25 toukokuuta, 2008

Ilaskiven Rami. Sosiaalidemokraatti ilman jäsenkirjaa?

Valtionvaraninministeri Jyrki Katainen haluaa uudistaa suomalaisen verojärjestelmän. Kataisen tavoitteena on alentaa tuloveroja ja korottaa vastavasti pääomaverotusta.
Miksi sitten hän toimii valtiovarainministerinä päinvastoin. Helpottaa vauriden verotusta, korottaa maksuja, jotka rasittavat eniten pieni- ja keskituloisia?
Katainen puhaltaa saippuakuplia äänestäjien silmiin. Toivottavasti äänestäjät muistavat vielä lokakuun kunnallisvaaleissa sen, että Kokoomuksen brandiin kuuluu sosiaalinen omatunto, toteutettavaan politiikkaan ei.

Puolassa asuu yli 38 miljoonaa asukasta. Viimeisemmän tilaston mukaan heistä 5 miljoonaa, lähes Suomen asukasluvun verran, on absoluuttisesti köyhiä. Eniten toimeentulonsa kanssa joutuvat sinnittelemään maan itäisten maakuntien asukkaat. Uusina köyhyyden uhreina on tilastoitu monilapsiset perheet ja nuoret. Puolassa katolisella kirkolla on paljon poliittistakin valtaa. Olisiko mahdollista, että kirkko keskittyisi sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistamiseen, ehkäisyn vastustamisen sijaan? Kortsuitta köyhyys kasvaa. Puolalla olisi täydet mahdollisuudet jo pelkästään väestöpohjansa ansiosta nousta keski- ja itäisen Euroopan taloudellisten ja poliitisten mahtivaltioiden joukkoon.
Samaan aikaan yhdysvaltalainen, Nobelin palkinnnon saanut tutkija, Michael Spence tarjoaa köyhyyden vastalääkkeeksi pohjoismaista, sosiaalidemokraattista, hyvinvointimallia. Asiaa Spence oli tutkimut ryhmineen kaksi vuotta.
Niinpä.

Huomenna 80 vuotta täyttävä Kokoomuslainen veteraanipoliitikko Raimo Ilaskivi ilmottautui Yhdysvaltain presidentinvaaleissa Barack Obaman kannattajaksi. Ilaskivi vaatii myös muutosta maamme talouspolitiikkaan, hän suosisi Keynesiläistä elvyttämistä. Presidenttiehdokkaanakin ollutta Raimo Ilaskiveä on pidetty takavuosina Kokoomuksen oikeistoon kuuluvana. Nyt sosiaalidemokraattien puoluetoimistolla Saariniemenkadulla odotetaan kuumeisesti Ramin jäsenanomusta.

Englannin Valioliiga on saatu lopullisesti päätökseen. Voittaja selvisi jo parisen viikkoa sitten, viimeinen nousijajoukkue ratkesi eilen. Pelkästään jääkiekon SM-liigaa seuraaville Englannin Valioliigassa on kummallinen piirre: Siihen voi nousta urheilullisin perustein.
Valioliigan mestaruus ratkesi viimeisellä kierroksella Manchester Unitedin eduksi, ManU vei mestaruuden Chelsean kustannuksella kahden pisteen erolla. Viiime keskiviikkona Chelsea nöyryi Unitedin edessä toistamiseen. Mestareiden Liigan pytty matkasi pohjois-Englantiin rangaistuslaukauskilpailun tuloksena.
Valioliigasta tippuu kolme heikointa joukkuetta, Mestaruussarjasta nousee kaksi parhaiten sijoittunutta suoraan ja kolmas karsinnan perusteella.
Vauhtia mestaruussarjasta ainakin ensi vuoden hakevat: Reading, Birmingham ja Derby.
West Bromwich Albion ja Stoke City, juhlivat suoraa nousua Valioliigaan, Nousukarsinnan kautta korkeimmalle sarjatasolle selvitti tiensä Hull City.
West Bromwich Albion Fc on perustettu vuonna 1878. WBA on nousijajoukkuesista menestynein, FC-cupin voitto on taisteltu Birminhamin lähellä sijaitsevaan West Bromwichiin viidesti. Liigacupin seura on voittanut kertaalleen, niinkuin ylimmän sarjatasonkin. Sarjan voitto on tosin vuodelta 1920.
Vuonna 1863 alkunsa saanut Stoke City Fc on Englannin toiseksi vanhin seura. Meriitit ovat West Bromwichiä huomattavasti vähäsemmät, ainoastaan kerran Stoken pelaajat ovat päässeet nostelemaan pokaalia. Vuonna 1972 Liigacupin voitto heltisi Stoke on Trentissä majaansa pitävälle seuralle. Joukkuetta kutsutaan lempinimellä The Potters.
Ensimmäistä kertaa kotijoukkueen Valioliigan pelejä päästään jännittämään Kingston upon Hullissa. Bristol Citylle juotettiin tappion karvasta kalkkia Mestaruussarjan eilen pidetyssä nousukarsinnassa 0-1. Hullista tulee niinkin komeaniminen joukkue kuin Hull City Assosiation Football Club.
Pelillinen menestys ei olekaan yhtä komea. Paras saavutus 1904 perustetulla Hullilla on FA-cupin välieräpaikka vuodelta 1930. Joukkueen lempinimi on peliasun väriä ja tyyliä mukaillen The Tigers.
Nousijajoukkueilla on kaikilla pitkä historia takanaan. Erityisesti WBA:lla menestystäkin. Mielenkiinnolla voi odottaa tulevaa kautta, miten nämä joukkueet pärjäävät. Erityisesti Hull Cityn kohdalla ei voi olla muuta realistista tavoitetta kuin sarjapaikan säilyttäminen.

Jaatinen Julistaa: Sosiaalidemokraattinen kansankoti parasta köyhyyden torjuntaa. Nyt taas tutkitusti todistettuna.

4 kommenttia:

Petri Mustakallio kirjoitti...

Muistaakseni Ilaskivi oli talouspoliittisesti eri linjoilla puolueensa ja silloisen E.Ahon hallituksen kanssa jo 90-luvun alussa. Sinänsä keynesiläisyyden ja sosiaalidemokratian välille on vähän ongelmallista vetää yhtäläisyysmerkkejä. Keynes oli porvari eikä sosiaalidemokraattisten puolueiden talouspolitiikka ole läheskään aina (varsinkaan Suomessa) ollut missään määrin keynesiläistä.

Jaatinen Juha Olavi kirjoitti...

Ei yhtäläisyysmerkkejä, mutta läheistä sukulaisuutta kyllä. Erityuisesti hyvinvointivaltio -ajatelun kanssa.
Tosin, kun puhumme sosiaalidemokraattisesta hyvinvointivaltiosta, niin ensimmäiset sen suuntaiset ajatukset esitti Pär Albin Hansson jo 1920-luvun loppupuolella. Keynesin keskeinen kirjallinen tuotos "Työllisyys korko ja raha." ilmestyi muistaakseni 1930 -luvun puolenvälin tienoilla.
Sosiaalidemokraattista kansankoti -ajattelua tukevaa talouspolitiikkaa kehitteli (tarpeetonta kai sanoakaan) ruotsalainen Ernst Wigfors 1930-luvulla, tällä on paljonkin yhtäläisyyttä Keynesin ajatelun kanssa.
Suomessa kesti vielä parikymmentä vuotta, ennekuin sosiaalidemokraattien keskuudessa ryhdytiin laajemmin keskustelemaan valtion (niinkään) aktiivisesta puutumisesta talouteen kuin Keynes kirjoitti.
Vasta vuoden 1966 -vaalien jälkeen suomen sosiaalidemokraatit ryhtyivät soveltamaan käytäntöön jonkinlaista kansankoti -ajattelua tukevaa talouspolitiikkaa. Sen minkä täällä olosuhteet antoivat myöten.
Mutta edelleen ajattelulla on tilausta. Pyrkimys tulee olla täystyöllisyysessä, vakaassa taloudessa, sosiaalisessa turvallisuudessa ja tätä toimintaa tukevissa palveluissa. Tätä tulee edesauttaa talouspolitiikalla,, esim. valtion finanssien suuntaamisella.

Petri Mustakallio kirjoitti...

Itse mielsin keynesiläisyyden ehkä vähän suppeammin, talouspoliittiseksi opiksi jossa keskeistä on suhdanteiden tasaaminen ja päähuomio kokonaiskysynnän säätelyssä.

Siinä mielessä Suomessa harjoitettu talouspolitiikka on (lähes) aina ollut varsin epäkeynesiläistä, riippumatta siitä mitkä puolueet ovat olleet vallassa. Meillä päähuomio on perinteisesti ollut vientiteollisuuuden kilpailukyvystä huolehtimisessa ja kysynnän sijasta talouspolitiikan huomio on ollut selkeästi tarjonnan säätelyssä - minkä johdosta talouspolitiikka on ollut suhdanteita kärjistävää ennemmin kuin niitä tasaavaa.

Jaatinen Juha Olavi kirjoitti...

Joo, kyllä tässä samaa mieltä ollaan. Idea talouden säätelystä on keskeinen sekä Keynesin, että Wigforssin ajattelussa. Siinä mielessä Keynes edusti uutta, peräti mullistavaa ajetttelua, että se haastoi Adam Smithin opit.
Eli sukulaisuutta Keynesiin löytyy siten, että sosiaalidemokraattinen kansankoti edellyttää valtion puuttumista talouteen. Se millä tavoin ja miten voimakkasti onkin jo toinen keskustelun aihe.