RÄÄVÄSUITA SYNTYI SUOMEEN!

Olen anarkian uhoaja ja lapsienne tuhoaja. Mä rääyn ja heitän herjaa vaan ja lyön nenää lattiaan. Pioneereille olen faskisti ja faskisteille pioneeri. Kaikki pikku runkkarit huutaa lokeroissaan: "Jos et ole puolellani olet meitä vastaan!"
Näin lauloi Eppu Normaali punk -aikoinaan vuonna 1978. Kappaleen nimi oli "Rääväsuita ei haluta Suomeen". Niin keitä rääväsuita ei haluttu? Englantilaista punk -ryhmää Sex Pistolsia.
Vuoden 1978 alkuun ajoittunut Sex Pistols -jupakka on surkuhupaisampia tapauksia Kekkosslovakialaisessa kulttuurisensuurissa.
Homma käynnistyi Helsingin Sanomien Horisontti -osastolla 3. tammikuuta julkaisemasta Raija Forsstömin kirjoittamasta artikkelista "Parasta lapsille".  Pikku jutussa Forsstöm muun ohella kertoi, että Sex Pistols on rääväsuinen riiviolauma, pojat työntelevät hakaneuloja poskilihastensa läpi ja  yhtyeen tärkein "soitin" on mekaaninen äänensärkijä, jolla syntyy räkäinen, kätkättävä ääni.
Asenteita täynnä olevat "faktat" toimittaja oli kaivanut englantilaisesta kohulehdistöstä. Joka tapauksessa tämä lyhyt juttu onnistui pyrkimyksissään:
Tammikuun viidentenä päivänä Lastensuojelun Keskusliitto antaa asiasta julkilausuman, jossa se vetoaa sisäasiainministeriön ulkomaalaistoimistoon, että se estäisi Sex Pistols -yhtyeen Suomeen tulon. Perusteena tälle keskusliitto, jälleen täysin perusteetta, esittää yhtyeen väkivaltaa ihannoivana.
Pian tähän julistukseen yhtyvät poliittiset varhaisnuorisojärjestöt (ei siis nuorisojärjestöt, niitten jäsenissä oli peräti punk-musan kuuntelijoita) sekä muun muassa Partiolaiset ja Elokuva- ja televisiokasvatuksen keskus.
Helsingin Sanomien yleisönosasto on selvästi valjastettu kampanjaan mukaan. Osastossa julkastaan ainoastaan yksi Sex Pistolsia puoltava kirjoitus. Muuten julkisuudessa näkyvimmin bändin maahan tuloa ajoivat sitä Helsingin Työväentalon esiintymään tuottava Antti Einiö ja rockin ajankohtaisjulkaisu Soundi.
Niinhän siinä sitten kävi, että Sex Pistolsin työlupa evättiin 12. tammikuuta 1978. Poikkeuksellisen tästä asiasta tekee se, että tavallisuudesta poiketen työluvan takaisinvetämisestä päätti itse sisäministeri, Keskustapuolueen Eino Uusitalo.
Päätös oli sikäli tarpeeton, että parin päivän päästä, 14. tammikuuta, saatiin tieto Sex Pistolsin hajoamisesta. Huomionarvoista, tässä ministerin päätöksessä on se, että yhtenä perusteluna, yhtyeen käyttäytymistapojen lisäksi, mainittiin ulkomaalaisviranomaisille tulleet lukuisat vetoomukset. Toisin sanoen poliittinen järjestelmä lähti hyppäämään Helsingin Sanomien lyhyen ja asiantuntemattoman artikkelin perustella.
Mikäs mummo tämä artikkelin kirjoittaja Raija Forsstöm sitten oli? Forsstöm ei ollut iäkäs, hän oli alta kolmenkymmenen. Myöhemmin on käynyt ilmi, että hän toimi ajankohtaistoimituksen johtajan, Vesa-Pekka Koljosen työmääräyksen perusteella.
Väitetään, että Koljosen tytär oli menossa Sex Pistolsin keikalle ja uskonnollisuuteen taipuvainen isä hyökkäsi yhtyeen kimpuun näin epäsuorasti. Myöhemmin on koko artikkelin kirjoittaminen harmittanut Forsstömiä. Joka tapauksessa hän sen kirjoitti Artikkeli oli asiantuntematon ja asenteellinen sekä aiheutti aikamoisen hässäkän.
Tarpeetonhan tuo oli. Sex Pistols oli hajonnut ennen suunniteltua Työväentalon esiintymistä. Laulaja Johnny Rotten, passissa nimi John Lydon, oli lähtenyt kävelemään yhtyeestä.
Tarinan mukaan Rotten-Lydon huusi viimeisen San Franciskon keikan lopuksi lavalta: "Ever get the feeling you' ve been cheated?! - Tuntuuko teistä koskaan siltä, että teitä on petetty". 
Punk-rockia tämä Sex Pistolsin maahantulon estäminen ei pysäyttänyt. Ainakin pari viisua tapauksen tiimolta saatiin levylle asti: tuo edellämaintuu, sangen kekseliäs, Eppu Normaalin Rääväsuita ei haluta Suomeen ja Vaavin, jo tarpeetonta lynkkausmielialaa levittävä, Rock against Raija Forsstöm.
Punk rockin suosio senkuin kasvoi osan, sen kapinontihaluisen, nuorison keskuudessa. Eppu Normaalin, Pelle Miljoonan, Kollaa kestään, Sensuurin, Ypö Viiden ja vaikka Ratsian lisäksi soittointoiset, ei soittotaitoiset nuoret perustivat punkorkestereita joka niemen notkoon ja saarelmaan.
Rääväsuita, joilla oli tämä "mekaaninen äänensärkijä"  näkyi pian Suomessa ihan rutkasti ja omasta takaa.
Punk oli kultuuripoliittista kapinaa nuorten omaehtoisen toiminnan puolesta. Kun se ovi oli potkaistu auki, niin punkrock -bändejä ei enään tarvittu. Jäljelle jäi toki punkkia tai jotain muuta rajua rokkia soittavia ryhmiä.
Millaisia johtopäätöksia tuosta Sex Pistols -sotkusta voi vetää? Ainakin sen pelottavan päätelmän, että kun esimiehensä käskyä totteleva toimittaja kirjottaa täysin asiantuntemattoman jutun, sillä saattaa oikeaan ajankohtaan osuessaan olla isoja seurauksia.
Mietitäänpä onko joukkotiedoitusvälineitten valta vähentynyt 34 vuoden kuluessa? Päinvastoin ja päälle on tullut vielä huomattava määrä telvisiokanavia ja tietotekniikan mahdollistamia viestintämahdollisuuksia.
Tämä tarkoittaa sitä, että toimittajien tai sellaiseksi itsensä kuvittelevien asiantuntemattomien amatöörien määrä on moninkertaistunut vuodesta 1978. Miettikääpä sitä. Vast´ ikään julkaistu Turun Yliopiston tutkimuskin kertoo, että joukkotiedoitusvälinellä oli merkittävä vaikutus kansalaisten mielipiteiden muodostukseen vajaa vuosi sitten käydyissä eduskuntavaaleissa.
Kuinka isoa osaa mielipiteenmuodostuksessa nämä, usein jopa moraaliltaan epäilyttävät, amatööriviestijät, skribentt, käyttävät tulevissa presidentinvaaleissa.
Valitettava asia on sekin, että 34 vuotta sitten poliittiset päätöksentekijät luottivat enemmän Helsingin Sanomien asenteelliseen kirjoitteluun, kun nuorisokulttuuria asiantuntevasti käsittelevaan Soundi -lehteen.
Omien nuorisojärjestöjen, ei varhaisnuorisojärjestöjen, heikot Sex Pistolsia puoltavat viestit kaikuivat kuuroille korville. Soundista valtaosa poliitkoista tuskin tiesi mitään. Päättäjät olivat täysin Helsingin Sanomien vietävissä.
Pelkään pahoin,että tässä suhteessa ei kolmessa vuosikymmenssä ole tapahtunut minkäänlaista parannusta, päinvastoin.
Joukkotiedoitusvälinetten määrä, asiantuntemattomuus sekä vaikutus kaikkien suomalaisten mielipiteisiin on räjähdysmäisesti kasvanut.
Onko niin, että seuraavaksi keltainen-, iltapäivälehdistö valtsee tasavallan presidentin käyttäen äänestäjiä valitsijamiehinään?
Niin ja Eppu Normaalikin tekee ihan mummojen musaa nykyään.

