30 huhtikuuta, 2008

Vadelmaveneitä vai merirosvoja?

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov uhkaa Georgiaa sotilaallisella väliintulolla, mikäli Georgia käyttää joukkojaan itsenäisyyttä tavoittelevia Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa vastaan. On hyvä, että Venäjä on kansojen itsemääräämisoikeuden kannalla. Miten muuten Kosovo ja Tsetsenia? Olisi kuitenkin hyvä jättää molemmin puolin voimankäytön valmistelu sikseen. Ilmeisesti onkin niin, että uhittelu sekä Georgiassa, että Venäjällä onkin tarkoitettu sisäpoliittisia pyrkimyksiä palvelemaan. Georgiassa on lähiaikoina tulossa parlamenttivaalit, osoittamalla päättäväisyyttään Venäjää kohtaan länsimielinen presidentti Mikheil Saakasvili haluaa tukea sopivan linjan puolueita vaaleissa.
Venäjällä eletään presidentin vaihtumisen aikaa. Venäjä haluaa näyttää, että vaikka Putin vaihtuukin Medvedeviksi, niin linja ei muutu. Venäjä on edelleen suurvalta ja katsoo hallitsevansa lähialueitaan.

Vadelmavenepakolainen on esikoiskirjailija Miikka Nousiaisen kirjottama kirja, joka julkaisistiin jo jokin aika sitten. Kirja kertoo suomalaisesta pojasta, joka ihailee syvästi ruotsalaista kansankotia ja haluaa muuttua syntyperäiseksi ruotsalaiseksi. Tästä seuraa monenlaisia mutkia matkaan. Humoristisesta perussävystään huolimatta kirjassa on myös täyttä asiaa.
Onhan niin, että pohjoismainen hyvinvointivaltio on suurin piirtein parasta, mitä ihmiskunta on kehittänyt. Parhaimmillaan siinä yhdistetään sosiaalinen turvallisuus ja yksilön kekseliäisyyden hyödyntäminen sekä taloudellinen vakaus.
Hyvinvointipolitiikalla on laaja kannatus kansalaisten keskuudessa. Tästä syystä sosiaalidemokraattien lisäksi kansankodin kannattajiksi ovat ilmoittautuneet myös porvarilliset puolueet.
Myös nykyhallitus väittää harrastavansa sosiaalista politiikkaa. Keskustalle tämä tarkoitaa lähinnä etuuksien ja verohelpotusten lypsämistä omille kannattajilleen, Kokoomus havittelee enimmäkseen verohelpotuksia hyvätuloisille. Siksi kykypuolueelle riittääkin viimekätinen köyhäinapu. Vihreistä ei ota pirukaan selvää, mielipiteitä on enemmän kuin eduskuntaryhmässä jäseniä. RKP:lle tärkeintä on se, että homma hoituu också på svenska.
Kansankodin olennaisin osa, palvelut, unohtuvat. Yhteiset palvelut ovat sitä hyvinvointipolitiikkaa, joka tuo voimavaroja yhteiskuntaamme. Esimerkiksi hyvin järjestetyt koulutus- ja terveydenhuoltopalvelut kasvattavat välillesti kansantaloutta.
Kansankodilla on laaja kannatus. Tämä on johtanut kahtalaisiin ongelmiin. Joko sosiaalipolitiikka nähdään vain pelkkinä tulonsiirtoina, vielä mielellään omille kannattajille tai hyvinvointipolitiikan pitäisi hoitaa kaikki asiat maan ja taivaan väliltä.
Kokoomuskin piilottaa sosiaalisen välinpitämättömyytensä erilaisten kampanjoiden taakse, että sekään ei näyttäydy yhteisen hyvinvoinnin vastustajana. Pintaa raaputtamallahan puolueeesta löytyy senkaltaista yhteiskunnallisen välinpitämättömyyden ylistystä, että tukka nousee pystyyn.
Mainittu, kansankodin laaja kannatus, tarkoittaa sitä, että joudutaan eräänlaiseen reformikilpailuun. Luvataan erilaisia etuisuuksia pelkän kansalaisuuden perusteella.
Toisaalta keksitään koko ajan lisää erilaisia palveluja, joita julkisen sektorin pitäisi tuottaa. Ääriesimerkkinä vaikkapa talonvaltaajien vaatimus siitä, että heille, aikuisille ihmisille, pitäisi Helsingin kaupungin järjestää vapaa-ajan harrastustilat. Tässä kisassa tulonsiirtoja kipeästi tarvitsevat tai maatamme rakentavat palvelut jäävät loputtomasti vaativan ja hyväksyvän mölinän alle.
Mitä sitten hyvä sosiaalinen politikka on? On hylättävä näkemys pelkästä köyhäinavusta. Toisaalta myöskään yleinen rahanjako, kaikken harrastusmahdollisuuksien järjestäminen ja joka rasahdukseen puuttuminen ei kuulu kunnan eikä valtion toimialaan.
Seuraavat ainekset löytyvät hyvästä Kansankodista: Täystyöllisyys, vakaat hinnat, sosiaalinen perusturvallsuus, kansalaisen oma-aloitteellisuutta, hyvinvointia ja kansantaloutta sekä vakaata kehitystä edistävät palvelut.
Lisäksi tarvitsemme sosiaalisesti, moraalisesti ja taloudelllisesti kestävän veropohjan. Toisin sanoen verot kerätään etupäässä niiltä, joilla on eniten maksukysyä. Porvarihallitushan näkee palkansaajat pitkälti erilaisten verojen ja maksujen pulittajina, maataloustulon sekä varakkaiden verohelpotusten maksajina.
Kun hoidamme asiat hyvin täällä Suomessa, niin ei synny Vadelmavenepakolaisen kaltaisia trategioita, koska syntyperäiseksi ruotsalaiseksi ei pääse kuin syntymällä ruotsalaiseksi.
Sosiaalisessa kansalaisyhteiskunnassa jokainen saa itse tehdä valintansa vadelmavenekarkkien ja merirosvosalmiakkien välillä.

Jalkapallon Ykkönen alkaa 2.5. Helsingin paikalliskamppailulla Viikingit-Atlantis. Kuningaspelin toiseksi korkein sarjataso tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden seurata jalkapalloa niillä paikkakunnilla, joilla ei veikkausliigaa pelata. Useimmiten pelin taso on kohtuullista, joskus jopa hyvää. Saman tai naapurikaupungin joukkueiden ottaessa yhteen nähdään kovaa taistelua.
Jääkiekosta poiketen jalkapallossa on mahdollisuus nousta ylimmälle sarjatasolle pelaamalla. Ilman järjestöpoliittista peliä ja nuoleskeua.
Ykkösen sarjakartta on suhteelisen kattava. Pohjoisin joukkue tulee Länsi-Pohjasta, TP-47, Torniosta. Itäisin joukkue on Joensuun JIPPO. Länttä edustavat KPV Kokkolasta sekä Vaasasta tuleva VIFK. Eteläisimmät joukkueet tulevat Helsingistä. Pääkaupungista tuleekin yhteensä peräti neljä joukkuetta, edellä mainitujen Viikinkien ja Atlantiksen lisäksi Stadin kunniaa puolustavat KäPa, Käpylästä sekä PK-35, Pihjajamäestä.
Kyllä näitä Ykkösen pelejäkin kelpaa katsoa, semminkin jos asuu paikkakunnalla jossa liigajoukkuetta ei ole.
Suurimmat nousijaehdokkaat ovat, Vuosaaren Viikingit, JJK, Jyväskylästä ja PK-35. Kakkoseen tippumista vastaan kovimmin taistelemaan joutuvat, JIPPO, KPV ja TP-47.

Jaatinen julistaa: Glada Vappen bara vatten hela natten!

Ei kommentteja: