Nelisenkymmentä vuotta sitten otti ensiaskeliaan suomalaisen rock and roll -kulttuurin tärkein levittäjä Hurriganes.
Tokihan maassamme oli rokkia soitettu 1950 ja 1960-luvun vaihteesta alkaen. Aluksi musiikki oli harvojen pääkaupunkilaisnuorten harrastus, eikä harrastajamäärän kasvaessakaan ollut levinnyt koko maahan.
Maaseudulla edelleen vaadittiin tangoa. Usein puukonheristyksen säestämämä. Oli myös hyviä rock esiintyjiä, ihan alkuajoilta maininnan ansaitsee Jorma Kaleniuksen Rock Devils, sitten kohta Eero Jussi and the Boys, myöhemmin Jussi and the Boys. Suomen Talvisota 1939:ää ja Rauli Badding Somerjokea unohtamatta.
Hurriganes oli kuitenkin äskeisiä enemmän rock and roll -ilmiö. Ensinnäkin nuo edellämainitut esiintyjät lauloivat suomeksi, joka kuitenkin teki hommasta tietyllä tavalla iskelmälllistä. Hurriganes esiintyi, ainakin jossakin määrin, englantia muistuttavalla kielellä.
Toisekseen aluksi Remu & Hurricanes -nimellä tunnettu ryhmä oli mietitty kokonaisuus: Hurja Poika Remu, Rockrasvis Cisse ja kova sekä taitellinen Albert.
Kolmanneksi Hurriganes levitti rokin ilosanomaa ihan minne vaan, ympäri maata. Ennen ensimmäistäkään levyä Hurriganes oli luonut ansiosta maineen hurjana ja viihdyttävänä esiintyjänä.
Tämä on olennaista:ryhmä nähtiin ja kuultiin myös pääkaupungin ulkopuolella. Bändi teki loppujen lopuksi menestyksekkään uran ja siitä on kirjoitettu vähintään yhden metsäpalstallisen kuluttavan paperimäärän lehtiartikkeleita ja yhden, ryhmään keskittyvän kirjan: Honey Aaltosen Hurriganes.
Nyt jokaisella on mahdollisuus päästä kuulemaan mihin Hurriganesin korskea keikkamaine perustuu.On ilmestynyt Live in Hamina 1973. Äänite on kasattu Måns Groundstroemin Hurriganesin ensialbumia, Rock and Roll all night long, varten tekemistä äänityksistä.
Tarkkaan ottaen kyse on Haminan Työväentalon keikasta keskiviikolta 21. maaliskuuta 1973. Muistakamme tuo ajankohta. Seitsemänkymmen -luvun alkupuolella rockin tarjonta oli olematonta ja hurjaa musaa esittävä sekä hurjalta näyttävä pääkaupunkilaisyhtye oli jotain todella uskomatonta.
Live in Hamina 1973 -äänitteen kannesta löytyvä, (Kymen Sanomienko?) lehtileike puhuu myös karua kieltään: Haminan Työväentalolla on lauantaina 17.3. esiintynyt aikuisille Erkki Eräs yhtyeineen, sunnntaina on soitettu äänilevyjä ja keskiviikkona 21.3.on ollut luvassa Remu ja Hurricanes.
Levyn äänittämisen aloittamiseen mennessä Hurriganes oli ollut kasassa parisen vuotta ja kiertänyt vimmatun lailla ympäri maata. Keikkoja tehtiin vuoden 1973 alkupuolella kolme - neljä viikossa. Keikkaliksat olivat, ilmeisesti, rokkibändien huippua.
Nyt yhtye maaliskuun 21. 1973 kiipeää täyden Haminan Työväentalon lavalla ja aloittaa mätön Little Richardin biisillä Keep on knocking. Välityykö tunnelma?
Kyllä välittyy: kyseessä on tappokamaa, armotonta puukotusta. Varsinkin suorat rokotukset: jo edellä mainittu Keep on knocking, Roadrunner ja Blue suede shoes ovat rupista ja raakaa rock and rollia. Rautakangella päähän.
Lähin vertailukohta on samoihin aikoihin vaikuttanut englantilainen Pub-rock ryhmä Stack Waddy. Tämän manchesteriläiskoplan kaksi LP:tä, Stack Waddy ja Bugger off, ovat muuten saatavissa cd-muodossa.
Kaikki ei kummallakaan porukalla suinkaan mene täysin kohdalleen, mutta sillä ei ole pienintäkään merkitystä. Draivi on hirveä.
Äänitteltä löytyy lisäksi Rock and Roll all night long albumilta tutut My Sweet Lily (hyvin lähellä Four Seasonssien Sherryä) ja Victor Youngin Sweet Sue, jossa Albert Järvinen soittaa hyvin romanikitaristi Django Reinhardin tyylisesti.
Kuullaan myös bändin omia bluesrock -kyhäelmiä, Got no time ja Mr Big. Näissä Remu osoittaa, yleisestä luulosta, poikkeavaa moni-ilmeisyyttä rumpalina sekä Albert pääsee mellastamaan kitaristisankarina sydanmensä kyllyydestä. Myöhemminhän Hurriganesin ohjelmistosta tuo bluesrock jäi pois.
Instrumentaaliosastoa edustaa tuon Mr Bigin kanssa potrurrina soitettava Alberto Dominguesin säveltämä jazz-iskelmä Perfidia. Suomeksi kappaleen on esittänyt ainakin Olavi Virta. Hurriganesin versio on kylläkin lähempänä yhdysvaltalaisen rautalankaryhmän, Venturesin, 1960-luvun alkupuolen versiota.
Perfidiassa kuullaan muuten miten ankarasti päällekäyvää on Remun rummutus. Henry suorastaan pakottaa puntin vipattamaan.
Kuten aiemmin kerrottiin Måns Groundtroem teki äänityksiä Rock and roll all night long -nimellä ilmestynyttä albumia varten. Sen aikaisen Lovepomon, Atte Blomin, mukaan keikkoja äänittiin korkeintaan kuusi. Miten Live in Hamina eroaa sitten Rock and roll all night longista? Ensiksi Haminan äänite on kokonaan live ja toisekseen Rock and roll all night longilta puuttuvat suorat livenä ääniteltyt rokit.
Haminan liveltä niitä löytyy ja ne vakuuttavat. Hurriganes oli suorastaan pelottava lavakokemus, sekä kuultuna, että nähtynä.
Live in Hamina kertoo sen mihin Hurriganes pohjasi: suoraan yleisölle aidosti tarjottuun konstailemattomaan ja rupiseen rock and rolliin. Tälläistä ei oltu ennen nähty, enkä ole suoraan sanoen varma onko kuultu tai nähty tähän päivään mennessä.
Hurriganesin suosio nousi vuodesta 1973 parina seuraavana vuosina peräti hysterian tasolle. Live in Hamina 1973 on raaka dokumentti, jonka julkaiseminen on kultuuriteko.
Levyyn sisältyy ihan mukava kirjoitus- ja kuvavihkonen. Levyn kannen kuvassa on lavalla nähtävissa aurinkolasit päässä täysillä rokkaava myöhempien aikojen punklegenda Pelle Miljoona.
Live in Hamina 1973- äänitettä kuunnellessä tulee mieleen Putte Possun nimipäivät: "Kumpa oisin saanut olla mukana."
Huuhkajat lopettivat vuoden 2011 ottelunsa typerään tappioon Tanskaa vastaan. Mukava 0-1 -johto hävitettiin parissa minuutissa. No ainakin ensi vuonna on varaa parantaa.
Jaatinen Julistaa:
Hurriganes levyä on kuunneltava pirun lujaa. Pitäähän naapurinkin kuulla. Ei ne seinät siitä hajoo!
Hurriganes Rock and roll all night long -levyn kannessa.
18 marraskuuta, 2011
04 marraskuuta, 2011
TAISTOLAISUUDESTA RÄSÄSLÄISYYTEEN
Suomessa vaikutti, huomattavasti todellista kannatustaan enemmän, Taistolaisiksi kutsuttu kommunistien fraktio. Äänekkäimmillään nämä myös änkyröiksi kutsutut henkilöt olivat 1970-luvulla.
Tiiviisti kerrottuna nämä liikkeensä vetäjän, Taisto Sinisalon, mukaan nimetyt kommunistit kannattivat tiukkaa marxismi-leninismin tulkintaa. Mitään muutoksia ei tähän oppiin haluttu. Änkyrät kannattivat tarvittaessa väkivaltaista vallankumousta, proletariaatin diktauuria, siis yksinvaltaa ja tämän kommunistisen puolueen yksinvallan pysyvyyttä. Siis siinä tilanteessa kun tuo valta oli kaapattu.
Taistolaiseen ajatteluun kuului myös Neuvostoliiton kritiikitön palvonta. Änkyrät etsivät suurennuslasin kanssa muiden poliittisten toimijoiden kannaotoista, kirjallisista tai suullisista, "neuvostovastaisuuksia." Tähän hommaan he saivat vielä muista puolueista, Kokoomusta myöten, myötäjuoksijoita.
Taistolaiset myötäjuoksijoineen kävivät sitten juoruamassa Neuvostoliiton suurlähetystössä Tehtaankadulla näistä hirveistä sodanlietsojista, neuvostovastaisista ihmisistä. Siinä leimakirves heilui.
Voitteko kuvitella: suomalainen puolue palvoo vierasta valtaa, eikä suostu näkemään siinä mitään virheitä sekä käyttää poliittisena lyömäaseena sitä, jos joku tätä maata moittii tai toimii sen kannan vastaisesti.
Onneksi ei nykyään sellaista Suomessa tapahdu. Eikö?
Kylläpä tapahtuu: Kristillisdemokraateiksi itseään kutsuva kristillinen puolue. Nyt ei jahdata, eikä kiroukseen saateta neuvostovastaisia vaan Israelin vastaisia voimia.
Kristillisten ja myötäjuoksijoiden mielestä on niin, että teki Israel mitä hyvänsä se on oikein ja edistää Lähi-Idän rauhaa. Pyritään toimimaan tuon valtion, todellisen tai kuvitellun tahdon mukaisesti. Ne jotka toimivat muuten, tuomitaan.
Näin kävi taas menneellä viikolla: Suomi kannatti Palestiinan jäsenyyttä UNESCO:ssa, YK:n kasvatus- tiede- ja kulttuurijärjestössä. Tuomio tästä hirmuteosta seurasi välittömästi.
Kristillisten puheenjohtaja, Päivi Räsänen, ryntäsi julkisuuteen kertomaan, että Suomi toimi asiassa väärin ja toiminnallaan aiheutti Lähi-Idän tilanteen vaikeutumisen ja hankaloitti rauhanprosessia. Joku voisi kysyä, että mistä se rauhanprosessi löytyy tai sen, että miten Israelin valtion Mooseksen kirjaan nojaava nykyinen johto on edistänyt alueen rauhaa?
Jatkoa nämä näytelmä sai torstaisella eduskunnan kyselytunnilla, jossa kristillisten kansanedustaja Jouko Jääskeläinen kauhisteli Suomen rauhanvastaista toimintaa Palestiina UNESCO-jäsenyysasiassa.
Erityisen "israelinvastaisen" leiman sai jälleen kerran ulkoministeri Erkki Tuomioja. Tuomioja kun moittiessaan Israelilia ei joka välissä jaksa tuomita arabiterrorismia. Terrorismi on tottakai tuomittavaa syyllistyi siihen kuka vaan.
Uskollisen myötäjuoksijan kristilliset saivat Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowiczista, joka jaksoi motkottaa Tuomiojan käyvän 30-vuotista sotaa Israelia vastaan.
Tämä edustaja Zyskowiczin käytös on siinä valossa erittäin mielenkiintoista kun tiedetään, että B.Z. erittäin mielellään moittii menneitten vuosikymmenten poliittisia toimijoita Neuvostoliiton kritiikittömästä palvonnasta ja asioiden ajamisesta.
Kansanedustaja Ben Zyskowicz toimii itse samalla tavalla Israelin valtion tullessa kyseeseen.
Kuitenkin jokainen vähänkin kylmäpäisempi myöntää toisaalta sen, että palestiinalaisterroristi ei ole vapaustaistelija mutta ei myöskään Israelin valtion Mooseksen kirja -politiikka ole mitään rauhanpolitiikkaa. Kaukana siitä.
Torstaisen eduskuntakeskustelun todennäkoisesti järkevimmän puheenvuoron käytti sosiaalidemokraattien edustaja Susanna Huovinen sanoessaan kommenttina kuumentuneelle keskustelulle: "Rauhanprosessin etenemisellä näyttäisi olevan tässäkin salissa vielä tehtävää."
Hyvä puheenvuoro, joka sopii moneenkin tilanteeseen. Sovinto ei etene minkäälaisella oikeaoppisuudella. Onko Räsäsläisyys nykyajan Taistolaisuutta?
Suomalaisen Veikkausliigan viimeinen kierros näytti, että himmemmätkin mitallit matkasivat oikeisiin osoitteisiin. Kakkoseksi tullut turkulainen Inter voitti pronssille tulleen Jyväskylän Jalkapalloklubin kotonaan 2-1.
Vastaavasti neljänneksi tullut Espoon Honka ei ansainnut pronssia päästäessään IFK Mariehamin tasoittamaan 0-1 johtonsa jo varsinaisen peliajan päätyttyä. IFK Mariehamilla ei ollut tuossa kotiottelussaan mitään omaan sijoitukseensa littyvää panosta.
Honka ei riittävästi haluttun prossia. Näin sen kuuluu mennä. Mitallit jaetaan niitä kovimmin haluaville. Ilahduttava seikka tässä on se, että jalkapallon korkeimman sarjatason mitallisteihin joukoon saatiin ihan uusi kaupunki ja joukkue JJK:n pronssien myötä.
Tämä on silläkin tavalla ansaittua, että paikallisella Harjun kentällä on, ihan liigan loppumiseen saakka, riittänyt kohuullisen mukavasti katsojia.
Kolmannen sijan myötä tulevat Eurooppa-Liigan karsintamatsit ovat oiva palkkio uskollisille jyväskyläläisille kuningaspelin ystäville.
Jaatinen Julistaa:
"Et ole mikään onnenseppo, jos naapuris on Tulppu Teppo!"
Aku Ankka (alunp. Donald Duck)
Tiiviisti kerrottuna nämä liikkeensä vetäjän, Taisto Sinisalon, mukaan nimetyt kommunistit kannattivat tiukkaa marxismi-leninismin tulkintaa. Mitään muutoksia ei tähän oppiin haluttu. Änkyrät kannattivat tarvittaessa väkivaltaista vallankumousta, proletariaatin diktauuria, siis yksinvaltaa ja tämän kommunistisen puolueen yksinvallan pysyvyyttä. Siis siinä tilanteessa kun tuo valta oli kaapattu.
Taistolaiseen ajatteluun kuului myös Neuvostoliiton kritiikitön palvonta. Änkyrät etsivät suurennuslasin kanssa muiden poliittisten toimijoiden kannaotoista, kirjallisista tai suullisista, "neuvostovastaisuuksia." Tähän hommaan he saivat vielä muista puolueista, Kokoomusta myöten, myötäjuoksijoita.
Taistolaiset myötäjuoksijoineen kävivät sitten juoruamassa Neuvostoliiton suurlähetystössä Tehtaankadulla näistä hirveistä sodanlietsojista, neuvostovastaisista ihmisistä. Siinä leimakirves heilui.
Voitteko kuvitella: suomalainen puolue palvoo vierasta valtaa, eikä suostu näkemään siinä mitään virheitä sekä käyttää poliittisena lyömäaseena sitä, jos joku tätä maata moittii tai toimii sen kannan vastaisesti.
Onneksi ei nykyään sellaista Suomessa tapahdu. Eikö?
Kylläpä tapahtuu: Kristillisdemokraateiksi itseään kutsuva kristillinen puolue. Nyt ei jahdata, eikä kiroukseen saateta neuvostovastaisia vaan Israelin vastaisia voimia.
Kristillisten ja myötäjuoksijoiden mielestä on niin, että teki Israel mitä hyvänsä se on oikein ja edistää Lähi-Idän rauhaa. Pyritään toimimaan tuon valtion, todellisen tai kuvitellun tahdon mukaisesti. Ne jotka toimivat muuten, tuomitaan.
Näin kävi taas menneellä viikolla: Suomi kannatti Palestiinan jäsenyyttä UNESCO:ssa, YK:n kasvatus- tiede- ja kulttuurijärjestössä. Tuomio tästä hirmuteosta seurasi välittömästi.
Kristillisten puheenjohtaja, Päivi Räsänen, ryntäsi julkisuuteen kertomaan, että Suomi toimi asiassa väärin ja toiminnallaan aiheutti Lähi-Idän tilanteen vaikeutumisen ja hankaloitti rauhanprosessia. Joku voisi kysyä, että mistä se rauhanprosessi löytyy tai sen, että miten Israelin valtion Mooseksen kirjaan nojaava nykyinen johto on edistänyt alueen rauhaa?
Jatkoa nämä näytelmä sai torstaisella eduskunnan kyselytunnilla, jossa kristillisten kansanedustaja Jouko Jääskeläinen kauhisteli Suomen rauhanvastaista toimintaa Palestiina UNESCO-jäsenyysasiassa.
Erityisen "israelinvastaisen" leiman sai jälleen kerran ulkoministeri Erkki Tuomioja. Tuomioja kun moittiessaan Israelilia ei joka välissä jaksa tuomita arabiterrorismia. Terrorismi on tottakai tuomittavaa syyllistyi siihen kuka vaan.
Uskollisen myötäjuoksijan kristilliset saivat Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowiczista, joka jaksoi motkottaa Tuomiojan käyvän 30-vuotista sotaa Israelia vastaan.
Tämä edustaja Zyskowiczin käytös on siinä valossa erittäin mielenkiintoista kun tiedetään, että B.Z. erittäin mielellään moittii menneitten vuosikymmenten poliittisia toimijoita Neuvostoliiton kritiikittömästä palvonnasta ja asioiden ajamisesta.
Kansanedustaja Ben Zyskowicz toimii itse samalla tavalla Israelin valtion tullessa kyseeseen.
Kuitenkin jokainen vähänkin kylmäpäisempi myöntää toisaalta sen, että palestiinalaisterroristi ei ole vapaustaistelija mutta ei myöskään Israelin valtion Mooseksen kirja -politiikka ole mitään rauhanpolitiikkaa. Kaukana siitä.
Torstaisen eduskuntakeskustelun todennäkoisesti järkevimmän puheenvuoron käytti sosiaalidemokraattien edustaja Susanna Huovinen sanoessaan kommenttina kuumentuneelle keskustelulle: "Rauhanprosessin etenemisellä näyttäisi olevan tässäkin salissa vielä tehtävää."
Hyvä puheenvuoro, joka sopii moneenkin tilanteeseen. Sovinto ei etene minkäälaisella oikeaoppisuudella. Onko Räsäsläisyys nykyajan Taistolaisuutta?
Suomalaisen Veikkausliigan viimeinen kierros näytti, että himmemmätkin mitallit matkasivat oikeisiin osoitteisiin. Kakkoseksi tullut turkulainen Inter voitti pronssille tulleen Jyväskylän Jalkapalloklubin kotonaan 2-1.
Vastaavasti neljänneksi tullut Espoon Honka ei ansainnut pronssia päästäessään IFK Mariehamin tasoittamaan 0-1 johtonsa jo varsinaisen peliajan päätyttyä. IFK Mariehamilla ei ollut tuossa kotiottelussaan mitään omaan sijoitukseensa littyvää panosta.
Honka ei riittävästi haluttun prossia. Näin sen kuuluu mennä. Mitallit jaetaan niitä kovimmin haluaville. Ilahduttava seikka tässä on se, että jalkapallon korkeimman sarjatason mitallisteihin joukoon saatiin ihan uusi kaupunki ja joukkue JJK:n pronssien myötä.
Tämä on silläkin tavalla ansaittua, että paikallisella Harjun kentällä on, ihan liigan loppumiseen saakka, riittänyt kohuullisen mukavasti katsojia.
Kolmannen sijan myötä tulevat Eurooppa-Liigan karsintamatsit ovat oiva palkkio uskollisille jyväskyläläisille kuningaspelin ystäville.
Jaatinen Julistaa:
"Et ole mikään onnenseppo, jos naapuris on Tulppu Teppo!"
Aku Ankka (alunp. Donald Duck)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)