30 joulukuuta, 2008

Ihan uutta ja mennyttä vuotta osa II

Israel jatkaa väkivaltaisuuksiaan Gazan alueelle. Tämä sopii myös kolikon toiselle puolelle, Hamasille, sen kannatus nouseee uhrien määrän myötä. Niin sanotun luvatun maan hallitus haluaa näyttää kovaa naamaa lähestyvien parlamenttivaalien alla. Myöskään Yhdysvallat ei puutu nyt vallanvaihdon lähestyessä tilanteeseen. Tämä on todettu myös julkisuudessa.
Vähenmälle huomiolle on jäänyt se tosiseikka, että nyt oli Israelilla viimeinen hetki operoida Bushin hallituksen aikana. Hallintohan on ollut juutalaisvaltion kaikkien toimenpiteiden kohtuullisen kritiikitön kannattaja. Tämä johtuu tietysti Bushia tukevasta uskonnollisesta oikeistosta.
Obaman hallitukselta tuskin Israel tulee saamaan avointa valtakirjaa mihin tahansa operaatioon. Toisaalta ei palestiinalainen terrorismikaan päänsilitystä uudelta Yhdysvaltain johdolta saa.

21. marraskuuta:
Somalian rannikolla riehuu merirosvoja. Kyseessä eivät olekaan mitkään romanttiset, Hollywood -elokuvistakin tutut, värikkäisiin asuihin pukeutuneet tyypit, joilla on vielä kunniakas sydän. Kyllä nämä ovat ihan oikeita, väkivaltaisia, rikollisia.
Viimeksi rosvot ovat kaapanneet Saudi-Arabialaisen öljytankkerin. Lunnaita tankkerista pyydetään 20 miljoonaa euroa. Tulee vaan mieleen, että maapallolla on hirvittävästi sotilaalista voimaa. On ydinsukellusveneitä, lentotukialuksia sekä erilaisia tiedustelusatelliittejä. Nyt olisi kerrankin tälle sotavoimalle järkevää käyttöä. Rosvot on saatava kiinni, kiljui Vennamokin aikoinaan.

Tasavaltamme pääministeri Matti Vanhanen kehoittaa kansalaisia kuluttamaan yhä pahenevan työttömyyden torjumiseksi. Vanhanen antoi Uuden Vuoden tervehdyksensä. Eikö maan hallituksella todellakaan ole muuta keinoa, kun hartaat toivomukset työllisyyden parantamiseksi? Ei ihme, että talouspolitiikka näyttää epäselvältä. Kun sitä ei juuri ole. On toivomuspolitiikka.

Suomen Punaisen Ristin venälaisille rekkajonossa jumissa oleville kuljettajille jakama vesi, lämpö ja ruoka on ylittnyt joidenkin kunnon suomalaisten ärsytyskynnyksen. Maamme Punaisen Ristin pitäisi jakaa apuaan kuulemma harkitummmin. Sillä ei ole merkitystä, että jonot eivät johdu kuskeista, he olisivat varmaankin mielummin kotonaan, tai sillä että jotkut heistä olivat olleet ilman nestettä tai ravintoa useita päiviä.
Voi veljet me kumpujen yöstä. Ryssäviha saa päivittäin yhä käsittämättömämpiä piirteitä!

17. Helmikuuta
Viime vuodesta tiheämmin toiminut talonvaltaajaryhmä on vallannnut taas tilan itselleen. Tällä kertaa Helsingin Herttoniemestä. Nuoret, kuitenkin enimmäkseen alle 30-vuotiaat, valtaajat haluavat, että Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus antaa tilan heille vapaaksi sosiaalitilaksi. Aluksi tilassa järjestetään erilaisia tapahtumia, muun muassa folk- ja rockkonsertteja.
Nuorten, kuten muidenkin kansalaisten, aktiivisuus on perin kannatettavaa.
Jokin kuitenkin tökkii. Mihin perustuu ajattelu siitä, että julkisen sektorin, tässä tapauksessa kunnan olisi järjestettävä aikuisille ihmisille harrastustila?
Aikuisistahan on kyse, vaikkakin nuorista aikuisista. Miksi kaupungin nuorisoasianinkeskus neuvottelee valtaajien kanssa? Mikä tekee valtaajista neuvotteluosapuolen kaupungin kanssa? Tiedoitusvälineetkin suhtautuvat valtaajiin hämäävän myönteisesti.
Otetaampa ajatusleikki: Entäpä jos joukko keski-ikäisiä miehiä valtaisi tyhjillään olevan liikekiinteistön vapaaksi sosiaalitilaksi. Aluksi katseltaisiin telkkarista vaikkapa Urheiluruutua ja sitten järkättäisiin 1970/80 -luvun poppirokki-ilta. Väittäisin, että äijät lentäisivät kaaressa tilasta pihalle.
Eipä löytyisi Helsingin kaupungilta virastoa, joka miesten kanssa neuvottelisi. Tiedoistusvälineet suhtautuisivat valtaajiin säälin sekaisella vihamielisyydellä: "Pysykööt kotonaan, ukot, taikka menkööt vaikka lätkämatsiin sekä kapakkaan!"
Ajatus on se, että kunnan toimialaan ei sentään kuulu vapaa-ajanviettopaikkojen järjestäminen aikuisille ihmisille. Parempi tietysti tällainen nuorisoaktivismi, kuin Tanskassa, jossa mellakoidaan.

Vuoden vaihteessa jaetaan erilaisia äänilevyalan palkintoja. Tässäpä muutama ehdotus
Sedät jaksaa heilua palkinto: AC/DC ja Motörhead. Reilusti yli kolmekymmentävuotiaat orkesterit julkaisivat levynsä Black Ice & Motörizer. Turhia linjanmuutoksia ei ole tehty. Rock and rollin pyhä yksinkertaisuus säilyy vuosikymmenet. Moni nuorempi bändi jää jalkoihin.
Vuoden ruotsalainen bändi Suomessa: Bo Kaspers Orkester: 8. BKO otti pari hallittua askelta taaksepäin uusimmallä äänittellään. Ryhmä nauttii pysyvää suosiota Suomessakin. Sekä levy, että keikat myyvät mukavasti.
Vuoden amerikan-suomalainen polkabillylevy -palkinto: Jukka Karjalainen ja Veli-Matti Järvenpää: Paratiisin pojat. Lännen Jukka on saanut soittokaverikseen Veli-Matti Järvenpään. Kova polkkabilly paukkuu päästä varpaisiin.
Vuoden häikäilemättömin rahastus palkinto: Samuli Edelmann: Virsiä 2. Niin sanotusti syvällistynyt Edelmannin poika rahastaa jo toistamiseen käyttämällä hyväksi myös ihmisten uskonnollisia tunteita.

Jos puhutaan todellisesta jalkapallon pyhätöstä puhutaan Lontoon Wembleystä. Vanha stadion avattiin 23.4. 1923. Periaatteessa paikalle olisi mahtunut 126 000 katsojaa. Boltonin ja West Hamin välisen kamppailun halusi kuitenkin nähdä noin 200 000 silmäparia. Eninmäkseen katsojat saatiinkin pidettyä pelialueen rajojen ulkopuolella Boltonin voittaessa 2-0. Tämä vanha Wembley toimi toki Lontoon 1948 olympialaisten näyttömönä. Tapsa Rautavaara otti olympiakultansa juuri Wembleyllä.
Pelien kunigas oli vanhan, vuonna 2000 puretun stadionin ykkösjuttu. Englanti otti siellä, tähän asti ainoan, maailmanmestaruutensa 1966. Rakas vastustaja Saksa (silloin vielä etuliitteellä Länsi-) kaatui loppuottelussa jatkoajan jälkeen 4-2-. Jo mainittujen olympiallisten jalkapallofinaalissa Ruotsi nujersi Jugoslavian 2-0.
Kaikki Englannin FA-cupin loppuottelut pelattiin vanhalla Wembleyllä ja nyt kaksi viimestä tietty uudella. Uuden stadionin kapasitetti vetää 90 000 jalkapallojännäriä. Lähes kaikken pienten ja miksei suurempienkin jalkapallollijoiden unelmana on päästä nostelemaan Cup-kannua Wembley -stadionille.
Monelle riittäisi ihan katsomaan pääseminenkin.

Jaatinen Julistaa: ..."Onhan sinulla veljesi Aaron, leeviläinen! Minä tiedän, että hän osaa puhua. Hän onkin tulossa sinua vastaan ja hän ilahtuu, kun saa tavata sinut."
Raamattu, toinen Mooseksen kirja 4. luku 14. jae.

Ei kommentteja: