29 elokuuta, 2011

Suoraselkäinen mies

Valtioneuvos Harri Holkeri (1937-2011) haudattiin valtiollisin menoin viikonloppuna. Vainajaa luonnehdittiin monella kauniilla tavalla: isänmaalinen, suoraselkäinen ja kansainvälinen rauhanvälittäjä.
Kiistämättä Holkerin työskentely Pohjois-Irlannin rauhan hyväksi on merkittävä saavutus.
Tästä huolimatta Harri Holkeria parhaiten kuvaava adjektiivi on suoraselkäisyys, selkärankaisuus,  rehellisyys. Tämä pelkästään ei tarkoita fyysistä suoraselkäisyyttä, jota sitäkin valtioneuvokselta löytyi, vaan sitä, että Holkeri piti kiinni periaatteistaan.
Valtioneuvos Holkerin merkittävin työ Suomen hyväksi tapahtui kotimaan politiikassa. Huipuksi tässä toiminnassa nousee Harrin toiminta tasavallan pääministerinä vuosina 1987-1991.
Merkille pantavaa Holkerin pääministerinuran alulle olivat sitä edeltävät tapauhtumat: Suomen pankissa työskennellyt Harri Holkeri osoitti tuota edellämainittua suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä kun ei alistunut porvaripuolueiden, Keskustapuolueen, RKP:n ja Kokoomuksen liike-elämän rahoittamaan ennen vaaleja solmimaan hallitussopimukseen.
 Porvarillisten puolueiden sijaan hallitus muodostui Sosiaalidemokraattien, Kokoomuksen, Suomen Maaseudun Puolueen ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen muodostamalle pohjalle. Tämä oli porvarisopimuksen kätilönä toimineelle Paavo Väyryselle hirmuinen sokki. Tästä Paavo ei ole toipunut vieläkään.
Pitämällä pintansa Holkeri teki historiaa: hän oli ensimmäinen kokoomuslainen pääministeri vuoden 1946 jälkeen. Kyseisenä vuonna istui Juho Kusti Paasikiven vetämä laaja koaliitiohallitus.
Merkittävää oli myös se, että Sosiaalidemokraatit ja Kokoomus istuivat samassa hallituksessa ensimmäistä kertaa K.A. Fagerholmin 1959 kolmoshallituksen jälkeen. Fagerholmin hallitus tunnettiin, aikoinaan pahamaineisena, "Yöpakkashallituksena", joka kaatui Neuvostoliiton painostukseen, koska siinä oli ulkopoliittisesti epäilyttäviä tyyppejä. Eriyisesti itänaapuria närästi se, että hallituksen sosiaaliministerinä oli tunnettu asevelisosialisti Väinö Leskinen.
 Tämän jälkeen Urho Kekkosen presidenttikaudella ei Kokoomusta ja Sosiaalidemokraatteja samaan hallitukseen päästetty. Eivätkä Kokoomuslaiset muutenkaan liikaa housujaan hallituksen penkeillä kuluttaneet Kekkoslovakiassa.
 Ennen vuoden 1987 Holkerin hallitusta Kokoomuspuolue oli ollut Johannes Virolaisen porvarihallituksen jäsenenä vuosina 1964-1966 kolmen ministerin voimin.Sen jälkeen Urho Kekkonen ei enään päästänyt Kokoomusta hallitukseen.
Hiljaa lausuttu syy tähän syrjintään oli ulkopolitikka. Vähintään yhtä merkittävä seikka oli Kekkosen halu pitää Maalaisliitto/Keskusta vallan kahvassa. Sehän kävi parhaiten työntämällä toinen suuri porvarillinen puolue syrjään muka ulkopoliitisista syistä. Totta kai tämä asetelma oli taktisesti edullinen myös vuonna 1966 vaalivoiton ottaneelle sekä riittävän ulkopoliittisen itseruoskinnan suorittaneelle SDP:lle.
Mutta vuonna 1987 tilanne ja ennenkaikkea presidentti oli toinen. Holkerin lalla Suomen Pankista tullut Mauno Koivisto poltti päreensä kuultuaan porvareiden kassakaappisopimuksesta ja nimitti Harri Holkerin hallitustunnustelijaksi. Holkerin selkäranka kesti Keskustapuolueen ja ennenkaikkea Paavo Väyrysen painostuksen. Eikä sitäpaitsi Harri Hermannin toiminnasta ylettömän paljon pidetty omassa Kokoomuspuolueessa tai elinkeinoelämässäkään.
Holkeri tunnettiin asiallisena, kuuntelevana ja, tämä on ehkä jollekin yllätys, huumorintajuisena pääministeinä. Selkärankaa pääministeri osoitti jälleen kerran sanomalla häntä kiusaamaan tulleille toimittajille "Minä juon nyt kahvia!" Mediasuhteiden kannalta tämä oli luonnollisesti kohtalokasta. Suomessa pääministeriä tulee saada kiusata, jopa hänen juodessaan kahvia.
Harri Holkerissa oli presidenttiainesta. Hänen hetkensä ei vain koskaan tullut. Holkeri oli ehdokkaana 1982 ja 1988 huippusuositun Mauno Koiviston ollessa ehdokkaana.
Kun vuonna 1994 Harri Holkerilla olisi ollut todelliset saumat, jostain kumman syystä Kokoomus asetti ehdokkaakseen Raimo Ilaskiven.
Harri Holkeri osoitti selkärankaa 1987, kun ei välittänyt ulkopuolisesta paineista, vaan toimi oman näkemyksensä mukaan.
Holkerin selkärankaisuus ei kuitenkaan ollut itsepäistä ränkyttämistä ja yhteistyökyvyttömyyttä taikka katsomosta huutelua. Holkeri piti mielipiteensä, mutta kykeni myös yhteistyöhön, isänmaan tai isonpienkin asioiden hyväksi. Hajoittaminen on helppoa, mutta yhteistyön uudelleen kokoaminen onkin vaikeampaa.
Tämä olisi hyvä nykyistenkin omalla "selkärankaisuudellaan" ylevästelevien politikkojen pitää mielessä.

Alkulohkot on jalkapallon Mestareiden Liigassa arvottu ja on arvioiden aika. Alkulohkoja on kahdeksan (A-H) jokaisesta lohkosta jatkoon pääseee kaksi parasta joukkuetta. Lohkossa pelataan kansinkertainen sarja.
Lohko A: Bayern München, Villareal, Manchester City ja Napoli. Lohko B: Internazionale Milano, TsSKA Moskova, LOSC Lille, ja Trabzonspor. Lohko C: Manchester United, Benfica, Fc Basel ja Otelul Galati.
Lohko D: Real Madrid. Olympique Lyon, Ajax ja Dinamo Zagreb. Lohko E: Chelsea, Valencia, Bayern Leverkusen ja Genk. Lohko F:Arsenal, Olympique de Marseille, Olympiakos ja Borussia Dortmund.
Lohko G: Fc Porto, Shaktar Donetsk, FK Zenit ja Apoel. Lohko H: Barcelona, AC Milan, BATE Borisov ja Victoria Pilsen.
Mitkä sitten vaikuttavat etukäteen selvinmiltä lohkoilta.Tämä tietysti kaikella kunnioitukselle osanottajille. Kovia jengejä kaikki. Näin ennakkoon lohkot C ja H.
Eiköhän ole niin, että C-lohkon, omassakin liigassaan huikeita otteita esittänyt, Manchester United on ihan varma jatkoon menijä. Portugalilainen Benfica on astetta heikompi, mutta lähes sadan prosentin varmuudella kerää tarvittavat pisteet selvästi heikomilta Baselilta ja Otelui Galatilta.
Lohkossa H ehdottomaan eurooppalaiseen kärkeen kuuluva Barcelona jyrää takuuvarmasti jatkoon. No, onhan AC Milan heikentynyt huippuajoistaan, mutta varsin suurella todennäköisyydellä Zlatan Ibrahimovicin tähdittämä ryhmä kepittää selkeästi heikommat BATE:n ja Victoria Pilsenin.
Kiharaisin lohkoista  vaikuttaa olevan F, jossa oikeastaan mitkä tahansa jengit voivat mennä jatkoon. Ehkäpä kreikkalainen Olympiakos on ennakkoon lohkon heikoin lenkki. Mutta ei sekään vailla mahdollisuuksia.
Sitten ennustus jatkoon menijöistä; Lohko A: Bayern Mûnchen ja Manchester City. Lohko B: TsSKa Moskova ja Trabzonspor. Lohko C: Manchester United ja Benfica. Lohko D: Real Madrid ja Ajax. Lohko E: Chelsea ja Bayern Leverkusen. Lohko F: Olympique Marseille ja Borussia Dortmund. Lohko G: Fc Porto ja FK Zenit. Lohko H: Barcelona ja AC Milan.
Näillä mennään sanoi Heikkilä raveissa.

Jaatinen Julistaa:
Velvollisuus on sellaista, jota odottaa toisten tekevän.Ei itsensä.
Oscar Wilde

25 elokuuta, 2011

Puolueettomat luottoluokituslaitokset?

Maailmalla toimii kolme suurta luottoluokituslaitosta: Standard & Poor´s, Fitch ratings ja Moody´s. Luottoluokitusyhtiöt luokittelevat puolueettomasti yritysten, valtioiden ja julkisten yritysten luotonottokykyä.
Vai puolueettomasti? Onko ihan oikeasti näin? Miksi sitten Standard & Poor´s sitten laskee Yhdysvaltain luottoluokitusta, koska on tyytymätön maan politikkojen toimintaan.
Myös Moody´s on ottanut kantaa Euroopan Unionin poliittisiin tapahtumiin: luottoluokittaja moitti Suomen ja Kreikan välistä sopimusta lainatakausten vakuista. Nämä ovat selviä poliittisia kannanottoja. Kannanotoissa pidetään yksityisten rahoituslaitosten puolta, kannatetaan sääntelemätöntä poliittista markkinataloutta.
 Luottoluokittajat ovat siis talousliberaalin politiikan kannattajia. Eivät sosiaalisen tasauksen, eivät ilmeisesti minkäänlaisen talouspolitiikan. Sekin on kannanotto, että ei kannateta talouspolitiikan harjoittamista.
Vaikuttaa siltä, että julkisen vallan tehtäväksi jää paikata veronmaksajien rahoilla rahamarkkinoiden munauksia. Muun muassa holtitonta rahoitusta, josta muuten nämä kapitalismin ylipapit, rahoituslaitoikset eivät varoittaneet. Miksi ei? Eikö se nimen omaan kuulu niiden tehtäviin?
 Tämä ei herätä luottamusta. Luottoluokitusyhtiöt ovat yksityisiä yrityksiä. Esimerkiksi Standard on osa McGrav-Hill Companies inc:iä, joka harjoittaa kustannustoimintaa ja pitää yllä yksityisiä kouluja muun muassa ammatillisia oppilaitoiksia ja ala- ja yläasteita.
Kuka voi uskoa tässä valoissa, että tähän yrityskompleksiin kuuluva luottoluokitusyhtiö on sen kaltaisen politiikan kannalla, johin kuuluu julkinen koulutusjärjestelmä?
Luottoluokituslaitosten valta perustuu siihen, että niiden luokitukset ovat yleisesti hyväksyttyjä. Ei pelkästään rahoitusmarkkinoiden, myös valtioiden. On keskusteltu kovasti myös luottoluoktuslaitoksia koskevasta lainsäädännöstä, jossa määriteltäisiin luokittajien rooli selkeämmin. Kýllä sellaista tarvitaan.
Kapitatalismin ylipappien valta on ajettava lopultakin alas. Onhan tämä klishee, mutta kyllä kai talous on ihmistä varten, eikä ihminen taloutta varten.
Muutenkin tämä talousvouhotus ja uutisointi on ylittänyt suuruudenhulluuden rajat. Kukaan ei enään näytä muistavan sitä, että pörssikurssit kuvaavat sijoittajien odotuksia, eivät todellista talouden tilaa.
Sanomalehdistä ei löydy kohta yhtään sivua, urheilusivuja lukuunottamatta, jolla ei ylireagoiden kommentoitasi jokaista pörssikurssien värähdystä.

Tänään illalla arvotaan Mestareiden Liigan alkulohkot. Joukkueet on jaettu neljään koriin siten, että Euroopan jalkapalloliiton, UEFA:n  pisteytyksen mukaan ykköskorissa on etukäteen kovimmat jengit ja neloskorissa sitten ne vähmmän kovat.
Jokaisesta korista sitten arvotaan yksi joukkue alkulohkoon.Saman maalaiset joukkueet eivät kuitenkaan voi kohdata toisiaan alkulohkovaiheessa. No tuosta UEFA:n pisteytyksestä voidaan tietysti olla montaa mieltä.
Miettikääpä seuraavia lohkomahdollisuuksia: 1. Mahdollisuus: Manchester United, AC Milan, Ajax ja Borussia Dortmund. 2. Mahdollisuus Fc Porto, Marselle, BATE Borisov ja Otelui Galati.
Ovatkohan nämä mahdolliset alkulohkot yhteismitallisia? Kaikella kunnioituksella toisen mahdollisuuden jengejä kohtaan,koviahan ne ovat kun ovat tähän tilaisuuteen päässeet, mutta oliskohan tuossa Euroopan Jalkapalloliiton ranking -systeemissä vähän viilaamista?

Jaatinen Julistaa:
"Yleisen petoksen aikoina totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko."
George Orwell (Eric Arthur Blair)

21 elokuuta, 2011

Viro on vapaa, miksi ei Valko-Venäjä? Eesti on vaba, miks ei Valgevene?

Lauantaina 20. syyskuuta Viro juhli kaksikymmentä vuotta sitten tapahtunutta uudelleen itsenäistymistä. Viron kohtalot liittyvät tiiviisti Suomen kohtaloihin. Ensimmäisen itsenäisyytensä Viro saavutti  sodan heikentämän Venäjän keisarikunnan jouduttua vallankumouksen pyörteisiin.Venäjän kumous avasi mahdollisuuden myös kotimaamme irtautumiselle imperiumista.
Suomen tavoin Viro joutui kahden totaalitäärisen vallan, Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton, pelinnappulaksi elokuussa 1939 solmitussa Molotov-Ribbentrop -sopimuksessa. Konstantin Pätsin itsevaltaisesti johtama etelänaapurimme liitettiin väkivalloin toisen maailmansodan loppuselvittelysssä Neuvostoliittoon. Suomi säilytti valtiollisen itsenäisyyteensä kovin uhrauksin, osin taidolla, osin onnella.
Kuin tuo kommunistinen diktatuurivalta sortui 1991 pääsi Viro livahtamaan saman tien toiselle itsenäisyyden ajalleen. Mutta tarkoitti Neuvostodiktatuurin häviäminen muidenkin kun virolaisten vapautumista. Venälaiset pääsivät irti pakkovallasta, joka oli maksanut vähintään 20 miljoonan kansalaisen hengen. Muutkin Baltian maat, Latvia ja Liettua itsenäistyivät.
Neuvostoliiton osista kasattiin kaiken kaikkiaan 15 uutta itsenäistä valtiota. Eikä pidä suinkaan unohtaa Saksan uudelleenyhdistymistä sekä entisten Neuvostoliiton satelliittivaltioiden pääsystä punavallan puristuksesta. Baltian maissa, Viro, Latvia ja Liettua, demokratia toimii. Näin ei valitettavasti voi sanoa lähestkään kaikista entisistä Neuvostoliiton osista.
Azerbaidzania hallitsee käytännössä Oliyevien sukudynastia. Nykyinen presidentti on edellisen presidentin poika. Vuodesta 1991 on Kazakstania hallinnut, vähitellen itselleen diktaattorin valtuudet hankkinut, Nursultan Nazarbajev. Tässä pari esimerkkiä.
Lyhyesti sanottuna monissa näissä Neuvostoliiton jäljeltä jääneissä maissa on ongelmia ihmisoikeuksien ja demokratian kannalta.
Eikä "emämaa" Venäjäkään täysin puhtoinen ole, vaikka muistettaisiinkin se, että tuo kokoisen maan hallitseminen on vaikeaa. Kaiken lisäksi itänaapurissamme ei ole minkäänlaista perinnettä kansanvallalle. Liian moni kriittinen toimittaja tai politikko saa Venäjällä pelätä henkensä puolesta.
Mutta, meidän Euroopan Unionin kansalaisten kannalta kaikista häpeällisin on Valko-Venäjä. Tämä siksi, että tuo, Aleksander Lukashenkan johtama maa on todellinen Neuvostoliiton jatkaja.Siis demokratia- ihmisoikeusmielessä.
Karkeasti sanoen kaksi asiaa pitää Lukashenkan diktatuuria pystyssä: Venäjän tarve puskurivaltioon länsirajalleen ja Euroopan Unionin lepsuus. Kyllähän Unioni on julistanut erilaisia saartoja ja antanut vastalauseita Valko-Venäjälle, mutta  jotenkin puolinaisesti.
Missä viipyy kunnon puuttuminen Valko-Venäjän tilanteeseen? Miksi Euroopan Unioni sallii tälläista tapahtuvan, vieläpä ihan naapurissa? Missä viipyvät purevat rajoitukset? Lukashenkan Valko-Venäjä tulisi sulkea kansainvälisen yhteisön ulkopuolelle.
Kuten hirmuvaltiaat yleensä, myös Alexander Lukashenka, käyttää urheilua valtansa pönkittämiseen. Lukashenka nähdään milloin minkäkin urheilulajin maajoukkuepaitaan pukeutuneena. Ei kun laitetaan Aleksander kansainväliseen urheiluboikottiin, ulos kaikista arvokisoista.
Vai ei muka politiikkaa ja urheilua saa sotkea keskenään. Nehän ovat jo, jos eivät suorastaan naimisissa, niin ainakin salarakkaita.Valko-Venäjän tilanne suorastaan vaatii myös kansainvälisen urheiluliikkeen toimenpiteitä.
Lauantainen päivänsankari Viro on toimiva demokratia, siitä onnittelut: Palju Önne, Eesti!

Antti Muurinen uskoi, Antti oli oikeassa. Tapahtui sensaatio, huippusuoritus. Helsingin Jalkapalloklubi todellakin kaatoi monta kertaa itseään suuremman Schalke 04:n.
Tulos, 2-0, ei anna nokan koputtamista. Tulos oli ansaittu. Selvittyään vierasjoukkueen alkurynnistyksestä Klubi otti reippaasti otetta pelistä.
Ottelun suurin sankari on, tottakai, kaksi maalia iskenyt Teemu Pukki. Ei tarvitse olla selvännäkijä arvatakseen, että Pukki ei tämän kauden jälkeen pelaa HJK:ssa. Olisiko uusi osoite Saksa? 
Mutta kyllä sinivalkoisen helsinkiläisjengin voitto perustui joukkuepeliin, esimerkiksi Berat Sadik teki aivan erinomaisesti tilaa Teemu Pukille, Sebastian Sorsan laitanousut olivat myrkkyä Schalkelle jne...
Ottelusarja on puolivälissä, toinen osaottelu pelataan Gelsenkirhenissä torstaina 25.8. Kotona Schalke 04 tulee verenhimoisena päälle.
Klubi johtaa 2-0 ja sen mahdollisuudet perustuvat siihen, että maalia ei päästetä heti ottelun alkuun, mutta ei toisaalta sorruta siilipuolustukseen. Sama aktiivisuus olisi saatava esille kuin kotiottelussakin.
Joka tapauksessa Schalke 04 on edelleen iso ennakkosuosikki Eurooppa Liigan lohkovaiheeseen. Helsingin Jalkapalloklubin jatkoon pääsy olisi  mieletön sensaatio.
Näyttäähän YLE pelin näyttäähän!?

Jaatinen Julistaa:
"Kansa, joka ei mitään uskalla, menettää lopulta uskon itseensä."
Johannes Linnankoski (Vihtori Peltonen)

18 elokuuta, 2011

Euroinkvisitio tutkii ja tuomitsee

Paavi Gregorius IX määräsi vuonna 1231 Inkvisition perustettavaksi. Inkvisition tehtävä oli varjella katolisen kirkon puhdasoppisuutta. Tämän elimen kohteena olivat ns. kerettiläiset. Katollinen kirkko määritteli etukäteen ketkä ovat kerettiläisiä, eivät epäillyt itse. Tässä yhteydessä kerettiläisyys oli sitä, että nämä henkilöt esittivät, kirkon mielestä, virallisesta totuudesta poikkeavaa oppia. Sellainen joka poikkesi katolisen kirkon opista ei voinut olla katolinen. Inkvisitioprosessissa syyttäjä, inkvisitio, huolehti todistusaineiston hankkimisesta ja päätti myös tuomiosta.
Kun kerettiläisiä kuultusteltiin kiduttaminen oli yleinen tapa. Rangaistukset vaihtelivat katumusharjoituksista kuolemanrangaistukseen. Tuomiot olivat julkisia katumus- ja teloitustilaisuuksia.
Sana "inkvisitio" on siirtynyt yleisempäänkin kielenkäyttöön: se tarkoittaa sitä, että joku ryhmä tai henkiö tutkii ja tuomisee samassa asiassa. Ennalta annetun dokmin, eli  järkkymättömään opinkappaleeseen nojautuen. Tuomio on siis varma jo etukäteen.
Puhuttaessa talouskriisistä olemme nähneet useampiakin inkvisiittoreita. Viimeaikaiset johtavat kotimaiset inkvisiittorit ovat olleet Timo Soini ja Mari Kiviniemi. Soini on tutkinut ja tuominnut kaikki Etelä-Euroopan maat ja niiden kansalaiset tuhlareiksi ja "huonoiksi eurooppalaisiksi".
Tällä viikolla Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi tuomitsi Kreikan syylliseksi koko talouskriisiin. Tuomioksi Mari langetti Kreikalle kenkää Eurosta.
Timo Soini  ei yllätä kannasaan. Soini on ottanut taktiikakseen ennustaa kaikenlaista pahaa ja hänen tuomionsa tähän kaikkeen turmioon on se, että Euroopan Unioni on syyllinen ja johtopäätöksenä on se, että vähintään Eurovaluutta on kaadettava. Onhan niin, että kun tarpeeksi ennustaa, niin väkisin joku ennustus osuu oikeaan. Kaikkihan me tiedämme, että Timon lausuntoa ei saa asettaa kyseenalaiseksi. Joka siihen syyllistyy on elitisti.
Kiviniemen kannanotto on perin mielenkiintoinen kun sitä peilaa Keskustan tilanteeseen presidenttiehdokkaan osalta.
Ainut tähänastinen presidenttikanditaatti, Paavo Väyrynen,  esitti, virolaisilta kysymättä, Viron Kruunun ottamista käyttöön pohjoismaiseksi yhteisvaluutaksi. Jäi Väykyltä kysymättä tämä erinomainen asia myös muilta Pohjoismailta, mutta se nyt on pikku juttu.
Toisaalta taas, erittäin potentiaalinen Keskustan presidenttiehdokas, Olli Rehn, on Euroopan Unionin talouskomissaari. Ainakin nyt Kiviniemen inkvisitio on lähempänä Väyrysen kun Rehnin ajattelua.
Katolisen kirkon Inkvisitio viimeinkin lopetettiin Espanjassa 1834. Olisi jo aika, että tämä euroinkvisitio ja -pelottelu myös lopetettaisiin. Ei kukaan ole erehtymätön. Nahkurin orsilla tavataan!

