Imitaatio on viihdyttämisen, taiteen muoto, joka tarkoittaa henkilöiden äänen, eleiden, ilmeiden ja yleensä olemuksen esittämistä.
Henkilöt, joiden taipumuksia imitoidaan ovat tietysti julkisuuden henkilöitä: mitä ideaa olisi imitioida "veikko mäkistä", joka tunnetaan vain oman elämänsä ympäristössä. On myös yhteen henkilöön erikoistuneita imitaattoreita. Tunnetuinpia näistä ovat edesmenneen viihdetaiteiija Elvis Presleyn apinoitsijat.
Suomessa erityisessä suosiossa ovat monipuolisesti poliitikkoja, urheilijoita, muita taiteijoita sekä julkisuuden henkilöitä esittävät imitaattorit. Mainitaan muutamia: klassinen, jo 1960-luvulla imitointinsa aloittanut Reijo Salminen, musiikkia työhönsä yhdistävä Jorma "Jope" Ruonansuu ja näyttelijänä tunnettu Jukka Puotila. Miehiä kaikki. Tietääkö joku naisimitaattoreita?
Kyllä parhaita imitaattoreita, joita myös edellä mainitut ovat, voi huoletta kutsua taiteilijoiksi. Sopii itse mennä yksin yleisön herpaantumattoman huomion kohteeksi hauskuuttamaan, korkeintaan vähäisellä rekvisiitalla varustautuneena.
Mielenkiintoisen näkökulman antaa se, että imitaattori pystyy esiintymään monena henkilönä. Tämä mahdollistaa vaihtelun imitaatiotaitelijan ja hänen puolisonsa intiimissä yksityiselämässä.
Kuvitelkaapa: viihdetaiteilijan puoliso voi viettää romanttisen illan vaikkapa Humbrey Bogartin, Johnny Weissmüllerin, Jorma Uotisen, John F. Kennedyn, Harrison Fordin, Heikki Kahilan, Sean Conneryn tai uskaliaasti Paavo Lipposen kanssa.
Niin ja voihan joku innostua Hjallis Harkimo -imitaatiostakin.
Mestareitten Liigan neljännesvälieräparit on arvottu. Eniten on vaahdottu Arsenalin ja Barcelonan kohtaamisesta sekä viime kevään finaalin uusinnasta: Bayern München - Internazionale Milano.
Ensiksimaintusta sen verran, että usein huippuotteluiksi etukäteen mainostetut matsit kuivuvat tylsäksi puolustamiseksi.
Finaalin uusinnassa voisi taas müncheniläisjoukkuetta pitää hienoisena ennakkosuosikkina. Näyttämishaluja ainakin piisaa: sen verran penkin alle Bayernin Bundesliiga on mennyt.
Eikä kannata aliarvioida yhtäkään jatkoon päässyttä ryhmää. Turha kuvitella, että esimerkiksi, ainut jatkoon päässyt pohjoismaalaisjoukkue, Fc Kööpenhamina, antautuu suoralla selällä Chelsealle. Päinvastoin tämähän on Tanskan pääkaupungista tulevalle jengille todellinen näytön paikka.
Mestareiden Liigan neljännesvälierät alkavat 15. helmikuuta.
Jaatinen Julistaa: Maassamme on liikaa kuntia. Syynä on useimiten raadollisesti se, että kunnallispoliitikot pitävät kiinni kynsin hampain, usein olemattomastakin, vallastaan.
Pääkaupungin seudulla ei saada liikennejärjestelyjä, asuntojen kaavoittamista ja elinkeinoelämää hyödyttävää hallinnon uudelleenjärjestelyä aikaiseksi.
Länsi-Pohjassa selvitysmies esittää viiden kunnan: Kemi, Tornio, Keminmaa, Tervola ja Simo yhdistämistä. Tuloksena olisi noin 60 500 asukkaan, maakunta huomioiden, tiiviin kokoinen kunta.
Vertailun vuoksi: jos itä-Helsingin kaupunginosat Vuosaari, Mellunmäki, Puotila, Myllypuro ja Itäkeskus muodostaisivat kunnan olisi se asukasluvultaan hieman suurempi, kun tämä Länsi-Pohjan yhteenliittymä.
Länsi-Pohjan alue on karsinyt vuosikausia siitä, että alueen kunnat ovat nyrkit savessa kilpailleet yrittäjistä sekä yhä harvenevasta väestöstä. Kuitenkin, olematonkin valta pitää kunnallispolitikkoja sielläkin vanhan rakenteen kannattajina.
Paikallisia mausteitakin toki on: Kemin kommunistit pelkäävät ymparistökuntien kepulaisia ja ympäristökuntien kepulaistet pelkäävät Kemin kommunisteja.
Niin ja jos kuntaliitosta ei saada poliittiseen epäluuloon kaadettua, niin ainahan on klassinen nimikiista: selvitysmies esittää uuden kunnan nimeksi alueen vanhimman kaupungin nimeä Torniota. Perusteltu esitys. Tornio on saanut kaupunkioikeudet 1621, seutukunnan asukasluvultaan suurin kunta ja toinen kaupunki Kemi 1869.
Eihän kemiläisyys tai vaikkapa simolaisuus siihen katoa jos, sattuukin asumaan "Tornio" -nimisessä hallinnollisessa yksikössä. Kunhan eivät mitään "Sastamalan" kaltaista nimihirviötä keksi kompromissiksi.
Mitään sellaista pahaa eivät Länsi-Pohjan asukit ole tehneet etteikö uutta kuntaa kannattaisi perustaa. Sama asia koskee pääkaupungin seutua.
19 joulukuuta, 2010
14 joulukuuta, 2010
Ennen kuolemaa varmaan (nämä teokset kuulla saat)
Sanomalehti Keskisuomalainen on laatinut englantilaisen esimerkin mukaan listan sadasta sellaisesta kirjasta, jotka tulisi lukea ennen kuolemaansa.
Sellainen on tietysti syytä laatia myös musiikista, levystä.
Nyt lista on tehty. Seuraavilla säännöillä: Ei kokoelmalevyjä, liveäänittetiä kyllä. Vain yksi esitys per klassisen musiikin säveltäjä, bändi, sooloesiintyjä. Toki joku muusikko saattaa esiintyä useammallakin platalla, mutta eri koplan jäsenenä.
Tämä on absoluuttinen totuus. Tieteellisin menetelmin testattu luokittelu on tehty helpottamaan lukemista. Aakkosjärjestys. Teokset löytyvät laatijan hallusta.
Tässä siis ovat ne sata äänitettä, jotka tulee kuunnella ennen varjojen maille siirtymistä:
Bluesia, jazzia, folkkia ja muuta juurihoitoa
The Allman Brothers Band: Idlewild south
Blackfoot: Highway song
Buffalo Springfield: again
Byrds: Sweetheart of the rodeo
Davis Miles: Kind of blue
Eagles: Desperado
Gaye Marvin: What´s going on
Hancock Herbie: Headhunters
J.J Cale: 5
J.Karjalainen & Veli-Matti Järvenpää: Paratiisin pojat
Järvinen Albert: Ride on
Kojo: So mean
Lynyrd Skynyrd: One more from the road
Muddy Waters: Father & sons
Pen Lee: Nouveau
The Pogues: Rum, sodomy & lash
Rolling Stones: Exile on main street
Trio Töykeät: High standards
Weather Report: Heavy weather
Young Neil: Live Rust
Klassista, progressiivista. psykedelia ja muuta (muka) taidemusaa
Bach J.S: Brandenburgische konzerte, conserto 1-5
The Beatles: Revolver
Beethoven Ludvig van: 9. symphony
Camel: Miracle
Doors: Doors
Elo: Out of the blue
Gabriel Peter: I
Genesis: Selling England by pound
Pepe & Paradise: Niin vähän on aikaa
Pink Floyd: Dark side of the moon
Pohjola Pekka: Keesojen lehto/Mathematician´s air display
The Police: Syncronicity
Royals: Out
Rush: Farewell to kings
Sibelius Jean: 3. symphony
Spirit: Twelve dreams of Dr.Sardonicus
Steely Dan: Aja
Tikanmäki Anssi: Maisemakuvia Suomesta
Tolonen Jukka: Tolonen
Traffic: Dr Fantasy
Wishbone Ash: Argus
Wigwam: Fairyport
Yes: Close to the edge
Popmusiikkia
Alwari Tuohitorvi: Asia on ananas
Beach Boys: Pet sounds
Bo Kaspers Orkester: Söndag i sängen
Collins Phil: Face valiue
David Bowie: Let´s dance
Dire Straits: Dire Straits
Elton John: Goodbye yellow brick road
Freeman: Freeman
Hector: Eurooppa
Juice: Keskitysleirin ruokavalio
King Carole: Tapestry
Kolmas Nainen: Paha minut iski
The Nights of Iguana: Gift
PMMP: Veden varaan
Roxy Music: Avallon
Santana: Abraxas
Punkkia, uutta-aaltoa ja sekoilua
Clash: London Calling
Eppu Normaali: Maximum jee & jee
Hassisen Kone: Rumat sävelet
The Jam: Setting sons
Kontra: Ei Kontrollia
Pelle Miljoona & 1980: Pelko ja viha
Sex Pistols: Never mind the pollocks
Sielun Veljet: Hei soturit
Stranglers: Rattus Norvegicus (Stranglers IV)
Tuomari Nurmio: Maailmanpyörä palaa
Virtanen: Hal-00
Raskaalla kädellä
Ac/Dc: Let there be rock
Black Sabbath: Vol 4.
Deep Purple: Machine head
Iron Maiden: Seventh son of the seventh son
Judas Priest: British steel
Kiss: Destroyer
Led Zeppelin: IV
Metallica: Black album
Motörhead: No sleep til´Hammersmith
Rainbow: Rising
Van Halen: Fair warning
Zero Nine: Voodoo you
Suoraa suhaamista sekä muuta rokkia
Alice Cooper: Killer
Bad Company: Straight shooter
Creedence Clearwater Revival: Cosmos factory
Dr Feelgood: Stupidity
Hanoi Rocks: Oriental beat
Hullujussi: Bulvania
Hurriganes: Roadrunner
Kalevala: Boogie jungle
Peer Günt: Good girls don´t
Pera and the Dogs: Dogfood
The Pirates: Live in America
Popeda: Rasvaa koneeseen
Ramones: Rocket to Russia
Rock and Roll Band: Everybody needs dancemusic sometimes
Sleepy Sleepers: Sinulle äiti
Smack: Radical
Thin Lizzy: Jailbrake
The Who: Who´s next
Saksan Bundesliigassa on yksi kierros pelaamatta ennen kuukauden päivät kestävää keskitalven taukoa. Syysmestari on kuitenkin selvillä. Borussia Dortmund on pystynyt repäisemään yhdeksän pisteen raon kakkosena vaanivaan Bayer 04 Leverkuseniin.
Kolmantena ja Mestareitten liigan karsintapaikassa on pisteen päässä Leverkusenista majaileva Hannover 96.
Ikimestarisuosikki Bayern München on, surkean alkukauden jälkeen hivuttautunut pikku hiljaa sarjataulukossa ylöspäin. Eroa Dortmundiin on kuitenkin kertynyt peräti 17 pistettä. Kevätkauden kuumin kysymys kuuluukin: pystyykö München kuromaan eron umpeen kärkijoukkueisiin? Pelaajaluettelonsa perusteella punapaitojen pitäisi olla itsesään selvä mestari: Müller, Schweinsteiger, Ribery esimerkkinä.
Epäillä sopii, että urakka on Bayern Münchenillekin liian kova. Realismia on puhua, vaikkapa karsinstapaikasta kansainvälisiin turnauksiin, joko Mestareitten liigaan tai Eurooppa Cupiin.
Kevätkierros aloitetaan 14.1. 2011.
Jaatinen Julistaa: Tämä on totuus!
Sellainen on tietysti syytä laatia myös musiikista, levystä.
Nyt lista on tehty. Seuraavilla säännöillä: Ei kokoelmalevyjä, liveäänittetiä kyllä. Vain yksi esitys per klassisen musiikin säveltäjä, bändi, sooloesiintyjä. Toki joku muusikko saattaa esiintyä useammallakin platalla, mutta eri koplan jäsenenä.
Tämä on absoluuttinen totuus. Tieteellisin menetelmin testattu luokittelu on tehty helpottamaan lukemista. Aakkosjärjestys. Teokset löytyvät laatijan hallusta.
Tässä siis ovat ne sata äänitettä, jotka tulee kuunnella ennen varjojen maille siirtymistä:
Bluesia, jazzia, folkkia ja muuta juurihoitoa
The Allman Brothers Band: Idlewild south
Blackfoot: Highway song
Buffalo Springfield: again
Byrds: Sweetheart of the rodeo
Davis Miles: Kind of blue
Eagles: Desperado
Gaye Marvin: What´s going on
Hancock Herbie: Headhunters
J.J Cale: 5
J.Karjalainen & Veli-Matti Järvenpää: Paratiisin pojat
Järvinen Albert: Ride on
Kojo: So mean
Lynyrd Skynyrd: One more from the road
Muddy Waters: Father & sons
Pen Lee: Nouveau
The Pogues: Rum, sodomy & lash
Rolling Stones: Exile on main street
Trio Töykeät: High standards
Weather Report: Heavy weather
Young Neil: Live Rust
Klassista, progressiivista. psykedelia ja muuta (muka) taidemusaa
Bach J.S: Brandenburgische konzerte, conserto 1-5
The Beatles: Revolver
Beethoven Ludvig van: 9. symphony
Camel: Miracle
Doors: Doors
Elo: Out of the blue
Gabriel Peter: I
Genesis: Selling England by pound
Pepe & Paradise: Niin vähän on aikaa
Pink Floyd: Dark side of the moon
Pohjola Pekka: Keesojen lehto/Mathematician´s air display
The Police: Syncronicity
Royals: Out
Rush: Farewell to kings
Sibelius Jean: 3. symphony
Spirit: Twelve dreams of Dr.Sardonicus
Steely Dan: Aja
Tikanmäki Anssi: Maisemakuvia Suomesta
Tolonen Jukka: Tolonen
Traffic: Dr Fantasy
Wishbone Ash: Argus
Wigwam: Fairyport
Yes: Close to the edge
Popmusiikkia
Alwari Tuohitorvi: Asia on ananas
Beach Boys: Pet sounds
Bo Kaspers Orkester: Söndag i sängen
Collins Phil: Face valiue
David Bowie: Let´s dance
Dire Straits: Dire Straits
Elton John: Goodbye yellow brick road
Freeman: Freeman
Hector: Eurooppa
Juice: Keskitysleirin ruokavalio
King Carole: Tapestry
Kolmas Nainen: Paha minut iski
The Nights of Iguana: Gift
PMMP: Veden varaan
Roxy Music: Avallon
Santana: Abraxas
Punkkia, uutta-aaltoa ja sekoilua
Clash: London Calling
Eppu Normaali: Maximum jee & jee
Hassisen Kone: Rumat sävelet
The Jam: Setting sons
Kontra: Ei Kontrollia
Pelle Miljoona & 1980: Pelko ja viha
Sex Pistols: Never mind the pollocks
Sielun Veljet: Hei soturit
Stranglers: Rattus Norvegicus (Stranglers IV)
Tuomari Nurmio: Maailmanpyörä palaa
Virtanen: Hal-00
Raskaalla kädellä
Ac/Dc: Let there be rock
Black Sabbath: Vol 4.
Deep Purple: Machine head
Iron Maiden: Seventh son of the seventh son
Judas Priest: British steel
Kiss: Destroyer
Led Zeppelin: IV
Metallica: Black album
Motörhead: No sleep til´Hammersmith
Rainbow: Rising
Van Halen: Fair warning
Zero Nine: Voodoo you
Suoraa suhaamista sekä muuta rokkia
Alice Cooper: Killer
Bad Company: Straight shooter
Creedence Clearwater Revival: Cosmos factory
Dr Feelgood: Stupidity
Hanoi Rocks: Oriental beat
Hullujussi: Bulvania
Hurriganes: Roadrunner
Kalevala: Boogie jungle
Peer Günt: Good girls don´t
Pera and the Dogs: Dogfood
The Pirates: Live in America
Popeda: Rasvaa koneeseen
Ramones: Rocket to Russia
Rock and Roll Band: Everybody needs dancemusic sometimes
Sleepy Sleepers: Sinulle äiti
Smack: Radical
Thin Lizzy: Jailbrake
The Who: Who´s next
Saksan Bundesliigassa on yksi kierros pelaamatta ennen kuukauden päivät kestävää keskitalven taukoa. Syysmestari on kuitenkin selvillä. Borussia Dortmund on pystynyt repäisemään yhdeksän pisteen raon kakkosena vaanivaan Bayer 04 Leverkuseniin.
Kolmantena ja Mestareitten liigan karsintapaikassa on pisteen päässä Leverkusenista majaileva Hannover 96.
Ikimestarisuosikki Bayern München on, surkean alkukauden jälkeen hivuttautunut pikku hiljaa sarjataulukossa ylöspäin. Eroa Dortmundiin on kuitenkin kertynyt peräti 17 pistettä. Kevätkauden kuumin kysymys kuuluukin: pystyykö München kuromaan eron umpeen kärkijoukkueisiin? Pelaajaluettelonsa perusteella punapaitojen pitäisi olla itsesään selvä mestari: Müller, Schweinsteiger, Ribery esimerkkinä.
Epäillä sopii, että urakka on Bayern Münchenillekin liian kova. Realismia on puhua, vaikkapa karsinstapaikasta kansainvälisiin turnauksiin, joko Mestareitten liigaan tai Eurooppa Cupiin.
Kevätkierros aloitetaan 14.1. 2011.
Jaatinen Julistaa: Tämä on totuus!
10 joulukuuta, 2010
Soita L.E. 23500
Eilen, 9. joulukuuta, merkittävä tamperelainen laulutaitelija ja sanataituri Mauri "Moog" Konttinen täytti 60-vuotta.
Ensimmäisen kerran laajemman yleisön tietoon Konttinen nousi vuosina 1973-1976 toimineen Virtanen -yhtyeen toisena nokkamiehenä ja vauhdikkaana solistina. Toinen tämän nimi-ideansa ruotsalaisesta Karlson -tupakasta napanneen yhtyeen nokkamiehistä oli nykyään vieraanpelkoisena kansanedustajana toimiva Pertti "Veltto" Virtanen.
Veltto teki enimmäkseen yhtyeen, sanoittisiinko oudot, tekstit. Moog hoiteli huikean lavashown.
Esimerkkinä Virtasen sanoituksista käyköön vaikkapa pari näytettä. Ensin kappaleesta "Harley Davidson": "Mulla on ihkauusi Harley Davidson, sillä mä ajelen ympyrää, kunnes mä pökerryn. Mulla on ihkauusi beibi, jonka rinnat on valtavat, niitä mä imeskelen, kunnes mä tukehdun. Mulla on ihkauusi levy, joka jyrää kuin veturi, sitä mä kuuntelen aamusta iltaan, kunnes mä sekoan,"
Sitten biisi "Lady Like": "Kun sä lähdet saalistamaan, tuleeko susta raadonsyöjä, jollet pysty pyydystämään verevää gasellia?"
Ei ihan tavanomaista iskelmälyriikkaa. Virtanen -yhtyeellä oli pari pienehköä hittiäkin: "Rolls Royce" ja "Lolita". Moogkin hoidettavaksi jäi, sanoisinko persoonallinen lavaliikehdintä, joka piti esimerkisi sisällään syljellä "jojottamista" tai eräällä joulunajan keikalla joulukuusen pilkkomisen pieniksi pätkiksi. Voi kuvitella, että Virtanen -yhtye ei ollut teinityttöjen mieleen.
Virtanen hajosi kesällä 1976 Veltto Virtasen lähdettyä soolouralle. Tämän jälkeen Moog kokosi, aluksi Kontravirtanen, sittemmin pelkkänä Kontra -nimellä tunnetun koplansa.
Kontran resepti oli kääntää takavuosien menestyskappaleet Moog Konttisen tekstein erittäinkin omaperäisiksi, vähintään puolivillaisiksi lauluiksi. "Devil in disquise" oli "Nainen valepuvussa", "Poerty in motion" kääntyi muotoon "Mainoksennus" jne.
Kontra oli Virtasta huomattavasti suositumpi yhtye. Ryhmä julkaisi toimintavuosinaan kolme pitkäsoittoa: "Ei kontrollia," "Kontran toinen puoli" ja "Mieto Levy". Kontralla oli yksi iso ja yksi todella iso hitti. Se pienempi iso oli Mari Laurilan alunperin suomeksi laulama saksalaislähtöinen "Fahr´langsam Papi" - "Aja hiljaa isi," joka julkaistiin singlenä ja ensimmäisellä albumilla vuonna 1977.
Todelliseen kultasuoneen Kontra iski Moog Konttisen käännöksellä The Kinksin biisistä "Jack the idiot dunce" vuonna 1978. Moog Konttisen persoonalisessa käsitelyssä homman nimi on kioskikirjallisuudesta tuttuakin tutumpi "Jerry Cotton".
"Aja hiljaa isin" lailla, tämä sinkula nousi singlelistan ykköseksi, mutta myynti ja erityisesti radiosoitto oli aivan toista luokkaa. Kaikki jotka siihen aikaan vähänkään rokkia radiosta kuuntelivat tiesivät kuka ajaa punaisella Jaguarilla - Jee jee Jerry Cotton. Singlen myynti siivitti mukavasta LP:n "Konran toinen puoli" myyntiä.
Kontralla oli hyvin pullat uunissa - levy möi ja keikkaa pukkasi. Mutta siihen ne hitit sitten loppuivatkin. Vuoden 1979 single "Batman" jäi kauas edeltänänsä myynnistä.
Saman kohtalon koki pitkäsoitto "Mieto Levy", joka oli Love Recordsin konkurssin seurauksen Vexi Salmen Gold Disc -levy-yhtiön julkaisema.
Kontra julkaisi vielä 1980 pari singleä: Irvin lämmittelyn "Autolla Kanarian saarille" ja Moogin räväkän käännösen Beach Boysien "Hawaii "-biisistä, nyt Havaji oli tietysti "Åland". Levymyynti laski, keikat möivät vielä hetken. Sitten keikat vähenivät ja Kontra kuivui kokoon.
Kontran soittajista basisti Jyrki Melartin ja Kari "Hohdin" Holm tunnettiin myöhemmin toisen tamperelaisryhmän Popedan riveistä. Melartin soittaa Popedassa vieläkin.
Kontran jälkeen Mauri Konttinen katosi suuren yleisön silmistä. Toki oli Moog ja Morkoonit sekä Kylmä rinki.Välillä yhtäaikaakin.
Vuonna 1992 seurasi pieni pilkahtus Konttinen nousi parrasvaloihin Moogetmoogs -yhtyeensa kanssa biisillä "Kolmen minuutin muna" - Bachman Turner Overdriven "Ya ain´t seen nothin´yet".
Samana vuonna Moogetmoogs julkaisi albumin "Kadonnut levy", joka sisälsi aivan loistavan version, muun muassa Hectorinkin kääntämästä, australialaisen Easybeatsin kappaleesta "Friday in my mind". Konttisen käsittelyssä ei riittäntyt mikään Hectorille kelvannut "Perjantai on mielessäin" vaan Moogilla on "Perjantai kallossa". Versiossa muun muassa "Kaikki ääliöt mua rääkkää."
Ei Konttisen kyvyt mihinkään olleet kadonneet, tekstit olivat tasan yhtä kekseliäitä ja räävittömiä, kuin menestyksen vuosina. Jostain syystä yleisöä ei vaan rittänyt ja Moogetmoogskin kuivui kasaan.
Ei toki Moog Konttisen levytysura ja musiikin tekeminen tähän ole loppunut: On ollut useita julkaisuja: ihan Moog Konttisena kääntyi The Kinks -yhtyeen "Soap Opera", muotoon "Saippuaooppera" Moogin Bändi levytti "Rock an´Roll EP:n . osa I".
Seinäjoen kaupunginteatterille Konttinen muokkasi suomeksi "Rocky Horror picture shown" laulut. Esitys pyöri täysille katsomoille muutaman vuoden. Poko julkaisi laulut live -levynä ilman laajempaa huomiota.
Tälle vuosituhannelle tultua Kontrakin on tehnyt muutamia keikkoja. Moog on esiintynyt vaihtelevin kokoonpanoin. Suuren yleisö kiinnostus vaan jäi kolmenkymmen vuoden taakse.
YLE:n teemalla pyörii sangen ansiokas sarja tasavaltamme rokin historiasta nimeltään "Rocksuomi". Viime maanantaina sarjassa oli jakso jossa esiteltiin suomeksi laulettua musaa.
Jostain aivan käsittämättömästä syystä Mauri "Moog" Konttista ei tässä yhteyessä viitsitty edes mainita. Virtasesta oli toki sarjan aikaisemmassa "Kapina" -jaksossa. Tapahtui verinen vääryys.
Vaikka Konttisen teksit ovatkin käännöksiä, niin ne ovat tekijänsä näköisiä, omaperäisiä tekstejä. Moogin sanat eivät ole käännösiä ollenkaan, korkeintaan muunoksia. Usein Maurin tekstillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisen rallatuksen kanssa.
Mauri "Moog" Konttinen on ansainnut paikkansa Suomen parhaitten tekstittäjien joukossa. Tätä ei osattu Suomirock -historiassa huomioida. Paha virhe!
Jos ei ole aikaisemmin saanut tutustua Konttisen sanataiteeseen niin helpoiten löytyy varmaankin Kontran kaikki Love -levytykset sisätltävä "Kovimmat Iskut" -kokoelma. Levy sisältää nuo molempien Kontran hittien "Aja hiljaa isi" ja "Jerry Cotton" lisäksi vaikkapa teokset "Enok", "Kupruileva elefantti", "Mikko Mielevän autokorjaamo" ja "Hirviömuhennos". Yhteensä 26 taidepläjäystä.
Ei hyvästi Mauri vaan paljon onnea Mauri.
Kansainvälinen jalkapalloliitto, FIFA, ei antanut Mohammed Kamaralle edustusoikeutta Suomen maajoukkuessa. Medona paremmin tunnettu lahjakas keskikenttäpeluri on edustanut Suomeen jäädessään Sierra Leonen poikamaajoukkuetta.
Medo sai syksyllä Suomen kansalaisuuden ja oli halukas pelaamaan Huuhkajissa. Haettiin edustusoikeutta.
Päätoksen perusteluissa Kansainvälinen Jalkapalloliitto muistuttaa suojelevansa keskeistä kansalaisuusperiaatetta.
Vai on muka korruptoitunella FIFA:lla periaate. Sallikaa mun nauraa!
Jaatinen Julistaa:
Jos rötöksiä on sun omatunnolla,
jee jee Jerry Cotton.
Soita L.E. 23500!
jee jee Jerry Cotton
ja tunnusta Jerrylle sovinnolla!
jee jee Jerry Cotton!
Ei eläkkelläkään Jerry rauhaa saa.
Hän kanalan aikoo perustaa.
"Hei kettu kanala on piiritetty!"
"Tuu ulos tai käytän kyynelkaasuu!"
Jerry Cotton, Jerry Cot kot kot kot kot kot kot kot kot...ton.
Jerry Cotton (teksti Konttinen, alunperin The Kinks: "Jack the Idiot dunce")
Ensimmäisen kerran laajemman yleisön tietoon Konttinen nousi vuosina 1973-1976 toimineen Virtanen -yhtyeen toisena nokkamiehenä ja vauhdikkaana solistina. Toinen tämän nimi-ideansa ruotsalaisesta Karlson -tupakasta napanneen yhtyeen nokkamiehistä oli nykyään vieraanpelkoisena kansanedustajana toimiva Pertti "Veltto" Virtanen.
Veltto teki enimmäkseen yhtyeen, sanoittisiinko oudot, tekstit. Moog hoiteli huikean lavashown.
Esimerkkinä Virtasen sanoituksista käyköön vaikkapa pari näytettä. Ensin kappaleesta "Harley Davidson": "Mulla on ihkauusi Harley Davidson, sillä mä ajelen ympyrää, kunnes mä pökerryn. Mulla on ihkauusi beibi, jonka rinnat on valtavat, niitä mä imeskelen, kunnes mä tukehdun. Mulla on ihkauusi levy, joka jyrää kuin veturi, sitä mä kuuntelen aamusta iltaan, kunnes mä sekoan,"
Sitten biisi "Lady Like": "Kun sä lähdet saalistamaan, tuleeko susta raadonsyöjä, jollet pysty pyydystämään verevää gasellia?"
Ei ihan tavanomaista iskelmälyriikkaa. Virtanen -yhtyeellä oli pari pienehköä hittiäkin: "Rolls Royce" ja "Lolita". Moogkin hoidettavaksi jäi, sanoisinko persoonallinen lavaliikehdintä, joka piti esimerkisi sisällään syljellä "jojottamista" tai eräällä joulunajan keikalla joulukuusen pilkkomisen pieniksi pätkiksi. Voi kuvitella, että Virtanen -yhtye ei ollut teinityttöjen mieleen.
Virtanen hajosi kesällä 1976 Veltto Virtasen lähdettyä soolouralle. Tämän jälkeen Moog kokosi, aluksi Kontravirtanen, sittemmin pelkkänä Kontra -nimellä tunnetun koplansa.
Kontran resepti oli kääntää takavuosien menestyskappaleet Moog Konttisen tekstein erittäinkin omaperäisiksi, vähintään puolivillaisiksi lauluiksi. "Devil in disquise" oli "Nainen valepuvussa", "Poerty in motion" kääntyi muotoon "Mainoksennus" jne.
Kontra oli Virtasta huomattavasti suositumpi yhtye. Ryhmä julkaisi toimintavuosinaan kolme pitkäsoittoa: "Ei kontrollia," "Kontran toinen puoli" ja "Mieto Levy". Kontralla oli yksi iso ja yksi todella iso hitti. Se pienempi iso oli Mari Laurilan alunperin suomeksi laulama saksalaislähtöinen "Fahr´langsam Papi" - "Aja hiljaa isi," joka julkaistiin singlenä ja ensimmäisellä albumilla vuonna 1977.
Todelliseen kultasuoneen Kontra iski Moog Konttisen käännöksellä The Kinksin biisistä "Jack the idiot dunce" vuonna 1978. Moog Konttisen persoonalisessa käsitelyssä homman nimi on kioskikirjallisuudesta tuttuakin tutumpi "Jerry Cotton".
"Aja hiljaa isin" lailla, tämä sinkula nousi singlelistan ykköseksi, mutta myynti ja erityisesti radiosoitto oli aivan toista luokkaa. Kaikki jotka siihen aikaan vähänkään rokkia radiosta kuuntelivat tiesivät kuka ajaa punaisella Jaguarilla - Jee jee Jerry Cotton. Singlen myynti siivitti mukavasta LP:n "Konran toinen puoli" myyntiä.
Kontralla oli hyvin pullat uunissa - levy möi ja keikkaa pukkasi. Mutta siihen ne hitit sitten loppuivatkin. Vuoden 1979 single "Batman" jäi kauas edeltänänsä myynnistä.
Saman kohtalon koki pitkäsoitto "Mieto Levy", joka oli Love Recordsin konkurssin seurauksen Vexi Salmen Gold Disc -levy-yhtiön julkaisema.
Kontra julkaisi vielä 1980 pari singleä: Irvin lämmittelyn "Autolla Kanarian saarille" ja Moogin räväkän käännösen Beach Boysien "Hawaii "-biisistä, nyt Havaji oli tietysti "Åland". Levymyynti laski, keikat möivät vielä hetken. Sitten keikat vähenivät ja Kontra kuivui kokoon.
Kontran soittajista basisti Jyrki Melartin ja Kari "Hohdin" Holm tunnettiin myöhemmin toisen tamperelaisryhmän Popedan riveistä. Melartin soittaa Popedassa vieläkin.
Kontran jälkeen Mauri Konttinen katosi suuren yleisön silmistä. Toki oli Moog ja Morkoonit sekä Kylmä rinki.Välillä yhtäaikaakin.
Vuonna 1992 seurasi pieni pilkahtus Konttinen nousi parrasvaloihin Moogetmoogs -yhtyeensa kanssa biisillä "Kolmen minuutin muna" - Bachman Turner Overdriven "Ya ain´t seen nothin´yet".
Samana vuonna Moogetmoogs julkaisi albumin "Kadonnut levy", joka sisälsi aivan loistavan version, muun muassa Hectorinkin kääntämästä, australialaisen Easybeatsin kappaleesta "Friday in my mind". Konttisen käsittelyssä ei riittäntyt mikään Hectorille kelvannut "Perjantai on mielessäin" vaan Moogilla on "Perjantai kallossa". Versiossa muun muassa "Kaikki ääliöt mua rääkkää."
Ei Konttisen kyvyt mihinkään olleet kadonneet, tekstit olivat tasan yhtä kekseliäitä ja räävittömiä, kuin menestyksen vuosina. Jostain syystä yleisöä ei vaan rittänyt ja Moogetmoogskin kuivui kasaan.
Ei toki Moog Konttisen levytysura ja musiikin tekeminen tähän ole loppunut: On ollut useita julkaisuja: ihan Moog Konttisena kääntyi The Kinks -yhtyeen "Soap Opera", muotoon "Saippuaooppera" Moogin Bändi levytti "Rock an´Roll EP:n . osa I".
Seinäjoen kaupunginteatterille Konttinen muokkasi suomeksi "Rocky Horror picture shown" laulut. Esitys pyöri täysille katsomoille muutaman vuoden. Poko julkaisi laulut live -levynä ilman laajempaa huomiota.
Tälle vuosituhannelle tultua Kontrakin on tehnyt muutamia keikkoja. Moog on esiintynyt vaihtelevin kokoonpanoin. Suuren yleisö kiinnostus vaan jäi kolmenkymmen vuoden taakse.
YLE:n teemalla pyörii sangen ansiokas sarja tasavaltamme rokin historiasta nimeltään "Rocksuomi". Viime maanantaina sarjassa oli jakso jossa esiteltiin suomeksi laulettua musaa.
Jostain aivan käsittämättömästä syystä Mauri "Moog" Konttista ei tässä yhteyessä viitsitty edes mainita. Virtasesta oli toki sarjan aikaisemmassa "Kapina" -jaksossa. Tapahtui verinen vääryys.
Vaikka Konttisen teksit ovatkin käännöksiä, niin ne ovat tekijänsä näköisiä, omaperäisiä tekstejä. Moogin sanat eivät ole käännösiä ollenkaan, korkeintaan muunoksia. Usein Maurin tekstillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisen rallatuksen kanssa.
Mauri "Moog" Konttinen on ansainnut paikkansa Suomen parhaitten tekstittäjien joukossa. Tätä ei osattu Suomirock -historiassa huomioida. Paha virhe!
Jos ei ole aikaisemmin saanut tutustua Konttisen sanataiteeseen niin helpoiten löytyy varmaankin Kontran kaikki Love -levytykset sisätltävä "Kovimmat Iskut" -kokoelma. Levy sisältää nuo molempien Kontran hittien "Aja hiljaa isi" ja "Jerry Cotton" lisäksi vaikkapa teokset "Enok", "Kupruileva elefantti", "Mikko Mielevän autokorjaamo" ja "Hirviömuhennos". Yhteensä 26 taidepläjäystä.
Ei hyvästi Mauri vaan paljon onnea Mauri.
Kansainvälinen jalkapalloliitto, FIFA, ei antanut Mohammed Kamaralle edustusoikeutta Suomen maajoukkuessa. Medona paremmin tunnettu lahjakas keskikenttäpeluri on edustanut Suomeen jäädessään Sierra Leonen poikamaajoukkuetta.
Medo sai syksyllä Suomen kansalaisuuden ja oli halukas pelaamaan Huuhkajissa. Haettiin edustusoikeutta.
Päätoksen perusteluissa Kansainvälinen Jalkapalloliitto muistuttaa suojelevansa keskeistä kansalaisuusperiaatetta.
Vai on muka korruptoitunella FIFA:lla periaate. Sallikaa mun nauraa!
Jaatinen Julistaa:
Jos rötöksiä on sun omatunnolla,
jee jee Jerry Cotton.
Soita L.E. 23500!
jee jee Jerry Cotton
ja tunnusta Jerrylle sovinnolla!
jee jee Jerry Cotton!
Ei eläkkelläkään Jerry rauhaa saa.
Hän kanalan aikoo perustaa.
"Hei kettu kanala on piiritetty!"
"Tuu ulos tai käytän kyynelkaasuu!"
Jerry Cotton, Jerry Cot kot kot kot kot kot kot kot kot...ton.
Jerry Cotton (teksti Konttinen, alunperin The Kinks: "Jack the Idiot dunce")
04 joulukuuta, 2010
Koska kuuluu vuotoja vuotajasta?
Wikileaks julkaisee kaiken kaikkiaan yli 250 000 diplomaattista luottamuksellista viestiä ja muistiota sivuillaan. Valtaosa sisällöstä on lehdistä luettavissa ollutta tietoa ja/tai juoruja.
Joillekin Wikileaks on sanavapauden sankari, joillekin terroristien liittolainen.
Totuus lienee jossakin tässä välissä. Onhan hyvä, jos nyt sitten näitten "paljastusten" myötä jollekin viimestään nyt selviää, että kansainvälisessä politiikassa pelataan kovaa, vähintäänkin kaksinaamasta peliä, jossa todelliset tavoitteet ovat muuta kuin julkilausutut.
Toisaalta Wikileaks ei ole päässyt, eikä pääse, todellisten diktatuurivaltioden eikä myöskään väkivaltaisten terroristien oikeisiin salaisuuksiin kiinni. Tämä siksi koska niitä ei kirjata sähköiseen, eikä kirjalliseen muotoon ja niistä vuotamisen palkka on näissä terroristi- ja diktaattoriympyröissä kuolema.
Jotain paljastettavaa Wikileaksissiakin olisi. Porukan oman ilmoituksen mukaan sivuston pyörittäminen vaatii 150 00 euroa vuodessa. Nämä rahat tulevat kuulemma lahjoittajilta. Kovin pieneltä tämä summa tuntuu ja toisekseen miksei näitä lahjottajia avoimuuden nimissä julkaista? Herää epäilys, että Wikileaksin toimintaan kierrätetään, sopivien bulvaanien kautta vaikkapa Al Qaidan huumekaupasta saatuja varoja.
Entäpä mikä on näitten ihmisten, jotka verkkosivuille vuotavat, motiivi? Virallisesti kerrotaan, että halu parantaa maailmaa. Uskoo ken haluaa. Kaikki vakoiluun tutustuneet tietävät, että on kolme syytä kertoa salaisuuksia: raha, seksi tai päihderiippuvuus.
Nyt sitten voidaan todeta, että edellä mainittu 150 000 euroa ei mitenkään voi riittää maksuksi vuotajille tai alkoholin ja/tai huumeiden hankkimiseen juoruajille. Herää kysymys kuinka paljon näihin toimintoihin vuotosivusto oikeasti varoja tarvitsee ja kenen seksiä sivuston laululintusille tarvittessa tarjotaan?
Wikileaks -sivuston johtaja ja perustaja Julian Assagne on myös hyvin mystinen tai sanottaisiinko ei niin luottamusta herättävä henkilö.
Mitä tästä Assagnesta oikeasti tiedetään? Onko hän sitä mitä julkisuudessa kerrotaan, australialaissyntyinen vanhempiensa ammatin vuoksi kiertävää elämää viettänyt tyyppi?
Miksi Julian piileskelee? Salamurhapelon vuoksiko? Miksi vasta nyt? Jos Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu, CIA, olisi halunnut salamurhata, englanniksi muuten assassination, Assagnen, olisi se ollut paljon helpompi tehdä ennen nykyistä vuotopomon hillitöntä medianäkvyyttä. Olihan Wikileaksista harmia Yhdysvalloille jo aiemminkin.
Niin, mihin perustuvat Ruotsista tulleet väitteet siitä, että Julian Assagne on syyllistynyt vähintään seksuaaliseen ahdisteluun?
Onko Ruotsin poliisi Yhdysvaltain ulkopolitiikan käsikassara. Ei tunnu uskottavalta. Jos niin kuitenkin on, ovat maailman kirjat todella pahasti sekaisin.
Kaiken kaikkiaan julkisen esiintymisen perusteella Julian Assagne on, no jotenkin nihkeä tyyppi.
Wikileaksista, rahoituksineen kaikkineen ja Julian Assagesta tiedetään aivan liian vähän, että niihin voisi luottaa.
Sopiikin odottaa, että Wikileaks vuotaa seuraavaksi julkisuuteen tietoja itsestään ja perustajastaan.
Jalkapallojuokkueiden väreihin liittyy monenlaisia taustoja ja tarinoita. Milloin paidan värit on napattu suoraan joltakin englantilaisjoukkueelta, milloin laivanvarustamoiden väreistä. Usein myös sattumalla on sormensa pelissä: pelipaidan värit ovat määräytyneet sen mukaan mikä väristä kangasta on ollut saatavilla.
Hertha BSC Berliinin värien ja nimen juuret ovat tapahtuma hauskimmasta päästä. Joukkue on perustettu 25. heinäkuuta 1892 nimellä BFC Hertha 92. Jengin potkaisivat liikkeelle kaksi veljesparia Fritz ja Max Linder sekä Otto ja Willi Lorenz. Nuoret herrat olivat 16-18 vuoden ikäisiä.
Idea joukkueen väreiksi ja nimeksi syntyi Fritz Linderin päässä hänen olleessaan päiväpurjehduksella isänsä kanssa Berliinin läpäisevällä Spreejoella. Laiva, jolla tämä parivaljakko matkusti oli nimeltään Hertha ja alus oli varustamonsta värien mukainen, jotka olivat sininen ja valkoinen. Laivan nimi ja värit viehättivät kovasti nuorta Linderiä.
Maihin palattuaan Fritz kertoi veljelleen Maxille ja Lorenzin veljeksille, sen itsestäänselvyyden, että perustettavan joukkueen nimi on Hertha ja jengin värit ovat sininen ja valkoinen. Tähän oli muitten taipuminen.
Tällä nimellä ja näissä väreillä mennään nykyäänkin. Nimi toki vaihtui vuonna 1920 muotoon Hertha Berliner Sport- Club, Berlin. Tällä kaudella Hertha kamppailee noususta takaisin 1. Bundesliigaan pudottuaan sieltä viime vuonna. Aika hyvältä näyttää: joukkue on 2. Bundesliigan kolmantena, vain pisteen jäljessä sarjaa johtavaa FCE Auea. Sarjasta kaksi nousee suoraan korkeimmalle sarjatasolle, kolmonen karsii noususta kaksiosaisella ottelulla 1. Bundesliigan 16. sijoittuneen joukkueen kanssa.
Oliskohan Fritz Linder uskonut, että hänen jokiristelyllä tullut ideansa on näin kestävä?
Jaatinen Julistaa: Finnairin toimiusjohtaja Mika Vehviläinen jatkaa eilen lähettämässään tiedotteessa kiukuttelua ammattiliitoille. Keskittyisi ennemmin tänään jatkuvaan sovitteluun.
Joillekin Wikileaks on sanavapauden sankari, joillekin terroristien liittolainen.
Totuus lienee jossakin tässä välissä. Onhan hyvä, jos nyt sitten näitten "paljastusten" myötä jollekin viimestään nyt selviää, että kansainvälisessä politiikassa pelataan kovaa, vähintäänkin kaksinaamasta peliä, jossa todelliset tavoitteet ovat muuta kuin julkilausutut.
Toisaalta Wikileaks ei ole päässyt, eikä pääse, todellisten diktatuurivaltioden eikä myöskään väkivaltaisten terroristien oikeisiin salaisuuksiin kiinni. Tämä siksi koska niitä ei kirjata sähköiseen, eikä kirjalliseen muotoon ja niistä vuotamisen palkka on näissä terroristi- ja diktaattoriympyröissä kuolema.
Jotain paljastettavaa Wikileaksissiakin olisi. Porukan oman ilmoituksen mukaan sivuston pyörittäminen vaatii 150 00 euroa vuodessa. Nämä rahat tulevat kuulemma lahjoittajilta. Kovin pieneltä tämä summa tuntuu ja toisekseen miksei näitä lahjottajia avoimuuden nimissä julkaista? Herää epäilys, että Wikileaksin toimintaan kierrätetään, sopivien bulvaanien kautta vaikkapa Al Qaidan huumekaupasta saatuja varoja.
Entäpä mikä on näitten ihmisten, jotka verkkosivuille vuotavat, motiivi? Virallisesti kerrotaan, että halu parantaa maailmaa. Uskoo ken haluaa. Kaikki vakoiluun tutustuneet tietävät, että on kolme syytä kertoa salaisuuksia: raha, seksi tai päihderiippuvuus.
Nyt sitten voidaan todeta, että edellä mainittu 150 000 euroa ei mitenkään voi riittää maksuksi vuotajille tai alkoholin ja/tai huumeiden hankkimiseen juoruajille. Herää kysymys kuinka paljon näihin toimintoihin vuotosivusto oikeasti varoja tarvitsee ja kenen seksiä sivuston laululintusille tarvittessa tarjotaan?
Wikileaks -sivuston johtaja ja perustaja Julian Assagne on myös hyvin mystinen tai sanottaisiinko ei niin luottamusta herättävä henkilö.
Mitä tästä Assagnesta oikeasti tiedetään? Onko hän sitä mitä julkisuudessa kerrotaan, australialaissyntyinen vanhempiensa ammatin vuoksi kiertävää elämää viettänyt tyyppi?
Miksi Julian piileskelee? Salamurhapelon vuoksiko? Miksi vasta nyt? Jos Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu, CIA, olisi halunnut salamurhata, englanniksi muuten assassination, Assagnen, olisi se ollut paljon helpompi tehdä ennen nykyistä vuotopomon hillitöntä medianäkvyyttä. Olihan Wikileaksista harmia Yhdysvalloille jo aiemminkin.
Niin, mihin perustuvat Ruotsista tulleet väitteet siitä, että Julian Assagne on syyllistynyt vähintään seksuaaliseen ahdisteluun?
Onko Ruotsin poliisi Yhdysvaltain ulkopolitiikan käsikassara. Ei tunnu uskottavalta. Jos niin kuitenkin on, ovat maailman kirjat todella pahasti sekaisin.
Kaiken kaikkiaan julkisen esiintymisen perusteella Julian Assagne on, no jotenkin nihkeä tyyppi.
Wikileaksista, rahoituksineen kaikkineen ja Julian Assagesta tiedetään aivan liian vähän, että niihin voisi luottaa.
Sopiikin odottaa, että Wikileaks vuotaa seuraavaksi julkisuuteen tietoja itsestään ja perustajastaan.
Jalkapallojuokkueiden väreihin liittyy monenlaisia taustoja ja tarinoita. Milloin paidan värit on napattu suoraan joltakin englantilaisjoukkueelta, milloin laivanvarustamoiden väreistä. Usein myös sattumalla on sormensa pelissä: pelipaidan värit ovat määräytyneet sen mukaan mikä väristä kangasta on ollut saatavilla.
Hertha BSC Berliinin värien ja nimen juuret ovat tapahtuma hauskimmasta päästä. Joukkue on perustettu 25. heinäkuuta 1892 nimellä BFC Hertha 92. Jengin potkaisivat liikkeelle kaksi veljesparia Fritz ja Max Linder sekä Otto ja Willi Lorenz. Nuoret herrat olivat 16-18 vuoden ikäisiä.
Idea joukkueen väreiksi ja nimeksi syntyi Fritz Linderin päässä hänen olleessaan päiväpurjehduksella isänsä kanssa Berliinin läpäisevällä Spreejoella. Laiva, jolla tämä parivaljakko matkusti oli nimeltään Hertha ja alus oli varustamonsta värien mukainen, jotka olivat sininen ja valkoinen. Laivan nimi ja värit viehättivät kovasti nuorta Linderiä.
Maihin palattuaan Fritz kertoi veljelleen Maxille ja Lorenzin veljeksille, sen itsestäänselvyyden, että perustettavan joukkueen nimi on Hertha ja jengin värit ovat sininen ja valkoinen. Tähän oli muitten taipuminen.
Tällä nimellä ja näissä väreillä mennään nykyäänkin. Nimi toki vaihtui vuonna 1920 muotoon Hertha Berliner Sport- Club, Berlin. Tällä kaudella Hertha kamppailee noususta takaisin 1. Bundesliigaan pudottuaan sieltä viime vuonna. Aika hyvältä näyttää: joukkue on 2. Bundesliigan kolmantena, vain pisteen jäljessä sarjaa johtavaa FCE Auea. Sarjasta kaksi nousee suoraan korkeimmalle sarjatasolle, kolmonen karsii noususta kaksiosaisella ottelulla 1. Bundesliigan 16. sijoittuneen joukkueen kanssa.
Oliskohan Fritz Linder uskonut, että hänen jokiristelyllä tullut ideansa on näin kestävä?
Jaatinen Julistaa: Finnairin toimiusjohtaja Mika Vehviläinen jatkaa eilen lähettämässään tiedotteessa kiukuttelua ammattiliitoille. Keskittyisi ennemmin tänään jatkuvaan sovitteluun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)