Maailmassa tapahtuu koko ajan kaikkea mielenkiintoista. Näistä tapahtumista raportoivat tiedotusvälineet. Tasapuolisesti ja kiihkottamastiko? Näitten uutisten mukaan kansalaiset sitten muokkaavat käsitystään ympäröivästä maailmasta.
Eihän media mitään tasapuolista tai asioista kylmän viileästi raportoivaa ole. Uutisten välitys on liiketoimintaa. Tämä tuo uutisointiin oman sävynsä: tapahtumia kuvataan kuin ne olisivat urheilutapahtumia tai jotain jännityskertomuksia.
Viime päivinä Suomessa on pidetty esillä teknologiateollisuuden, lakoksi rähmähtänyttä, työmarkkinakiistaa sekä jo pidemmän aikaa kestänyttä, kansainvälistä rahoituskriisiä. Teknologia-alan neuvottelut ovat olleet todellinen jännitysnäytelmä "työmarkkinatoimittajille". Valtakunnansovittelijan toimiston ovella maleksineeet tyypit ovat katsoneet asiakseen raportoida sovitteluyrityksen jokaisen rasahduksen. Tyyli on hakematta tuonut mieleen urheiluselostuksen.
Draamaa senkun lisäsi perjantaina aloitettu lakko: työtaistelua on kuvattu, kun mahdollisesta maalintekopaikasta annettua jalkapallo-ottelun vapaapotkua.
Talouskriisi taas on uutisoinnissa täyttänyt kaikki thrillerin tunnusmerkit. Kasvoton murhaaja (kriisi) uhkaa ja voimattomat viranomaiset (poliitikot) eivät pysty suojelemaan kansalaisia.
Tähän jännäriin on saatu mukavia sivujuonteita Suomen vakuusvaatimuksesta Kreikan lainatakausten osalta. Valitettavasti tämä on tosielämää. Sankari ei saavu selvittämään tilannetta.
Kirjallisuudessahan tämä asia kerrotaan siten, että kokematon diletantti yrittää ratkasta murhamysteeriä, mutta aiheuttaakin vahinkoa.
No mitä pahaa siinä on, että uutisia kerrotaan viihteellisesti? Ei sinällään mitään, jos siinä välittyisi todellista tietoa joukossa. Nyt väittyy äärimmäisen vähän.
Tarkemmin katsoen huomaa, että eivät itse raportoijatkaan usein ole kovin häävisti perillä asiosta. Ei työmarkkinakysymyksistä puhumattakaan kansainvällisen talouden toiminnasta. Sitä ei kannata vaatia, että skribenteiltä löytyisi ratkaisuja ongelmiin.
Edellämainitun lisäksi tämä "viihdeuutisointi" antaa kansalaisille sen kuvan, että näissä asioissa on kysymys, ihan oikeasti, näytelmästä tai ottelusta. Toisin sanoen ne eivät kosketa tosielämää. Tottakai osa ihmisistä passivoituu tai jopa passivoi itsensä, koska eihän leikistä kannata välittää.
Poliittisen toimijoiden osalta on nähtävissä, ensinnäkin vastuunsa kantavien päättäjien osalta selvää jäykistymistä: herkeämätön viihdeuutisointi lyttää heidän kaikki yrityksensäkin vaikkapa lisätä rahoituslaitosten sääntelyä huonoksi yrityksiksi tai amatöörien puuhasteluksi.
Niin, valitettavasti, traaman nostattaminen näkyy myös osakemarkkinoilla. Vaikka eihän siinä mitään järkeä olisisikaan. Ylidramaattinen "jännitysuutisointi" syventää taloukriisin vaikutuksia.
Kriisin näyttäminen viihteenä on myös antanut tilaa kaiken maailman populistisille helppoheikeille: ratkaisu kansalaisia koskettaviin ongelmiin löytyy vähemmistöistä ja ulkomaailmasta. Halutaan kärpetyä ja näivettyä omiin oloihin sen jälkeen kun kaikki maahanmuuttajat on ajettu pois.
Lisäksi sekä talouskriisin ja työmarkkina kiistojen osalta on osassa päätöksentekijöissä nähtävissä "pallo maaliin ja nimi lehteen" -henkeä. Toisin sanoen ollaan valmiita hurjiinkin päätökseen, kun draama vaatii sitä.
Ei tiedoitusvälinetten, toimittajista puhumattakaan, tarkoitus varmaan ole saada asioita sypykkään. Mutta, kaikella kunnioituksella, välillä tuntuu siltä, että urheilutoimitus on levittäytynyt myös talous- ja poliittisen toimituksen puolelle. Merkillistä koohotusta.
Tästä koohotuksesta saavat sitten "tavalliset kaduntallaajat" kärsiä kohonneina hintoina ja kasvavana työttömyytenä.
Veikkausliigan voittaja on ratkennut parisen viikkoa sitten. Mestaruuden ottaa, 24. kerran seurahistoriassaan Helsingin Jalkapalloklubi.
Sen sijaan himmeimistä mitlleista käydään tiukkaa kamppailua Hongan, Turun Interin ja Jyväskylän Jalkapalloklubin kesken.
Kun joukkueilla on kaksi räntäsateista ottelua pelaamatta on Inter tiukimmin mitalissa kiinni: Aurajoen kaupungista tulevalla jengillä on 53 pistetta, kun Hongalla ja JJK:lla niitä on 51. Seuraavalla, 26.10. pelattavalla kierroksella Honka kohtaa Jaron, Jyväskylä IFK Mariehamnin ja Inter paikalliskilpailja Turun Palloseuran. Yhdelläkään näistä vastustajista ei ole mitään ihmeempää panosta näissä matseissa.
Voisi kuvitella, että TPS:lla olisi eniten motiivia pilata saman kaupungin joukkueen mitallijuhlat. Saattaakin olla niin, että ennen viimestä kierrosta JJK on sarjakakkosena ja Honka -kolmosena. Ratkaisut jäävät 29.10. pelattavaviin matseihin. Honka matkaa IFK Mariehamnin vieraaksi, pisteet eivät irtoa helposti "meren takaa". Tasapelin espoolaissakki vähintään ottaa.
Mitaleitten lopullinen kohtalo ratkeaa, kierroksen herkkupalassa Inter - JJK. Jos ennustus pitää kutinsa edellisen kierroksen osalta on Jyväskylän Jalkapalloklubilla tässä vaihessa 54 pistettä ja Interillä 53. Honka noussee IFK:n vieraana 55 tai 57 pojoon.
Ennustus tästä asetelmasta: 1. Helsingin Jalkapalloklubi 2. JJK 3. Honka 4. Inter.
Jaatinen Julistaa
Minä sanon, että jos jostakin tulis semmonen ihminen, jonka päätä ei olis kokonansa tällä koohotuksella sekotettu. Meinaan, että se ymmärtäs mailman menosta muuta kuin sen mikä on järjellistä ja tarpeellista, niin sanon minä, että se ihmettelis.
Tuntematon sotilas (alikersantti Urho Lahtinen)
23 lokakuuta, 2011
16 lokakuuta, 2011
TANNERIN TÖMINÄÄ
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 130 vuotta Väinö Tannerin (1881-1966) syntymästä. Tanner on yksi Suomen merkittävämpiä poliitkkoja. Väinö Tanner oli useassa avainasemissa tasavallan kohtalonvuosina.
Suomen itsenäisyyden kynnyksellä Tanner oli senaattori Oskari Tokoin senaatissa valtion varoista vastaavana senaattorina. Sisällissodasta, jota piti tragediana, hän yritti pysytellä sivussa, mutta sai äärioikeiston ja -vasemmiston vihat niskaansa.
Talvisodan aikana Väinö Tanner kantoi vastuuta ulkoministerinä ja jatkosodan aikaan valtiovarainministerinä. Tannerin ansiona voidaan pitää sitä, että valtaosa tasavallan työväestä näki Suomen puolustamisen arvoisena maana.
Tässä on havaittavissa jatkumo: tämä johtava sosiaalidemokraati korosti vuonna 1937 nimitetyssä Cajanderin hallituksessa nimen omaan sosiaalisen tasauksen merkitystä saaden "isänmaallisten" piirien raivon osakseen. Tässäkin asiassa järkkymätön Tanner korosti kansakunnan yhtenäisyyttä: myös työväellä tuli olla isänmaa, jonka kokea puolustamisen arvoiseksi.
Sotien aikaisena ministerinä Väinö Tanner edusti johdonmukaisesti pyrkimystä mahdollisimman nopeaan rauhaan Neuvostoliiton kanssa.
"Synnit" kansakunnan yhtenäistäjänä olivat Neuvostoliiton mielestä liian suuret ja kotikommunistien sekä avuliaitten Maalaisliittolaisten tukemana Tanner tuomittiin yhtenä sotarikollisena viideksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan.
Vielä vankilasta vapauduttuaan Väinö Tanner valittiin eduskuntaan kahteenkin otteeseen: 1951-1954 ja 1957 - 1962. Eduskunta ei ollut tälle kiistellylle poliitikolle outo paikka olihan hän ollut kansanedustuslaitoksen jäsenenä 1907 - 1911, 1914 - 1917, 1919 - 1927 ja 1930 - 1945.
Tanner valittiin vielä hajoamispisteessä olevan SDP:n puheenjohtajaksi vuonna 1957 jona hän toimi vuoteen 1963 saakka. Sosiaalidemokraattien puheenjohtajuus oli Väiskille toinen keikka. Ensimmäinen ajoittui vuosiin 1918-1926. Toinen kerta oli liikaa ikääntyneelle valtiomiehelle, hän ei pystynyt eikä jaksanut estää SDP:n repeämistä.
Tanner tunnettiin myös laaja-alaisena osuuskauppamiehenä: Osuusliike Elannon toimitusjohtajuuden ohella hän oli Kansainvälisen Osuustoimintaliiton presidentti vuodet 1927 - 1945. Osuustoiminnassa Väinö Tanner näki mahdollisuuden käytännössä parantaa vähäväkisen kansanosan asemaa omin voimin.
Tanner kirjoitti ja käänsi useita teoksia: käännöstyöt olivat politiikkaa ja osuustoimntaa sekä filosofiaa käsittelviä. Väinö Tannerin muistelmateoksista useat ovat aivan erinomaisia dokumenttejä ja ajankuvauksia. Mainittakoon vaikkapa vankilassa kirjoitettu vuonna 1947 ilmestynyt "Näin Helsingin kasvavan."
Tästä valtiomiehestä on julkaistu hyllymetreittäin kirjoja, joista kattavin esitys on Jaakko Paavolaisen suurtyö Tanner I - IV.
Kuluvana vuonna, ikäänkuin 130-vuotisjuhlien kunniaksi, julkaistiin Yhdysvalloista löytyneet vuosien 1943-1944 päiväkirjat. Muistiinpanot käsittelevät jatkosodan lopettamiseen johtaneita aikoja, jolloin Tanner toimi Linkomiehen hallituksen valtionvarainministeinä. Hannu Rautkallion ja Lasse Lehtisen toimittama teksti kuvaa noiden Suomen kohtalonhetkien tapahtumia karulla tavalla Väinö Tannerin näkövinkkelistä.
Väinö Tanner oli Neuvostoliiton ja suomalaisten kommunistien demonisoima "oikeistodemari". Voi ollakin, että Tanner oli talouspolitiikassaan aika vanhanaikainen: hän oli tiukan rahanarvon kannattaja, joka kammoksui julkisen sektorin holtitonta paisuttamista.
Sosialisti tämä juristi joka tapauksessa oli. Väinö kannatti sosiaalista tasausta ja kannatti osuustoimintaa, kuten jo edellä mainittiin, mahdollisuutena köyhälle kansalle.
Oltiin Tannerin talous- tai vaikka ulkopolitiikasta mitä mieltä tahansa, jokaisen on annettava hänelle tunnustusta kansanvallan puolustajana.
Väinö Tanner oli johdonmukaisesti sekä vasemmalta, että oikealta tulevia äärisuuntauksia vastaan. Täysin järkkymättä ja pelotta.
Kansanvallan arvostaminen ja puolustaminen on sellaista "tannerilaisuutta" josta sopii ottaa kaikken suomalalisten mallia.
Kyllähän tässä vähän kade saa olla: naapurimme Ruotsi nousee 1-2 tappioasemasta Hollantia vastaan 3-2 voitoon ja pääsee suoraan EM-kisoihin. Viro karsii lohkokakkosena jatkopaikasta. Arpa heittää vastaan, etukäteen helpoimman vastuksen, Irlannin.
Ruotsalaisten venymiseen me olemme jo tottuneet. Mutta se, että tähän asti Suomea heikompana jalkapallomaana pidetty Viro pääsee jatkokarsinoihin tuntuu jotenkin oudolta.
Muistakaamme kuitenkin, että jalkapallossa on turha vedota onneen, ei ole oikeasti "Hannuhanhia", on joukkueita, jolla on menstymisen perinne.
Tuohon asemaan pääsee vain pelaamalla paremmin. Suomen peli on antanut, jonkinlaisia, lupauksia. Pidetään kuitenkin mielessä se tosiseikka, että EM-karsinnat menivät sijoituksen puolesta (4.) ihan pipariksi, eikä karsinnat (vai pitäisikö sanoa kärsinnät) päättänyt maalittomaan tasapeliin päättynyt Unkari -kamppailu mitään iloista katsottavaa ollut.
Tie on pitkä ja kivinen: maailmanmestaruuskisojen karsintoihin voi Huuhkajajengi lähteä paineetta. Pisteitä olisi kuitenkin hyvä ottaa, koska tuo lohkomenestys vaikutaa niihin arvontakoreihin, joihin Suomi sijoitetaan tulevaisuudessa.
MM-karsinnassa ei ole yhtään ilmaista pistettä tiedossa, vastaan asettuvat Espanja, Ranska, Valko-Venäjä ja Georgia. Pahimmillaan tuloksena voi olla lohkon jumbosija.
Jaatinen Julistaa:
Arvostakamme itse suomalaista demokratiaa. Vuodesta 1905 jatkunut kansanvaltainen perinne on kansallisen ylpeyden aihe. Ei hukata sitä vihapuheiden ja keltaisen journalismin alle.
Suomen itsenäisyyden kynnyksellä Tanner oli senaattori Oskari Tokoin senaatissa valtion varoista vastaavana senaattorina. Sisällissodasta, jota piti tragediana, hän yritti pysytellä sivussa, mutta sai äärioikeiston ja -vasemmiston vihat niskaansa.
Talvisodan aikana Väinö Tanner kantoi vastuuta ulkoministerinä ja jatkosodan aikaan valtiovarainministerinä. Tannerin ansiona voidaan pitää sitä, että valtaosa tasavallan työväestä näki Suomen puolustamisen arvoisena maana.
Tässä on havaittavissa jatkumo: tämä johtava sosiaalidemokraati korosti vuonna 1937 nimitetyssä Cajanderin hallituksessa nimen omaan sosiaalisen tasauksen merkitystä saaden "isänmaallisten" piirien raivon osakseen. Tässäkin asiassa järkkymätön Tanner korosti kansakunnan yhtenäisyyttä: myös työväellä tuli olla isänmaa, jonka kokea puolustamisen arvoiseksi.
Sotien aikaisena ministerinä Väinö Tanner edusti johdonmukaisesti pyrkimystä mahdollisimman nopeaan rauhaan Neuvostoliiton kanssa.
"Synnit" kansakunnan yhtenäistäjänä olivat Neuvostoliiton mielestä liian suuret ja kotikommunistien sekä avuliaitten Maalaisliittolaisten tukemana Tanner tuomittiin yhtenä sotarikollisena viideksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan.
Vielä vankilasta vapauduttuaan Väinö Tanner valittiin eduskuntaan kahteenkin otteeseen: 1951-1954 ja 1957 - 1962. Eduskunta ei ollut tälle kiistellylle poliitikolle outo paikka olihan hän ollut kansanedustuslaitoksen jäsenenä 1907 - 1911, 1914 - 1917, 1919 - 1927 ja 1930 - 1945.
Tanner valittiin vielä hajoamispisteessä olevan SDP:n puheenjohtajaksi vuonna 1957 jona hän toimi vuoteen 1963 saakka. Sosiaalidemokraattien puheenjohtajuus oli Väiskille toinen keikka. Ensimmäinen ajoittui vuosiin 1918-1926. Toinen kerta oli liikaa ikääntyneelle valtiomiehelle, hän ei pystynyt eikä jaksanut estää SDP:n repeämistä.
Tanner tunnettiin myös laaja-alaisena osuuskauppamiehenä: Osuusliike Elannon toimitusjohtajuuden ohella hän oli Kansainvälisen Osuustoimintaliiton presidentti vuodet 1927 - 1945. Osuustoiminnassa Väinö Tanner näki mahdollisuuden käytännössä parantaa vähäväkisen kansanosan asemaa omin voimin.
Tanner kirjoitti ja käänsi useita teoksia: käännöstyöt olivat politiikkaa ja osuustoimntaa sekä filosofiaa käsittelviä. Väinö Tannerin muistelmateoksista useat ovat aivan erinomaisia dokumenttejä ja ajankuvauksia. Mainittakoon vaikkapa vankilassa kirjoitettu vuonna 1947 ilmestynyt "Näin Helsingin kasvavan."
Tästä valtiomiehestä on julkaistu hyllymetreittäin kirjoja, joista kattavin esitys on Jaakko Paavolaisen suurtyö Tanner I - IV.
Kuluvana vuonna, ikäänkuin 130-vuotisjuhlien kunniaksi, julkaistiin Yhdysvalloista löytyneet vuosien 1943-1944 päiväkirjat. Muistiinpanot käsittelevät jatkosodan lopettamiseen johtaneita aikoja, jolloin Tanner toimi Linkomiehen hallituksen valtionvarainministeinä. Hannu Rautkallion ja Lasse Lehtisen toimittama teksti kuvaa noiden Suomen kohtalonhetkien tapahtumia karulla tavalla Väinö Tannerin näkövinkkelistä.
Väinö Tanner oli Neuvostoliiton ja suomalaisten kommunistien demonisoima "oikeistodemari". Voi ollakin, että Tanner oli talouspolitiikassaan aika vanhanaikainen: hän oli tiukan rahanarvon kannattaja, joka kammoksui julkisen sektorin holtitonta paisuttamista.
Sosialisti tämä juristi joka tapauksessa oli. Väinö kannatti sosiaalista tasausta ja kannatti osuustoimintaa, kuten jo edellä mainittiin, mahdollisuutena köyhälle kansalle.
Oltiin Tannerin talous- tai vaikka ulkopolitiikasta mitä mieltä tahansa, jokaisen on annettava hänelle tunnustusta kansanvallan puolustajana.
Väinö Tanner oli johdonmukaisesti sekä vasemmalta, että oikealta tulevia äärisuuntauksia vastaan. Täysin järkkymättä ja pelotta.
Kansanvallan arvostaminen ja puolustaminen on sellaista "tannerilaisuutta" josta sopii ottaa kaikken suomalalisten mallia.
Kyllähän tässä vähän kade saa olla: naapurimme Ruotsi nousee 1-2 tappioasemasta Hollantia vastaan 3-2 voitoon ja pääsee suoraan EM-kisoihin. Viro karsii lohkokakkosena jatkopaikasta. Arpa heittää vastaan, etukäteen helpoimman vastuksen, Irlannin.
Ruotsalaisten venymiseen me olemme jo tottuneet. Mutta se, että tähän asti Suomea heikompana jalkapallomaana pidetty Viro pääsee jatkokarsinoihin tuntuu jotenkin oudolta.
Muistakaamme kuitenkin, että jalkapallossa on turha vedota onneen, ei ole oikeasti "Hannuhanhia", on joukkueita, jolla on menstymisen perinne.
Tuohon asemaan pääsee vain pelaamalla paremmin. Suomen peli on antanut, jonkinlaisia, lupauksia. Pidetään kuitenkin mielessä se tosiseikka, että EM-karsinnat menivät sijoituksen puolesta (4.) ihan pipariksi, eikä karsinnat (vai pitäisikö sanoa kärsinnät) päättänyt maalittomaan tasapeliin päättynyt Unkari -kamppailu mitään iloista katsottavaa ollut.
Tie on pitkä ja kivinen: maailmanmestaruuskisojen karsintoihin voi Huuhkajajengi lähteä paineetta. Pisteitä olisi kuitenkin hyvä ottaa, koska tuo lohkomenestys vaikutaa niihin arvontakoreihin, joihin Suomi sijoitetaan tulevaisuudessa.
MM-karsinnassa ei ole yhtään ilmaista pistettä tiedossa, vastaan asettuvat Espanja, Ranska, Valko-Venäjä ja Georgia. Pahimmillaan tuloksena voi olla lohkon jumbosija.
Jaatinen Julistaa:
Arvostakamme itse suomalaista demokratiaa. Vuodesta 1905 jatkunut kansanvaltainen perinne on kansallisen ylpeyden aihe. Ei hukata sitä vihapuheiden ja keltaisen journalismin alle.
09 lokakuuta, 2011
HULLU KAPITALISMI MAAILMALLA TUHLAA ENEMMÄN KUIN TIENAA
Yksinkertainen taloudenpidon neuvo on se, että ei kuluta eikä ota lainaa enemmän kun on katetta maksaa. Näin on järkevää toimia. Mutta koko kansainvälinen kapitalismi toimii aivan toisella tavalla. Maailman taloudesta suuri osa pyörii pelkän luottamuksen varassa. Osakeiden arvoissa suurinman osan takaa ei löydy todellista tuotantoa. Vai sanoittaisiinko konkreettsia takuita.
Kun tämä edellä mainittu luottamus menee, nousee lainarahan hinta ja lopulta lainaaminen loppuu. Maailmassa on lähes koko palloa koskettava rahoituskriisi. Kärkevimmillään se on Kreikassa. Lainarahaa valtion toimintojen pyörittämiseen saa enään erityisjärjestelyin. Erittäin kovin ehdoin.
Kreikan kansalaiset eivät hyväksy leikkauksia. Se on ymmärrettävää. Toisin kun vieraan- ja tulevaisuudenpelkoiset oikeistopopulistit väittävät, kreikkalaiset eivät erityisesti halua siipellä suomalaisten tai saksalaisten veronmaksajien kustannuksella.
Tavallinen kreikkalainen kaduntallaaja on enimmäkseen syytön kansainväliseen rahoituskriisiin. Syntipukkeja kannattaa etsiä, jos niin haluaa, rahoituslaitosten johdosta sekä Kreikan kelvottomista poliitikoista ja virkamiehistä. Helleeni- kansalainen on hämmentynyt ja vihainen.
Koko maan vuodesta 1974 jatkuneen siviilivallan ajan rahaa on löytynyt. Jostain. Miksi nyt sitten ei löydy? Kreikkalaiset eivät voi ymmärtää. Kreikassa muodostui tuhoisa "maan tapa" verojen kiertämisestä ja korruptiosta. Kävi niin, että kun "herrat" eivät huolehtineet velvoitteistaan, niin ei sitten "kansa" niistä isommin huolta kantanut.
Nyt on seurannut totuuden hetki. Valitettavasti tässä ovat maksumihenä kreikkaliset palkansaajat. Syntyneessä tilanteessa on turha hakea vikapäätä. Talouskriisit johtuvat sääntelemättömästä markkinataloudesta.
Mitä seuraa jatkossa?
Nyt tulee ennustusta: Kreikka ei selviä veloistaan, maa laitetaan velkajärjestelyyn. Järjestelyn seurauksena osa Kreikan valtion veloista kirjataan alas. Pankit kärsivät ne luottotappioina. Erityisesti Ranskan ja Saksan valtiot joutuvat tukemaan, "pääomittamaan", pankkeja estääkseen niiden kaatumisen ja kriisin pahenevan leviämisen reaalitalouden puolelle.
Euroopan Unionissa tullaan kiistelemään, erityisesti Ranskan yllyttämänä, siitä maksetaanko pankkituki valtioiden vai Unionin yhteisen kriisirahaston kassasta. Sitten vain toivotaan, että työttömyys ei kasva ja investoinnit pysyvät käynnissä.
Seuraavaksi seuraa toiveita: Jatkossa tarvitaan tarkempaa sääntelyä ja läpinäkyvyyttä. Valtioiden tasolla huomattavasti tehokkaampaa verojen keräämistä ja harmaan- sekä mustan talouden kitkemistä.
Rahoituslaitoksilta on syytä vaatia suurempaa avoimuutta sekä niiltä tulee periä veroluontoisia maksuja älyttömämpien offensiivien karsimiseksi. Nykyajan inkvisiition, luottoluokituslaitosten, toiminnasta tulee säätää kansainvälisesti nykyistä tarkemmin.
Vain tyhmä toistaa virheensä moneen kertaan. Näin on kuitenkin toimittu antamalla markkinoiden toimia lähes sääntelemättömästi. Tulisi jo lopultakin uskoa, että valvomaton markkinatalous ei palvele kenenkään etua. Ei pääoman, eikä työn etua.
Pikavoittojen tavoittelun tie on nyt kertakaikkiaan loppuun kuljettu.
Jalkapallomaajoukkue Huuhkajien onneton EM- karsinta lähestyy loppuaan. Onneton siksi, että lohkon neljäs tila, vieläpä selvällä piste-erolla kolmanneksi tulevaan Unkariin on lähellä pohjanoteerausta.
Tämä erityisesti kun vielä tiedetään se, että etelänaapurimme Viro on pelannut sensaatiomaisen hyvin. Parhaimmillaan kielisukulaisemme pelaavat lohkonsa kakkosena jatkokarsinnat.
On toki myönnettävä, että Suomen peli on parantuntunut peli peliltä uuden valmentajan, Mixu Paatelaisen, luotsatuksessa. Hyvä peli tai kamppailun hallinta, niinkuin Ruotsia vastaan, ei riitä, jos tuloksena on tappio. Pallot on saatava paikoista häkkiin, maalintekijän nimi lehteen ja Suomelle kolme pistettä lisää.
Huuhkajat pelaavat viimeisen karsintaottelunsa ensi tiistaina lokakuun 11. Unkarin vieraana. Pirteä peli, vähintään kolme maalia sekä yhtä monta pistettä jättäisivät paremman maun muuten huonosti sujuneista karsinnoista.
Jaatinen Julistaa:
Analyytikot ja ekonomistit puhuvat markkinoista kuin ne olisivat ihmisiä. Markkinat säikähtävät, markkinat reagoivat, markkinat pettyvät, markkinat innostuvat. Syntyy vaikutelma, että markkinat ovat kuin murrosikäinen, joka ylireagoi, paisuttelee, loukkaantuu, riehaantuu ja ottaa kantaa samalla intensiteetillä kaikkeen, oksan katkeamisesta maanvuöryyn. Ei ole ihme, että pelkäämme markkinoita. Ei markkinoille voi mennä sanomaan, että älkää nyt jumalauta innostuko tommosesta kännytkästä, joka kyllä mielellään navigoi mummolaan ja järjestää perheen valokuvat, mutta jolla on hieman vaikea soittaa puhelua. Ei murrosikäiselle mennä järkeä puhumaan, sille annetaan käteistä ja sata metriä etumatkaa.
(Romaanihenkilö Jukka Hopeaniemi Kari Hotakaisen kirjassa Jumalan sana)
Kun tämä edellä mainittu luottamus menee, nousee lainarahan hinta ja lopulta lainaaminen loppuu. Maailmassa on lähes koko palloa koskettava rahoituskriisi. Kärkevimmillään se on Kreikassa. Lainarahaa valtion toimintojen pyörittämiseen saa enään erityisjärjestelyin. Erittäin kovin ehdoin.
Kreikan kansalaiset eivät hyväksy leikkauksia. Se on ymmärrettävää. Toisin kun vieraan- ja tulevaisuudenpelkoiset oikeistopopulistit väittävät, kreikkalaiset eivät erityisesti halua siipellä suomalaisten tai saksalaisten veronmaksajien kustannuksella.
Tavallinen kreikkalainen kaduntallaaja on enimmäkseen syytön kansainväliseen rahoituskriisiin. Syntipukkeja kannattaa etsiä, jos niin haluaa, rahoituslaitosten johdosta sekä Kreikan kelvottomista poliitikoista ja virkamiehistä. Helleeni- kansalainen on hämmentynyt ja vihainen.
Koko maan vuodesta 1974 jatkuneen siviilivallan ajan rahaa on löytynyt. Jostain. Miksi nyt sitten ei löydy? Kreikkalaiset eivät voi ymmärtää. Kreikassa muodostui tuhoisa "maan tapa" verojen kiertämisestä ja korruptiosta. Kävi niin, että kun "herrat" eivät huolehtineet velvoitteistaan, niin ei sitten "kansa" niistä isommin huolta kantanut.
Nyt on seurannut totuuden hetki. Valitettavasti tässä ovat maksumihenä kreikkaliset palkansaajat. Syntyneessä tilanteessa on turha hakea vikapäätä. Talouskriisit johtuvat sääntelemättömästä markkinataloudesta.
Mitä seuraa jatkossa?
Nyt tulee ennustusta: Kreikka ei selviä veloistaan, maa laitetaan velkajärjestelyyn. Järjestelyn seurauksena osa Kreikan valtion veloista kirjataan alas. Pankit kärsivät ne luottotappioina. Erityisesti Ranskan ja Saksan valtiot joutuvat tukemaan, "pääomittamaan", pankkeja estääkseen niiden kaatumisen ja kriisin pahenevan leviämisen reaalitalouden puolelle.
Euroopan Unionissa tullaan kiistelemään, erityisesti Ranskan yllyttämänä, siitä maksetaanko pankkituki valtioiden vai Unionin yhteisen kriisirahaston kassasta. Sitten vain toivotaan, että työttömyys ei kasva ja investoinnit pysyvät käynnissä.
Seuraavaksi seuraa toiveita: Jatkossa tarvitaan tarkempaa sääntelyä ja läpinäkyvyyttä. Valtioiden tasolla huomattavasti tehokkaampaa verojen keräämistä ja harmaan- sekä mustan talouden kitkemistä.
Rahoituslaitoksilta on syytä vaatia suurempaa avoimuutta sekä niiltä tulee periä veroluontoisia maksuja älyttömämpien offensiivien karsimiseksi. Nykyajan inkvisiition, luottoluokituslaitosten, toiminnasta tulee säätää kansainvälisesti nykyistä tarkemmin.
Vain tyhmä toistaa virheensä moneen kertaan. Näin on kuitenkin toimittu antamalla markkinoiden toimia lähes sääntelemättömästi. Tulisi jo lopultakin uskoa, että valvomaton markkinatalous ei palvele kenenkään etua. Ei pääoman, eikä työn etua.
Pikavoittojen tavoittelun tie on nyt kertakaikkiaan loppuun kuljettu.
Jalkapallomaajoukkue Huuhkajien onneton EM- karsinta lähestyy loppuaan. Onneton siksi, että lohkon neljäs tila, vieläpä selvällä piste-erolla kolmanneksi tulevaan Unkariin on lähellä pohjanoteerausta.
Tämä erityisesti kun vielä tiedetään se, että etelänaapurimme Viro on pelannut sensaatiomaisen hyvin. Parhaimmillaan kielisukulaisemme pelaavat lohkonsa kakkosena jatkokarsinnat.
On toki myönnettävä, että Suomen peli on parantuntunut peli peliltä uuden valmentajan, Mixu Paatelaisen, luotsatuksessa. Hyvä peli tai kamppailun hallinta, niinkuin Ruotsia vastaan, ei riitä, jos tuloksena on tappio. Pallot on saatava paikoista häkkiin, maalintekijän nimi lehteen ja Suomelle kolme pistettä lisää.
Huuhkajat pelaavat viimeisen karsintaottelunsa ensi tiistaina lokakuun 11. Unkarin vieraana. Pirteä peli, vähintään kolme maalia sekä yhtä monta pistettä jättäisivät paremman maun muuten huonosti sujuneista karsinnoista.
Jaatinen Julistaa:
Analyytikot ja ekonomistit puhuvat markkinoista kuin ne olisivat ihmisiä. Markkinat säikähtävät, markkinat reagoivat, markkinat pettyvät, markkinat innostuvat. Syntyy vaikutelma, että markkinat ovat kuin murrosikäinen, joka ylireagoi, paisuttelee, loukkaantuu, riehaantuu ja ottaa kantaa samalla intensiteetillä kaikkeen, oksan katkeamisesta maanvuöryyn. Ei ole ihme, että pelkäämme markkinoita. Ei markkinoille voi mennä sanomaan, että älkää nyt jumalauta innostuko tommosesta kännytkästä, joka kyllä mielellään navigoi mummolaan ja järjestää perheen valokuvat, mutta jolla on hieman vaikea soittaa puhelua. Ei murrosikäiselle mennä järkeä puhumaan, sille annetaan käteistä ja sata metriä etumatkaa.
(Romaanihenkilö Jukka Hopeaniemi Kari Hotakaisen kirjassa Jumalan sana)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)