Kansainvälisestä taloustaantumasta johtuvan Euroopan Unionin alueella mellastavan velkaantumis/eurokriisin aikana on eurooppalaisille poliitikoille tullut karkeasti jaoiteltuna kahdenlaisia ohjeita ja kommentteja.
Lähinnä Yhdysvaltain suunnalta, on vaadittu päättäväisempiä ja selkeämpiä toimenpiteitä. Toiseksi, lähinnä Unionin sisältä, kansallistuntoisista ryhmistä, on kauhisteltu ja peloiteltu äänestäjiä "liittovaltiokehityksellä".
Tämä pelottelu sai pontta viimeksi esille kun tehtiin jonkinmoinen päätös eurooppalaisesta pankkivalvonnasta. No toisaalta tämäkin päätös oli Yhdysvalloista katsoen riittämätön.
Kauhistelusta ja pelottelusta huolimatta Euroopan Unioni ei ole liittovaltio. Jospa se nyt muistettaisiin myös Atlantin toisella puolen. Unionissa puuttuu tärkein liittovaltion piirre: liittovaltio päättää vallanjaosta osavaltion ja liittovaltion välillä. Näin ei Euroopan Unionissa tapahdu. Vallanjaosta päätetään jäsenvaltioiden kesken.
Euroopan Unioni ei ole liittovaltio, mutta ei se ole valtioliittokaan. Unionilla on ylikansallisia elimiä, muun muassa parlamentti. Tästä edellämainitusta seuraa ainakin kahdenlaista harmia. Ensiksi viimestään tämä taloussotku osoittaa, että Unionilla pitäisi olla finanssamarkkinoitten säätelemiseksi ja eurosäännöistä lipsuvien jäsenmaiden oikealle tielle ohjaamiseksi todellista valtaa.
Tarvittaisiin keinoja ja valtuuksia puuttua asioihin, ennenkuin velkaantumien on sitä luokkaa kun se esim. Kreikassa on. Poliittisia ohjauskeinoja olisi pitänyt käyttää Helleenien maassa paljon aiemmin, nyt siellä ollaan täysin arvaamattomien finanssimarkkinoitten armoilla.
Toisekseen tämä Euroopan Unionin päätöksentekojärjestelmän sekavuus aiheuttaa sen, että Unionin kansalaiset eivät hahmota Unionia oikein miksikään. Tämä näkyy todella matalana äänestysprosenttina Europarlamenttivaaleissa.
OSA II
Ratkaisu näihin ongelmiin on se, että päätöksentekojärjestelmää täsmennetään perustamalla Euroopan Unionista ihan oikea liittovaltio. Euroopan Liittotasavalta. Mallia voidaan ottaa Yhdysvalloista tai Saksan Liittotasavallasta.
Euroopan Unionista tulisi valtio, jossa osavaltioilla olisi laaja itsemääräämisoikeus. Osavaltiot voisivat kutsua itseään edelleen vanhalla nimellä, Suomi, Ruotsi, Hollanti jne. Näissä maissa käytäisiin edelleen parlamenttivaalit, joiden pohjalta muodostettaisiin hallitus - ministereineen kaikkineen. Ehkäpä ei kuitenkaan ulkoministeriä.
Tällä valittavalla osavaltioparlamentilla olisi laajat valtuudet alueellaan esimerkiksi liikenne- rakenne- ja sosiaalipolitiikan osalta. Myös maan oma verotusoikeus tarvittaan.
Unionin tasolle valittaisiin parlamentti, joka astettaisi pääministerin johtaman liittohallituksen. Tämä liittohallituksen tulisi nauttia Unionin parlamentin enemmistön luottamusta.
Nykyisten voimasuhteiden mukaan, tämä pääministeri olisi varmaankin konsevarttiivi. Europpan Unionin vaalit käytäisiin poliittisin tunnuksin, Konservatiivit, Sosiaalidemokraatit, Liberaalit, Kommunistit, Kristityt jne.
Vaalipiirit voisivat muodostua osavaltioittain asukasluvun mukaan tai isompina, koko Unionin kattavina tai vaikkapa siten, että esim. Pohjoismaat muodostaisivat oman vaalipiirin.
Isommat vaalipiirit poistaisivat nykyisiä Eurovaaleja hämärtävän asian: poliittiset ryhmät laidasta laitaan väittävät ajavansa "kansallista etua". Tämä työntää taka-alalle sen tosiseikan, että Euroopan Unionissa, nykyisinkin, järjestäydyttään parlamentissa polittisten ryhmien mukaan.
Olisi selvempää, jos politikka olisi heti kättelyssä mukana Euroopan parlamenttivaalessa. Olisihan liittovaltiossa Euroopan parlamentilla ja pääministerillä hallituksineen selkesti rajatut valtaoikeudet.
Jos, isojen vaalipiirien käytössä ollessa, haluttaisiin Unionin tasolle selvä osavaltioiden edustus, muodostettakoon Saksan mallin mukainen liittoneuvosto.
Tähän elimeen valittaisiin edustajat asukasluvun mukaan osavaltioiden parlamentissa. Liittoneuvosto voisi valita vaikka Unionin kasvona ulospäin toimivan presidentin ja ehkäpä muitakin henkilöitä.
Osa III
Tämä liittovaltiomalli olisi nykyiseen verrattuna huomattavasti selkämpi. Vallanjaosta, johon en nyt tarkemmin mene, päätettäisiin kristallin kirkkaasti.
Tässä tapauksessa äänestäjä voisi Euroopan Unionin parlamenttivaaleissa valita äänestääkö hän vaikkapa laajemman rahalaitosten säätelyn ja sääntelyn puolesta vai markkinavallan puolesta. Osavaltiovaaleissa hän pääsisi päättämään vaikkapa siitä, mikä olisi osavaltioveron aste ja mihin kerättäviä verovaroja tulisi käyttää. Nythän Europarlamenttivaalit peittyvät kansalliseen melskaukseen, jolloin parlamentin rooli jää epäselväksi, eikä äänestäminen liiemmin kiinnosta.
Euroopan Liittotasavalta olisi vallanjaoltaan selkeä, se voisi paremmin tehdä säätelvää tai markkinaehdoista talouspolitiikaa alueellaan.
Ennen kaikkea se toisi poliittiset vaihtoehdot paremmin Unionin kansalalaisen näkösälle: konservatiivejä äänestämällä saan veroleikkauksia ja jokainen hankkiii palvelut enemmän omilla varoillaan tai äänestämällä sosiaalidemokraattteja saattavat verot ja sääntely kasvaa, mutta toisaalta palvelut hoidetaan (selvän vallanjaon puitteissa) joka osa- tai liittovaltoin toimin.
Se, että vaihtoehdot selkeytyisivät on ehdottoman tärkeää, eurooppalaisen kansanvallan tulevaisuuden kannalta. Tätä myös kaipaa Euroopan Unionin uskottavuus kansalisten silmissä.
Yllä oleva malli Euroopan Liittotasavallasta kaikilta osin, varsinkaan vallanjaon osalta, puhkimietitty, mutta väitän, että Liittotasavalta on parempi, ennenkaikea demokratian osalta, kuin nykyinen monelle hämäräksi jäävä systeemi.
Kysyn vaan, että mikä vika on Euroopan Liittotasavallassa? Olisihan se hyvä kuulla.
Osa IV, jalkapallo
Kun tämä Euroopan Liittotasavalta on perustettu miten käy jalkapallon? Kuningaspelin merkitys korostuu.Nytkin futis on ylivoimainen ykköslaji kotimaanosassamme. On ilmiselvää, että nykyisen kaltaiset Mestareiden Liiga ja Eurooppa Liiga lakkaavat olemasta.
Pelataan eri tasoisia Euroopan laajuisia liigoja. Alimmalla tasolla olisivat aluesarjat, niinkuin nykyäänkin. On ilmiselvää, että parhaimmatkaan suomalaisjengit eivät taistelisi ylemmällä sarjatasolla pokalista Manchester Unitedin, Real Madridin tai Bayern Munchenin kanssa.
Eiköhän asia olisi niin, että esimerkiksi HJK pelaisi Euroopan kolmannella tai neljännellä sarjatasolla vaikkapa Preusen Münsteriä ja Rochdale AFC:ta vastaan.
Ainakin aluksi nämä vastustajat vaikuttavat kiinnostavimmilta kuin, sinänsä kunnioitettavat, mutta tutuksi tulleet, Valkeakosken Haka tai Turun Palloseura.
Valtaosa osavaltiomme alueella pelaavista joukkueista pelaisi aluesarjaa. Mikään ei siis muuttuisi Vuosaaren Viikingit kohtaisivat Oulun Palloseuran niinkuin aina ennenkin.
Totta kai sarjan rinnalla pelattava cupkilpailu avaisi aivan huikeita näkymiä. Yllätykset ovat cupin suola. Arpaonnen ja kovan taistelutahdon siivittämänä saattaisivat kotiosavaltiomme joukkueet vaikka kuinka pitkälle.
Ties' vaikka.. no ei nyt sentään...
Jaatinen Julistaa: Väitetään, että suomalaiset poliisit liikkuvat pareittain, koska toinen heistä oli luku- ja toinen kirjoitustaitoinen. Entisessä Itä-Saksassa (1949 -1990) partioon kuului kolme viranomaista. Kolmannen tehtävä oli valvoa niitä kahta epäilyttävää intelektuelliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti