Rote Armée Fraktion -die nackte gewalt

Myöhään eilen illalla poliisi joutui keskeyttämään K-kauppiaitten messuillanvieton liiallisen päihtyneitten määrän ja älyttömäksi yltyneen nujakoinnin vuoksi.
K-kauppa, siellä läski tummuu!

Yhdysvaltain seuraava presidentti on selvillä Suomen aikaa aikasin keskiviikkoaamuna. Demokraattinen ehdokas Barack Obama johtaa selvästi mielipidemittauksia. Vaikuttavatkohan viime hetken paljastukset ja tempaisut lopputulokseen?
On käynyt ilmi, että Obaman tätipuoli onkin laittomasti Yhdysvalloissa. John McCain yritti vielä viime tipassa kasvattaa kansanomaisuuttaan esiintymällä Saturday night live -nimisessä viihdeohjelmassa. Voisi ainakin kuvitella, että myös suuren äänestäjäryhmän, latinoiden, sukulaisissa on ja on ollut suuri joukko laittomia siirtolaisia, joten paljastus Barack Obaman tätipuolesta ei isommin hätkäytä.
John McCain lienee kuitenkin parempi senaattorina, kuin koomikkona. Kun heräämme keskiviikkoaamuna tiedämme, kuka johtaa Amerikan Yhdysvaltoja seuraavat neljä vuotta.

Poliittisissa ja uskonnollisissa äärilikkessä ei ole juurikaan eroja. Tämän saa jälleen kerran todeta elokuvassa Baader Meinhof Komplex. Elokuva kertoo 1960-1970-lukujen, sen ajan Saksan Liittotasavallassa, Länsi-Saksassa toimineesta Baader-Meinhof -kommunistiterroristiryhmästä. Ryhmä tunnetaan myös nimellä Rote Armée Fraktion, R.A.F. Varsinkin Ullrike Meinhofin, Jan Carl Raspen, Gudrun Ensslinin, Andreas Baaderin ja Horst Mahlerin joudutua vangituiksi, heidän työtään jatkaneet terroristit käyttävät tätä, R.A.F.- nimeä. Viimeksimainittu terroristi, Mahler, on löytänyt taas lopullisen poliittisen ratkaisun, hän on tätä nykyä äärioikeistolainen. Baader Meinhof Komplex pohjautuu Der Spiegel -lehden entisen päätoimittajan, Stefan Austin, aiheesta kirjoittamaan kirjaan.
Elokuvassa kuvataan kuinka, sinänsä täysjärkiset ihmiset, ajautuvat yhä raaistuvien veritekojen tielle. Myös tekojen, tässä tapauksessa aattelliset, perustelut muuttuvat yhä mutkikkaimmiksi ja epäuskottavimmiksi. Näille terroriseille ne kuitenkin sopivat "päälinjaan."
Elokuva on vaikuttava. Näiden murhaajien motiivit käyvät kyllä selville, mutta minkäänlaista hyväksyntää he eivät saa. Eivätkä ansaitsekaan.
Näyttelijät ovat, välillä puistattavankin, uskottavia kautta linjan. Eriyisesti mieleen jäävät Ulrike Meinhofia näyttelevä Martina Gedeck sekä terrorismin syitä eritellyttä ja siten tuloksia aikaan saanutta liittovaltion rikospoliisin johtaja Horst Heroldia tulkinnut Bruno Ganz. Oikeassa elämässä Heroldin ura poliisijohtajana muuten katkesi vuonna 1981 kiistoihin Vapaita Demokraatteja (FDP) edustaneen sisäministeri Gerhard Baumin kanssa. Sveitsissä maaliskuun 22. 1941 syntynyt Bruno Ganz on jäänyt viimeistään elokuvayleisön mieleen toden tuntuisena Adolf Hitlerinä elokuvasta Perikato, Der Untergang, vuodelta 2004.
Baader Meinhof Komplexin on ohjannut Uli Edel, joka on viiime vuosina tehnyt lähinnä TV- töitä. Tahän saakka hänen Suomessa tunnetuin ohjauksensa on Christiane F -tyttö metroasemalta. Tämä realistinen narkomaanikuvaus sai ensi-iltansa vuonna 1981
Baader Meinhof Komplex kannattaa mennä katsomaan.
Kun poliittisesta ääriliikkeestä riisuu romantiikan ja niihin usein liitettävät myytit, paljastuu, alaston, raaka, henkinen ja fyysinen väkivalta.

Kotimaiselle jalkapallolle saatiin, lopultakin, lyötyä tälläkin kaudella piste. Eilen pelattiin sekä miesten, että naisten Suomen Cupin loppuottelut. Myös Veikkausliigan karsinnat saatiin kunnialliseen loppuun. Helsingin Jalkapalloklubi juhli eilen kaksinkertaista mestaruutta. Ensin pokaalia nostelivat HJK:n naiset ja sitten miehet. Klubin naisille cup-mestaruus oli jo 14. ja se tuli helpohkolla voitolla Lahden Kuusysistä 3-1.
Miehet eivät päässeetkään niin helpolla loppuottelussaan. Vielä viisi minuuttia ennen loppua näytti siltä, että pokaali jää raikkaaseen pääkaupunkiin varsinaisen peliajan puitteissa. Ilmeisesti Timo Soinin kotikaupungin pelurit halusivat viettää aikaansa Helsingissa pidempänkin, kun tasoittivat pelin 87. minuutilla Jami Puustisen voimin. Jalkapalloklubi oli kuitenkin päättänyt, että tästä kaudesta jää muistoiksi pytty palkintokaappiin ja Petri Oravainen nousi ratkaisijaksi, kun peliaikaa oli kulunut 144 minuuttia. Tämä riitti, ja Fc Hongan saavutukseksi jäi tältä kaudelta Veikkausliigan hopea. Kakkostilalle jääminen ei ole voitto. Cupissahan taas ei hopeaa jaeta. Kaiken kaikkiaan Helsingin Jalkapalloklubi on voitanut miesten cupin kymmenen kertaa.
Klubi saa ensi kaudellakin edustaa yksin pääkaupungin futisosaamista. Vuosaaren Viikingit tuhersivat 0-0 tasapelin Kuopion Palloseuraa vastaan liigakarsinnan toisessa osaottelussa. Ensimmäinenhän oli päättynyt 1-2, Heikki Konttisen 1959 veistämästä Veljmies -patsaastakin tunnetun savolaiskaupungin joukkueelle.
Viikinkien loppukausi oli surkea, suoritukset veivät alaspäin kuin metron liukuportaat. Pitäisiköhän kuntoharjotteluun kiinnittää jatkossa enemmän huomiota?
Suomen Cupin loppuottelua oli seuraamassa 1564 hytisevää katsojaa. Toivotaan niin, että ensi vuonna ei jalkapallosarjoissa pidetä tarpeettomia katkoja ja kausi saadaan niin sanotusti pakettiin kirjaimellisesti hyvän sään aikana.

Jaatinen Julistaa: Ei ole eroa ihmisten välillä ja jokainen ihminen syntyy alastomana maailmaan ja ihmisen sydän on ainoa mitta ihmisten välillä. Eikä ihmistä voi mitata hänen ihonsa värin tai kielensä mukaan eikä ihmistä voi mitata hänen vaatteensa tai korujensa mukaan, vaan ainoastaan hänen sydämensä mukaan. Siksi hyvä ihminen on parempi kuin paha ihminen ja oikeus on parempi kuin vääryys, mutta muuta ei tiedä ja tämä on kaikki tietoni.
Mika Waltari, Sinuhe Egyptiläinen.