Abraham Maslow julkaisi vuonna 1943 tutkimuksen A Theory of human motivation. Tunnetuin osa tästä tutkimuksesta on Maslow´s Hierachy of needs, suomeksi Maslowin tarvehierarkia.
Hierarkiassaan Maslow asetaa inhimilliset tarpeet viiteen ryhmään tärkeysjärjestyksen mukaan: 1) fysiologiset tarpeet 2) Turvallisuuden tarpeet 3) Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet 4) Arvonannon tarpeet 5) Itsensä toteuttamisen tarpeet.
Yleensä tämä hierarkia esitetään pyramidina, jonka kannan muodostavat perustarpeet. Kaavamaisen tulkinnan mukaan ns. perustarpeet tulee tyydyttää ennenkuin tulee sitten ylempien tarpeiden vuoro.
Tämän tulkinnan mukaan henkilöllä täytyy olla suurin piirtein kaikki kondiksessa, arvostettua asemaa myöten, ennenkuin hän voi toteuttaa itseänsä, vaikkapa kirjoittelemalla. Tätä asennetta kuvaa myös suomalainen sanonta: "Ensin leipä, sitten laulu."
Eihän tähän uskonut itse Maslowikaan. Esimerkiksi toteuttaessaan, kaikista ylintä, itsensä toteuttamisen tarvetta, henkilö toteuttaa saman aikaisesti myös "alempia". Esimerkiksi harrastustoiminnassa maalauspiirissä hän täyttää myös turvallisuuden tarvettaan saadessaan ryhmän tukea.
Jo metsästäjä - keräilijä ihmisellä on ollut tarve itsensä toteuttamiseen. Miettikäämme vaikkapa luolamaalauksia. Maamme vanhimpien kalliomaalausten arvioidaan tulevan seitsemäntuhannen vuoden takaa. Kuvissä esiintyy saaliseläimiä, ihmisiä, kaloja ja vaikkapa veneitä. Ovatpa jotkut olleet näkevinään kalliomaalauksessa jopa eroottisia aiheita.
On ilmiselvää, että tuon ajan "taidemaalarilla" tuskin on ollut, ainakaan kokoaikaa, ravintotalous kunnossa. Siitä huolimatta joku kumma tarve tällä, vaikkapa Saimaalla kulkeneella, kalastajalla on ollut tehdä kuvataidetta.
Ihminen onkin moniulotteisempi eläin, kuin kaavamaiset karsinoijat luulevat.
Maslowin tarvehierarkian yksinkertaistava tulkinta esiintyy välillisesti myös maamme (kunnallis)poliittisessa argumentaatiossa.
Oli esillä mikä tahansa kulttuuriin, liikuntatoimeen, urheilurakentamiseen tai ylipäätänsä vapaa-ajan toimeen liittyvä hanke, niin asiaa vastustavien suusta saamme kuulla: "Ei tälläiseen voi rahaa syytää ennenkuin terveyden- vanhusten- lastenhoito jne. on saatu kuntoon." Ovelimmat kertovat sen, että ei "periaatteessa" vastusta hankkeen toimialaa, mutta...
Brutaalin tulkinnan mukaan on tietysti ilmi selvää, että jos henkilö on nälkäkuoleman partaalla, niin häntä ei pahemmin kiinnosta kuvataide tai jalkapallokatsomossa intoilu.
Mutta jos vedämme hieman överiksi tämän kaavamaisuuden, niin hierarkiaa tarkkaan noudattamalla yksilö ei voi harrastaa kuorolaulua, koska se kuuluu "ylempien" tarpeiden tyydyttämiseen, ennen kuin hänellä on puoliso. Puoliso kuuluu kolmanteen kategoriaan ja kuorolaulu viidenteen.
Tämä sanotaanko vaikka Maslowistinen politikka onkin eräänlainen tapa välttää sanomasta sitä, että ylipäätänsä vastustaa julkisen vallan toimimista vapaa-ajan sektorilla.
Kaikki eivät halua sanoa suoraan vastustavansa julkista tukea "modernille tekotaiteelle" mitä se sitten lieneekään. Sillä saa juntin maineen.
Maslowisti, erityisesti kun hän lisää argumenttinsä alkuun sen, että ei "periaatteessa" vastusta hanketta voi sen sijaan kulkea yhteisestä taloudesta vastuuta kantavan sekä sosiaalisia palveluita korostavan päättäjän sädekehä päänsä yläpuolella. Kuitenkin kyse on vääristyneeseen ihmiskuvaan perustuvasta laimennetusta populismista.
Kuten jo aiemmin on tässä kirjoituksessa mainittu ihminen ei ole rakennettu yksinkertastettujen karsinoittien mukaan.
Lisäksi Maslowistinen politikka asettaa pienituloisemmat ihmiset asemaan, jossa he eivät yksinkertaisesti saa eivätkä voi ymmärtää hienosyisempiä arvoja.
Kysyn onko Maslowistilla asennevamma, jos hän katsoo, että työtön tai pienituloinen eläkeläinen ei tarvitse kuvataidetta tai esimerkiksi, aina niin "vaikeatajuista" oopperaa.
Miksi ei saisi tarvita? Onkin syytä toivoa (kunnallis) politikoilta selkeämpää omien arvojen ja ihmiskäsityksen esille tuomista. Maslowistiset savuverhot ovat silkkaa epärehellisyyttä.
On selvää, että julkisen sektorin tehtävä on pitää huolta siitä, että ihmiset eivät vaivu ryysyköyhäslistöksi ja yhteisistä peruspalveluista on pidettävä huoli. Julkisesta taloudestakin saa olla tarkkana.
Mutta ihminen tarvitsee leivän lisäksi ja sen rinnalla myös laulua. Se tekee ihmisestä ihmisen.
Englannin jalkapalloliitto, FA, on valinnut uudeksi päävalmentajakseen Roy Hodgsonin. Vuonna 1947 syntynyt Hodgson on pitkän linjan kokenut valmentaja aiemmin hän on toiminut muun muuassa Svetsin ja Suomen maajoukkueiden sekä FC Liverpoolin luotsina.
Roy Hodgson ei ole mikään yllätysvalinta. Päinvastoin Hodgson tulee peluuttamaan Englannin maajoukkuetta jähmeällä, perinteisellä tavalla.
Peruste tähän perinteisiin luottamiseen on siinä, että jalkapallon Euroopan Mestaruuskisat alkavat hieman yli kuukauden päästä, 8. kesäkuuta. Englantilaisella jalkapallolla ei ole yksinkertaisesti aikaa uudistuksiin.
On kuitenkin ilmiselvää, että saarivaltakunnan kuningaslaijin osaaminen tarvitsee perusteellista uudistamista. Ei riitä se, nykyisen jalkapallon säännöt on keksitty Englannissa tai sekään, että maan pääsarja on erittäin kovatasoinen. Valioliigan kova taso johtuu nimittäin pitkälti ulkomaisista tulokkaista.
Raaka tosiasia on se, että Englannin viimeinen arvokisamitali on vuoden 1968 Euroopan mestaruuskisojen pronssi. Edellisiin 2008 EM-kisoihin ei joukkue selvinnyt ollenkaan. Maailmanmestaruuskisoisa 2010 Englanti putosi toisella kierroksella.
Kesän EM-kisoissa Englanti pelaa samassa alkulohkossa Ranskan, Ukrainan ja Ruotsin kanssa. Kaksi pääsee jatkoon.
Ei ole mitenkään mahdotonta, että Hodgsonin johdolla lähinnä puolustamaan keskittyvä saarivaltakunnan jengi putoaa heti kättelyssä.
Olisiko tämän jälkeen Englannin jalkapallon perusteellisen uudistamisen vuoro? Pelitavan on muututtava monipuolisemmaksi, liikkuvammaksi ja puolustuspelistä pelin on nopeasti käännyttävä vaaralliseksi hyökkäykseksi.
Jaatinen Julistaa: Ensimmäinen hullun merkki on se jos luulee itseään viisaaksi. (Suomalainen sananlasku)
