Kepun kansanedustaja Timo Kalli kertoi sen minkä moni kansanedustaja ja kansalainen tietää . Kalli, kertoi, että hänen vaalikampanjaansa on kulunut yli 56 ooo €. Mukana on suuria lahjoittajia.
Nykyinen laki vaalirahoituksesta säätää, että kaikki yli 17 000 € vaalikassaan lahjoittaneet tulisi julkistaa.
Tätä Kepun eduskuntaryhmän johtaja Timo Kalli kieltäytyi tekemästä. Kepupäällikkö vetosi siihen, että asia on hänen ja lahjoittajan välinen, viis lainsäädännöstä. Sinästä tässä ei ole mitään ihmeelistä. Normaalia Kepu -moraalia. Säännöt koskevat muita, eivät kepulieita.
Kallin "itsensäpaljastuksisesta" saatiin liikkeelle normaalit hurskasteliat, viherpiiperöt ja persut.
Yhtäkkiä tulikin oikeusministeri Tuija Braxille tarve perustaa työryhmä pohtimaan vaalirahoituslain muuttamisesta. Aivankuin ongelma ei olisi ollut aiemmin tiedossa.
On sinänsä aivan oikein, että äänestäjät saavat tietää vaalirahoituksen lähteen. Kysymys kuuluukin: haluaako oikeusministerikään oikeasti puuttua tähän ongelmaan? Tuntuu vain siltä, että Brax huomasi hyvän julkisuussauman.
Jos ongelmaan haluttaiin todella puuttua muutettaisiin sekä lakia vaalirahoituksesta, että vaalitavasta.
Säädettäisiin vaikkapa yli 1700 euroa lahjoittaineiden ilmoitamatta jättämisestä sakot. Päätettäisiin, että vaaleissa siirryttäisiin ns. pitkiin listoihin. Vaaliliittojen budjettien tulisi olla julkisia, taas sakon uhalla.
Pitkien listojen myötä epäilys henkiökohtaisesta lahjonnasta poistusi. Olisi taas puolueiden asia, kuinka ne ehdokaslistansa kasaisivat. Voitaisiinhan tehdä vaikka niin, että puolueiden ei-jäsenet voisivat osallistua ehdokasasetteluvaaliin vaikkapa maksamalla rekisteröintimaksun.
Luonnonkatastrofit iskivät sekä Myanmariin että Kiinaan. Yhteistä molemmille maille on se, että ne ovat kyllä toivottaneet kansainvälisen avun tervetulleiksi, mutta avustustyöntekijöitä ei paikalle haluta.
Erityisesti Myanmarin osalta tämä tarkoittaa sitä, että maata johtava sotilasjuntta tappaa kansalaisensa ennemmin katastrofin jälkiseurauksiin, kun päästää maahan ulkopuolisia. Kiina joten kuten saa homman liikkeelle. Miksi sitten ulkopuolisia ei haluta? Ulkopuolisen avun mukanahan voisi tulla, myös vaarallisia ajatuksia sananvapaudesta, oikeudesta järjestäytymiseen tai demokratiasta.
Chileläinen viininvalmistaja Aurelio Montes on teettänyt tutkimuksen eri viinilaatujen sopivuudesta erilaisen musiikin lajien kanssa.
Tutkimuksen mukaan Cabernet Sauvignon rypälelajikkeestä valmistetun viinin kanssa sopii muun muassa Rolling Stones, The Who ja The Beatles.
Chardonnay -viinejä sopii kuulema parhaiten kippailla Robbie Williamsin tai Tina Turnerin tahtiin.
Ehkäpä muidenkin juomien osalta kannattaisi asiaa tutkia. Motörhead sopii mainiosti Vhiskyn tai Koskenkorvan kera, Hurriganes taas oluen taikka Rush kolmen tähden Jaloviinan kanssa.
Toisaalta levy-yhtiöt voisivat tarkastella asiaa musiikki lähtökohtanaan. Levyn kannesta saisimme lukea vaikkapa näin: Punk -yhtye Ruma Ankanpoika, sopii kiljun kanssa. Metalliorkesteri Ugly Iron Duck taas pontikan alashuuhtomiseen jne...
Unite Against Racism on Euroopan jalkapalloliiton UEFA:n rasismin vastaisen kampanjan iskulause. Esimerkiksi ranskalainen puolustaja Lilian Thuram on näkyvästi kamppaillut rasismia vastaan. Thuram on muun muassa sitä mieltä, että tulevissa jalkapallon EM-kisoissa tuomareilla pitäisi olla kanttia keskeyttää ottelu mikäli katsomosta kuuluu rasistisia huutoja.
Euroopan liiton kampanja on erittäin kannatettava, onkin hartaasti toivottava, että se ei jää pelkästään mustien pelaajien varaan, vaan siihen saadaan mukaan kaikki muutkin jalkapallon kanssa tekemissä olevat. Myös meidät pelin ystävät.
Nimittäin onhan niin, että paha voittaa, mikäli hyvät eivät tee mitään.
Jaatinen Julistaa: Siellä missä kepuli liikkuu, siellä moraali kiikkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti