07 heinäkuuta, 2014

LENINILÄISTÄ TAKTIIKKAA SUOMESSA JA KRIMILLÄ

Suomessa olemme kauhistelleet ja paheksuneet aiheesta Venäjän suorittamaa Ukrainaan kuuluneen Krimin niemimaan itseensä liittämistä.  Krimin operaation onnistuttua, Itä-Ukrainassa ns. Venäjä-mieliset joukot ovat ottaneet haltuunsa useita kaupunkeja.
On kutakuinkin ilmiselvää, että nämä operaatiot ovat Venäjän kauko-ohjaamia ja hyväksymiä. Taktiikka ei ole itänaapurin nykyisen johdon keksimä. Kyse on Leniniläisestä vallankumoustaktiikasta. Järjestetään levottomuutta valmiiksi huonolla hallinnolla olevalla alueella ja lähetetään asejoukkoja paikalle. Asejoukot tulevat joko jonkun "kansaa edustavan" tahon kutsumana tai armeija on paikalle laillisen hallinnon luvalla. Lupa on saatu voimalla uhkaamalla.

один

Krimillä oli Venäläisiä joukkoja vanhastaan, lisää sotilaita lähetettiin Krimin venäläisperäisen väestönosan kutsumana. Kun alue oli käytännössä Venäjän miehittämä, järjestettiin kansanäänestys ja ihme kyllä, ylivoimainen enemmistö kannatti Venäjään liittymistä.
Samaa metodia käytetiin Baltian maihin vuonna 1939. Väkivallalla uhkaamalla saatiin Viroon, Latviaan ja Liettuaan syys-lokakuussa 1939 keskinäisen avunantosopimuksen nojalla puna-armeijan joukkoja. Neuvostoliitto perusti näihin maihin ilma- ja maavoimien tukikohtia. Tragikoomista tässä on se, että ko. sopimuksessa oli pykälä, jossa määrättiin, että sopimus ei millään tavoin loukkaa osapuolten suvereenisuutta, ei taloudellista ja yhteiskunnallista järjestelmää. Erilaisin tekosyin, sopimusrikkomuksiin liittyen, Neuvostoliitto marssitti lisää joukkoja Baltian maihin. Yhtäkkiä näiden maiden kansoille tulikin polttava tarve liittyä Neuvostoliittoon: järjestettiin kansanäänestykset, joissa lähes 100% kannatti Neuvostoliittoon liittymistä. Latviasta tuli neuvostotasavalta kesäkuussa 1940, Liettuasta heinäkuussa ja lopuksi Virosta elokuussa 1940.


два

Suomelle esitettiin neuvottelupyyntö 5. lokakuuta 1939. Haluttiin keskustella "konkreettisista poliittisista kysymyksistä". Suomi ei suostunut, varsinkaan Hankoniemelle perustettavaan, sotilastukikohtaan. Toisin kuin jotkut luulevat, marraskuussa 30. syttynyt (sytytetty) Talvisotana Suomessa tunnettu sota, ei johtunut ko. neuvottelujen kariutumisesta. Kyllä hyökkäykselle olisi haettu joku muu (teko) syy. Elokuussa 1939 Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan välillä solmitun Molotov-Ribbentrop- sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan mukaan Neuvostoliitto sai vapaat kädet Suomessa ja Baltian maissa. Jo aiemmin Neuvostoliitossa oli ryhdytty valmistautumaan suunnitelmia "suomalaisen taantumuksen provokaatiota" varten. Päätettiin ottaa käyttöön Leninin kehittämä nukkehallitustaktiikka: perustetaan vallankumoushallitus, joka tekee liiton Neuvostoliiton kanssa ja Puna-Armeija rientää apuun. Nukkehallitus toimii miehityksen naamiona.

три


Kun Neuvostoliitto aloitti hyökkäyksen marraskuussa 1939 antoi Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) julistuksen jossa todettiin mm. "Sosiaalidemokraattien petturijohtajien" liittoutuneen "sotahurttain ja lapualaislahtareitten kanssa" sekä "Punainen Armeija tietää tulevansa Suomeen ei valloittajana, vaan kansamme vapauttajana kapitalististen konnain sorrosta". Moskovan radio ilmoitti, että Suomen armeijassa oli puhjennut kapina ja Terijoella oli muodostettu kansanhallitus Otto Wille Kuusisen johdolla. Hallituksen tavoitteena oli "Tannerin hallituksen kaataminen sekä rauhan aikaansaaminen". Kyseinen kansanhallitus kutsui puna-armeijan avukseen. Kansanhallitus kutsui "koko Suomen kansaa ratkaisevaan taisteluun pyövelien ja sotaprovokaattoreiden hirmuvallan kukistamiseksi." Suomen kansanvaltaisen tasavallan" hallitus solmi pian (taisi olla valmiina) sopimuksen Neuvostoliiton kanssa avunannosta ja ystävyydestä. Sopimuksessa mm. Suomen Kansanvaltainen Tasavalta vuokrasi Hangon niemimaan ja muutenkin antamaan Puna-armeijalle vapaan pääsyn Tasavallan maaperälle. Vastineeksi Neuvostoliitto lupasi "Karjalan kansan jälleenyhdistämisen". Ei tarvitse suurta mielikuvitusta, että em. sopimuksen toteuduttua, "Suomen Kansanvaltainen Tasavalta" olisi pian hakenut Neuvostotasavallan asemaa.

четыре

Kuten tiedämme, suomalainen työväki ei vastannut Kansanhallituksen kutsuun "pyöveleiden ja sotaprovokaattorien hirmuvallan kukistamiseksi." Toisin kävi (kiittämättömätkö?) suomalaiset laittoivat pahasti vastaan ja piakkoin koko O.W. Kuusisen hallitus osoittautui turhaksi.

пять

Tästä on siis kyse Ukrainassakin: Leniniläisestä nukkehallitustaktiikasta. Perustetaan, niin kuin, Itä-Ukrainassa erilaisia "Kansantasavaltoja". Valitaan uusi hallitus joka kutsuu apua naapurista. Kyseessä on V.I.Leninin (Uljanov) kehittämä, Venäjän vallankumouksessa hyväksi koettu toimintamalli. Nyt vaikuttaa siltä, että kansainvälisen huomion ja painostuksen vuoksi nykyisen Venäjän hallituksen suunnitelma jää toteuttamatta Ukrainan osalta.

шесть

Olisiko Ukrainan "Otto Wille Kuusisen" rooli varattu maanpakoon lähteneelle, entiselle presidentille, Viktor Janukovytsille? Olihan Otto Wille Kuusinenkin paennut maastaan. Nähtäväksi jää onnistuvatko  valtaussuunnitelmat  pysyvästi Krimillä. Miksi tämä "nukkehallitussuunnitelma" onnistui Krimillä, Baltiassa 1939 ja Itä-Ukrainassa, mutta ei Suomessa?

семь

Yksinkertaisesti siitä syystä, että suomalaisille ei ollut tarjoilla idästä mitään parannusta elämään: Itä-Ukrainassa, Baltiassa ja Krimillä osalla kansasta ei ollut mitään menetettävää, joten Venäjän/Neuvostoliiton propaganda upposi otolliseen maastoon. Suomessa "Sosiaalidemokraattiset petturijohtajat", sosiaaliliberaalin porvariston kanssa olivat saaneet parannettua työväen oloja sen verran, että Neuvostoliiton ja sen käsikassaran Suomen Kommunistisen Puolueen julistukset joutuivat naurunalaiseksi. Myös tämä on, tärkeiden inhimillisten syiden lisäksi, syy pitää huolta kaikkien suomalaisten hyvinvoinnista.

Jalkapallon maailmanmestaruuskisat ovat edenneet välierävaiheeseen. Brasilia kohtaa Saksan ja Hollanti Argentiinan. Nyt ei uskalla veikata. Sen sijaan jokaiselta joukkueelta yksi vahvuus: Argentiina: Lionel Messi. Hollanti: Louis van Gaal. Brasilia: kotiyleisön huikea kannustus. Saksa: voittamisen perinne. Kisojen loppuottelu pelataan sunnuntaina 13 heinäkuuta, alkaen 22:00 Suomen aikaa.

Jaatinen Julistaa: "Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää. "Sananl. 28.3.

