "Suomalaista identiteettiä tukevaan" vai "postmoderniin nykytaiteeseen". Aika arkisen näköisiä töpselineniä nuo Sallisen ihmiset muuten ovat. Ainakin 1930-luvun kiihkosuomalaisia ne kuohuttivat. Kaikenlaisia hihhuleita!

Juokse Porosein, suomalainen rauhanlaulu?

Jos uskoisi verkkokeskustelun vieraan- ja tulevaisuuden pelkoisia tai moukkamaisia yliluutnantteja voisi luulla, että maamme on ajautumassa sisällisotaan. Edellä mainittujen henkisten iikollien asenteiden mukaan Suomen itsenäisyyden suurin uhka ovat kansainväliseen yhteistyöhön suuntauttuneet arvo- ja sosiaaliliberaalit ihmiset.
Sisällissodan välitöntä uhkaa ei kuitenkaan ole, valtaosa kansalaisista suhtautuu asioihin maltillisemmin ja sovittelevammin kuin edellä mainitut tuulimyllynlämmittäjät.
Sovittelulla on ollut paikkansa myös tasavaltaamme kohdanneen onnettomuuden, sen oikean sisällisodan aikana, alkuvuodesta 1918.
Maassamme oli silloinkin seutukuntia, joissa ei yhteisen päätöksen mukaan haluttu osallistua sotaan. Ei perustettu paikallisia puna- eikä valkokaarteja.
Yksi näistä rauhan saarekkeista oli pohjois-Pirkanmaalla sijaitseva Parkano.
Paikkakunnalla järjestetiin 5. helmikuuta 1918 yhteinen kokous kaikkien mielipidesuuntien kesken, jossa yksimielisesti päätetiin, etteivät parkanolaiset nouse toisiaan vastaan. Tilaisuus piti päättää loppulaulun. Näetsen siihen maailman aikaan sellainen oli tapana. Tästä nousikin pulma: mistä löytää riittävän "sitoutumaton" viisu?
Kyllä löytyi: Aleksius Tuomiojan, kokouksen vetäjänä toimineen maanviljelijän esityksestä tilaisuuden lopuksi laulettiin joululauluna tunnettu, Frans Mikael Franzénin runoon perustuva, Olli Wuorisen suomentama, Juokse Porosein.
Tämä laulu kelpasi kaikille parkanolaisille puoluemiehille, laulussa matkustetaan porolla lemmityn luo. Tekstiä lukiessa ihmettelee, miksi Juokse Porosein on ylipäätään joululaulu.
Entäpä tämä, itsenäisyytemme alkumetrien varhainen sovittelija, Aleksius Tuomioja? Kyllä, hän on sukua Erkki Tuomiojalle. Aleksius Tuomioja on Erkki Tuomiojan isoisän, Walto Wihtori Tuomiojan veli.
Walto Wihtori, itsekin politiikkaan osallisunut, on Sakari Tuomiojan, joka on eräs ensimmäisistä suomalaislähtöistä kansainvälisistä sovittelijoista, isä.
Sakarin pojan, Erkin, taas tietävät kaikki vähänkin yhteiskunnallisia asioita seuraavat.
Parkanolaisten esimerkki vuodelta 1918, vähän hassuine yksityiskohtineenkin, on toivoa antava esimerkki suomalaisten sovittelunhalusta.
Tämä joskus pääsee unohtumaan pahinpia äärimmäisyysmöläyksiä kuunnellessa.

Saksassa ja Suomessakin suosittujen saksalaisten rikossarjojen, Krimien, legendaarisin tekijä Helmut Ringelmann on kuollut 84-vuotiaana. Suomessa Ringelmannin töistä tunnetuinpia ovat Derrick ja Vanha kettu. Ensimmäisen sarjansa Ringelmann on tehnyt jo vuonna 1963.
Kansainvälisesti tunnetuin sarja Ringelmannilla oli tuo edellämainittu Derrick, jolla oli pelkästään Saksassa 30 miljoonaa katsojaa.
Onpa Vapaita Demokraatteja, (FDP) edustanut, entinen ulkoministeri, Hans-Dietrich Genscher väittänyt, että Derrick on edesauttanut positiivisen kuvan syntymistä Saksasta enemmän kuin moni poliitikko. Voipi olla, että enemmän kuin itse Genscher, mutta vähemmän kuin Willy Brandt tai Helmut Kohl.
Joka tapauksessa Krimit jatkuvat ja edelleen ne ovat monen suomalaisenkin lauantai-illan ohjelmanumero YLE:n kakkoskanavalla heti lottoarvonnan jälkeen.

Jalkapallon Mestareiden Liigassa on neljännesvälierien ensimmäisten osaotteluiden jälkeen kaikki on auki, lukuunottamatta otteluparia Fc Kööpenhamina - Chelsea. Siniasuinen lontoolaisjoukkue saalisti vierasottelustaan 0-2 voiton. Kuka uskoo, että Fc Kööpenhamina pystyy venymään tästä ohi Stamford Bridgellä.
Muut otteluparit ovat täysin mahdollisia suuntaan tai toiseen. Toki huomio kiinnittyy AC Roman 2-3 kotitappioon Shaktar Donestktille, joten ylämäkeen joutuu roomalaisjengi vierasottelussa kiipeämään.
Mutta ennustaahan voi aina. Neljännesvälierien jatkoonpääsiät: Tottenham, Schalke, Barcelona, Donetsk, Chelsea, Real Madrid, Manchester United ja Bayern München.
Toinen kierros aloitetaan 8. maaliskuuta.

Jaatinen Julistaa
Juokse porosein, poikki vuoret maat!
Seistä syödä saat, majall´impyein.
Siellä verraton, sammal aarre on.
---------------------------------
Vaikka kätkeisit, laakson kiven taa.
Taikka porolla, metsään rientäisit.
Kivet hongat ois tieltäin käypä pois!
Juokse Porosein (Frans Mikael Franzén/suom. sanat Olli Wuori)

Onneksi ei meillä Suomessa...

Arrangiarsi on italian kieltä ja se kuulemma tarkoitaa sitä, että omaan pussiin vedetään ja asioita hoidetaan velmuilemalla, huiputtamalla ja lahjomalla. Nokkelat puheenparret kuuluvat myös tähän asenteeseen. Väitetään, että sen kaltaisia, vallanhimoisia, poliitikkoja on.
Nämä henkilöt kuulemma laukovat poskettomuuksia, muuttavat mielipidettään kuulijan mukaan ja näin pettävät todellisen umpikonservatiivisen arvomaailmansa.
Nämä tyypit johtavat taustaryhmäänsä, puoluetaan, yksinvaltaisesti. Tämän puolueen ohjelma on sekalainen lupauskokoelma, jossa yleensä ollaan ottamassa pois heikommassa asemassa olevalta.
Mutta ei tällä ohjelmalla ole niin väliä. Aina voi kopioida uusia. Sitäpaitsi koko homman päämäärä on vain tämän yhden, johtajan, valtaan nostaminen. Puolueen muut jäsenet ja äänestäjät ovat johtajan porraspuita.
Jostakin aina saa kuulla tämän kaltaisista helppoheikeistä. No onneksi niitä on muualla. Ei täällä Suomessa, jossa sentään on asioihin syvällisesti paneutuvat tiedotusvälineet, jotka paljastaisivat moisen ketkunpelin välittömästi. Eikö niin?

Helsingin Sea Life - Merimaailmaan on saapunut kylmästä pitäviä esiintyjiä. Näytillä olevat jättiläistaskuravut nimittäin pitävät kylmästä vedestä. Silminnäkijähavaintojen mukaan nämä vieraat liikkuvat tankissaan ikäänkuin tanssahdellen.
Toisin sanoen, nyt alkavalla Etelä-Suomen koululaisten talvilomalla voi käydä katsomassa tanssitaidetta Linnanmäellä.