Nuorilla suomalaisilla jalkapalloilijoilla olisi vientiä. Skotlannin Valioliigassa pelaava Dundee United haluaisi pitää Fulhamista lainaamansa Lauri Dalla Vallen riveissään ainakin kauden loppuun asti.
Vuokrasopimus päättyisi muuten 16. tammikuuta. Huhujen mukaan Helsingin Jalkapalloklubin Alexander Ringistä ollaan kiinostuneita Bundesliigaseura Borussia Mönchengladbachissa. Seura on talvitauolle lähdettäessä neljäntenä ja tavoittelee kovasti vähintään karsijan paikkaa Mestareiden Liigaan.
Dundee Utd on skottiliigan kuudentena. Molemmille pelureille tarjotut ratkaisut ovat kannatettavia. Ring saattaisi saada peliaikaa Bundesliigassa ja sitäpaitsi talviset reservijoukkueiden pelikin ovat parempi, kuin Suomessa pelattavat vähäveriset Liigacup-ottelut. Dalla Vallelle tuskin on Fulhamissa kovin paljoa peliaikaa luvassa.
Varsinkin Ringin siirto tekee Huuhkajapallon näkökulmasta hyvää: Alexander saa lisää kovia pelejä. Dalla Valle saisi lopettaa haaveilun Italian edustusjoukkueesta ja tulla Huuhkajiin.
Siellä hänelle löytyy peliaikaa. Azzurrissa ei Lauri pääse edes penkille.

Jaatinen Julistaa: Rauhallista uutta vuotta 2012!