13 toukokuuta, 2014

KEYNESILÄISYYDEN KEINOIN TYÖTTÖMYYDEN KIMPPUUN


Ministeri Krista Kiurun erityisavustaja Esa Suomisen ja Kalevi Sorsa – säätiön projektikoordinaattori Antti Alajan kirja Taloutta työväelle – markkinaliberalismin myyttejä murtamassa, on kustantajan materiaalin mukaan seuraavanlainen: Taloutta Työväelle haastaa markkinaliberalismin myytit” sekä ”Se (kirja) lähtee siitä, että epävakaus, työttömyys ja krooninen eriarvoisuus ovat laissez faire -kapitalismin toistuvia, mutta korjattavissa olevia piirteitä.” Teos on ajankohtainen koska viime aikoina ovat julkisuuteen päässeet erilaiset rajoittamattomiin markkinoihin uskovat ajatuspajat ja järjestöt.

Mitä on Keynesiläisyys

Teos ilmoittautuu Keynesiläisyyden kannattajaksi. Mitä se Keynesiläisyys sitten on?  John Maynard Keynes (1883–1946) oli brittiläinen taloustutkija, jonka pääteoksena pidetään 1936 ilmestynyttä ”The general theory of employment intrest and money”, joka suomennettiin 1951 nimellä ”Työllisyys korko ja raha – Yleinen teoria.” Aikaisempaan ns. klassiseen talousteoriaan verrattuna kirjassa esitettiin mullistavia ajatuksia. Karkeasti yksinkertaistettuna klassinen teoria lähti markkinoihin puuttumattomuuden lähtökohdasta. Taloustaantumat oikenevat parhaiten itsestään. Sen sijaan Keynes kirjoittaa: ”Yhteiskuntamme huomattavimmat virheet ovat sen kykenemättömyys huolehtia täystyöllisyydestä sekä sen mielivaltainen ja epäoikeudenmukainen omaisuuden ja tulon jakautuminen.” Vapaiden markkinoiden kannattajien mielestä em. asiat eivät olleet niin suuria ongelmia. Työttömyyden syynä pidettiin palkkojen jäykkyyttä. Kun palkkoja lasketaan tarpeeksi, niin syntyy tarjontaa työvoimasta ja työpaikkoja.  Työllisyys korko ja raha katsoi, että työllisyys vaikuttaa yhteiskunnan kokonaistuloon. Kun työllisyys heikkenee kulutuskysyntä ja investoinnit laskevat. Toisaalta työllisyystilanteen parantuminen nostaa investointeja sekä kulutuskysyntää.  John M. Keynes uudisti talousajattelua nostaen työllisyyden hoidon ja oikeudenmukaisuuden tavoittelun talouspolitiikan keskiöön.  Keinovalikoimaan kuuluu klassista talousoppia huomattavasti suurempi julkisen vallan puuttuminen koron säätelyn sekä varojen ohjaamiseen elvytystoimien kautta talouteen.

Viisi kokonaisuutta

Taloutta Työväelle on jaettu viiteen suurempaan kokonaisuuteen. Ensimmäisessä tehdään lyhyt esittely John Maynard Kaynesin ajatteluun ja elämänvaiheisiin. Osan lopuksi esitellään termit sekä keskeiset nykypäivän taloustieteilijät. Kolmessa seuraavassa luvussa käydään käsiksi markkinaliberaalien myytteihin. Viimeinen osa on pieni yhteenveto, poliittinen ohjelma.

Myytti, markkinoiden luonnollinen tasapaino

Ensimmäinen myytti on se, että markkinat hakeutuvat luonnostaan tasapainoon. Jos markkinoiden annettaisiin toimia ilman ulkopuolista puuttumista, ne toimisivat kaikkien hyväksi. Markkinahäiriöt ovat tilapäinen ilmiö. Käytäntö osoittaa muuta. Markkinat ovat itsestään epävakaita, kapitalismi on luonnostaan syklistä. Ratkaisuksi tähän kirja tarjoaa mm. yhdysvaltalaisen Hyman Philip Minskyn (1919 – 1996) ajattelua, joka edellyttää syvällistä muutosta markkinoiden toimintaan ja rakenteisiin. Kriisitoimet eivät riitä. Julkisella vallalla tulee on iso rooli suhdanteiden tasaajana.

Työttömyys ei ole vapaaehtoista

Markkinaliberaalien mukaan työttömyys on luonteeltaan vapaaehdoista. Uskotaan, että sääntelemättömät markkinat palauttavat täystyöllisyyden. Markkinamekanismi painaa palkat ja muut työn kustannukset riittävän alas työn synnyttämiseksi. Uudemman ajan markkinaliberaalit ovat kohdistamassa toimenpiteitä yksilöön itseensä: työn ottamisen kannustimia on purettava. Tämä tarkoittanee esimerkiksi leikkauksia työttömyysturvaan. Keynesiläinen ajattelu lähtee sitä, että on olemassa myös vastentahtoista työttömyyttä, pelkkä markkinaohjaus ei riitä.  Työttömyys on seurausta heikosta kokonaiskysynnästä, siis riittämättömästä kulutuksesta, investoinneista ja viennistä.  Tilanteen vakauttamiseksi tulee julkisen vallan olla mukana taloudellisessa toiminnassa.  Luvussa esitellään myös, jo edellä mainitun H.P. Minskyn esitys julkisen sektorin työtakuusta. Takuu tarkoittaisi sitä, että julkinen valta suoraan minimipalkalla tarjoaisi työtilaisuuksia laskukauden aikana. Näiden työpaikkojen tarve vastaavasti supistuisi nousukauden alettua.

Eriarvoisuus uhkaa hyvinvointia

Suuret tuloerot ja eriarvoisuus eivät ole ongelma markkinaliberaaleille.  Päinvastoin uskotaan, että suurituloisten säästäminen muuttuu yritysten panostuksiksi toimintaansa ja tätä kautta hyödyttää kansantaloutta. Näin ei kuitenkaan käy. Suurista tuloista jää varoja säästöön, varallisuuden kasvaessa suhteessa yhä pienempi osa kulutetaan. Ylisuuri säästäminen ei nosta kulutuksen tasoa eikä näin ollen myöskään työllistä.  Suuret tuloerot ja heikot palkat aiheuttavat uhan kulutuskysynnälle. Yhtenä työllistämisen keinona Jälkikeynesiläiset esittelevät ns. palkkavetoisen mallin. Kun palkkojen osuus kasvaa taloudessa, koituu siitä kasvaneen kulutuskysynnän kautta hyötyä työllisyydelle. Onhan niin, että toisen yrittäjän palkkameno on toisen yrittäjän kassatulo. Teoria palkkavetoisesta kansantaloudesta on mielenkiintoinen, mutta on toinen asia miten se toimii Suomen kaltaisessa pienessä, avoimessa ja viennistä riippuvaisessa taloudessa.

Tarve Euroopan laajuiselle työtakuulle

Kirjan viimeisen osan otsikkona on ”Jälkikeynesiläisyydestä kohti pitkäjänteistä Keynesiläisyyttä.” Lähtökohdaksi muodostuu johtopäätös siitä, että kapitalismissa esiintyy toistuvasti työttömyyspiikkejä sekä kasvavaa eriarvoisuutta ja siksi tulee julkisen sektorin toimia sääntelemättömien markkinoiden vastavoimana. Lopussa esitellään pohdintaa herättämään kuuden kohdan talouspoliittinen ohjelma.  Ohjelmassa esitetään muun muassa Euroopan Unionin tai ainakin vähintään Euroalueen laajuiseen työtakuuseen tähtääviä toimenpiteitä. Erinomaista sytykettä tulevien EU-vaalien keskusteluun.

Hieman vaativa mutta suositeltava teos

Kuten aluksi todettiin, kirjalle on ajankohtainen tilaus. Voidaan todeta, että ilman ns. markkinaliberaalien esiinnousuakin ”Taloutta työväelle” on paikallaan. Teos on hieman vaativa, mutta presidentti Mauno Koivistoa mukaillen: ” Ihmisten kiinnostusta ei kannata yliarvioida, mutta toisaalta, myöskään heidän ymmärrystään ei tule aliarvioida. Erittäin ajankohtainen myös nyt EU-vaalien alla.

Antti Alaja ja Esa Suominen: Taloutta työväelle – markkinaliberalismin myyttejä murtamassa.
Into Kustannus Oy 2013 ISBN: 978-952-264-204-2

Jaatinen Julistaa: Sopii miettiä miten Adam Smithin ajatuksiin, The Wealth of Nations ilmestyi 1770-luvulla, pohjaavaa talouspoliittista ajattelua pidetään "modernina". Kun sitä talouspoliittista ajattelua, joka pohjaa John Maynard Keynsisin, ajatuksiin, pääteos, The General Theory of Employment, Interest and Money, ilmestyi 1930-luvun loppupuoliskolla, (suom. 1950-luvun alussa) pidetään "vanhanaikaisena"?



                                                               

21 huhtikuuta, 2014

USKO TAIKKA PUSKE!


Uskontoon liittyvistä kysymyksistä kirjoittaminen sisältää riskejä. Varoitan etukäteen, tämä ei välttämättä osu yksiin kaikkien uskonnollisen maailmankatsomuksen kanssa.
Kun tässä tasavallassa yritetään käydä uskontoa tai erityisesti uskonnottomuutta käsittelevää keskustelua, kuullaan usein väite, että oikeastaan uskonnotonta ihmistä ei ole. 
Kaikilla meillä on asioita, johon uskomme, meillä on maailmankatsomus. Kummalista toisen maailmankuvan halventamista, kyllä uskonnottomia on.
Uskonnollisuus edellyttää maailmankuvaa, jossa uskotaan henkien olemassaoloon. Uskonnoton henkilö ei  usko henkien olemassaoloon. Ei pidä sotkea, mahdollisesti tahallaan, uskontoa näkemyksen maailmankatsomuksesta (maailmankuva johon on lisätty näkemys siitä mikä on oikein ja väärin, rumaa tai kaunista jne.)
Maailmankatsomus voi perustua muunkinlaiseen kuin uskonnolliseen maailmankuvaan. Näkemystä siitä, että "uskonnotonta henkilö ei ole" perustellaan usein sillä, että ihminen hakee maailman koostumusta ja kaiken tarkoitusta. Ihminen käsittää joskus kuolevansa. Tähän ei sinänsä ole huomauttamista, näin on.
Ratkaisua tähän ymmärtämiseen voi hakea toki, täysin hyväksyttäväasti, henkimaailman olemassaolosta. Uskonto ei kuitenkaan anna näihin ihmistä polttaviin kysymyksiin tieteellistä vastausta.
Uskonto perustuu hengen tai ylemmän olennon antamaan ilmoitukseen. Jos tietoa haetaan tieteen keinoin, toimitaan ennalta sovituin tiedonhankintakeinoin, jotka pitää olla myös muiden arvioitavissa ja testattavissa. Olennaisena osana tähän todellisuudesta tiedon hankkimiseen kuluu kritiikki ja epäily.
Uskontoon epäily kuuluu harvemmin, jos koskaan. On ihan hyväksyttävää, että jollakulla yksilöllä on uskonnollinen maailmankuva ja siihen perustuva maailmankatsomus. Uskontoa ei kuitenkaan pidä sekoittaa tieteeseen. Tieteellä ei ole ikuisiksi ajoiksi kumoamattomiksi asetettuja pyhiä kirjoja, ihmisen ulkopuolelta tulevaa ilmoitusta todellisuudesta eikä erilaisia riittejä joita tulee noudattaa.
Ennen kaikkea on peräti loukkaavaa edellä kuvatun kaltainen uskonnottoman maailmankuvan vähättely. Aivan kuin uskonnonoton ihminen olisi jotenkin selityksen velkaa siitä, että hän ei usko henkien olemassaoloon ja näin ollen ei koe uskonnollisia tunteita.
Uskonnonvapauteen kuuluu oikeus uskoa, mutta myös olla uskomatta. Uskonnottomat henkilöt eivät ole mikään yhtenäinen massa, eivät uskovatkaan ole.
Erilaisesta maailmankuvasta elämää tirkistelevät ihmiset tulevat toimeen muistamalla keskinäisen kunnioituksen. Henkilön, jolla on tieteellinen maailmankuva tulee ymmärtää se, että uskovan uskonnolliset tunteet ovat aitoja.
Uskovan täytyy hyväksyä se, että Telluksella vaeltaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät usko korkeampiin voimiin. Jolle ei kauneinkaan Matteus-passio ole muuta kuin hienoa musiikkia.
 
Saksan Bundesliigan mestari on ratkennut ajat sitten. Se on Bayern München. Liigassa on kolme ottelua pelaamatta ja liigakakkosena oleva Borussia Dortmund on jäänyt Bayernista 17 pistettä.
Borussia on varmistanut paikan mestareiden liigaan, mutta toisesta suorasta lohkopaikasta vielä kamppaillaan.
Tällä hetkellä suorassa Mestareiden liigan lohkopaikassa on kiinni Schake 04, 58 pisteellä. Perässä vaanivat Bayern Leverkusen, 54 pistettä ja VfL Wolfsburg 53 pisteellään.
Tyvipäässä Eintracht Braunschweig, liiganousija, on palaamassa kakkosbundesliigaan. Toki joukkueella on vielä mahdollisuus nousta karsijan paikalle, kolmanneksi viimeiseksi.
Karsijan paikalla on kaksi pistettä Braunschweigiä edellä, 27 pisteessä, Hamburger Sportverein. Toiseksi viimeisenä on Fc Nürnberg, jolla on 26 sarjapistettä.
Kuivin jaloin, karsimatta, on liigapaikkansa säilyttämässä VfB Stuttgart nyt 31 pistettä. Kuivin jaloin selviää, myös toinen liiganousija, pääkaupungin ylpeys, Hertha BSC Berlin.
Hertha on parhaimmillaan liigassa peräti Eurooppa Liigan karsintapaikkaan edellyttävästi sijoittunut, mutta heikosti mennyt kevätkausi aiheutti sydämentykytystä Herthan kannattajille.
Kevät toi liian hyvin mieleen kevään 2012, jolloin hyvin pelatun syyskauden jälkeen, Die Alte Dame-nimellä tunnetun joukkueen peli meni sekaisin ja jengi putosi toiselle sarjatasolle katkeran karsinnan kautta.
Nyt ei käy niin, vaan, "Ha Ho He, Hertha BSC!" -kannustushuuto kajahtelee Berliinin Olympiastadionilla Saksan korkeimman sarjatason joukkueelle.
Ennustus kärjen ja tyven osalta: 1. Bayern München. 2. Borussia Dortmund. 3. Schalke 04. 4. Bayern Leverkusen. ja 5. VfL Wolfsburg. Sitten tyvipää. Karsimatta jatkaa: Hamburger Sportverein. 16. (karsija) VfB Stuttgart. Suorat putoajat ovat: Fc Nürnberg ja Eintracht Braunschweig.
 
Jaatinen Julistaa:"Neuvo maksaa neljä miestä, ymmärrys yheksän miestä." (Sananlasku Jaakkimasta)

14 huhtikuuta, 2014

EIKAN TURVATAKUUT


Venäjän röyhkeä käytös suvereenia valtiota, Ukrainaa, kohtaan on herättänyt jossakin peräti paniikinomaista tunnelmaa: NATO:n olisi heti päästävä.
Sinänsä keskustelua sotilaallisesta liittoutumisesta on syytä käydä, mutta tähän kriisiin ei jäsenyys ehdi. On syytä huomata, että pääministeri Jyrki Kataisen jäsenyyden kannattaminen tähtää vuosien päähän. Mahdollisesti siihen tilanteeseen, jos Ruotsi hakee jäsenyyttä ja Suomessa yleinen mielipide kääntyy NATO:n kannalle.
Tällä hetkellä valtaosa suomalaista on suuren reservin ja alueellisen maanpuolustusjärjestelmän kannalla. Sopiiko jäsenyys Pohjois-Atlantin liitossa tähän? Epäilen.
Antaako NATO todellista tukea, tarvittaessa, sitä ei ele vielä toteen näytetty. Pohjois-Atlantin sopimus sitoo Naton jäsenmaat yhteistyöhön ja keskinäiseen avunantoon tilanteessa, jossa yhteen tai useampaan jäsenmaahan kohdistuu hyökkäys.
Artikla 5:n nojalla kukin jäsenmaa sitoutuu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaista ”tarpeellisiksi katsomillaan keinoilla”. Niin, mitä nämä "tarpeelliseksi katsottavat keinot" ovat on testaamatta.
Viides artikla on otettu kerran käyttöön vuoden 2011 Yhdysvaltoihin kohdistuneen terrori-iskun seurauksena. Varsinaisesti tämä ei johtanut mihinkään, vaan Yhdysvallat käynnisti itse ns. terrorismin vastaisen sodan. Toisin sanoen, NATO:n viidennen artiklan turvatakuut ovat yhtä toteennäyttämätön lupaus.
Euroopan Unionin Lissabonin sopimuksessa on seuraava turvalauseke: "Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51. artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen."
On huomattava, että tässä puhutaan "kaikin käytettävissä olevin keinoin". NATO lupaa "tarpeelliseksi katsomillaan keinoilla". Myös tämän turvalausekkeen toteutuminen on testaamatta. Toisin sanoen vetoaminen NATO:n, EU:n tai vaikka Eino Meriläisen antamiin turvatakuisiin on siihen asti akateemista, kun jotakin tapahtuu.
Perustelut Suomen NATO-jäsenyyteen eivät läheskään kaikki ole kylmän sodan aikaisia. Kyllä sotilasliiton antamat sotilaalliset turvatakuut tuntuvat uskottavimmilta, kuin EU:n.
Mitä taas nykytilanteeseen tulee, niin sotilaallisen liittoutumattomuuden osalta Suomi   "istuu aidalla".
Se on tietoista politiikkaa: Suomessa kukaan vastuullinen taho ei kuvittele, että nykyinen NATO:n kumppanuussopimus antaa todellisen sotilaallisen turvan.
Jäsenilleen NATO antaa turvatakuut, mutta ei vastikkeetta, on itsepetosta kuvitella, että Suomi voisi toistuvasti kieltäytyä yhteisistä operaatioista.
Mitä, jos näistä operaatiosta osa suomalaista palaa sinkkiarkussa? Olemmeko valmiit maksamaan sen hinnan?
Tämä ja monet muut asiat on käytävä rehellisesti läpi, ennen kuin olemme valmiit sotilaalliseen liittoutumiseen.
Toisaalta Suomen ulkopolitiikassa osataan myös nopeat käännökset. Päätökset Euroopan Unioniin liittymisestä tapahtuivat Neuvostoliiton hajottua ja Ruotsin päätettyä hakea EU:n jäsenyyttä todella nopeasti.

On kirjoitettu ja puhuttu kilometritolkulla Suomen jalkapallomaajoukkueen mahdollisuuksista EM-lopputurnaukseen. Ei bloggaajalla ole mitään oleellista lisättävää siihen. Suomen mahdollisuudet ovat realistiset. Bloggaajalla on kausikortti Huuhkajien EM-karsinnan kotiotteluihin.

Jaatinen Julistaa: "Hän vastasi: "Katso, minä teen liiton, minä teen kaiken sinun kansasi nähden ihmeellisiä tekoja, joiden kaltaisia ei ole tehty yhdessäkään maassa, ei minkään kansan keskuudessa". 2 Moos 10

31 joulukuuta, 2013

OLISIKO SKEEMOISSA KORJAAMISTA?

