MURHAA JA PUUKKOO

Nelisenkymmentä vuotta sitten otti ensiaskeliaan suomalaisen rock and roll -kulttuurin tärkein levittäjä Hurriganes.
Tokihan maassamme oli rokkia soitettu 1950  ja 1960-luvun vaihteesta alkaen. Aluksi musiikki oli harvojen pääkaupunkilaisnuorten harrastus, eikä harrastajamäärän kasvaessakaan ollut levinnyt koko maahan.
 Maaseudulla edelleen vaadittiin tangoa. Usein puukonheristyksen säestämämä. Oli myös hyviä rock esiintyjiä, ihan alkuajoilta maininnan ansaitsee Jorma Kaleniuksen Rock Devils, sitten kohta Eero Jussi and the Boys, myöhemmin Jussi and the Boys. Suomen Talvisota 1939:ää ja Rauli Badding Somerjokea unohtamatta.
Hurriganes oli kuitenkin äskeisiä enemmän rock and roll -ilmiö. Ensinnäkin nuo edellämainitut esiintyjät lauloivat suomeksi, joka kuitenkin teki hommasta tietyllä tavalla iskelmälllistä. Hurriganes esiintyi, ainakin jossakin määrin, englantia muistuttavalla kielellä.
Toisekseen aluksi Remu & Hurricanes -nimellä tunnettu ryhmä oli mietitty kokonaisuus: Hurja Poika Remu, Rockrasvis Cisse ja kova sekä taitellinen Albert.
Kolmanneksi Hurriganes levitti rokin ilosanomaa ihan minne vaan, ympäri maata. Ennen ensimmäistäkään levyä Hurriganes oli luonut ansiosta maineen hurjana ja viihdyttävänä esiintyjänä.
Tämä on olennaista:ryhmä nähtiin ja kuultiin myös pääkaupungin ulkopuolella. Bändi teki loppujen lopuksi menestyksekkään  uran ja siitä on kirjoitettu  vähintään yhden metsäpalstallisen kuluttavan paperimäärän lehtiartikkeleita ja yhden, ryhmään keskittyvän kirjan: Honey Aaltosen Hurriganes.
Nyt jokaisella on mahdollisuus päästä kuulemaan mihin Hurriganesin korskea keikkamaine perustuu.On ilmestynyt Live in Hamina 1973. Äänite on kasattu Måns Groundstroemin Hurriganesin ensialbumia, Rock and Roll all night long, varten tekemistä äänityksistä.
 Tarkkaan ottaen kyse on Haminan Työväentalon keikasta keskiviikolta 21. maaliskuuta 1973. Muistakamme tuo ajankohta. Seitsemänkymmen -luvun alkupuolella rockin tarjonta oli olematonta ja hurjaa musaa esittävä sekä hurjalta näyttävä pääkaupunkilaisyhtye oli jotain todella uskomatonta.
Live in Hamina 1973 -äänitteen kannesta löytyvä, (Kymen Sanomienko?) lehtileike puhuu myös karua kieltään: Haminan Työväentalolla on lauantaina 17.3. esiintynyt aikuisille Erkki Eräs yhtyeineen, sunnntaina on soitettu äänilevyjä ja keskiviikkona 21.3.on ollut luvassa Remu ja Hurricanes.
Levyn äänittämisen aloittamiseen mennessä Hurriganes oli ollut kasassa parisen vuotta ja kiertänyt vimmatun lailla ympäri maata. Keikkoja tehtiin vuoden 1973 alkupuolella kolme -  neljä viikossa. Keikkaliksat olivat, ilmeisesti, rokkibändien huippua.
 Nyt yhtye maaliskuun 21. 1973 kiipeää täyden Haminan Työväentalon lavalla ja aloittaa mätön Little Richardin biisillä Keep on knocking. Välityykö tunnelma?
 Kyllä välittyy: kyseessä on tappokamaa, armotonta puukotusta. Varsinkin suorat rokotukset: jo edellä mainittu Keep on knocking, Roadrunner ja Blue suede shoes ovat rupista ja raakaa rock and rollia. Rautakangella päähän.
 Lähin vertailukohta on samoihin aikoihin vaikuttanut englantilainen Pub-rock ryhmä Stack Waddy. Tämän manchesteriläiskoplan kaksi LP:tä, Stack Waddy ja Bugger off, ovat muuten saatavissa  cd-muodossa.
 Kaikki ei kummallakaan porukalla  suinkaan mene täysin kohdalleen, mutta sillä ei ole pienintäkään merkitystä. Draivi on hirveä.
Äänitteltä löytyy lisäksi Rock and Roll all night long albumilta tutut  My Sweet Lily (hyvin lähellä Four Seasonssien Sherryä) ja Victor Youngin Sweet Sue, jossa Albert Järvinen soittaa hyvin romanikitaristi Django Reinhardin tyylisesti.
Kuullaan myös bändin omia bluesrock -kyhäelmiä, Got no time ja Mr Big. Näissä Remu osoittaa, yleisestä luulosta, poikkeavaa moni-ilmeisyyttä rumpalina sekä Albert pääsee mellastamaan kitaristisankarina sydanmensä kyllyydestä. Myöhemminhän Hurriganesin ohjelmistosta tuo bluesrock jäi pois.
 Instrumentaaliosastoa edustaa tuon Mr Bigin kanssa potrurrina soitettava Alberto Dominguesin säveltämä jazz-iskelmä Perfidia. Suomeksi kappaleen on esittänyt ainakin Olavi Virta. Hurriganesin versio on kylläkin lähempänä yhdysvaltalaisen rautalankaryhmän, Venturesin, 1960-luvun alkupuolen versiota.
 Perfidiassa kuullaan muuten miten ankarasti päällekäyvää on Remun rummutus. Henry suorastaan pakottaa puntin vipattamaan.
Kuten aiemmin kerrottiin Måns Groundtroem teki äänityksiä Rock and roll all night long -nimellä ilmestynyttä albumia varten. Sen aikaisen Lovepomon, Atte Blomin, mukaan keikkoja äänittiin korkeintaan kuusi. Miten Live in Hamina eroaa sitten Rock and roll all night longista?  Ensiksi Haminan äänite on kokonaan live ja toisekseen Rock and roll all night longilta puuttuvat suorat livenä ääniteltyt rokit.
Haminan liveltä niitä löytyy ja ne vakuuttavat. Hurriganes oli suorastaan pelottava lavakokemus, sekä kuultuna, että nähtynä.
Live in Hamina kertoo sen mihin Hurriganes pohjasi: suoraan yleisölle aidosti tarjottuun konstailemattomaan ja rupiseen rock and rolliin. Tälläistä ei oltu ennen nähty, enkä ole suoraan sanoen varma onko kuultu tai nähty tähän päivään mennessä.
 Hurriganesin suosio nousi vuodesta 1973 parina seuraavana vuosina peräti hysterian tasolle. Live in Hamina 1973 on raaka dokumentti, jonka julkaiseminen on kultuuriteko.
Levyyn sisältyy ihan mukava kirjoitus- ja kuvavihkonen. Levyn kannen kuvassa on lavalla nähtävissa  aurinkolasit päässä täysillä rokkaava myöhempien aikojen punklegenda Pelle Miljoona.
Live in Hamina 1973- äänitettä kuunnellessä tulee mieleen Putte Possun nimipäivät: "Kumpa oisin saanut olla mukana."

Huuhkajat lopettivat vuoden 2011 ottelunsa typerään tappioon Tanskaa vastaan. Mukava 0-1 -johto hävitettiin parissa minuutissa. No ainakin ensi vuonna on varaa parantaa.

Jaatinen Julistaa:
Hurriganes levyä on kuunneltava pirun lujaa. Pitäähän naapurinkin kuulla. Ei ne seinät siitä hajoo!
Hurriganes Rock and roll all night long -levyn kannessa.