Kokoomuslainen europarlamentaarikko Ville Itälä on esittänyt, että, nyttemmin laajentumisasioista vastaava, komissaari Olli Rehn valittaisiin Euroopan Unionin ulkoministeriksi.
Itälän mukaan kysymyksessä on peräti Suomen kansallinen etu. Onhan myönnettävä, että Olli Rehn on todellakin niitä harvoja kepuleita, jotka pitävät Unionia aidosti yhteistyöfoorumina eikä navettana, jossa lypsetään.
Välillä tuntuu siltä, että entisessä maalaisliitossa pidetään peräti hyveenä sitä, että eurooppalaisissa kuvioissa ei todellakaan osaa mitään muuta kuin suomea ja asenne on tiukasti me vastaan muut. Näille tyypeille on hyvä nimikin: Sikanautamiehet.
Ennenkuin suorastaan talvisodan hengessä ryhdymme ajamaan, kuten todettua pätevää, Olli Rehniä EU:n ulkoministeriksi maltetaan kuitenkin pari asiaa: Euroopan Unionilla ei ole vielä ulkoministeriä. Se, että Unioniin saataisiin ulkoministeri edellyttää Lissabonin sopimuksen hyväksymistä. Sopimuksen hyväksyminen on taas vähintään Irlannin kansanäänestyksen takana. Mitkähän nyt sitten eireläisten mielialat mahtavat äänestykseen mennessä olla, sitä ei tiedä itse sarvipääkään.
Toisekseen on odotettava kesällä pidettävien Euroopan Unionin parlamenttivaalien tulosta. Onko vaalien jälkeen parlamentissa sellaiset voimasuhteet, että taustaryhmältään liberaalin Rehnin valinta on mahdollinen?
Oikeasti kysymyksessä on poliittinen valinta. Hyvin suurella todennäköisyydellä Liberaalit ovat vaalien jälkeenkin vasta parlamentin kolmanneksi suurin ryhmä.
Euroopan Parlamentti toimii poliittisissa ryhmissä, ihan niikuin kotoinen eduskuntakin. Useasti ns. kansallisen edun ajaminen on silkkaa äänien kalastelua kotimaasta. Useimmiten poliittinen viiteryhmä määrittelee edustajan kannan.
Ville Itälällä se on Konservatiivit, EPP-ED. Ryhmään kuuluu mantereeltamme kristillisdemokraattisia ja konservatiivisia puolueita, muun muassa Volkspartei Itävallasta sekä Fortza Italia, arvatkaa mistä.
Täytyy onnitella Itälää hyvästä ulostulosta. Juttu meni ihan sutena tiedoitusvälineissä läpi. Ville näyttäytyi isänmaallisena kansallisen edun ajajana ei konservatiiviryhmän jäsenenä. Edustaja Itälä liehittelee taitavasti Sikanautamiehiä ja heidän kannattajiaan. Ettei vaan itse ole Sikanautamies?
Pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Televisio oli mustavalkoinen ja juhlapäivien ajan tarjonta oli lähinnä hengellistä laatua.
Toista on nyt. Esimerkiksi YLE kunnostautuu elokuvatarjonnallaan. Katsottavaa riittää koko perheelle: Maanantaina Peppi seitsemällä merellä, keskiviikkona Fanny ja Aleksander, torstaina Unna ja Nuuk sekä Nuori Schiller. Lisäksi kaupallisilla kanavilla on myös kaikenlaista kiinnostavaa. Tarjonnan määrä ja laatu helpottaa varmasti monen yksin asuvan kansalaisen juhlapyhien viettoa.
Maamme jalkapallokulttuurin heikkous, tai pitäisikö sanoa peräti olemattomuus, näytttäytyi taas karmaisevalla tavalla. Alunperin Viipurissa nimellä ViPK 1935 perustettu PK-35 muuttaa Helsingistä Vantaalle.
PK-35 on pelannut viime vuodet miesten ja naisten ykkösessä. Parhaimmillaan seura on yltänyt miehissä peräti pronssille pääsarjassa vuonna 1998.
Helsinkiläisseuran vantaalaistuminen lähinnä todetaan pikku-uutisena Helsingissä ilmestyvässä sanomalehdessä. Ilmeisesti asia on mennyt seuran johdossa läpihuutojuttuna.
Kuvitelkaapa, jos esimerkiksi Englannin Mestaruussarjan, siis toiseksi korkeimman sarjatason, Wolverhampton Wanderers päättäisi muuttaa Wolverhamptonista naapurikaupunki Telfordiin. Tästä seuraisi tässä keski-Englannin, myös Slade -yhtyeestä tunnetusta, kaupungissa kansannousu. Päätös olisi pakko perua.
Kun jo perinteitäkin saanut helsinkiläisseura muuttaa Vantaalle. Ei mitään. Onhan tämä jollakin tavalla surullista. Onko todella niin, että kuningaslajin arvostus on näin heikkoa maassamme?
Jaatinen Julistaa: Herkkua on sielä monenlaista. Mestareiden Liigan neljännesvälieräparit on arvottu. Sokerina pohjalla: Real Madrid- Liverpool FC, Arsenal-AC Roma ja Internazionale-Manchester United. Loistavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti