Ihmiskunta pahanteossa

Maapallolla on kaksi kertaa käytetty ydinpommia sodankäynnissä. Yhdysvallat pudotti atomipommin vuonna 1945 Hiroshimaan ja Nagasakiin. Edellämainittu Hiroshiman pommi pudotettiin B 29 Superfortress- pommikoneesta, koneen nimi oli Enola Gay.
Tästä sotatoimesta tulee tänään, 6. elokuuta, kuluneeksi 65 vuotta. Hiroshiman pommi tappoi välittömästi noin 75 000 ihmistä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kesarilliselle Japanille antautumiseen. Toinen surmanlaite pudotettiin Nagasakiin 9. elokuuta 1945. Nyt Japani antautui.
Arvioiden mukaan nämä pommit, säteilyvaikutuksineen, ovat vaatineet 350 000 ihmishenkeä. Vertailun vuoksi: Dresdenin kaupungin täysin tuhonnessa pommituksissa 13. - 15. helmikuuta 1945 uhrien määrä enimmillään oli 40 000. Neuvostoliiton Suomeen jatkosodan aikana tekevät pommitukset tappoivat 939 ihmistä. Näitä viimeksimainituja kutsumme kotimaisessa historiankirjoituksessa suurpommituksiksi.
Sekin on toki syytä todeta, että kyllä hirmuista jälkeä saa ilman atomipommiakin: Yhdysvaltain palopommein suorittamissa Tokion pommituksissa 9. maaliskuuta 1945 sammutettiin 100 000 japanilaisen elämänliekki.
Hiroshiman ja Nagasakin pommituksia on perusteltu sillä, että se oli ainut keino, enemmän uhreja vaativan maihinnousun lisäksi, saada Japani antautumaan.
Vaikuttaakin helposti siltä, että kenraali, pääministeri Hideki Tojo oli valmis ajamaan maansa sankarilliseen itsemurhaan. Eiväthän muun muassa edellämainittujen Tokion pommitusten uhrit kenraalille riittäneet antautumisen syyksi.
Emme tiedä olisiko ollut joku muu, hivuttavampi, keino pakottaa Japani rauhaan.
On turha pohtia, jos asioita katsotaan puhtaan moraaliselta kannalta, mitkä sotatoimet ovat oikeutettuja ja mitkä sitten ei.
Sota on puhdasta pahantekoa. On ihan sama suoritti surmatyön Israel, Hamas, Yhdysvallat, Taleban tai Japani, tappaminen on väärin.
Mutta eihän tämä helppoa ole: Hitlerin suunnitelmien toteutuminen olisi tietänyt lisää uhreja. Oliko muita keinoja kuin sota natsi-Saksan pysäyttämiseksi? Tiedämme millaisen hallinnon Taleban pystyttää valtaan päästyään. Onko Afganistanin ISAF- joukoille oikeasti vaihtoehtoja?
Onko pahan teko hyväksyttävämpää silloin kun teko on tietoinen ja tiedämme tekevämme moraalisesti väärin ja/tai tekojemme kohteena on hirmutöiden tekijä?
Niin, kyllä sodat ja väkivalta pitää saada loppumaan. Miten?

Helsingin Roihuvuori on valittu vuoden kaupunginosaksi. Palkinnon on jakanut Suomen Kotiseutuliitto vuodesta 2001 alkaen. Liitto joka järjestää muun muassa valtakunnalliset kotiseutupäivät, jolla tämänkin vuotinen valinta julkaistiin.
Palkinto ei ole mikään "Stadi" -palkinto, viimeksi pysti tuli Helsinkiin 2002, jolloin sen sai Käpylän kaupunginosa.
Tämän vuotisen palkinnon perusteluissa kehutaan muun muassa Roihuvuoren kaupunginosan vaihtelevaa maastonmuotoa sekä sitä, että palvelut on hyvin järjestetty.
Ne jotka ovat käyneet Roihuvuoressa voivat allekirjoittaa tämän. Roihuvuoressa, ruotsiksi Kasberget, asuu hieman yli 7 400 asukasta. Tämä on 5052 henkeä neliokilometriä kohden. Todella, näinkin tiheästi asutettu kaupunginosa on nyt sitten valittu oikein virallisesti viihtyisäksi.
Tässäpä voi olla joillekin mattivanhasille pohtimista.


Kouvolalainen Myllykosken Pallo, MyPa, oli eilen kiinni Eurooppa-Liigan neljännen kierroksen paikassa romanialaista Timisoaran joukkuetta vastaan varsinaisen peliajan loputtua.
Hävittyään kotonaan 1-2 ottelunsa kymeenlaaksolaisjoukke ei lähtenyt Timisoaraan suurin toivein. Toiveet kuitenkin nousivat kattoon kun MyPa johti vielä ottelun tauolla selkeän tuntuisesti 3-0. Romahdys tuli toisella puoliajalla: lopullinen tyräys tapahtui, kun ottelua oli pelattu kaksi minuuttia erotuomarin antamaa lisäaikaa, kun FC Timisoara tasoitti pelin ja meni jatkoon yhteismaalein 5-4. Lights out!
Toisin kuin hätäisemmät luulevat, tämänkaltaiset munaukset eivät ole pelkästään suomalaisjoukkueiden yksinoikeus. Jalkapallo-ottelut ratkeavat melkoisen usein ihan loppupuolella. Toki 3-0 johdon sulaminen on erittäin harvinaista.
Erikoista sen sijaan oli MyPa:n valmentaja Janne Lindbergin kommetti ottelun jälkeen, jossa hän ilmoitaa olevansa äärettömän ylpeä joukkueesta. Kyllä Lindberg ihan tosissaan oli, eikä haastattelussa ollut ironian häivää.
Käsittämätön asenne, ihan oikeasti, ei tuon kaltaisen hölmöilyn jälkeen voi olla joukkueesta muuta kuin häpeissään. Totta kai Janne Lindberg saa tarkastella myös omaa toimíntaansa: oliko toisen pelijakson taktiikka liian passiivinen? Siltä vaikuttaa.
Pahinta tässä kuitenkin on valmentajan asenne. Missään tapauksessa tuon kaltaisen peliesityksen jälkeen ei saa olla joukkueesta "äärettömän ylpeä".
Tappio on tappio, ei sitä tule hyväksyä. Janne Lindbergillä on väärä lähtökohta, hän hyväksyy häviön. Niin ollen Myllykosken Pallon eilinen katastrofaalinen putoaminen oli sille aivan oikein.
Jos asennetasolla valmentaja hyväksyy tappion, joukkue ansaitsee tappion.

Jaatinen Julistaa: Venäjän presidentti Dmitri Medvedev haluaa uudistaa poliisilain ja nimetä miliisit poliiseksi. Voipi olla hyvä alku. Mitäs ajattelit tehdä sitten näiden poliisien lahjonnalle Mitri?