Huuhaa puuhaa!

Me suomalaiset pidämme itseämme järkevinä ja rationaalisena ihmisinä. Onhan olemassa sanontakin " Suomalainen ei usko ennenkuin näkee." Kauhistelemme, aiheestakin, kehitysmaissa tapahtuvia naisten ja lasten surmaamisia noitaepäilyjen vuoksi.
Näinköhän olemme niin tieteelliseen todisteluun perustuvia? Tohtori
Heikki Ervastin muutama vuosi sitten, 2006, julkaiseman, tieteeliset kriteerit täyttävän, tutkimuksen mukaan 17,7 prosenttia vastaajista uskoo, että on olemassa syvällisen astrologiseen tietoon perustuvia horoskooppeja.
Lähes sama määrä, 17,5 %, on sitä mieltä, että UFO:t ovat käyneet maapallolla, vaikka sitä ei ole tieteelisesti todistettu. Telepatiaan uskoo 36,3 prosenttia.
Mutta lähes yhtä tolkuttomia me suomalaiset olemme suhteessa homeopatiaan: sen tehoon luottaa 31,9%. Tämä määrä vastaajista samaa mieltä seuraavan väitteen kanssa: "Vaikka homeopatialla ei ole lääketieteen tunnustusta, on se tehokas tapa hoitaa sairauksia."
Haloo, onko tosiaan niin, että lähes viidennes tasavaltamme asukkaista on sitä mieltä, että tulevaisuutta voidaan ennustaa sellaisen maailmankaikkeuskäsityksen nojalla, jossa aurinko kiertää maata? Tai kolmannes on sitä mieltä, että toisen yksilön kanssa voi viestiä ajatuksen voimalla.? Melkein kolmannes omaa vankkumattoman tiedon siitä, että sairauksia ihan tosissaan voi muka parantaa laimentamalla lääkeainetta siten, että vaikuttavasta aineesta ei ole jäljellä molekyyliäkään?
Homeopatian teho perustuu korkeintaan blasebo- eli uskomusvaikutukseen. Kyse ei ole myöskään siitä, että uskomuslääketieteellä ei ole lääketieteen "tunnustusta" vaan siitä, että useissa tieteellisessä tutkimuuksissa ei ole pystytty osoittamaan, että homeopaattinen lääke toimisi yhtään sen paremmin kuin lumelääke.
Ei ole mitään perustetta uskoa, että "vedessä olisi muisti", niinkuin homeapatian harjoittajat väittävät, hyvä, että ei ole, kun mietimme, mitä eritteitä vesiin lasketaan.
No onko siinä jotain pahaa, jos ihmiset uskovat huuhaahan? Esimerkiksi pitää muistaa sylkäistä kun musta kissa ylittää kadun tai tikapuiden alta kävelyä vältetään. Tai, että viikkolehden horoskooppi lupaa, että lukija tapaa pitkän, tumman miehen tai kiinnostavan punapään? (Ovatkohan nämä henkilöt muuten Paavo Lipponen ja Tarja Halonen?)
Ei, enimmäkseen valtaosa ottaa huuhaa puuhan huuhaa puuhana, viihteenä, mutta on myös käynyt ilmi selkeitä ja törkeitä petoksia. Joissakin tapauksissa on aiheutettu vakava terveysriski, jopa vammautettu.
On huijattu suuriakin summia rahaa herkkäuskoisilta tai epätoivoisilta, sairauden runtelemilta, kansalaisilta.
Vielä ikävämmäksi tilanne menee, jos uskomuslääketieteen perusteella vaarannetaan, ei pelkästään oma, vaan myös lasten terveys. Tästä on esimerkkeja: huuhaa -uskova vanhempi on kieltäytynyt lääkärin tai yleensäkin lääketieteellisestä avusta luottaen uskomushoitoihin. Alkaen siitä, että jälkeläistä ei anneta rokottaa.
Niin, eipä tässä ollakaan kovin kaukana noitauskosta.
Emme me suomalaiset olekaan niin kovin järkeviä, aikakaan aina.
Olisiko niin, että kannattaisi miettiä terveydelle vaarallisten uskomushoitojen kriminalisointia? Ainakin valistuksella ja medianlukutaidon opettelmisella on paikkansa.


Kuluva kesä on ollut poikkeuksellisen aurinkoinen ja lämmin. Tähän asti tavallisena suomalaiskesänä on ollut sateisia ja viileitäkin päiviä. Nämä päivät ovat olleet erinomaisia Mitä Missä Milloin -vuosikirjojen lukemista varten.
Tämä vuodesta 1950 alkaen Otavan julkaisemana ilmestynyt kirja on suomalainen kestosuosikki.. Sitkeästi MMM-kirja on pysynyt 60-vuotta varsinaisena instituutiona. Kyllä muutikin kustantantajat, muun muassa WSOY ja Weilin & Göös, ovat yrittäneet vuosikirjan julkaisemista, huonolla menestyksellä.
Suomalainen lukijakunta pitää tiukasti kiinni Mitä Missä Milloin -kirjasarjastaan. Vuosikirjan institutionalinen suosio perustuu hallittuun jatkuvuuteen: sarja on toki muuttunut, alkuaikojen valistuskirjasta, jossa kerrottiin esimerkiksi kuinka verta luovutetaan tai miten posti kulkee, nykyiseen jopa viihteellisiä aiheita käsittelevään vuosijulkaisuun.
On onnistuttu yhdistämään jatkuvuus ja maltillinen uudistuminen. Tottakai, kirjan luonteen mukainen, ilmestymisajankohta, ennen isänpäivää ja joulua, edesauttaa suosiota. Mitä Missä Milloin -kansalaisen vuosikirja löytyy monesta isänpäivä- tai joulupaketista.
MMM -kirjat säilyttävät luettavuutensa vuosikymmenet, niistä voi tarkistaa menneiden vuosien tärkeät asiat. Olennaista on myös se, mitä tapahtumia ja ilmiöitä on kulloinkin pidetty kirjaamisen arvoisena. Tämä antaa tietokirjasarjalle ihan oman merkityksensä ajan arvostuksien kuvaajana. Siksi ne ovat edelleen kiinnostavia.
Niin, eiköhän, viimeistään marraskuussa, säätkin suosi Mitä Missä Milloin -kirjoihin palaamista.

Jotain hyviäkin uutisia suomalaisessa jalkapallosta näiden seurajoukkueiden turpasaunojen aikaan: Huuhkajien ykköspuolustuja Sami Hyypiä jatkaa maajoukkueuraansa.
Tämä on erinomaisen tärkeää siinäkin valossa, että toinen luottopakki, Hannu Tihinen, lopetti pelaamisen päävammojen vuoksi.
Vielä tänään Turussa pelattavaan Belgia -maaotteluun Sami ei osallistu, mutta EM-karsintaotteluihin kyllä.
Mielenkiintoista onkin seurata sitä kuinka Hyypiän johtama Siipiveikkojen puolustus pystyy pitämään kurissa MM-hopeajoukkueen, Hollannin, hyökkäyskaluston tai Ruotsin maajoukkuepaitaan paluun tehneen pohjoismaiden vaarallisimman maaliniskijän Zlatan Ibrahimovicin.
Ok, Sami on nyt käytössä. Pidetään kuitenkin mielessä, että puolustaja täyttää 7. lokakuuta 37 ajastaikaa. Kyllähän seuraajan hakemisessa on kohta kiire.

Jaatinen Julistaa: Ukkosen uhatessa vältä aukeita paikkoja.