Chelsea ei uusi viimevuotista mestaruuttaan Englannin FA-cupissa. Everton nujersi Chelsean 4. kierroksen uusinnassa rangaistulaukausten jälkeen 4-3. Tämä ei ole mikään hirmuinen yllätys: se on vain jatkoa Chelsean penkin alle menevälle kaudelle.
Liigamestaruus on käytännössä mennyt. Siniset ovat sarjataulukossa viidentenä, tappiosarakkeessa on seitsemän ottelua.
Vaikuttaa siltä, että Chelsean joukkue on uudistamisen tarpeessa. Epäillä kyllä sopii, että omistajalla, Roman Abramovitsillä ei siihen kärsivällisyys riitä.
No jos Evertonin voitto Chelseasta ei ollut yllätys, niin mikä olisi?
Tänään Manchester United kohtaa kotikentällään Conference Nationalissa, Englannin viidennellä sarjatasolla, pelaavan Crawley Town Fc:n. Hauska yhteensattuma on se, että molempien joukkueiden lempinimi on "Red Devils" - "Punaiset Paholaiset".
Olisi kyllä todellinen paukku, jos Crawleyn Punaiset Paholaiset voittaisivat Manchesterin vastaavat. Ei kai siihen usko kukaan. Ei kai?

Jaatinen Julistaa:
Eduskuntavaalit lähestyvät ja eri kokoiset puolueet esittelevät uskottavia ja vähemmän uskottavia vero- ja talouspoliittisia ohjelmiaan. On tosiseikka, että pelkkä "kaikkea hyvää kaikille" -ohjelma on äänestäjien pettämistä.
Vaalivoiton soisi sille ryhmittymälle, joka esittää toteuttamiskelpoisen ohjelman, jolla saadaan valtion velkaantuminen pysäytettyä ja alenemaan. Talous kestävälle kasvu-uralle siten, että työllisyys paranee.

Suomi Yhdysvaltain 51. osavaltio?

Vuotosivusto on saanut haltuunsa Yhdysvaltain edustajien arvioita suomalaisista poliitikoista. Voi tosiaan olla jollekulle paljastus, että poliitikkomme keskustelevat epävirallisissa merkeissä tuon Atlantin toisen puolen suurvallan kanssa.
Näyttää myös olevan joidenkin kaunakepulaisten ja kommunistien mielestä peräti jonkin sortin petturuuttakin. Onkin niin, että tasavallassa pääsikin jonkin sortin älykön maineeseen jokin aika sitten haukkumalla Yhdysvaltoja. Mutta nyt se tuntuu Kekkoslovakilaiselta.
Puheet siitä, että jonkun maamme poliitikon tavoite olisi muka se, että Suomesta tulee joku USA:n 51. osavaltio on suorastaan härskiä.
Sen kyllä tiedämme, että takavuosina jotkut olivat liittämässä Suomea Neuvostoliittoon. Osa näistä, nyt närkästynyttä esittävävistä, ovatkin tätä viidettä kolonnaa. Viides kolonna ei tarkoita tässä tapauksessa Tuomari Nurmion taustabändiä vaan sellasta porukkaa joka toimii valtiota vastaan sen sisällä.
Hieman kyllä yllättää se, että USA:n edustajat ovat niin kovin kiinnostuneita Suomen saamiseksi NATO:n, Pohjois Atlannin liiton, jäseneksi. Mitä lisäarvoa tasavaltamme tähän liittoumaan toisi? Eikö Norja anna riittävästi pohjois-Eurooppalaista ulottuvuutta? Joka tapauksessa Suomi liittyy NATO:n jäseneksi kun aika on kypsä. Suomalaisille.
Toisaalta tämä koko jupakka on hieman huolestuttava: miksi suomalaiset päättäjät hyppivät jonkin juorusivuston pillin mukaan? Wikileaks on täynnä jäsentymätöntä tietoa, joista iso osa perustuu kuulopuheeseen. Eikä sivuston perustaneella Julian Assagnellakaan näy kovin häävisti menevän.
Ilmeisesti haetaan jonkinlaista poliittista selkärankaa omille eduskuntavaalimanöövereille. Eikö löydy omaa linjaa kun pitää lainahöyhenissä pörhistellä?
Tämä tasavaltamme päättäjien kiinnostus siihen mitä muualla ajatellaan tuo mieleen jo kuluneen vitsin norsusta ja kansalaisuuksista:
Ruotsalainen norsun nähdessään järjestää depatin aiheesta "kansankoti ja norsut."
Saksalainen kirjoittaa kirjan "Norsuuden perusteet." Kirjassa on 1500 sivua + liitteet.
Venäläinen norsun nähdessään lopettaa ryyppäämisen.
Suomalainen: "Mitähän tuo ajattellee Suomesta ja suomalaisista?"

Seitsemän vuotta rebublikaanisena kuvernöörinä toiminut Arnold Schwarzenegger palaa elokuvan pariin.
Arnold on tunnettu toimintaelokuvien ja löyhäpäisten komedioiden sankarina. Hieman epäilyttää Schwarzeneggerin uskottavuus esim. Conan-barbaarina, sen verran on maan vetovoima päässyt vaikuttamaan entisen muskelimanun vartaloon.
Toisaalta Clint Eastwoodin tyyppinen siirto hitaanpitempoiseen ilmaisuun ja elokuvaohjaajaksi ei sekään tunnu todennäköiseltä.
Hasta la vista, baby!

Kun 34-vuotias Mikkeliläislähtöinen Shefki Kuqi teki yllättäen sopimuksen Valioliigan Newcastlen kanssa saimme taas törmätä osaa suomalaista urheiluyleisöä vaivaavaan tautiin: kyynisyyteen.
"Kuqin parasta ennen aika on mennyt ajat sitten." "Vain hyvän managerin ansiota." tai "Ei pääse ainakaan avauskokoonpanoon."
Miksi emme voi olla iloisia Shefkin uudesta mahdollisuudesta? Kyllä jokainen tajuaa, että tämä etelä-Savolaisen jalkapallo-osaamisen tulos on uransa ehtoopuolella ja sen, että Kuqi tuskin "Magpiesin" - "Harakoiden", joukkueen raidallista pelipaitaa mukaillen, avausnyrkkiin pääsee.
Mutta silti. Ei kai kellekään isoa vahinkoa tule jos Sheriffi onnistuu. Kyllä onnistuukin: Shefki viimestelee vähintään kuusi häkkiä ennen Valioliigakauden loppua.

Jaatinen Julistaa:
Lauging on the bus
Playing games with the faces
She said the man in the gabardine suit was a spy
I said: "Be careful his bowtie is really a camera."

" Toss me a cigarette, i think there´s a one in my raincoat."
"We smoked the last on a one hour ago."
So i looked at the scenery , she read her magazine.
And the moon rose over an open field

"Kathy i´m lost," i said, though i knew she was sleeping
I´m empty and acking and i don´t know why
Counting the cars on the New Jersley, Turnpike
They´re all gone to look for America
All gone look for America
All gone look for America
America (Paul Simon)

Tulkaamme suomalaisiksi

Tasavallassa on toiminut brandityöryhmä, jonka tehtävänä on ollut miettiä millainen Suomi -kuva maailmalla vallitsee ja millaiseksi haluaisimme Suomen kuvaa muualla kehittää. Mikäpä se siinä, vaikka jotkut ovat pitäneet tätä(kin) työryhmää turhana herrakerhona, varsinaisena brandy-työryhmänä.
Entäpä millainen kuva meillä suomalaisilla on itsestämme? Mikä on meidän omakuvamme, identiteettimme, miten katsomme erottuvamme muista? Mitkä asiat valtaosa meistä suomalaisista kokee meille ominaisiksi? Eipä olekaan ihan helppo juttu.
Valtiollisesti nähtynä olemme 6.12.1917 itsenäistynyt tasavalta, joka sijaitsee Euroopan pohjoisosassa. Suomi on yksi pohjoismaista ja on se Euroopan Unionin jäsenmaa. Nämä ovat faktoja. Tuosta Unionin jäsenyydestäkin jo löytyy eri mielipiteitä.
Ihan hyvin identiteettirakennuksen pohjalle sopii tuo valtiollinen itsenäisyys. Tosin käsitys suomalaisuudesta erillisenä kansakuntana muodostui vähitellen aikasemmin, viimeistään 1700-luvun loppupuolelta, ensin ruotsinkielisen sivistyneistön piirissä. Moni muistaa Adolf Ivar Arwidsonin nimiin 1800-luvun alkupuoliskolta laitetut sanat: Svenskar äro vi inte längre, ryssar vi inte vilja bli, låt oss allså bli finnar - Ruotsalaisia emme enään ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis suomalaisia.
Ruotsista saimme markkinatalouden, oikeuslaitoksen, yliopisto-opetuksen, sanokaamme läntisyyden. Venäjän vallan aikana käsitys erillisestä suomalaisuudesta voimistui, eikä vähiten 1800- ja 1900-lukujen sortotoimien seurauksena.
Emmekä myöskään saa unohtaa vähitellen muodostuvaa kansalaisyhteiskuntaa järjestöineen: urheiluseurat, osuuskauppa, työväenliike,maalaisliittolaisuus,ruotsinkieliset, vanhasuomalaisuus ja vaikkapa palokunta -sekä raittiusaate.
Suomalaisia oltiin ja kansallista itsenäisyyttä kannatettiin, vaikka eri leireistä. Tämä erileirisyys johtikin heti itsenäistymisen alkuhetkinä dramaattiseen sisällissotaan. Siitäkin selvittiin yllättävän pian: ensimmäinen sodan hävinnyttä osapuolta, työväenliikettä, edustava pääministeri, Väinö Tanner, saatiin maahamme jo vuonna 1926.
Kansanvalta, demokratia onkin eräs osa meidän suomalaisten identiteettiä. Enemmistön hyväksymä demokraattinen yhteiskuntajärjestys on auttanut pientä Suomea kestämään sisältä ja ulkoa tulleet iskut.
Äärioikeisto yritti vallankaappausta 1930-luvulla. Ainakin joillakin äärivasemmiston, kommunismin, edustajilla oli kaappauksellisia hankkeita heti sotien jälkeen, 1940-luvun lopulla. Kansanvaltaan sitotuneet porvarit ja sosialistit estivät kaappaushankkeet.
Sotaan Suomi joutui kahden yksinvaltiaan, Hitlerin ja Stalinin, poliittisen pakanjaon seurauksena. Kansanvaltainen tasavalta kesti, koska valtaosalla kansalaisista, myös työläisillä, oli syytä puolustaa maata.
Suomalaisten menestys tieteen, taiteen, ja urheilun saralla on osa identiteettiämme. A.I.Virtasen nobelpalkinto vuodelta 1945 on muistissamme.
Kulttuurissa tiedämme esimerkiksi Jean Sibeliuksen, Esa-Pekka Salosen, Kaurismäen veljekset, Jörn Donnerin ja Sofi Oksasen.
Ns. kevyessä musiikissa kansakunnan tajuntaa heijastelivat Olavi Virta, Valtosen sisarukset, Tapio Rautavaara, Repe Helismaa ja vaikkapa Esa Pakarinen.
Rockmusiikkia unohtamatta:suomeksi rockia tekivät takavuosina kansakunnan tajuntaan Juice Leskinen, Dave Lindholm, Hector, Tuomari Nurmio, Kauko Röyhkä ja monet muut. Kansainvälistä läpimurtoa ei vielä rockmusiikin alalla ole saatu, mutta onko sillä väliäkään. Varmaa sitäpaitsi on, että kyllä silläkin saralla tärähtää.
Voittihan Suomen edustaja Eurovision laulukilpailunkin Lordin voittaessa 2006. Urheilussa suomalaista omakuvaa luovat niin huikeat voitot kuin katkerat tappotkin.
Hannes Kolehmainen, Paavo Nurmi, Voitto Hellsten, Matti Nykänen, Marja-Liisa Kirvesniemi, Jari Litmanen, Minna Kauppi, tässä esimerkkejä suomalaisista voittajatyypeistä.
Toisaalta mieleen ovat syöpyneet Juha Miedon Lake Placidin olympialaisten 1980 sadasosasekunnin tappio Ruotsin Thomas Wassbergille ja vaikkapa Unkarin katkera tasoitus jalkapallon maailmanmestaruuskisojen karsinnoissa lokakuussa 1997.
Politiikan kansainvälisillä kentillä suomalaiset ovat menestyneet sovittelijoina: ihan ensimmäisten joukossa on Sakari Tuomioja, joka sovitteli Kyproksen kriisiä, vuonna 1963. Tuomiojan sovittelijanura päättyi aivan liian varhain ennenaikaseen kuolemaan vuonna 1964.
Lopullisen tunnustuksen suomalainen sovittelutyö sai Martti Ahtisaaren voittaessa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008.
Merkittäviä poliitikoita löytyy maastamme liuta: J.V. Snellman,R.J. Danielson-Kalmari, Santeri Alkio, jo mainittu Väinö Tanner, Uuno Hannula, J.W. Rangnell, Edvin Linkomies, Ernst von Born, Antti Kukkonen, T.M. Kivimäki, K.J. Ståhlberg, Tyko Reinikka, Kyösti Kallio, Henrik Ramsay, Risto Ryti, Urho Kekkonen, Kalevi Sorsa ja Johannes Virolainen, ovat esimerkkejä manan majoille menneistä vaikuttajista.
Jos ajamme hissillä tai soitamme matkapuhelimella osaamme mainita menestyneen suomalaisen tuotemerkin.
On vielä muistettava, että tasavallan perustuslain mukaan kansalliskielemme ovat suomi ja ruotsi. Laki takaa lisäksi palvelut saameksi, romanien kielellä ja viittomakielellä. Kaikki halutaan pitää mukana.
Kyllähän olisi helppo löytää mainittujen lisäksi useita esimerkkejä suomalaisen identiteetin rakennusaineksista. Eikähän niiden tarvitse olla kaikille samoja. Tasavaltalaisuus ja kansanvaltaisuus, demokratia. Ne olkoot identiteetin peruspilarit.
Tämä kansallinen omakuva ei edellytä sitä, että välttämättä pysyy tasavaltamme rajojen sitäpuolella. Sanontaa mukaellen: "Ihminen voi lähteä Suomesta, mutta Suomi ei lähde ihmisestä."
Siksi onkin perin ikävää, että maassamme on johinkin tyyppeihin tarttunut kumma tapa määritellä suomalaisuuta poissulkevasti: milloin mikäkin etninen tai kielellinen ryhmä ei näiden vieraan- ja tulevaisuudenpelkoisen mielestä kuulu "oikeaan" suomalaisuuteen.
Kansakuntamme menestyksen takeena ja salaisuutena on ollut demokraattisuus ja sosiaalinen vastuuntunto. Määritelkäämme suomalaisus jatkosskin sen kautta mitä se on, ei sen kautta mitä se ei ole.
Olkaamme kansanvaltaisia hyvinvoinnin rakentajia, vaikutteille avoimia, sovitteltteluun valmiita, olkaamme suomalaisia!

Jalkapallon Veikkausliiga ei antanut AC Oululle lupaa pelata tulevana kautena Veikkausliigassa. Oululaisjoukkue ei kuulemma pysty vetämään kautta läpi. Oulun suunnalta vedettiin esiin heti "Etelän Herra" kortti: halutaan kuulemma sortaa, ei pelkästään oululaista, vaan peräti pohjois-Suomalaista, kuningaspelin harrastusta.
Häh! Mikä sitten Rovaniemen Palloseura on? Se pelaa ensi kaudella Veikkausliigassa. Oulusta sata kilometriä pohjoiseen sijatsee Kemin kaupunki josta tulee Ykkösen, toiseksi korkemman sarjatason jengi, Jalkapalloseura Kemi Kings.
Aika harkitsematonta puhetta AC Oulun edustajilta. Pankaa asianne kuntoon, älkää syyttäkö ja vähätelkö muita.
Kyllä näitä erikoislupia on jo Veikkausliigassa tarpeeksi katseltu.
Nyt liigan tulee äkkiä päättää otetaanko joku Oulun tilalle vai pelataanko sarja kolmellatoista joukkueella.

Jaatinen Julistaa: Hyvää saamelaisten kansallispäivää!