Kun aistimme jokin asian, havaitsemme sen. Esimerkiksi silmät lähettävät tiedon luettavasta sanomalehtiuutisesta aivoihimme. Aivot muokkaavat havainnosta tietoa. Puhutaan kognitiotieteestä, joka tutkii muun muassa muistiin ja havaitsemiseen liittyviä prosesseja.
Yksilön havaitsemista tutkitaan nykypäivänä ihmisen hermoston toimintaa tutkivissa neurotieteissä. Mutta jo ennen neurotieteiden ilmaantumista  laati preussilainen filosofi, Immanuel Kant, (1724-1804) ympäristön havainnoista oman tietoteoreettisen teoriansa ja esitteli sen teoksessa Puhtaan järjen kritiikki.
Jopa hämmästyttävällä tavalla nykyinen neurologinen tutkimus tukee Kantin tuloksia. Kirjassa Puhtaan järjen kritiikki haetaan vastausta siihen miten tiedämme ja kuinka tiedämme. Kant pohtii, mitä tiedämme päättelyn seurauksena, ilman ja ennen havaintoa sekä mitä tiedämme havainnon jälkeen.
Filosofin erityisen kiinnostuksen kohteena on näiden kahden, ennen ja jälkeen -havaintoa saadun tiedon suhde.
Palataan havaitsemiseen. Kant kirjoittaa skeemoista, joka on meillä kaikilla oleva ennakkomalli maailmasta. Kun teemme havaintoja, havaittu aines sovitetaan ennakkomalliin. Esimerkiksi, tiedämme, että tikittävä laite, jossa on osoittimet on kello, vaikka emme olisi koskaan nähneetkään kyseistä kelloa.
Skeemat, eli ennakkomallit ovat tärkeitä oppimisen ja omaksumisen kannalta. Opimme ja omaksumme siten, että uudet havainnot täydentävät pohjalla olevaa mallia. Jos skeema/ennakkomalli ei mitenkään sovi uuteen havaintoon, oppimista ja omaksumista ei tapahdu.
Meillä kaikilla on myös tiukkojakin ennakkomalleja vaikkapa yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tämä tarkoittaa sitä, että eri yksilöt omaksuvat saman, vaikkapa Euroopan Unionia koskevan uutisen, eri tavalla.
Euroopan Unioniin intomielisesti suhtautuva henkilö näkee kehittämisalueen. Unioniin kielteisesti suhtautuva näkee syyn Suomen eroon EU:sta. Tämä tekee keskustelun vaikeaksi. Erityisesti kun vielä tiedämme sen, että ihmiset jolla on äärimmäinen, tunteeseen perustuva, ennakkonäkemys/malli jostakin asiasta, eivät helpolla muuta ennakkomalliaan ja kantaansa.
Se, että me ihmiset voimme samasta havainnosta tehdä myös päinvastaisia johtopäätöksiä on hyvä pitää mielessä tulevassa Euroopan Unionin vaaleja käytävässä keskustelussa.
Kun tiedämme jotain kansalaisten ennakkomalleista, on myös ajatusten vaihtaminen helpompaa. Sitä paitsi jokaisen meidän ajattelumme kaipaa tuulettamista.
Onkin syytä pohtia, olisiko omissa skeemoissa/malleissa korjaamista?

Jalkapallon Mestareiden Liigan ensimmäisen karsintakierroksen ottelujen ennustaminen jatkuu.
Olympiakos - Manchester United: Tässä parissa Manchester on kova ennakkosuosikki. Punaisten Paholaisten kausi on sujunut vaihtelevissa merkeissä. Kotimaan Valioliigassa United on kuudentena. Mestareiden liigassa on mennyt paremmin, jatkoon päästiin heittämällä.
Ensimmäinen matsi Karaiskakis Stadionilla Pireuksessa on ratkaiseva. Manchester United on kärsinyt heikoista otteista nimenomaan kotikentällä, joten voitto vieraissa varmistaisi jatkopaikan. Manchester jatkoon hyvällä vieraspelillä.
Zenit - Dortmund. On ympäripyöreä pari. Unitedin lailla Dortmund on pelannut alle odotusten kotiliigaansa. Keltapaidat ovat neljäntenä Bundesliigassa. Pietarin Zenit johtaa Venäjän liigaa. Mikäli Zenit kykenee pitämään Dortmundin maalitta kotiottelussaan ja saa itse aikaiseksi vähintään pari täysosumaa, se menee jatkoon. Muuten Dortmund jatkaa, vaikka rangaistuslaukauskilpailun tuloksena.
Galatasaray - Chelsea. Istanbul on erittäin vaikea paikka vierasjoukkueelle. Chelsean pelaajat ovat kuitenkin astetta Galatasarayn pelaajia laadukkaampia. Istanbulissa 1-1, Lontoossa 3-1. Chelsea jatkoon.
Schalke - Real Madrid. Jos hakee yllätystä, niin sitten Schalke 04. Muuten, vaikka myös Real pelannut Espanjan liigassa odotuksiinsa nähden alakanttiin, Real voittaa molemmat osaottelut. Ensimmäiset matsit 18. helmikuuta 2014.

Jaatinen Julistaa: Hyvää Uutta Vuotta, Gott nytt år, Glückliches neues Jahr, Happy New Year, Head uut aastat!