KEHITYS JATKUU MYÖS UUDEN VUODEN PUOLELLA

Yhdysvaltalainen journalisti James Surowiecki väittää kirjassaan Joukkojen viisaus (2007), että tehtäessä päästöstä ja haettaessa ratkaisua ihmisryhmä toimii paremmin kuin muutamat asiantuntijat.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että joukko maallikoita olisi parempi suorittamaan aivokirurgiaa kuin erikoislääkäri tai mikä tahansa sakki lentäisi lentokonetta paremmin kuin pilotti.
Oikeissa olosuhteissa ryhmät toimivat hyvin. Erityisen hyvin tämä joukkoviisaus toimisi Surowieckin mukaan valittaessa ongelmien ratkaisukeinoa useammasta ratkaisumallista.
Demokratiaan tämä liittyy olennaisesti. Mitkä muut ovat ryhmiä kun erilaiset järjestön päätöksentekoelimet: kuntien valtuustot, eduskunta ym.
James Surowieckin ajattelun mukaan ryhmäajattelu tuo tuloksia, kun tietyt edellytykset toteutuvat. Näitä ovat: monimuotoisuus, riippumattomuus ja hajautus.
Myös ryhmän koolla on merkitystä. Iso ryhmä pystyy hakemaan hyvin uusia ratkaisumalleja ja seulomaan älyttömiä pois.
Toisaalta suuri ryhmä voi kokonsa vuoksi tukehtua tehottomuuteen. Pieni ryhmä on helppo hallita, mutta tässä on uhkana yliyhtenäisyys, ryhmäajattelu joka taas tappaa luovuuden. Ryhmän koko ei ole toimivan ongelmanratkaisun edellytys, koska erikokoiset ryhmät toimivat.
Näin yksinkertaistettuna tämä toimii. Vaikka demokratia ei toimikaan aina erinomaisesti, niin on se vähiten huono tapa päättää asioita kansalaisten tahdon mukaisesti.
Tässä valossa onkin kummalista osaa suomalaisia riivaava "suuren johtajan" kaipuu. Vastikään tehdyn tutkimuksen mukaan lähes kolmasosa vastaajista haluaisi lisätä Tasavallan Presidentin valtaa.
Turun yliopiston  politiikan tutkimuksen laitoksen tutkija Erkka Railio arvelee syyksi vahvan johtajan kaipuuseen epävarmaa taloudellista tilannetta.
Onko oikeasti niin, että kolmasosa suomalaista on sitä mieltä, että Sauli Niinistö yksin kykenisi hoitamaan Suomea vaivaavat taloudelliset ongelmat. Semminkin kun tiedetään, että ongelmat johtuvat kansainvälisestä talouskriisistä?
Ottamatta mitenkään kantaa presidentti Niinistön kykyihin, en usko, että ihmisetkään uskovat. Kyse on siitä, että kansa ei luota kansanvaltaan. Omaan valtaansa.
Toisaalla tämä kansanvallan halventaminen näkyy kansallissosialismilla maustetun vieraan- ja tulevaisuuden pelkoisen poliittisen ryhmän kannatuksena.
On totta, että poliitikot eivät aina toimi, ainakaan koko, kansan parhaaksi. Mutta yksinvalta? Meidän suomalaisten on piakkoin saatava itseluottamuksemme takaisin, luottamuksemme omaan päätöksenteko kykyymme. Muuten hukka perii.
Joukolla tehdyt mahdolliset virheelliset päätökset on huomattavasti helpompi oikaista kun yksinvaltiaan tekemät. Jokainen vähänkin historiaa tunteva tai vaikka P-Korean politiikkaa seurannut sen tietää. Myös sokija Reetta.

Jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Mixu Paatelinen korostaa positiivisia asioita YLE:n verkkosivuille kirjoittamassa kolumnissaan.
Näin siitä huolimatta, että voisihan ainakin MM-kisojen karsintoja ajatellen kirjoittaa, että homma meni täysin perseelleen.
Sen sijaan Paatelainen kirjoittaa: "Otimme voittoja maista, jotka paljon puhutussa FIFA-rankingissa olivat meitä korkeammalla ja se on aina hyvä suoritus."
Joku voisi tietysti syyttää Mixaa joutavasta optimismista tai peräti valehtelusta. Mikä on Paatelaisen motiivi kirjoittaa näin? Se, että hän tietää, että itsesäälissä rypeminen ei auta eikä vie eteenpäin.
Kuitenkin huuhkajaryhmän valmentajan tavoitteenasettelu vuodelle 2013 realistinen: "Kehitys jatkuu myös uuden vuoden puolella."
On nimittäin niin, että maajoukue tai mikä tahansa ihmisryhmä motivoituu paremmin kun sillä on myönteisiä näkymiä kielteisten sijaan.
Kielteiset odotukset toimivat itseään toteuttavina ennusteina. Ne antavat jo etukäteen luvan kykyjen alle jääviin suorituksiin.
Myönteinen asenne auttaa venymään. Yleisön kannalta: on mukavampi katsella iloisella- kuin itkupilliasenteella pelaavaa jengiä. Ennustus: vuonna 2013 Huuhkajat tulevat pelaamaan entistä parempaa jalkapalloa. Ties vaikka...


Jaatinen Julistaa: Hyvää uutta vuotta, Gott nytt år, Glückliches neues Jahr, Happy New Year!

MISSÄ ON SUOMEN PÄÄKAUPUNKI?

Presidentinlinna menee remontiin, joten itsenäisyyspäivän vastaanotto täytyy pitää muualla pari kertaa. 
Varsinais-Suomessa, Turussa on keksitty, että juhlat voitaisiin pitää Turun linnassa. Yhtenä perusteluna esitetään, että Turku on ollut Suomen pääkaupunki. Tämä on yleinen harhaluulo. 
Turku ei ole ikinä ollut Suomen pääkaupunki, turkulaisten päinvastaisista väitteistä huolimatta. Ruotsin pääkaupunki on ollut Tukholma, eikä Suomea ole itsenäisenä hallinnollisena yksikkönä ollut.
Jos taas puhutaan Venäjän osana olleen suurruhtinaskunnan pääkaupungista, niin Turussa oli venälaisen vallattua, suurin piirtein nykyisen Suomen alueen, hallituskonsilji.
Aleksanteri I, Suomen suurruhtinas ym. siirsi tämän suurruhtinaskunnan hallintokeskuksen Helsinkiin 1812. Turku on siis ollut 1809-1812 Suomen suurruhtinaskunnan hallinnollinen keskus. Helsinki on ollut aina itsenäisen Suomen tasavallan pääkaupunki. Näin on. Jos taas presidentti Niinistö haluaa pitää bileet Turun Linnassa niin pitäköön jotkut muut kuin itsenäisyyspäivän juhlat. Itsenäisyyspäivän viralliset juhlat juhlitaan pääkaupungissa.

Ylen Teema -kanavalla näytettävä Heavy Metal -musiikin olemukseen perehtyvä sarja Metal Evolution päättyy maanataina.
Sarjassa on 11 osaa ja se yrittää kertoa metallisen musan kehityksestä alalajeitain. On Shock Rockia, Clam metallia ja Brittihevin uutta aaltoa.
Sarjan viimenen jakso tutustuttaa katsojat Progressive Metaliin. Sarjan tekijä. kanadalainen Sam Dunn (s. 1976) ei ole ensimmäistä kertaa tekemisessä metallisen musan kanssa.
Hän on tehnyt muun muassa dokumenttielokuvat NWOBHM-genren ykkösryhmästä Iron Maidenista sekä Progemetallin lippulaivasta Rushista.
Dunn on tehnyt ison ja merkittävän työn. Itse asiassa kaikkia tyydyttävän heavydokumentin tekeminen on mahdoton tehtävä.
Aina jää joku merkittävä esiintyjä pois. Sam Dunnin valitsema keino esitellä metallia genreittäin avaa uusia sudenkuoppia.
Kuka hitto voi aukottomasti määritellä mihin lokeroon mikäkin ryhmä kuuluu. Esim. selkeästi Thrash-metalli orkesteriksi luettavalla Megadeth -bändillä on, levystä riippuen, paljonkin progevaikutteita.
Samoin progevaikutteissa suorastaan rypee New Wave of British Heavy Metal- ryhmä Iron Maiden. Miksi Megadethtiä ja Maidenia ei lueta sitten Progressive Metaliin? Varmaankin bändien pinnallenousun ajankohdan ja imagon vuoksi.
Oliskohan joku Pohjois-Amerikkalainen tapa tunkea musiikki aina johonkin laatikoon. Jos haluaa leikkiä todellisia laatikkoleikkejä voi käydä tutustumassa YLE:n verkkosivuilta löytyvään metallimusiikin sukupuuhun.
Sukupuusta löytyy 26 erilistä genrelaatikkoa. Jos ei muuten löydä  keskustelunaihetta heavy metallin ystävien kesken niin sieltä löytyy.
Voi vaikka ihmetellä sitä miten AC/DC ja Motörhead on saatu New wave of British Heavy Metal -genreen. AC/DC on australialainen ryhmä. AC/DC julkaisi kotimaassaan ensimmäisen pitkäsoittonsa jo vuoden 1975 alkupuolella.
Vaikeata on Motörheadiakin pitää minään "Uutena aaltona". Moottöripäiden nokkamiehenä häärii joulukuun 24. 1945 syntynyt Ian "Lemmy"  Kilmister.
Brittihevin uuden aallon katsotaan ajallisesti sijoittuvan 1970-80- lukujen taiteeseen. Mötörhead perustetiin 1975 ja ensimmäisen älpeensä se julkaisi 1977. Kyllä näissä keskustelun aihetta rittää.
Metal Evolution -dokumentti ansaitsee kiitettävän arvosanan puutteistaan huolimatta.

Manchesterin mestari on myös Englannin Valioliigan voittaja. Näin voidaan sanoa, vaikka viimeiset liigan ottelut pelataan ensi vuoden toukokuussa.
Sen verran vakuuttavia ovat olleet Manchester Unitedin ja Cityn otteet. United on 17 pelatun ottelun jälkeen johdossa 42 pistellä, paikalliskilpailija on siitä kuuden pisteen päässä.
Chelsea on kolmantena yhden matsin vähemmän pelanneena, sillä on 29 pistettä. Toki on niin, että voittamalla seuraavan kamppailunsa Lontoon Siniset nousevat 32 pisteeseen, mutta vaikuttaa mahdottomalta, että Chelsea pystyisi ohittamaan molemmat Manchesteriläsjoukkueet.
Molemmat eivät voi romahtaa. Manchesterin paikallisottelut ratkaisevat Valioliigan mestaruuden. United voitti ensimmäisen, vieläpä vieraskentällä.
Katseet kääntyvät lauantaihin 6. huhtikuuta 2013, jolloin City vierailee Old Traffordilla.

Jaatinen Julistaa: On pukillakin parta vaan ei miehen mieltä.(Suomalainen sananlasku)

SORSA PUREE!

Pääministerin puheesta:" Parlamentaarinen demokratia on informaatioyhteiskunnassa saamassa haastajan infokratiasta - tiedotusvallasta. Sille näyttää olevan ominaista suuri epä-älyllisyys, yhteiskunnallisten ja muidenkin ongelmien pohdiskelun välttäminen, poliittisten kysymysten kääntäminen henkilökysymyksiksi sekä omaan toimintaansa kohdistuva täydellinen kritiikittömyys."
Osuvaa tekstiä, eikö totta? Koska pääministeri on tällaisen havainnon tehnyt? Vuonna 1984. Kyseessä on ote pääministeri Kalevi Sorsan (1930-2004) puheesta SDP:n Lahden puoluekokouksen loppujuhlassa 10.6. 1984.
Lienee sanomattakin selvää, että pääministerin, puoluejohtajan puhe leimattiin tiedotusvälineissä lähinnä kiukutteluksi. Tämä todisti Sorsan osuneen arkaan paikkaan.
Kun median taso oli tuo lähes kolmekymmentä vuotta sitten, niin sopii miettiä miten asiat ovat nyt. Ajatelkaamme kuinka paljon pelkästään painetut tiedotusvälineet ovat viihteellistyneet näinä vuosina.
On syntynyt ihan pelkästään juoruiluun keskittynyt värikuvajulkaisu. Tämä pinnallisuus on levinnyt sähköisen viestinnän puolelle. Ikävä kyllä myös Yleisradioon. En nyt edes viitsi marmattaa mainosrahoitteisista kanavista.
Vauhti korjaa usein virheet. Toimittajat eivät viitsi ottaa asioista selvää. Käsitteet sekoittuvat tai ne esitetään väärin. Uutisissa ei tehdä eroa työsulun ja lakon välillä tai höpötetään sitä, että kansanedustajat "jäävät lomalle". Miten ihmeessä luottamustehtävästä "jäädään lomalle".
Toisin sanoen Kalevi Sorsan puheen pitämisen ajasta asiat ovat menneet huononpaan.
Entistä enemmän politikka henkilöidään.
Vanhuspalvelulain valmistelu esitettiin Guzenina-Richardson - Risikko kamppailuna. Puolueiden aatteellisiin taustoihin perustuvia kannanottoja pidetään paheksuttavina: esim. rahoitusmarkkinavero on sosiaalidemokraateille "ideologinen kysymys". Kuvataan politiikka henkilöiden välisenä valtakamppailuna.
Toisaalta ihanteena pidetään vastuullisuuden kaapuun puettua hallinnointia. Aivankuin talouspolitiikkaa voisi tehdä ihman politiikkaa.
Poliitkot ovat  luonnollisesti vastuussa asioiden hoidosta kansalaisille. He ovat myös vastuussa törkeän alhaisesta kunnallisvaalien äänestysprosentista.
Mutta niin ovat myös joukkotiedotusvälineet. Politiikasta annettava kuva on se, että äänestäjä valitsee lähinnä eri persoonallisuuksien välillä .
Toisaalta samat välineet valittavat, että "puolueilla ei ole eroja" jopa julkisuudenkiimasten politiikan tutkijoiden säestämänä.
Sitten kun näitä eroja, esim. rahoituslaitosten valvonnan osalta, nostetaan esille, niin ne ovatkin vain "ideologisia". Ei ihme, että tälläisessä jakomielitautisessa viestintäilmapiirissä kansalainen ei osallistu päätöksentekoon.
Ikävä kyllä tässä asiassa Kalevi Sorsa oli näkijä: infokratia on vahvistunut. Tarvittaisiin kansanvallan vastaisku.
Löytyykö rohkeita toimittajia ja päättäjiä jotka lopettaisivat tämän leikin?

Saksan liigan toiseksi korkein taso, 2. bundesliiga on kohtuullisen kovatasoinen. Esimerkiksi Suomen Veikkausliigan, ainakin taloudellinen, ykkösjengi HJK saisi ponnistella toissaan, että säilyttäisi liigapaikkansa tuolla tasolla.
Pelijärjestelmä tässä 18 joukkueen sarjassa on yksinkertainen.Pelataan kaksinkertainen sarja, jonka jälkeen kaksi ensimmäistä nousevat suoraan varsinaiseen Bundesliigaan, kolmas karsii Bundesliigan kolmanneksi viimeisen kanssa.
Kaksi viimesistä putoavat 3. liigaan ja 16. sijoittunut karsii. Kakkosbundesliigan tuloksia ei seurata Suomen joukkotiedoitusvälineissä, kuin Englannin Champions-liigaa.
Tämä johtunee siitä, että maassamme on pitkä historia Englannin liigajalkapallon seuraamiseen. Harmi, 2. Bundesliiga on ihan seuraamisen arvoinen. Ainakin joukkuieden nimet:1. Fc Kaiserlauntern, Fc Köln ja Hertha BSC Berlin sanovat jotain jonkin verran kuningaspeliä seuraaville.
Nämä jengit nimittäin pelaavat 2. Bundesliigaa.
Saksan 2.Bundesliigassa pelaa muuten kaksi pääkaupungista tulevaa joukkuetta. Edellä mainitun Herthan lisäksi Itä-berliiniläinen 1 Fc Union Berlin.
Tätä nykyä Saksa on siitä hauska maa, että sen jalkapallon pääsarjatasolla ei pelaa ainuttakaan joukkuetta  maan pääkaupungista.
Näistä pääkaupungin joukkueista Hertha BSC on selvästi ykkönen ja Eisern Union (Teräksinen Union) antaa pirteän vastuksen.
Seurojen kokoeroa kuvaa se, että BSC pelaa kotiottelunssa Berliinin Olympiastadionilla, johon mahtuu vajaa 75 000 katsojaa. Unionin kotiluola, Stadion An der Alten Försterei, vetää 18 100 kuningaspelistä innostunutta.
Vaikka joukkueet ovatkin paikalliskilpailijoita, kannattajien välit ovat, ystävällistä pilkkaa lukuuntottamatta, lämpimät. Kähinöitä molempien joukkueitten faneilla on ollut sensijaan BFC Dynamon kannattajia vastaan. Dynamo pelaa 5. sarjatasolla ja sen kannattajiksi ovat pesiytyneet, niitäkin Saksasta löytyy, uusnatsit.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Herthan ja Unionin herttainen yhteiselo loppuu 2. Bundesliigassa. Hertha BSC Berlin, die Blau-Weiss, on suoran nousijan paikalla, liigassa toisena.
Voihan toki käydä niin, että molemmat berliininläisjoukkueet nousevat Bundesliigaan. Fc Union Berlin on varsin hyvien otteiden seurauksena 2. Bundesliigassa viidentenä.
Mutta tuplanousu Berliiniin, se olisi temppu se.

Jaatinen Julistaa:"I hope you may have better luck. Then to be bitten by the Duck. This bird is generally tame. But he is dangerous all the same." / "Huono onni mitä surra,kun sai antaa Sorsan purra. Lintu melko kesy on, vaan ei sentään vaaraton." (Englantilainen lastenloru)

...OTHERWISE WE'LL BE LIKE ELLU'S CHICKEN

Väinö Linna julkaisi kolmantena kirjanaan vuonna 1954 teoksen Tuntematon Sotilas. Kirja ja siitä tehdyt kaksi elokuvaa sekä lukemattomat teatterisovitukset ovat jättäneet pysyvän jäljen suomalaisiin.
Ilmestyessään kirjana Tuntematon Sotilas nosti todellisen kirjasodan. Keskustelu sai vielä lisäpontta vuonna 1955 Edvin Laineen ohjaaman elokuvasovituksen myötä.
Rauni Mollberg ohjasi Tuntemattoman Sotilaan elokuvaksi kolmekymmentä vuotta myöhemmin, 1985. Tällöin taas Tuntematon nousi uudelleen isosti keskustelun aiheeksi. Tästä lähtien on näitä kahta elokuvaa vertailtu, molemmille epäreilulla tavalla, toisiinsa
Molemmat kuvaavat valmistumisvuotensa suomalaista yhteiskuntaa. Sen lisäksi niissä on näkyvilla ohjaajan näkemys Väinö Linnan teoksesta.
Bloggari pitää Molbergin teosta omasta näkökulmastaan mielenkiintoisenpana. Olivathan vuoden 1985 Tuntemattoman näyttelijät lähempänä oikeaa varusmiesikää (ja silloin myös bloggarin) kun Laineen version vastaavat.
Suurelta kankaalta katsottaessa lisäksi Mollbergin päätös musiikin poisjättämisestä sekä käsivarakameran käyttö olivat varsin tehokkaita tapoja korostaa kertomusta.
Rauhanelokuvina ei näitä jaksa pitää siinä valossa kun muistaa sen, että Laineen version tultua televisiosta pikku-Rokat ja Hietaset ilmestyivät heti pihaleikkeihin.
Mollbergin elokuvaa katsellessa suurelta kankaalta verenkiertoon ryöppysi sen verran paljon adrenaliinia, että siinä kyllä rauhanaate ei ollut päällimäisenä mielessä.
Edelleen Tuntematon Sotilas jaksaa puhuttaa. Nyt YLE:n siirtäessä Edvin Laineen version näyttämistä itsenäisyyspäiväna myöhempään ajankohtaan. Syynä on se, että elokuva on kielletty alle 12-vuotiailta.
Tämän ovat jotkut hurraa-isänmaalliset nähneet suorastaan veteraanien häpäisynä. Tässä intoilussa on jäänyt huomaamatta, että sotien veteraanien kannalta on herttaisen yhdentekevää milloin tämä elokuva näytetään. Heillä on lienee tärkeämpääkin mietittävää.
Lisäksi on hyvä muistaa, että Tuntematon Sotilas, kirja ja elokuvat on fiktiota vaikka ne perustuvatkin todellisiin tapahtumiin.
Pidetään mielessä sekin, että kirjallisuus ja elokuva ovat itsenäisiä taidelajeja. Kunnon elokuva ei voi olla koskaan kirjan kuvitus. Elokuva on ohjaajan ja käsikirjoittajan näkemys kirjasta. Edellämainittu erityisesti niille, jotka vertaillessaan elokuvaversioita toisiinsa käyttävät argumenttina sitä, että toinen on toista enemmän "kirjan kaltainen".
Traagisinta tässä on se, että Tuntematon Sotilas kirja ja siitä Edwin Laineen tekemä elokuvasovitus on nostettu pyhään asemaan hurraa-patrioottisen oikeiston toimesta.
Saman oikeiston aattellisen perillisen, joka eniten paheksui kirjaa ja elokuvaa 1950-luvulla. Kyllähän se on kuitenkin niin, että Väinö Linna kirjassaan aivan ohjelmallisesti pilkkasi kiihkoisänmaallisuutta ja "Runebergismia."
Voi tietysti olla niin, että nämä nykyajan vieraan- ja tulevaisuudenpelkoiset eivät ole lukeneet koko Tuntematonta Sotilasta, vaan perustavat näkemyksensä Laineen elokuvaan ja kuulopuheisiin.

Saksassa pelataan Bundesliigaa vielä muutama kierros ennen talvipaussia. Mitään varsinaista yllättävää ei sarjataulukossa ole nähtävissä.
Kun viisitoista ottelua on pelattu on Bayern München kiskaissut pienen kaulan Bayern Leverkuseniin. Münchenillä on 38 pistettä ja Sami Hyypiän luotsaamalla Leverkusenilla 30. Kolmantena sarjassa, kolmen pisteen päässä on suorassa Mestareiden Liigan paikassa kiinni Borussia Dortmund. Neljäs on Fc Schalke 04 ja viidentenä, no tämä on yllätys, Eintracht Frankfurt. Kierroksia on vielä jäljellä eikä Bayernin mestaruus ole läheskään varma. Se on ihan varmaa, että SpVgg Greuther Fürth putoaa suoraan 2. Bundesligaan.

Jaatinen Julistaa/Jaatinen Declare:
Proper business will be taken care of, otherwise we'll be like Ellu's chicken.(Finnish expression)