450 000 VAI 1 670 000?

Juri Stepanovitš Derjabin (s.1932) kuoli 1. elokuuta. Derjabin tunnettiin pitkäaikaisena Suomessa toimineena diplomaattina. Ensimmäisen kerran 1960-luvun lopulla Suomessa diplomaattisissa tehtävissä toiminut Derjabin tunnettiin Neuvostoliiton aikoina nimimerkistään Juri Komissarov.
Komissarovin kirjoituksia luettiin suomalaisten poliitikkojen ja toimittajien keskuudessa hyvin tarkkaan, koska tiedettiin, että Komissarov edusti Neuvostoliiton virallista linjaa. Sitä linjaa oli hyvä Suomessa noudattaa.
Nykyaikana tämä vuosikymmeniä sitten tapahtunut Neuvostoliiton kantojen myötäily tuntuu hämmentävältä. Syynsä siihenkin oli.
Venäja on suorittanut erinäköisiä sotatoimia maahamme jo kuningaskunnan aikoina. Nyt ei mennä hakemaan yhtä selitystä sinne asti. Kesä 1944 riittäköön.
Kesäkuun alussa Neuvostoliitto suoritti Karjalan kannakselle hyvin valmistellun hyökkäyksen, johon osallistui  450 000 miestä, 10 000 tykkiä ja kranaatinheitintä, 800 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä.
Kesäkuun loppupuolella suomalaistet joukot onnistuivat omin voimin ja osin saksalaisen Lento-osasto Kuhlmeyn avulla taittamaan hyökkäyksen kärjen. Komentajansa,  everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn mukaan nimetyssä osastossa oli mm. 33 kpl Stuka Junkers Ju 87 D-5-syöksypommittajaa sekä uudelleenjärjestelyjen jälkeen 62 kpl Focke-Wulf FW 190 A-6 -hävittäjää.
Tämä Neuvostoliiton hyökkäys hämärsi Saksan sodanjohdon ymmärtämään, että Neuvostoliiton sodanjohto, Stavka, suunnitteli operaatiota Saksaan pohjoisen suunnasta. Väärin meni.
Hyökkäyksen pääsuunta oli isku Saksan keskustan armeijaryhmää vastaan nykyisen Valko-Venäjän alueella. Operaatio Bagration. Kesäkuun 22. 1944 alkaneeseen operaatioon osallistui neuvostoarmeijasta 1,67 miljoonaa sotilasta, 6000 panssarivaunua, 30 000 tykkiä ja raskasta kranaatinheitintä, Katjusat (lempinimi raketinheittimille BM 8, BM 13 ja BM 31) mukaan lukien. Kaiken yläpuolella hääri 7500 lentokonetta, joukossa Sturmovik IL 2-maataistelukoneita. Saksan armejaryhmä perääntyi lyötynä nykyisen Puolan alueelle. Tämä avasi Puna-armeijalle tien Berliiniin.
Lienee ilmiselvää, että suomalaiset joukot eivät olisi kyenneet pysättämään Bagrationin kaltaista suurhyökkäystä. Neuvostoliiton johdon, Stalinin, toiminta ei suinkaan ollut mitään hyväntahtoisuutta Suomea kohtaan.
Kannaksen hyökkäyksen tarkoitus oli kaksitahoinen: lyödä Suomi tai vähintään antaa opetus sille ja hämätä Saksan sotilasjohto arvaamaan voimakkaimman iskun suunta väärin. Täydelliseen Suomen armeijan lyömiseen ei Puna-armeija kyennyt. Opetuksen Suomi kyllä sai ja Saksan sodanjohdon hämääminen onnistui.
Suomi lopetti sotatoimet Neuvostoliiton kanssa syyskuun 1944 alussa, välirauhansopimus allekirjoitettiin Suomen, Neuvostoliiton ja Ison-Britannian välillä 19. syyskuuta. Varsinainen rauhansopimus saatiin allekirjoitetuksi Pariisissa 10. helmikuuta 1947.
Sodan jälkeen Suomen ulkopoliitiikkaa ryhdyttiin määrätietoisesti vääntämään Neuvostoliitolle myönteisemmäksi. Luontevinta tämä oli, nyt julkisen toimintansa aloittaneelle, Moskovassa 1918 perustetulle Suomen Kommunistiselle Puolueelle.
Ulkopoliittisia uudelleenarvioita tehnyt Urho Kekkonen kykeni yllättävän nopeasti kääntämään Maalaisliiton enemmistön neuvostomyönteiselle kannalle.
Väheksyä ei myöskään sovi, alunperin kuningasmielisen, Juho Kusti Paasikiven kykyä ns. ulkopoliittsten realiteettien hyväksymiseen.
Sosiaalidemokraattien enemmistövoimat niskuroivat pitkään, mutta SDP:n linja saatiin väännettyä 1960-luvun puoleenväliin mennessä. Kokoomuksen linja muuttui 1970-luvulla "neuvostoystävälliseksi".
Valitettavasti, tässä sinänsä viisaassa reaalipolitiikassa, sorruttiin pahoihin ylilyönteihin. Ulkopolitiikkaa käytettiin sisäpoliittisena lyömäaseena: kukaan eteenpäinpyrkivä poliitikko ei halunnut "neuvostovastaisen" leimaa itseensä.
Varsinkin kommunistit käyttivät neuvostokorttia perin taitavasti. Tulkitiin siten, että kommunismin arvostelu oli sama asia, kuin neuvostovastaisuus.
Neuvostoliiton kanssa yritettiin olla samaa mieltä, ennenkuin neuvostokantaa oli edes muodostettu.
Tässä Juri Komissaarovin/Derjabinin kirjoitukset olivat suureksi hyödyksi. Yhtenä syynä ja vain yhtenä, Neuvostoliiton myötäilyyn oli se, että Suomessa oltiin luotu uskomus siitä, että hyökkäyksen pysäyttäminen Karjalan Kannaksella ja Puna-armeijan hyökkäyksen painopisteen muodostuminen Saksan keskustan armeijaryhmää vastaan oli jokinlainen huomionosoitus Suomelle.
Ei ollut. Mutta siinä Stalin onnistui, että Suomi saatiin järjestykseen neuvostonäkökulmasta ilman sotilaallista miehitystäkin.

Saksan Bundesliiga starttasi perjantaina odotetulla tuloksella. Liigan ainut ennakkosuosikki Bayern München voitti kotonaan Borussia M'Gladbachin 3-1.
Yllätyksettä on edetty muutenkin. Bayern Leverkusen nujersi Freiburgin myös 3-1. Nousijajoukkue Eintracht Braunschweig sai kotonaan 0-4 selkäsaunan Borussia Dortmundilta.
Ehkäpä tähän saakka huomionarvoisin lopputulos on ollut toisen nousijajengin Hertha BSC Berliinin vakuuttava murskavoitto Berliinin Olympiastadionilla: Die Alte Dame jyräsi Eintracht Frankfurtin peräti 6-1.
Voiton myötä Hertha johtaa Bundesliigaa. Johtoasema tuskin kestää ensi kevääseen saakka. Bundesliigan ensimmäinen kierros jatkuu vielä tänään kahdella kamppailulla: Mainz kohtaa Stuttgartin ja Schalke Hampurin.
Kuten tapoihin kuuluu ennustetaan sarjan lopputulos. 1) Bayern München 2) Bayern Leverkusen 3) Borussia Dortmund 4) Werder Bremen 5) FC Schalke o4 6) Hamburger SV. Muistetaan, että kolme ensimmästä pelaavat suoraan Mestareiden liigassa, neljäs karsii Mestareiden liigaan. Viides ja kuudes pääsevat mukaan Eurooppa Liigan kamppailuihin.
Bundesliigasta putoavat suoraan Eintracht Frankfurt ja FC Augsburg. Karsijan paikalle joutuu SC Freiburg.

Jaatinen Julistaa: Ei hiiri heinäkuorman alle kuole.(Suomalainen sananlasku)

SPIRITUS FORTIS - MEA CULPA?

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan muutosta alkoholilakiin. Susanna Huovinen, joka toimii hallituksen Peruspalveluministerinä, haluaa käydä laajaa keskustelua siitä, kuinka alkoholin kokonaiskulutusta saataisiin alemmaksi.
Kaikki konstit on ministerin mielestä käytävä läpi. Se, mistä tiedoitusvälineisiin on levinnyt sellainen käsitys, että Huovinen esittäisi keskioluen palauttamista alkon valikoimiin, on vaikea sanoa.
Päätöksiä ja esityksiä ei ole. Peruspalveluministeri ei pidä keskioluen ruokakauposta siirtämistä parhaana ja tehokkaimpana keinona.
Peruskysymys on alkoholin kokonaiskulutuksen alentaminen. Katsotaanpa muutamaa tilastoa hurme- ja sihijuomien hintaan, kulutukseen ja alkoholikuolemiin liittyen.


Plus Vini

Puhutaan keskituntiansioista, vaikka "keskimäärä" onkin huono kuvaamaan asioita, mutta parempaa ei ole.
Tuoreenpien saatavissa olevien tilastojen mukaan v. 1973 keskituntiansio oli 8.84 markkaa ja  viinapullo maksoi 16 markkaa.
Yhden viinapullon saamiseksi tämä "Kirsi Keskimäärä" työskenteli noin 1 h 48 min. Vuonna 2011 keskituntiansio oli 17,70€ ja viinapullon hinta oli 11.69 euroa.
Kyseisenä vuonna tämä keskimääräinen palkansaaja työskenteli viinaputelin saadakseen n. 40 min.
Kulutus on muuttunut seuraavasti: vuonna 1973 kokonaiskulutus oli 100 prosenttisena alkoholia asukasta kohden hieman yli viiden litran.
Vuonna 2011 puhuttiin noin kymmenestä litrasta.Sitten alkoholikuolemiin. Vuonna 1973 kuolinsyyluokituksen luokka 41, "Alkoholiperäiset taudit ja tapaturmainen alkoholimyrkytys" oli  syynä 340 kansalaisen kuolemaan.
Vastaavasta syystä johtuen varjojen maille siirtyi armon vuonna 2011 1889 ihmistä.

Plus Cervisiam

Harva vastustaa alkoholihaittojen vähentämistä. Osalle ei näytä kelpaavan yhtään mikään keino haittojen poistamiseksi.
Alkoholihaitat vähenevät kun kokonaiskulutusta saadaan alaspäin. Kun puhutaan alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämisestä, joka parantaisi kansanterveyttä, niin on herttaisen yhdentekevää, millaisena liuoksena juoma siirretään ruoansulatuselimistöön punaviininä, oluena tai vaikka vodkana. Vaikuttava aine on etanoli.
Monesti haluamme mielellään ulkoistaa tämän "alkoholikeskustelun" vain käyttäjistä kymmentä prosenttia, suurkuluttajia, koskevaksi, vaikka meidän jokaisen, myös ja erityisesti "minun" tulisi seurata omaa suhdettaan etanoliliuoksiin.
Olisi peräti merkillistä, jos sosiaali- ja terveysasioista vastaava ministeri ei haluaisi käydä keskustelua alkoholihaittojen vähentämiseksi. Kaikki keinot on hyvä ottaa käytöön sekä kansanterveydellisistä ja -taloudellisista syistä. Ei ole yhtä taikatemppua.

Plus spiritus fortis

Pitäkäämme mielessä pari asiaa ennenkuin  hyppäämme laukalle jostakin keskustelunavauksesta, vaikkapa esityksestä, että suurta alkoholimäärää maahantuotaessa olisi ilmoitusvelvollisuus.
Ryyppy voi olla joskus paikallaan lämmikkeeksi ja rentoutumiseen, mutta on syytä muistaa, että ei etanoliliuosten maahantuonti ja/tai  käyttö ei ole sentään mikään kansalaisoikeus.

Kun kolmissakymmenissä olevasta jalkapalloilijasta tehdään kirja on aihetta pelätä ylistyskirjaa ja makeilua. Yleensä.
Tämän karikon on kuitenkin David Lagercranz onnistunut välttämään kirjassa Minä Zlatan Irbahimovic. (Jäg är Zlatan Ibrahimovic - min historia 2011)
Kirjassa tuodaan kyllä ihan rittävällä tavalla Zlatanin luonteen pimeät puolet - vaikkapa hirmuisen intensiteetin vuoksi kentällä aika ajoin ilmenevä suoranainen väkivaltaisuus.
Teoksessa Ibrahimovic kertoo lapsuutensa kurjista oloista. Asumisesta kroaattitaustaisen äitinsä luona sekä myöhemmin edellämainitun pienten siivoojan tulojen vuoksi alkoholisoituneen bosniakki-isänsä kanssa.
Välillä Zlatan sai kärsiä suoranaista nälkää. Lapsuutensa ja nuoruutensa Zlatan Ibrahimivic asui Malmön Rosengårdin kaupunginosassa. Alue oli ja on edelleen maahanmuuttajavaltainen. Eristäytyminen itse Malmön kaupungista oli suhteellisen vahvaa. Sen kertoo Zlatanin kertomus siitä, että hän kävi kaupungin keskustassa ensimmäisen kerran 14-vuotiaana.
Ibrahimovic on paiskonut lujasti hommia ja ollut hyvin onnekas päästäkseen nykyiseen asemaansa jalkapalloilijaksi joka ansaitsee huikeita rahasummia.
Kirja ei käsittele pelkästään futista. Vaikkapa edellä mainitusta syystä se  pistää miettimään kuinka paljon siirtolaistaustaisia lapsia syrjäytyy kokonaan yhteiskunnasta.
Tämä ei ole toivottavaa, mutta vieraanpelkoinen "rajat kiinni" ei ole ratkaisu. Onnistunut siirtolaisuus antaa voimaa mille tahansa maalle.
Zlatan Ibrahimovicin kaltainen maalitykki, puutteineenkin, kelpaisi Huuhkajaparveenkin. Mutta kuten Ibrahimovic itse eräässä haastattelussa sanoi: "On vain yksi Zlatan!"
Teosta voi suositella kansanvälisestä huippujalkapallosta ja ruotsalaisesta yhteiskunnasta kiinnostuneille.

Jaatinen Julistaa:Nuokin ovat viinistä humaltuneita, horjahtelevat väkevien juomien huumaamina: pappi ja profeetta juovat ja horjuvat, viini on vienyt heidät mukaansa. He horjuvat juopuneina, hoippuvat näkyjä nähdessään ja kompastuvat oikeutta jakaessaan. (Jes. 28:7)