Tänään  Fc Schalke saapuu Eurooppa-liigan karsintaotteluun Helsingin Jalkapalloklubin vieraaksi. Töölön jalkapallostadion on myyty täyteen. Saksalaisjoukkueen suurin tähti, Raúl Gonzáles Blanco, on jätetty Gelsenkirheniin valmistautumaan viikonlopun Bundesliiga -otteluun. Tämä tuskin Schaken iskukykyä paljonkaan heikentää. Jos HJK yltää tasapeliin on se huippusuoritus.
Koska stadion on täynnä, eivät kaikki halukkaat pääse paikan päälle. Onneksi julkisen palvelun YLE on ajan tasalla ja näyttää ottelun 19:20 alkaen TV kakkosella ja Ylen verkkosivuilla. Muurisen Antti uskoo yllätyksen mahdollisuuteen. Kuka muu?

Jaatinen Julistaa:
Ajatuksen täytyy olla selvä, ainoastaan uskomukset ovat sameita.
Ernst Adolf Lampén

14 elokuuta, 2011

Helpot hommat ja isot eläkkeet

Iltapäivä- bulevardilehdistöllä sekä muilla keltaisen journalismin edustajilla on muutamia vakioksi muodostuneita kohunaiheita. Näistä voidaan revitellä, kun mitään muuta ei yksinkertaisesti löydy. Yksi parhaista, ellei paras, tässä luokassa ovat kansanedustajien saamat erilaiset etuudet.
Kaikista mieltä kuohuttavimmat otsikot ja jutut saadaan kansanedustajien eläkkeistä, jotka ovat nykyään sopeuttamisrahaa.
Nämä rahat ovat säännöllisesti toistuvaa aineistoa keltaisessa journalismissa. Onhan se toki niin hemmetin väärin, että nämä edustajat vielä saavat kaiken muun lisäksi eläkettä/sopeuttamisrahaa? Ei muuten ole.
Tottakai äkkipäätä ajateltuna vielä vankasti työikäiselle maksettu mukavan kokoinen eläke/sopeuttamisraha tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Semminkin kun sitä vertaa vähävaraisen kansalaisen saamiin etuuksiin.
Kyllähän se kummalliselta tuntuu kun tuon eläke/sopetuttamisrahan saa niin helposta hommasta. Onko kansanedustajan työ helppoa? Kyllä varmaan on, jos mittarina käytetään aikaa, jonka edustaja viettää eduskunnan istuntosalissa.
Jotkut ihan oikeasti luulevat, että tämä salissa istuminen on kansanedustajan ainut työ.  Eihän istuntojen tarkoitus ole kuin esimerkiksi käydä keskustelua ajankohtaisista aiheista, lainvalmistelusta ja tärkeimpanä päättää lait. Tämän viimeksimainitun, varsinkin jos asiasta äänestetään sekä hallituksen luottamuslauseäänestykessä on edustajan syytä olla. Muuten ei.
Siksi onkin tragikoomista, että niitä edustajia, jotka istuvat kaikki istunnot läpensä ylistetään ahkerina. Voitaisiin pikemminkin kysyä, eikö heillä ole parempaa tekemistä? Asioihin perehtymistä, yhteydenpitoa äänestäjiin ja sidosryhmiin jne.
Kansanedustajan työ ei ole helppoa, jos hän tekee työnsä, joka on lainsäätötyö, sen sisältämine kaikkine kommervenkkeineen. Kuka sitten valvoo kansanedustajan työtä? No kansalainen tietenkin.
Kansalainen saa tietonsa edustajansa edesottamuksista tiedotusvälineistä. Jos seuraa vain keltaista journalismia saa Arkadianmäen työstä aivan kummallisen kuvan ja tulee seuranneeksi ihan vääriä asioita.
Palataan tuohon kansanedustajan eläkkeeseen/sopeutumisrahaan. Useimmat ovat varmaankin sitä mieltä, että kaikille kuuluu eläke. Näin myös kansanedustajalle. Mutta tuo sopeuttamisraha, jota muuten uuden lainsäädännön mukaan maksetaan yksi vuosi, mikäli edustajanhommat loppuvat yhden nelivuotiskauden jälkeen.
Ei kai edustaja mitään sopeuttamisrahaa tarvitse, ei kun lapion varteen vaan, vai? No ei ihan niinkään: iso osa valitsematta jääneistä edustajista palaa töihin. Mutta kaikki eivät ole maanviljelijöitä tai sellaisessa työsuhteessa, että siihen voisi palata. Pakastevirat, siis kansanedustajalle lepäämään jätetyt virat, nekin ovat kuulemma pahasti väärin.
Jotkut ovat joutuneet irtisanoutumaan entisistä hommistaan aloittaessaan edustajan tehtävät. Edellä mainittuja olennaisempi perustelu sopeuttumisrahalle on kuitenkin korruption torjuminen. Aivan oikein. Kansanedustaja ei ole riippuvainen tulevan työpaikan saamisesta, mikäli edustajantehtävä päätyy. Jos sopeuttamisrahaa ei olisi,  houkutus kuunnella erilaisia liike-elämän tai muiden lobbareiden kuiskutuksia kasvaisi rutkasti.
Voisihan lobbari luvata kansanedustajalle työpaikan,tippumisen varalta, mikäli kansa rankaisee edustajaa. Edellämainittu tietysti edellyttäisi, vaikkapa yritykselle, mieleistä lainsäädäntöä. Sopeutumisrahan myötä houkutus taipua lobbareiden tahtoon, mahdollisen tulevan työpaikan himossa, vähenee olennaisesti.
Jos kansanedustajille ei maksettaisi kunnon palkkiota tai eläkettä/sopeutumisrahaa tasavallassa voitaisiin lakeja "ostaa" laajamittaisesti.
 Ei kai juuri kukaan tällaista halua. Kansalaiset valitsevat, ihan itse, edustajansa. Miksi he eivät arvosta ja arvioi monipuolisin kriteerein kansaedustajia? Tuohon arviointiin tarvitsee muutakin, kuin keltaisen journalismin seuraamista.
Suomessa on yksi maailman vanhimpia parlamentaarisia demokratioita. Kohujutullaan osa tiedoitusvalineistä halveksii kansanvaltaa,parlamentarismia. Nämä kohuntekijät samalla halveksivat ja aliarvioivat äänestäjiä. Ei suomalaisen ole mitään syytä halveiksia ja aliarvioida parlamentaarista demokratiaa. Valtahan kuuluu hänelle,äänestäjälle.
Demokratia, puutteineenkin, on huomattavasti parempi tapa hallinnoida ihmisiä kun vaikkapa yhden puolueen diktatuuri. Kysykää vaikka virolaisilta tai entisen Itä-Saksan asukeilta. Miksemme voi puolustaa ja olla ylpeitä suomalaisesta parlamentarismista?
Kansanvalta ansaitsee kehittäjänsä ja turvaajansa. Muuten keltainen, epä-älyllinen kaunajournalismi näivettää rahaa ansaitakseen poliittiset oikeutemme mainosten hinnalla.

Huuhkajat palasivat voittojen tielle hirveän 0-5 Ruotsitappion jälkeen nujertamalla Latvian vierassa 2-0. Nuoret ja nuorehkot pelaajat pelasivat päävalmentaja Mixu Paatelaisen mukaan "Pirteästi" ja näinhän se oli.
Latvian jalkapalloilu on kyllä valahtanut pahasti alaspäin. Vielä 2004 maa osallistui EM-lopputurnaukseen, temppu, johon Suomi ei ole koskaan kyennyt. Nyt Latvia on FIFA:n rankingissa 83. Suomi majailee samalla listalla sijalla 75.
Muistakaamme, että kyseessä oli harjoitusottelu ja vastukset tulevat olennaisesti kovenemaan.Toki syyskuun 2. päivä Huuhkajien kotipesään saapuva Moldova on ihan pakko voittaa ja siihen on hyvät mahdollisuudet. Mutta 6. päivä on vuorossa Hollanti ja sehän onkin sitten ihan eri juttu. Huuhkajat ovat oikealla tiellä, pikku hiljaa.


Jaatinen Julistaa:
Ei rannalta käsin voi auttaa jäänmurtajan työtä.
Hannu Raittila

11 elokuuta, 2011

Euroopan Yhdysvallat uhkaa!

Liittovaltio on vallanjaon keino. Liittovaltiot koostuvat itsehallinnollisista alueista, osavaltioista. Näillä osavaltiolla on liittovaltion perustuslain antamat valtaoikeudet. Federaation keskushallinnon ja osavaltioiden vallanjaon suhde vaihtelee liittovaltioittain. Liittovaltion kantava ajatus on se, että keskushallinton tasolla päätetään vallanjaoista. Osavaltiot eivät itse ota itselleen tai anna itseltään valtaa.
Valtioliitossa asia on päinvastoin. Valtioliiton osat päättävät yhdessä vallanjaosta liiton ja jäsenvaltion välillä. Tämä, jota myös hienosti kompetenssi - kompetenssiksi kutsutaan, erottaa Euroopan Unionin liittovaltiosta.
Liittovaltiosta on tullut poliittinen kiro- ja pelottelusana, jota, erityisesti, ns. EU-kriittiset, käyttävät mielellään. Nykysen kansainvälisen rahoituskriisin aikana on tämä Euroopan Unionia "uhkaava" liittovaltiokehitys on taas otettu pelottelukaluksi.
Erilaiset talousasiantuntijat, vai pitäisikö sanoa povarit, aloittivat keskustelun liittovaltiokehityksestä, koska rahoitusongelmiin ajautuneita Unionimaita on tuettu yhteisön yhteisin toimin.
Tähän ovat tarttuneet useammat märkähatut innolla ja ovat heristelleet tätä "liittovaltiokehitystä" pyrkien oman kilpensä kiillottamiseen.
Ovatpahan kekseliäämmät ja mielikuvituksellisemmmat "EU-kriittiset" nähneet jo erilaisia salaliittoja. Suomen hallitus on kuulemma tietoisesti vaiennut näistä kukon askelista kohti Euroopan Yhdysvaltoja. Muuten, paranoidinen sktsofrenia pysyy erittäin hyvin kurissa nykyisillä lääkkeillä.
Onhan toki myönnettävä, että Euroopan Unionissa on liittovaltiopiirteitä, rahaliitto ja keskuspankki. Miksei yhteinen lippukin ole sitä hirmuista liittovaltiokehitystä. Kuitenkaan Euroopan Unioni ei ole liittovaltio, kaukana siitä. Syynä on tuo edellä mainittu kompetenssi- kompetenssi. Jäsenvaltiot päättävät yhdessä Unionin vallanajosta. Liittovaltiossa vallanjaosta päättäisi parlamentti.
Maailmalla on paljon liittovaltiota muun muassa: Saksa, Sveitsi, Kanada, Brasilia, Yhdysvallat ja Itävalta. Yleensä näitä maita pidetään demokratioina. Totta kai liittovaltioiden joukossa on myös vähemmän demokraattisia maita:  Nigeria ja Venezuela, noin niinkuin esimerkiksi. Kansanvaltaisuus ei ole siitä kiinni onko valtio muodollisesti liitovaltio vai ei.
Kysyn vain, mikä vika on liittovaltiossa? Olisihan se hyvä kuulla.

Englannin Valioliiga alkaa, mikäli huligaanit suovat, lauantaina. Tosin Tottenham-Everton -matsin siirtämisestä hamaan tulevaisuuteen on jo sovittu.
Liigan ennakkoasetelmat eivät ole kovinkaan yllätykselliset. Ykkössuosikki on Manchester United ja ykköshaastaja on Chelsea. Niin ja Liverpoolilta taas odotetaan huomattavasti parempaa, kuin edellisenä kautena.
Manchesterin joukkue on materiaaliltaan kaiken kaikkeaan laaja ja vahva. Jos nyt heikkouksia jostakin löytyy, niin maalista ja keskikentältä.
Maalista poistui uransa lopettanut Edvin van der Sar, onko uudesta David de Geasta paineiden kantajaksi? Toinen kysymysmerkki liittyy Punaisten Paholaisten keskikentän johtajuuteen: sieltä löytyy Paul Scholesin kokoinen aukko. Kenestä paikkaaja?
 Manchester United voitti kauden airueeksi Charity Shield-kamppailun, joka pelattiin FA-cupin voittanutta Manchester Cityä vastaan. Tässäkin väännössä Manchesterin ykkösjoukkue nousi 3-2 voittoon kahden maalin tappioasemasta. Punapaitojen otteet olivat vakuuttavia.
Edellä mainituista pienistä kysymyksistä huolimatta Manchester United on huikea ennakkosuosikki Valioliigassa. Tämä ennakkosuosikin asema senkun vahvistuu, jos United saa jengiinsä Inter Milanin Wesley Sneijderin.
Veikkaus Valioliigan lopputaulukoksi: 1) Manchester United, 2) Chelsea, 3) Liverpool, 4) Tottenham 5) Manchester City 6) Arsenal 7) Sunderland.

Jaatinen Julistaa
Parin päivän päästä, 13. elokuuta tulee kuluneeksi 50-vuotta Berliinin muurin rakentamisesta. Toisin kuin lännessä luultiin, muuria ei rakennettu suinkaan estämään Itä-Saksalaisten siirtymistä länteen, vaan kyse oli "Antifasistisesta suojamuurista."
No joo. Joku voisi kysyä, miksi sitten D"D"R:n kommunistinen puolue määräsi säveltäjät ja sanoittajat töihin tekemään ylistyslauluja muurista. Lisäksi herää kysymys miksi sitten tuhannet Itä-Saksalaiset pyrkivät, muurista huolimatta, Länsi-Saksan puolelle. Jopa niin, että näissä yrityksissä menetti henkensä 176-250 ihmistä, joukossa pieniä lapsiakin.
Lisäksi jostain syystä, itäberliiniläiset olivat kovin iloisen näköisiä kun muuri murrettiin marraskuussa 1989. Merkilistä kiittämättömyyttä suojamuuria kohtaan.

07 elokuuta, 2011

Onko edessä Götterdämmerung?

Kansallisooppera esittää ohjelmistossaan Richard Wagnerin (1813-1883) neliosaista "Nibelungin sormus" -sarjaa. Alkukielellä, saksaksi, nimi kuuluu Der Ring des Nibelungen. Kokonaisuus koostuu neljästä erilisestä oopperasta: Reininkulta (Das Rheingold), Valkyyria (Des Valkûrie), Siegfried ja Jumalten tuho (Götterdämmerung). Kokonaisuudessaan paketti kestää n. 14 h 45 min.
Sarja on eräs suosituimmista oopperoista. Kansallisoopperankin esitykset ovat, muutamia hintavia paikkoja lukuunottamatta, loppuunmyytyjä.
Reininkulta on sarjan esinäytös, se on myös paketin lyhin osa. Kansallisoopperan esitys kestää 2 h 40 min, ei taukoja. Jo esinäytöksessä selviää, mihin Nibelungin sormus -sarjassa ollaan menossa: kohti väistämätöntä tuhoa.
 Varoitus: seuraavaksi seuraa juonenpaljastuksia. Tapahumat etenevät Reininkullassa, pähkinänkuoressa näin: Peikko tai Nibelungkääpiö, Alberich ihastelee joessa kisailevia Reinintyttäriä (Woglinde, Wellgunde ja Flosshilde) Tytärten tehtävä on vartioida joen pohjaan kätkettyä maagista Reininkultaa. Viehkeät seireenit huomaavat peikon ihastuksen, suoranaisen kiiman ja kiusoittelevat häntä. Innostunut sulhaskanditaatti tavoittelee tyttäriä jokaista kerrallaan, mutta epäonnistuu surkeasti.
Lopulta havaitessaan, että häntä kiusataan Alberich raivostuu ja huomaa Reininkullan. Yhdeltä tyttäristä lipsahtaa, että kiroamalla rakkauden kullan haltija voi takoa sormuksen, jolla saa kyvyn hallita maailmaa. Seireenien käytöksestä naisväkeen lopullisesti suivaantunut peikko kiroaa rakkauden ja varastaa kullan.
Toisaalla Wotan mahtailuun taipuva johtava jumala, on rakennuttanut pöyhkeän linnan. Työn ovat tehneet jättiläisveljekset Fasolt ja Fafner. Palkaksi Wotan on luvannut nuoruuden jumalatar Freijan. Jumalalatar on Wotanin puolison, avioliiton jumalatar, Frican, ukkosenjumala Donnerin ja kevään jumala Frohin sisar.
Olennaista on myös se, että Freijan kasvattamat kultaomenat pitävät jumalat ikinuorina. Wotanin vaimo motkottaa (tietysti) moisesta kaupasta, mutta Wotan kuitenkin luottaa siihen, että hänen neuvonantajanaan toimiva tulenjumala, Loge, keksii keinon jolla ei Freijaa tarvitse luovuttaa jättiläisille.
 Rakennustyön loppuunsaattaneet jätit saapuvat paikalle ja uhkaavat ottaa Frejan heti. Donner ja Froh uhkaavat rakennustyöläisiä väkivallan käytöllä. Wotan, koska on myös sopimusten suojelija, estää kuitenkin tilanteen kärjistymisen konfliktin asteelle.
Jo jonkin aikaa ilmestyväksi odotettu, poliitiinen neuvonantaja, tulenjumala Loge, saapuu ja kertoo peikko Alberichin ryöstäneen Reininkullan ja takoneen siitä sormuksen, jolla pääsee maailman valtiaaksi. Tulen jumala on luvannut Reinintyttärille, että asiaan saadaan korjatus, kun hän puhuu asiasta päämiehelleen, Wotanille.
Tämän kuultuaan jättiläiset alkavat vaatia Nibelungin sormusta palkkiokseen, luopuen samalla vaateista Freijaan. Wotan kuitenkin vastustaa ajatusta. Tästä kimmastuneena ilman palkkaa jääneet jätit ottavat Frejan pantiksi kulta-aarteesta ja sormuksesta. Jumalat eivät voi seurata Fasoltia ja Fafneria, koska ovat jo ehtineet heiketä kultaomenien puutteeseen. Ykkösjumala Wotanin ja tulenjumala Logen ei auta muuta kun matkustaa Nibelungiin varastamaan Reininkulta takaisin varkaalta, peikko Alberihilta.
Nibelungissa Alberhich on pakottanut muut kaivamaan hänelle kultahippuja. Veljensä Mimen hän käskee takomaan itselleen taikakypärän Tarnhelmin. Kypärällä pystyy muuttamaan hahmoaan sekä saa myös itsensä näkymättömäksi.
Mime yrittää kätkeä mahtavan kypärän, mutta Alberich huomaa asian, riistää Tarnhelmin ja pieksee veljensä näkymättömyyden turvin. Pahoinpitelyn suoritettuaan tämä pikkuhitleri lähtee laajentamaan mahtiaan.
Seuraavaksi Wotan ja Loge saapuvat paikalle. Heille piesty Mime kertoo kuinka hänen veljensä on alistanut nibelungit törkeästi pakkotyöhön. Jumalat lupaavat vapautta orjuudesta ja pakkovallasta.
Nyt tyranni itse, Alberich, tulee korskeana paikalle. Juonikaat Wotan ja ennenkaikkea Loge kysyvät kykeneekö hän muuttamaan itsensä taikakypärän avulla miksi tahansa. Vallantäyteinen peikko muuttaa muotoaan jättiläiskäärmeeksi. Tämän jälkeen jumalat kysyvät pystyykö peikko muuttamaan itsensä joksikin oikein pieneksi. Alberich lentää retkuun ja muuttaa itsensä rupikonnaksi. Nyt Wotan ja Loge vangitsevat rupikonna-Alberichin ja raahaavat hänet mukanaan maan pinnalle.
Jumalat lupaavat vapauttaa peikon, jos hän luovuttaa kultahippuaarteensa ja sormuksen. Tämän kuultuaan pekko raivoaa, haukkuen Wotania ja Logea samanlaisiksi varkaiksi kuin hän itse on. Tästä huolimatta Wotan ottaa sormuksen haltuunsa. Tästä tempusta Alberich menettää lopullisesti malttinsa ja kiroaa sormuksen: se tulee aiheuttamaan tuhoa omistajalleen.
Jumalien palattua kotiinsa jättilaiset Fasolt ja Fafner saapuvat palkkavaateineen. He palauttavat Frejan kulta-aarretta vastaan, mikäli aarre ylettyy jumalatteren koko pituuden yli. Kulta riittää kasattuna reilusti. Nyt, ahneeksi heittäytynyt  Fasolt väittää näkevänsä häivähdyksen Freijan hiuksista. Hiukset peitetään Tarnhelm-kypärällä.
Tässä tilanteessa tuo törkymöykky väittää näkevänsä Freijan silmän loisteen ja vaatii, että loiste peiteään Nibelung-sormuksella. Tässä vaiheessa neuvonantaja Loge yrittää muistuttaa, että kulta tulisi palauttaa laillisille omistajilleen, Reinintyttärille.Tällaisen sitoumuksen hän oli antanut. Kumpaankaan  edellämainittuun vaihtoehtoon Wotan ei ole halukas taipumaan. Muistakaamme, että sormus antaa haltialleen ylettömästi valtaa.
Seuraavaksi nähdään maan jumalatar, oraakkeli, Erda, joka varoittaa Wotania vakavista seurauksista. Sormus aiheuttaa jumaltan tuhon. Kun vielä, puoliso, Frica, yhtyy painostukseen luovuttaa Wotan Nibelung -sormuksen pitkin hampain jättiläisille, jotka vapauttavat Freijan.
Tällöin sormus näyttää kirouksensa voiman ensi kertaa. Jättilaisten kesken syntyy kiistaa kulta-aarteesta ja ennenkaikkea sormuksesta. Fafner surmaa veljensä Fasoltin ja häipyy kullan, sormuksen ja Tarhelmin kera.
Donner karkoittaa usvan pois ja veljensä Froh luo sateenkaarisillan uuden linnan luo. Wotan nimeää linnan Valhallksi. Jumalat siirtyvät linnaan. Reinintyttäret valittavat varastetun Reininkullan perään, mutta ketä kiinnostaa. Jakso loppuu tähän.
Kuten jo tästä esinäytöksestä huomaa, tarinassa käsitellään perimmäisiä aiheita: Rakkautta (seksiä) kultaa (saks. kulta on Gold ja raha on Geld) ja valtaa. Pohjimmiltaan vallanhimoa. Ääretön vallanhimo ja ahneus tulee johtamaan tuhoon.
Yhtymäkohdat nykyaikaan(kin) ovat kiistämättämät. Rakennetaan velaksi, vaikka rahoituksesta ei ole tietoakaan, kuten vaikkapa yhdysvaltalaisessa asuntokuplassa kävi. Alistetaan toisia. Pahoinpidellään tai surmataan veljiä. Tehdään sopimuksia, joista yritetään juonimalla irti. Tehdään ja puretaan liittoja sen mukaan mikä on itselle edullista. Kaikki tämä on valitettavan tuttua inhimillistä käytöstä.
Reininkullan lopussa Wotanilla oli vielä mahdollisuus välttää edessä vaaniva tuho luovuttamalla kulta Reinintytärille. Wotan vain puoliksi kuunteli Logelta ja Erdalta saamiaan neuvoja. Jumalten tuho on edessä rahan ja ennenkaikkea kaiken alleen jättävän vallanhimon seurauksena.
Toivottavasti nykyajan jumalat (raha- ja poliittisen vallan haltijat) kuuntelevat neuvoja paremmin, ennenkuin lopullinen tuho on edessä. Joku roti vallaanhimolla ja kullankeräämiselläkin pitää olla.

Helsingin Jalkapalloklubi jatkaa seikkailujaan.Nyt Eurooppa-Liigan karsinnoissa. Arpa oli todella kova. Klubin vastustajaksi saadaan FC Schalke. Jos joku Helsingin Jalkapalloklubin kannattajista uskoo, että joukkue pääsee jatkoon, hän ansaitsee Vuoden Optimisti  -palkinnon. Ottelupari alkaa, näillä näkymin, 18. elokuussa Helsingissä. Katsomon lehterit ovat varmasti täydet.

Jaatinen Julistaa:
Höre! Höre! Höre!
Alles vas ist, endet.
Ein düst´rer tad dämmert den Göttern:
dir rat´ich, meide den Ring!
Erda (Das Rheingold)

04 elokuuta, 2011

Ei oikein syttynyt suomalainen rokki 1970-luvulla

Jimi Hendrix (1942-1970) tunnettiin bluesin hapottajana, sähkökitaransoiton uudistajana, useiden efektitekniikoiden käyttäjänä: Hendrix oli, jos ei ensimmäinen, niin ainakin ensimmäisiä kitaristeja, jotka kytkivät vahvistimet sarjaan. Miettikää mikä jytinä, muutaman vuoden takaiseen verrattuna, kun esimerkiksi The Beatles ei ollut kuullut omaa soittoaan yleisön kirkumiselta.
Edellämainitun lisäksi James Marshall sai huomiota huikealla lavashowlaan. Yksi kovimmista tempauksista oli kitaran tuleen sytyttäminen.
Suomessa rock- ja popkultuuri oli vielä 1970-luvulla alkutekijöissään. Homma perustui pitkälti ulkomaisten esiintyjien kopioimiseen. Niin ja kun Jimi Hendrixin soittoa ja efektinkäyttöä ei osattu tai voitu apinoida, niin lavashowta sitten.
Näin oli lava-aktiaan suunnitellut myös Alwari Tuohitorvi -yhtyeen kitaristi-laulaja Jukka Rautiainen valmistautuessaan Oulussa pidettävän Kuusrock -festivaalin vuoden 1974 tai -75 tai -76 esitykseen. Nämä vaihtoehdot siksi, koska Alwari esiintyi tuossa nykyisen Qstockin edeltäjässä noina kaikkina kolmena vuonna. Rautiainen ei enään muista minkä vuoden tapahtumasta kohta kerrottava (hupaisako) tapaus on.
Alwari Tuohitorvi, entinen Alwari Tuohitorven Lannanlevittäjät, sitten Alwari T ja taas Alwari Tuohitorvi perustettiin ihan aluksi Ähtärissä jo vuonna 1968. Muun muassa Jukka Kuoppamäen taustaorkesterina toiminut ryhmä hajosi jäsenten armeijakiireiden vuoksi.
Uusi alku saatiin vuonna 1972 Jukka Rautiaisen siirryttyä Tampereelle. Laulaja-kitaristi Rautiaisen lisäksi  bändiin liittyivät, basisti - laulaja Mika Sundqvist, rumpali Raimo Pikanen ja Seppo "Kala" Alajoki, kitaraan. Alkuperäisrumpali Seppo Tammilehto palasi hommiin 1975 ja oli remmissä yhtyeen 1979 tapautuneeseen hajoamiseen asti.
 Myöhempinä vuosina Sundqvist pysyi esillä levytysstudion omistajana, levytuottajana sekä, joidenkin mielestä, humorististen "Moottoripyörä on moottoripyörä" ja "Hormoonihiiret" -kappaleiden esittäjänä. Tammilehto on nauttinut  menestystä iskelmälaulun ja -sävellysten parissa.
Alwari Tuohitorvi oli tasavallassa eräs 1970-luvun kuuminpia ryhmiä. Levymyynnissä ei Alwari yltänyt aikakauden ykkösbändin Hurriganesin tasolle, mutta lavasuosiossa kyllä. Kiivainpina vuosinaan bändi teki vuodessa pitkälti yli 200 keikkaa.
Vuonna 1976 Yhtye vaihtoi levytyskielekseen englannin lyhentäen nimensäkin Alwari T:ksi. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli virhe: Alwari Tuohitorvi oli nimen omaan  erottunut koti- ja ulkomaisista suosikeista suomenkielisyytensä vuoksi.
Timanttista suosiota nauttineen Hurriganesin laulukieli, ainakin laajasti katsoen, oli englanti. Siihen rakoon oli turha tunkea. Tämän lisäksi, vaikka Alwari oli kohtalaisen taitava orkesteri se ei kuitenkaan tahtonut pärjätä, kielen vaihtumisen myötä kasvaneessa, vertailussa ulkomaisille jytäorkestereille kuten Bad Companylle, Black Sabbathille tai vaikka Sladelle.
Vuosikymmenen loppupuolella yleisön vaihtuminen sekä uudet tekjät, joiden mukana tulivat tuoreet tyylit: Punk, Rockabilly ja Uusi aalto. Tuoreet yrittäjät imaisivat musiikkia kuunelevan yleisön ja Rautiaisen ryhmä lopetetiin 1979.
Mutta 1970-luvun puolivälin tienoilla Alwari Tuohitorvi nautti kovaa suosiota ja vuoteen 1975 ajoittuu myös yhtyeen parhaan pitkäsoiton, Asia on ananas, julkaiseminen. Levy sisältää muun muassa koplan mahdollisesti tunnetuimman hittibiisin "Älä iske Tuijaa".
Sitten takaisin Oulun Kuusrock -esiintymiseen. Jukka Rautiainen suunnitteli todella rajua lavashown huipennusta: kitara palamaan Hendrixin malliin. Rautiainen oli ostanut Gibson -kitarasta tehdyn kopion polttamista varten. Kopiokitaraan Jukka oli tehnyt reijän.
Suunnitelma oli seuraava: soolokitaristi Alajoki soittaa kauhealla tempolla Aram Hazarurianin Sapelitanssin teemaa ja toinen kitaristi työntää leikkisapelin oman kopiogibsonin läpi ja sytyttää kitaran tuleen käyttäen polttoaineena olutpulloon säilöttyä pirtua.
 Loistava suunnitelma. Show on käynnissä ja Seppo Alajoki painaa Sapelitanssia plektra savuten. Jukka Rautiainen roiski nestettä kitaransa päälle ja raapii tikkuja. Ei syty: Alajoki soittaa raivoisasti ja noin 5000 ihmistä ihmettelee katsomossa: mitä tuo Rautiainen touhuaa? Mahtava tulishow jää tekemättä ja näkemättä. Myöhemmin käy ilmi, että pirtua sisältänyt pullo onkin jäänyt takahuoneeseen. Jukka Rautiainen yritti sytytää kitaraa vedellä. Olisi ollut todellinen ihme jos sytytys olisi onnistunut. Menivätkö sytytysnesteeksi tarkoitetut pirtut ns. parempiin suihin, sitä ei tarina kerro.
Tuo edellä kerrottu tapaus kuvaa ehkä laajemminkin 1970-luvun suomalaisen kevyen musiikin touhuja. Ulkomaalaisia esiintyjä yritettiin kopsata, mutta jotenkin se homma ei sytytä.
Nykyään kun Suomesta tuleva esiintyjä laulaa englanniksi, hän laulaa oikeasti englanniksi. Nämä ryhmät ovat tyyliltään ja taidoiltaan kansainvälisiä, eivät en mitenkään erotu muista maapallon musiikkiyrittäjistä. Tämä ei tietenkään ole pelkästään hyvä asia.
 Maapallonlaajuinen rockmusiikki on valitettavan paljon pakattu samanlaliseen tyyliin ja pakettiin. Ei näy liikaa uutta, sävätyttävää, meininkiä.

Saksan Bundesliiga alkaa. Liiga on eurooppalaisten futisliigojen ehdotonta eliittiä. Saksalaissarja on maanosamme toiseksi laadukkain Englannin Valioliigan jälkeen. Espanjasta löytyy kyllä kaksi huippujoukkuetta, Barcelona ja Real, mutta kokonaisuudessa 1. Bundesliiga on parempi. Italian Serie A on valahtanut pahasti alaspäin lähinnä näyttelyyn keskittyvän pelityylin ja lahjusrikosten vuoksi.
 Bundesliigan tämän kauden avausottelu pelataan huomenna, perjantaina, Borussia Dortmundin ja Hamburger Sport Vereinin välillä. Lauantaina homma käynnistyy sitten lopullisesti: silloin on kuusi matsia.
Borussia Dortmund on viime kauden mestari, mutta kestosuosikki Bayern München on kyllä kova.
Nousijajoukkueista löytyvät kakkosbundesliigan vakuuttavasti voittanut Hertha BSC Berlin ja Fc Augsburg.
Viimeksi mainittu on sangen uusi tuttavuus. Koko nimeltään tämä lounas-Baijerilaisesta yliopistokaupungsta tuleva joukkue on Fussball-Klub Alemania Augsburg. Jengi on ensikertalainen Saksan korkeimmalla sarjatasolla, johon se nousi tultuaan 2. Bundesliigassa toiseksi. Odotukset tuskin ovat, Augsburgissakaan, kovat: jo ykkösbundesliigassa säilyminen ilman karsintoja on FCA:lle erinomainen avaus.
Berliinissä on kovemmat odotukset. BSC Hertha on pystynyt säilyttämään maalitykkinsä Raffaelin ja Adrian Ramosin. Puolustuksen tukipylväänä jatkaa, HJK:n pudottaneessa Dinamo Zagrebissakin aikonaan  pelannut, Andre Mijatovic. Myös pelaajana kovat näytöt, muun muassa Euroopan mestari vuodelta 1996 Saksan paidassa, antanut Markus Babbel valmentaa myös tämän kauden aluksi.
Virallisesti Hertha BSC:n tavoite on suora sarjassa säilyminen. Voi kuitenkin ihan puhtaalla sydänmellä väittää, että jos "Blau Weiss" saa pelinsä kulkemaan ja kotimatseissa Berlinin Olympiastadionin täyteen, (paikalle mahtuu yli 70 000 katsojaa) niin joukkue tavoittellee sijoitusta, josta pääsee karsimaan johonkin eurooppalaiseen liigaan. Mestaruus on utopiaa. Viimeksi Spree- joen rannalla onkin juhlittu jalkapallon pääsarjan voittoa vuonna 1931.
Sitten veikkaus Bundesliigasta 2011-2012: 1. Bayern München, 2. Fc Schalke, 3. Hannover 69 ja 4. Hertha BSC.

Jaatinen Julistaa:
Yksin istun mitä teen? Ei mitään tule mieleen.
Totun hiljaisuuteen,mietin viime vuotta.
Uutiset TV tulvii huoneeseen ja niille tilaa teen.
Kuuntelen aivan suotta.

Niin ja fiils taas mykkä on jälleen jää kädet solmuun, taas on pää sanaton.
Ja viileet yöt syyskuun tänne jää, synnyttää mieleen pientä ikävää,
 lämpimään aurinkoon en pääsekään. Mykkä oon.

Luen lehtee, joku on kuollut pois.
Minunkin piirteet vois sopia ilmoitukseen.
Puhelin vastaa, mitään se kysy ei, joskus he huutaa hei suurinpaan masennukseen.

Niin ja fiilis taas mykkä on jälleen jää kädet solmuun taas on pää sanaton.
Ja viileet yöt syyskuun tänne jää, synnyttää mieleen pientä ikävää,
 lämpimään aurinkoon en pääsekään, Mykkä oon.

Yksin istun miettien, viestejä selaillen.
Mihinkään tyydy en, mitään en kiellä enään.
Uutiset TV, ne on vain Kahilaa, mua et muuksi saa, uniin luota enään.

Niin ja fiilis taas mykkä on, jälleen jää kädet solmuun,taas on  taas on pää sanaton.
Ja viileet yöt syyskuun tänne jää, synntyttää mieleen pientä ikävää,
lämpimään aurinkoon en pääsekään, mykkä oon.
Mykkä fiilis (S. Alajoki - E. Jytänder)