L'art pour l'art. Suomeksi taidetta taiteen vuoksi. Lause on ainakin ranskalaisen filosofin Victor Cousinin (1792-1867) esittämä periaate.
Tämän mukaan taide on itse oma tarkoituksensa. Taide syntyy palvelemaan vain itseään. Taiteen lähtökohdat eivät voi olla poliittisia tai uskonnollisia.
Propaganda on asia erikseen. Edellä mainittu ei tarkoita sitä, etteikö kantaa voida ottaa. Totta kai voidaan, joidenkin mielestä pitääkin.
Totalitarismissä lähtökohta kuitenkin on tiukasti poliittinen. Kun puhutaan vaikkapa sosialistisesta realismista, kyse on oikeammin propagandasta.
Sosialistisessa realismissa kuuluu esitellä vallankumousta ja ennenkaikkea sen saavutuksia kansanomaisin keinoin. Sama pätee muunneltuna fasismin taidekäsitykseen.
Jos taiteessa otetaan kantaa tulee sen lähteä puhtaasti taiteen lähtokohdista. Otetaan pari esimerkkiä: kirjailija Veikko Huovinen ja yhtye Laibach.
Molempien teoksissa (Huovisen kirjoissa ja Laibachin musiikissa) on nähtävissä vahva inhimillisyyden ylistys ja pakkovallan vastustus.
Kuitenkaan ei Huovisen, eikä Laibachinkaan lähtökohta ole poliittinen. Puhumattakaan puoluepoliittinen.
Jokainen voi huumorimielessä kuvitella sosiaalidemokratian lähtökohdista ponnistavaa Veikko Huovista tai kristillisdemokraatista ilosanomaa levittävää Laibachia.
On selvää, että taitelijan ajatukset näkyvät tuotoksessa. Tekijällä ei kuitenkaan ole muuta lähtokohtaa kuin taiteen tekeminen.
Loppu on tulkintaa.Jokainen meistä tulkitsee saman teoksen eri lailla. Samassa taideteoksessa voi eri ihminen nähdä jopa päinvastaisia asioita.
Tämänkin vuoksi periaate L'art pour l'art - taidetta taiteen vuoksi, on ainoa kestävä ohjenuora.
Luonnossa huuhkaja antaa kukolle löylytyksen. Jalkapallokentällä on toisin. Ranska vei selvän hallinnan jälkeen pisteet vierasottelussa Suomea vastaan.
Ei sinivalkoinen joukkue huono ollut, kaikkea muuta. Maalipaikkoja saatiin aikaiseksi. Lievää pelinhallintaakin.
Ero syntyi pelaajien henkilökohtaissa taidoissa. Kasper Hämälaisellä oli läpiajo. Vastaavasta tilanteesta astetta parempi maalitykki olisi iskenyt armotta häkin. Toinen esimerkki: väkkärämäisen ja luovan Teemu Pukin voima ei vielä riitä kovaotteisia puolustajia vastaan.
Edellä kerrottu ei tarkoita sitä, etteikö tulevaisuudessa olisi mahdollista merkittävä suomalaisten jalkapalloilijoiden taitotason nousu.
Huuhkajaparven onninstunut nuorentaminen antaa siihen hyvän mahdollisuuden. Enemmistö jengistä on hyvinkin kehityskelpoista.
Katsokaa Alexander Ringiä: Bundesliigassa pelaava Borussia Mönchengladbachia edustava 21 -vuotias nuorukainen ei pelkää, ei kuvia kumartele. Alex ilmoitaa haastettelussaan ennen ottelua, että enään ei riitä hyvä peli, matsi on voitettava.
Kentällä nähdään ennakkoluulotonta ja ennenkaikkea pelotonta peliä. Ring uskaltaa yrittää virheitä pelkäämättä. Alexander onnistuu useimmiten.
Tuolla asenteella syntyy rautainen pelaaja. Alexander Ring on tuleva supertähti. Ringistä tehdään vielä isoja otsikoita.
Lokakuun 12. saapuu Suomen vieraaksi Georgia. Se on pakkovoitto.
Jaatinen Julistaa: Edesmenneessä Neuvostoliitossa pääsi ansioituneen kolhoosin valtuuskunta Moskovaan. Ensimmäiseksi ryhmä viedään valtion taidemuseoon.
Maatyöläisille esitellään töitä jossa on leikkuupuimureita kellertävällä elopellolla, iloisia ihmisiä heinänkorjuussa. Näytetään myös teos, joka esittää paratiisin kaltaista hedelmätarhaa.
Taulut nähtyään muuan kolhoosilaisista huokaa: "Kylläpä pääsihteeri rakastaa taiteilijoitamme. Katsokaa millaiset olot heille on järjestetty!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti