Ei kai Kekkoselta käynyt sentään rock and roll!?

Ensi perjantaina, 3. syyskuuta, tulee kuluneeksi 110 vuotta Urho Kaleva Kekkosen syntymästä.
On kiistämätöntä, että Kekkonen oli yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista, ellei vaikutusvaltaisin, suomalainen poliitikko.
Tämä vaikutusvaltaisuus perustuu yksinkertaisesti Urho Kalevan pitkään poliittiseen uraan. Kekkonen toimi viiden hallituksen pääministerinä, neljästi oikeusministerinä sekä kahdesti sisäasiainministerinä. Edellä mainittu pelkastään jo muodostaa huikean poliittisen uran.
Kuitenkin kaikista parhaiten Urho Kaleva Kekkonen muistetaan maamme pitkäaikaisempana tasavallan presidenttinä vuosilta 1956-1981, tai virallisesti vuoden 1982 alkuun. Eroa Urkki oli pyytänyt jo lokakuussa 1981.
Pitkän valtakauden lisäksi toinen Kekkosen uralle leimaa-antava seikka on ulkopolitiikka, erityisesti suhde Neuvostoliittoon. Nämä ovat myös ne seikat, jotka olivat Urhon vahvuus ja heikkous.
On toki myönnettävä, että Kekkosen pitkä ura toi, muuten sangen epävakaaseen tasavaltaame vakautta. Mutta toisaalta presidentti Kekkonen eduskunnan ja hallituksien hajoittamisineen toi epävakautta politiikkaan. Kekkonen oli taitava ulkopolitikko, mutta hän myös käytti ulkopolitikkaa härskisti sisäpoliitisena lyömäaseena ja syrjintäkeinona.
Senkin jokainen myöntää, että Urho Kekkosen 25 vuotta kestänyt presidenttikausi oli liian pitkä, syntyi liehittelevä hoviväki, Kekkosen valta jähmettyi. Tuli vaihtoehdottomuuden aika, eräänlainen suomalainen versio bresneviläisyydestä.
UKK on joillekin täysi roisto, Kekkosen johtama maa muuttui heidän mukaansa Kekkoslovakiaksi. Toisille, Urho oli, puutteineenkin, sankari. Juhani Suomelle tuo pitkäaikainen maamme päämies on kai jumala. Suomi onkin ainut henkilö, joka on todellisuudessa olemattoman maan kunniakonsuli. Juhani Suomi on nimittäin Kekkoslovakian kunniakonsuli.
Valtaosalle kansalaisista, heidän suussaan Urkki, oli itsestäänselvyys, instituutio. Monet tätä kovaa vallanpitäjää vihanneet tai halveksineet oppivat vähintäänkin sietämään häntä, tai ainakin pitämään mielipiteensä omana tietonaan.
Tämä Kekkoskritiikkihän purkautui vuonna 1982 pankinjohtaja Mauno Koiviston hurjana kansansuosiona: Koiviston takana olleet sosiaalidemokraatit saivat annetuista äänistä 43.1%.
Tähän aikaan presidentinvaali käytiin ns. valitsijamiesvaalina. Kansalaiset äänestivät vaaleissa presidentin valintaa varten 301 valitsijamiestä.
Kannattajien Manuksi kutsuma sodanaikaninen kaukopartiomies valittiin valitsijamiesvaalin toisella kierroksella presidentiksi 167 valitsijamiehen äänen turvin.
Koiviston valintaa kannattivat SDP:n valitsijamiesten lisäksi, kommunistien, maltillinen, ns. enemmistöläissiipi ja Suomen Maaseudun Puoleen ainut valitsija.
Mutta takaisin UKK:hon. Seuraavaksi pari vertailukohtaa kuvaamaan Kekkosen ylipitkää valtakautta.
Miettikääpä, jos Urho Kekkosen seuraaja Mauno Koivisto olisi ollut vallassa yhtä pitkään: Koivisto olisi luopununut tasavallan presidentin tehtävistä vuonna 2007, siis kolme vuotta sitten. Nykynen presidentti, Tarja Halonen, olisi tämän laskuopin perustella vallassa vuoteen 2025 asti. Vielä viisitoista vuotta. Saattaisi Sauli Niinistö ja moni muukin kyllästyä odottamaan.
Kekkonen oli institutio, tottakai hänestä tehtiin oma rock-biisikin: Suomen Talvisota 1939 - 1940 niminen underground-ryhmä levytti "Kekkonen rock" -nimisen teoksen vuonna 1970.
Tästä biisistä teki Eppu Normaali sitten oman versionsa 1978 ensimmäiselle pitkäsoitolleen.
Merkille pantavaa on se, että Urhon seuraajalle, Mauno Koivistolle, tehtiin korkeintaan häntä löyhästi, jos sitäkään, häntä sivuava kappale "Mauno soittaa stereoo". Kappaleen levytti Popeda itsensä nimiselle esikoisalbumilleen myös vuonna 1978.
Kekkosesta on ja oli moneksi: roistoksi, sankariksi ja rokiksi. Mutta rock and roll häneltä tuskin sentään kävi.
"Kekkonen hiihtää ja Kekkonen kalastaa. Kekkonen hiihtää ja Kekkonen kalastaa. Kekkonen juoksee ja Kekkonen matkustaa, mutta miten käy Kekkoselta rock and roll? "

Nyt kun kaikki suomalaiset joukkueet ovat pudonneet erilaisista Eurocupeista, voivat ne kaikki keskittyä kotimaisten mestaruuksien ratkomiseen.
Siirtoikkuna sulkeutuu huomenna 31. elokuuta. Merkille pantavaa on se, että Veikkausliigasta on ihan oikeasti tulossa yhä enemmän ponnahduslauta korkeatasoisempiin liigoihin.
Helsingin Jalkapalloklubin Medo ja FF Jaron Alexei Eremenko Jr siirtyvät muihin maisemiin. Medon tuleva joukkue on Belgradilainen FK Partizan.
Ukrainalaisessa Metallist Harkovissa vähälle peliajalle jäänyt Losa on ollut isänsä Alexei Jermenko Sr:n valmentamassa Jarossa laittamassa itseään kuntoon: nyt nuorempi Alexei ponnistaa suomalaisen Mika-Matti Paatelaisen valmentamaan skotlantilaiseen pääsarjajoukkueeseen Kilmarnock Fc:in.
Toisaalta HJK saa riveihinsa 20 -vuotiaan huippulupauksen Teemu Pukin, joka mukavasta alusta huolimatta jäi vähille töille Sevillassa.
Nyt Teemu hakee Klubista Eremenkon kaltaista ponnahdusta rahakkaamille kentille. Pelilupa Pukilla on. Tänään pelattavassa HJK - IFK Mariehamn ottelussa hän ainakin aloittaa penkillä.
On kuitenkin helppo arvata, että ei Teemua koristeeksi ole HJK:hon hankittu. Pukki tulee saamaan tällä kaudella vielä isoakin vastuuta.

Jaatinen Julistaa:
..."Hallitus istuu ja hallitus kommentoi.
Hallitus istuu ja hallitus kommentoi.
Hallitus tuumii ja hallitus pui.
Mutta miten käy hallituksen rock and roll..."
Suomen Talvisota 1939-1940: Kekkonen rock (Säv. Erik af Venusberg san. Lauri Kenttä)

Abby Normal, Steady seller.

Eurobarometrissä tutkitaan ja on jo tutkittu useampia vuosia Euroopan Unionin kansalaisten mielipiteitä.
Nyt elokuussa julkaistussa tutkimuksessa etenkin suomalaistet ja irlantilaiset vastaajat ovat sitä mieltä, että talouspolitiikkaa pitäisi ohjata tarkemmin Euroopan tasolla. Kaikista vastaajista lähes 75% on tätä mieltä.
Saman laajuista suosioita Unionin kansalaisten keskuudessa saa ajatus siitä, että Unioni valvoisi tarkemmin kansainvälisten rahoitusalan ryhmittymien toimintaa.
Ei pöllömmin ajateltu, varmaan on niin, että nykyinen velka/talouskriisi olisi ollut vältettävissä ylikansallisen valvonnan avulla.
No miksi ei sitten taloutta laiteta kuriin Euroopan Unionin tasolla. Ohjata rahoitusmarkkinoita? Siksi, että Euroopan Unionin parlamentissä enemmistö on konservatiivisillä puolueilla. Useimmat näistä eivät suurin surminkaan moista markkinasääntelyä hyväksy.
Toisekseen talouspoliittisen ohjauksen laajentaminen Euroopan Unionin tasolla edellyttäisi Unionin ylikansallisen vallan laajentamista. Mitäpä mieltä kansalaiset taas siitä olisivat?

Eppu Normaali on suomalaisen rock/pop musiikin instituutio. Bändi on myynyt noin 1.5 miljoonaa äänitettä.
Tämä on todettavissa musiikkituottajien tilastoista. Eput eivät suinkaan alusta alkaen vaikuttannet institutionalisilta supersuosikeilta. Ylöjärven jehut olivat rehti punk-bändi.
Nyt voimme todeta, että ryhmän kaikki levyt ovat myyneet vähintään kultalevyn arvoisesti. Tarkemmin tilastoja katsoessa, huomaa koplan suosion kehityksen: ensimmäinen ja Eppujen ainut punk-levy, Aknepop, joka julkaistiin 1978 sai kultalevyn vasta vuonna 1991.
Kokonaismyynti tällä punk-rypistyksellä on 31 500. Vuonna 1978, tämä loistavan Poliisi pamputtaa taas -biisin sisällään pitävä platta löysi tiensä kahteetuhanteen kotiin.
Ei huono myynti silloinkaan. Uusi levy-yhtiö Poko sai kirkaasti omansa pois. No entäpä lähes kaikken jo ilmestymisaikanaan mestariteokseksi nimeämä, vuonna 1979 julkastu, Maksimum jee & jee?
Parikin hittiä: Pidetään ikävää ja Njet njet sisältävä, ihan aito ja oikea mestariteos, ylitti kultamyynnin vasta Eppu Normaalin suosion huippuaikoina 1986. Platinaa myyttiin 1999, kaksikymmentä vuotta ilmestymisen jälkeen.
Ilmestymisvuonnaan Jee & jee möi hädin tuskin 5000 kopiota. Musiikkituottajien levymyyntitilastossa sarjassa "myydyimmät kotimaiset levyt" Maximum jee & jee on sijalla 165. Tähän sijoitukseen pääsee noin 63 tuhannella myydyllä äänitteellä. Tällä listalla Eppu -levyn edelle sijoittuvat muun muassa Rainer Frimanin, Isto Hiltusen ja Hanna Ekolan julkaisut. Kuka muuten muistaa Hanna Ekolan? Vieläkö on villihevosia?
Mistä tämä kertoo? Levyn myynti ei välttämättä paljasta sen laatua. Toisekseen teoksen alkumyynti, Maximum jee & jeen tapauksiessa muutamia tuhansia, ei ennusta sen pitkän ajan myyntiä. Eppu Normaalin kakkoslevy on selvästikin, amerikkalaistittain sanottuna, steadyseller. Tuote myy pitkään ja tasaisesti. Tieto tästä antakoon uskoa uusille yrittäjille.
Aluksi saattaa hyvinkin riittää se, että teos myy riittävästi, että yhtiö suostuu uuden tekemiseen.

UEFA Super Cup on vuodesta 1972 pelattu ottelu jossa kohtaavat Mestareiden Liigan (UEFA cup) ja Eurooppa liigan (Cup-voittajien Cup) voittajat.
Aluksi pelattiin kaksiosainen ottelu, vuodesta 1998 on yksi peli riittänyt.
Ensimmäisen Super Cup voiton nappasi Amsterdamin Ajax yhteismaalein 6-3 Glasgow Rangersin nokan edestä. Menestynein Super Cup-jengi on ollut viisinkertainen voittaja AC Milan.
Tänäänkin Super Cupin voittoa tavoittelee Milanolaisjengi. Viime vuonna Mestareiden liigan vei Internazionale Milano. Inter kohtaa Madridin "patjantekijät" Atleticon.
Vaikka Super Cupissa, tänäkin vuonna, ovat vastakkain todelliset tähtisikermät, sitä ei kovin korkealle arvosteta. Tämä johtunee yksinkertaisesti siitä, että useimmat maanosamme liigat ovat alkuvaiheessaan, joten loukkaantumisia varotaan viimeiseen asti.
Voitontahto ratkaisee. Voi olettaa niin, että Atleticon rivessä, vähemmän arvostetun cupkilpailun, Eurooppa-Liigan, voittajaryhmässä, olisi hiukan enemmän voitontahtoa.
Suora lähetys FST 5-kanavalta 21:30 alkaen.

Jaatinen Julistaa: Pahimmillaan tappavan myrkyllistä valkokärpässientä löytyy tänä syksyn poikeuksellisen runsaasti. Hallituksen vika?

You ain't seen nothin' yet/Ethänää mittään nähäny oo!

Sukupuolineutraali avioliitto tarkoittaa sitä, että aikuiset ihmiset voivat avioitua keskenään: nainen naisen kanssa, mies miehen kanssa. Niin ja edelleen nainen saa avioitua miehen kanssa. Suomen pääministeri, Mari Kiviniemi, ilmoitti YLE:n haastattelussa olevansa laajennetun avioliiton kannalla. Rohkea veto Marilta, kun tietää millaisia ojanpohjafilosofeja hänen poliittinen taustaryhmänsä, Suomen Keskusta, pitää jäseneninään.
Mielilpidemittauksen mukaan 51 % suomalaisista on sukupuolineutraalin liiton kannalla, 35 % vastustaa. Lisäksi enemmistö vastaajista ei halua kysymyksestä erityistä vaaliteemaa ensi vuoden eduskuntavaalessa.
Juuri näin, pitäisi olla itsestään selvää, että suomalaiset ovat tasa-arvoisia lain edessä. Päätöksen tästä sukupuolineutraalista liitosta pitäisi olla kuudennen tärkeysluokan kysymys: se, että ns. sateenkaariperheet voisivat solmia avioliiton, ei ole keneltäkään pois. Laki ei myöskään olisi velvoittava, ne jotka haluavat pariutua eri sukupuolta olevan kanssa, saisivat jatkaa niinkuin ennenkin. Kumma kyllä joidenkin mieltä aihe on perin kiistanalanen ja polttava.
Muistakaamme, että kirkollinen vihkiminen on vain yksi tapa solmia avioliitto: uskonnolliset yhteisöt voivat uudenkin avioliittolain voimaan astuttua pysyä opeissaan ja siunata niiden henkilöiden liitot mitkä ikinä hyväksi näkevät.
Kyse samaa sukupuolta olevien liitossa on avioliitosta siinä mielessä, että se on kahden aikuisen ihmisen sopimus, jolla on oikeudellisia vaikutuksia. Avioliitto voi olla sekulaari - maallinen. Uusikaan avioliittolaki ei ottaisi kantaa siihen, miten eri uskonnoliset yhdyskunnat suhtautuvat homoseksuaalisuuteen.
Miksi sitten samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastustetaan? Syitä on monia, mutta pohjalla on pelko. Pelätään ja koetaan uhkaavaksi sellaiset ilmiöt, jotka eivät omasta mielestä siihen kuulu omaan elämänpiiirin tai ainakaan niitä ei halua nähdä.
Valtaosa meistä tietää, että samaa sukupuolta olevat ihmiset ovat asuneet yhdessä Suomessakin iät ajat. Aikaisemmin enemmän tai vähemmän salaisesti, "ystävinä", nykyään avoimemmin.
Keneltä on pois jos nämä aikuiset, täysivaltaiset, kansalaiset saisivat solmia keskenään sopimuksen oikeusvaikutuksineen, jota myös avioliitoksi kutsutaan?

Oletko Sibeliuksen musiikin suuri ystävä? Nyt on elämäsi tilaisuus kuunnella säveltäjämestarin musiikkia ihan kunnolla.
Helsingin Juhlaviikoilla Tapiola Sinfonietta esitää Leif Segerstamin johdolla kaikki Sibeliuksen seitsemän sinfoniaa. Esitykset tapahtuvat Helsingin yliopiston juhlasalissa. Sama sali on ollut kuuden Sibeliuksen itsensä ohjaaman sinfonian kantaesityspaikka.
Valitettavasti ensimmäinen esitys on jo tänään, joten tätä lukevalta 1. ja 2. sinfonia jäävät väliin. Mutta, huomenna, 24. elokuuta esitetään 3. ja 4. sinfonia.
Viimeinen keikka on perjantaina 27. päivä, jolloin saa kuulla 5. 6. ja 7. teoksen. Sibeliusta siis tarjolla yhteensä viisi tuntia.

Saksan Bundesliiga on potkaistu käyntiin. Liigassa on yksi selkeä ennakkosuosikki: Bayern München. Jos mestaruus jonnekin muualle menee sen ottaa joko toinen "pilleriseura", Michael Ballacilla vahvistunut, Bayern Leverkusen tai, avaustappiosta huolimatta, VfB Stuttgart. Leverkusenin kapteenina toimi muuten Dortmundia vastaan voitokkasti päättyneessä avausottelussa Sami Hyypiä.
Toivokaamme, ihan vaihtelun vuoksi ,mestaruutta "suomalaisjoukkue" Leverkusenille. Toisen suomalaispakin, Petri Pasasen, Werder Bremen menetti mahdollisuutensa Mesut Özilin myynnin myötä.

Jaatinen Julistaa:
Any love is good loving
So i took what i could get, yes, i took what i could get.
And then and then, she looked at me with big brown eyes
And said

You ain't see nothin' yet
Baby you ain't see nothin' yet
Here's something, here's something
Here's something, you never gonna forget
B-B-B-Baby you ain't seen nu-nu-nu- nothin' yet
You ain't been around

You ain' seen nothin' yet
I know I ain't seen nothin' yet
I know I ain't seen nothin' yet
Baby, Baby, Baby
You ain't seen nothin' yet!
Backman Turner Overdrive: You ain't seen nothin' yet

Ei mikään Pikkukakkonen tuo U -kakkonen

Tänään on kerrottu suurena uutisena, että eduskuntavaaleissa nykyisen hallituksen pohjaa rahoittanut Nova Group on tavoitellut edellisissä kunnallisvaaleissa verkostoa "omia" päättäjiään kuntiin.
Mikä yllätys tämä on? Totta kain liike-elämä hakee puhevaltaa rahoittessaan poliitikkoja. Ei kai kukaan tosissaan usko siihen, että yrittäjät toimivat puhtaasti isänmaan asialla, junaillessaan porvarillista hallitusta tasavaltaan?

Vuonna 1980 ensilevynsä, Boy, julkaissut U2 saapuu kolmannen kerran maahamme. Aikaisemmat vierailut ajottuvat vuoden 1982 Ruisrock- ja vuoden 1997 Olympiastadionin keikkoihin.
Nyt irlantilaisryhmä esiintyy kahdesti loppuunmyydyllä Olympiastadionilla 20 ja 21. elokuuta. Onhan U-kakkosessa tapahtunut muutosta, sanoisiko suureellisempaan suuntaan, näiden yli kolmenkymmenen vuoden olemassaolon aikana.
Sen voi jokainen kuulla omin korvin kuuntelemalla vaikkapa jotain alkuaikojen kolmestatoista studioalbumista ja heti sen perään viimeisimmän julkaisun No Line on the horizon.
Voidaan kai sanoa, noin pääsääntönä, että ryhmän suosion kasvassa myös spektaakkelit ovat kasvaneet. Helsingin keikkojen lavarakennelmat näkyvät stadionin ulkopuolelle.
Kohta on olemassa riski, että ryhmän pitää esiintyä kuussa ja katsojien pitää olla vastaavasti maassa, jotta esitys näkyisi kokonaisuudessaan.
Eipä siinä mitään kyllä tämä mahtipontisuus yhden lajin rokkiin passaa. Toivoa tietysti sopii, että rinnalla säilyy myös tarjontaa ihan siitä itsestään: suorasta perusrokkauksesta.
Ei ole mikään Pikkukakkonen tuo Uuukakkonen.

Kivinen tie on Helsingin Jalkapallonklubilla edessä mikäli se aikoo edetä Eurooppa Liigan lohkovaiheeseen.
Istanbulilainen Besiktas hallitsi ja kepitti HJK:n kotikentällään 2-0. Kyllähän Besitktasin hallinta oli selvää. Jotakin jossiteltavaa kutenkin jäi: televisioruudusta Roberto Hilbertin 35. minuutilla tekemä puskumaali näytti vahvasti paitsiolta.
Toisekseen jokainen voi mitettiä sitä, mitä olisi tarkoittanut toisen osaottelun lähtökohdille, jos Jarno Parikka olisi onnistunut loppuminuuttien läpiajossaan.
Kiistämätöntä on kuitenkin se, että Besktas oli selvästi parempi.
Helsinkiläisjoukkuueen luotsi Antti Muurisen mukaan Klubilla on vielä oljenkorsi. Joo ainahan mahdollisuuksia on, vielä on 90 minuuttia jäljellä. Kovin pieniltä HJK:n saumat kyllä näyttävät.
Toinen osaottelu pelataan Helsingissä ensi torstaina 26. elokuuta.

Jaatinen Julistaa: Eräs maksullinen kanava mainostaa tarjoavansa kanavansa ilmaiseksi katsottavaksi. Ok, kanavan saa kyllä tietyksi ajaksi todella ilman maksua käyttöönsä, mutta jos innokas kanavan hankkia ottaa nyt tämän ilmaispalvelun, hän sitoutuu samalla tilaamaan kanavan, nyt maksullisena, vuodeksi.
Tämä ehto lukee mainoksissa pienellä. Olisikohan kuluttajaviranomaisella puuttumisen paikka?

Arkiblogi osa LXIV

Turku International Pop ja rock -festivaalit järjestettiin 21. - 23. elokuuta 1970. Myöhemmin, nämä edelleen jatkuvat rokkijuhlat opittiin tuntemaan Ruisrockin nimellä. Festivaalien esikuvana oli tietysti edellisenä vuonna Yhdysvalloissa järjestettyt Woodstockin rockfestivaalit.
Vuoden 1970 Turun festivaaleille saapui arviolta 38 000 musiikin ystävää seuraamaan kotimaisen rockin senaikaisia ja tulevia huippuja: Oli Wigwamia, Tasavallan Presidenttiä, Rauli Badding Somerjokea, Raittisen Jussia sekä Hurriganesin esiaste, Kalevala. Tässä, siihen aikaan kohtuullisen suoranuottiista rokkia paahtanesssa ryhmassä musisoivat muun muassa Remu Aaltonen ja Albert Järvinen.
Eräänlaisena erikoisuutena juhlissa esiintyi pelilmanniryhmä Konsta Jylhä ja Purppuripelimannit saaden huiman suosion aluksi vähän jäykistelleeltä rockyleisöltä. Muistakaamme, että tuohon aikaan ei maailmanmusiiskista ollut hajuakaan.
Kansainvälisiä nimiryhmiä vuonna 1970 olivat Colosseum ja Argent.
Vuoden 1970-juhlat sujuivat rauhan ja rakkauden merkeissä, järjestys säilyi todella mukavasti. Seuraavana vuonna, 1971, homma meni hulinaksi. Paikalle oli saapunut yli 100 000 katsojaa Kinksien, Juicy Lucyn, Canned Heatin ja Jeff Beck Groupin vetämänä.
Kaikki eivät suinkaan olleet peace & love väkeä, vaan senvuotisen juontajan, Calle Lindholmin, mukaan enempi "Peace tai tulee turpaan!" -tyyppejä. Musiikkijuhlat supistettiinkin yksipäiväisiksi. Tämä rauhoittikin yleisöä. Yhden päivän konseptilla jatkettiinkin aina vuoteen 1983 asti. Nythän on olemassa suunnitelmia festivaalin laajentamisesta peräti neilipäiväiseksi. Kuulostaa älyttömältä.
Vuodesta 1972 festivaalit on tunnettu Ruisrockin nimellä, kyllähän Ruisrock jatkaa, välillä paikkaa ja kestoaikaa vaihteneenakin 1970 Turun kansainvälisen juhlien perinnettä.
Ruisrock on eräs maailman vanhimpia vuosittain yhtäjaksoisesti järjestettäviä rock -festivaaleja.
Edellä mainittujen lisäksi kansaninvälisten tähtien lista on mykistävä. Tässä nimiä esimerkiksi: Uriah Heep (1972) Status Quo (1973) Procol Harum, (1974) Wishbone Ash, (1975) The Sensational Alex Harvey Band, (1976) Thin Lizzy, (1977) Boomtown Rats, (1978) The Clash, (1979) The Jam, (1980)
Tämä riittäköön ensimäiseltä vuosikymmeneltä. Pari poimintaa kahdelta seuraavalta kymmenvuotisjaksolta: The Predenders, (1987) Nirvana (1992)
On itsestään selvää, että näinä vuosina Ruisrockissa ovat esiintyneet kaikki kotimaiset huippunimet.
Tänä vuonna heinäkuun alussa pidetystä Ruisrockista joku saattaa muistaa Heavy Rockin dinosauruksen Ozzy Osbournin. Toinen asia on muistaako Ozzy itse.
Voidaan sanoa rehelliesti Ruisrokista puhuttessa, että kysymyksessä on suomalaisen rockin institutio, jossa soittaminen on kotimaiselle bändille iso asia.
Paljon onnea 40-vuotiaalle.


Espanjalainen Real Madrid CF on valmis tarjoamaan Bundesliigajoukkue Werder Bremenille maalimanmestaruuskisojen parhaasta keskikenttäpelaajasta, Mesut Özilistä, 14 000 000 euroa.
Toivottavasti Werder ei myy kultakimpalettaan. Realin pelaajahankinnat lähentelevät jo porsastelua: viime vuonna seuraan hankittiin käsittämättömällä summalla Cristiano Ronaldo. Aikaisemmin joukkueen vaahuuteen onkin jo saatu Xavi, Casillas ja Higuain. Joku raja huippupelaajien hankinnallakin.
Real on ajaantunut jonkinlaiseen ihmeelliseen kilpavarusteluun, toisen espanjalaisen joukkueen, Barcelona CF:n kanssa. Barcassa pelaavat muun muassa Zlatan Ibrahimovic ja Lionel Messi.
Onhan toki myönnettävä, että Valioliigastakin löytyy varakkaita ryhmiä esimerkiksi Chelsea ja Manchesterin United ja City. Nämäkin jengit ovat kyllä käyttäneet aika ajoin varojaan aika rohkeasti.
Vaikea sanoa, kenen etua tämä humalaisen duunarin käyttäytymistä hipova pelaajien ostelu palvelee. Rahalla hankittu joukkue ei välttämättä menesty.
Seurat velkaantuvat ja lippujen hinnat nousevat, mikä tarkoitaa sitä, että yhä harvemmalla on varaa tulla otteluun.Tämän kehityksen jatkuessa tilanne on pahimmillaan se, että eurooppalaisten huippujoukkueiden katsomoissa ei istu muita kuin sponsoreiden sinne maksamia "jalkapalloturisteja".
Toisaalta pienemmät seurat, joista nämä harvat tähtipelaajat on kupattu, kärsivät yleisökadosta, koska niiltä puuttuvat mielenkiinnon kerääjät.
Lehdistö toki hehkutuksellaan seuroihin tulleista tehopelaajista lisää irtomyyntinumeroiden myyntiä.
Jalkapallo ei,vähänkään pidemmallä aikavälillä,tästä rahalla pelaamisesta hyödy. Älytön rahanhaaskaus pikemminkin näivettää kuningaslajin.

Jaatinen Julistaa: Maatalous saa maassamme ymparistötukea 300 miljoonan euron arvosta. Projektiin, jolla oli tarkoitus tutkia tukiaisten todellista vaikutusta Itämeren kuormitukseen ei tasavallan hallitukseselta kolmea miljoonaa euroa. Jollekin voisi tulla mieleen, että simuloitaisiin tuen vaikutukset, ennen kuin uhrataan 300 miljoonaa veronmaksajien varoja. Liian järkevää?

Paraskavedekatriafiili?

On puhuttu eläinten inhimillistämisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että oletetaan, että eläimet, lemmikit ja luonnossa asuvat, olisivat samanlaisilla tarpeilla ja motiiveilla varustettuja kuin ihminen.
Saatetaan ajatella, että esimerkiksi susi on paha tai hyvä. Ei ole, ei eläimellä ole moraalia. Eläin pyrkii lähinnä hankkimaan ravintoa ja lisäänymään kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Vähemmän keskusteltu aihe on luonnonilmiöiden inhillimistäminen. Aurinko tahtoo paistaa, myrsky raivoaa tai vesi muka muistaa.
Tämähän ei haittaa laulutekstissä, hauskaahan se vaan on kun: "Aallot ovat jossain kuuskyt metrii korkeat kun tuulet suuttuvat, kuu on kuulemma ruosteenpunainen ja niin surullinen..."
Edellä lainatun viisun kaltainen maalailu sopii siihen mainiosti, mutta kun sanomalehdessä, kuten usein näemme, heittäydytään tuulen suuttumis tai -raivoamis tasolle, voi olla kysymys pulmallisemmasta tilanteesta.
Eläinen inhimillistäminen on jo johtanut siihen, että ihmisten luontokuva on vääristynyt. Suututaan karhulle siitä, kun se hyökkää lampaan kimppuun. Totta hemmetissä karhu hankkii ruokaa mistä saa. Sopivalla paikalla oleva maakijä on otsolle tarjolla olevaa valkuaisainetta. Karhu ei hyökkää lammashakaan lampurin kiusaksi.
Voi olla, että kontio on ammuttava käytöksensä vuoksi. Metsästäminen taas siihen vedoten, että kyseessä olisi "häirikkökarhu" on eläimen inhimillistämistä. Karhu ei häiriköi, se hankkii ravintoa sieltä mistä saa. Ihminen kyllä häiriköi. Menkääpä vaikka lähes minkä tahansa suomalaisen kaupungin keskustaan viikonloppuna.
Tapaus, jossa luonnossa oleva eläin hyökkää lemmikin kimppuun johtuu siitä, että villieläin kokee olevansa uhattu ja puolustaa itseään tai saalistaa koska muuta ravintoa ei ole tarjolla. Lemmikki tai villieläin ovat,tai ainakin toinen, väärässä paikassa. Se ongelma on ratkastava, aina ratkaisu ei ole viillieläimen ampuminen.
Luonnonilmiöiden inhmillistäminen asiatekstissä on puolustettavissa tyylikeinona. Mutta entäpä, jos joku, niinkuin on käynyt, alkaa liittää inhimillisiä tunteita luonnonilmiöihin. Nyt jo tehdään rahaa, sillä, että joku uskoo siihen, että nestellä on muisti.
Kohta varmaan myydään uudenlaisia puhelimesta saatavia sääpalveluja: soittamalla tiettyyn maksulliseen numeroon, voit innostaa auringon halua paistaa ja/tai saada tuulen rauhoittumaan. Tottakai kuukin saisi olla iloisempi.
Vai joko on saatavilla edellä mainitun kaltaista palvelua? Eipä olisi ihme.

Paraskavedekatriafoobikko on ihminen joka pelkää hallitsemattomasti perjantaita 13. päivä. Se on tänään. Sitkeän uskomuksen mukaan nyt on epäonnenpäivä
Näkemys siitä että perjantai 13. päivä on erityisen huono-onninen on laajentunut 1900.luvun alusta eri puolille maapalloa. Perjantain 13. päivään liittyvää pelkoa perustellaan 1300-luvulla Filip Kauniin tekemillä vainoilla temppeliherroja kohtaan. Tapahtumia ei ole pystytty dokumentoimaan. On tietenkin ilmiselvää, että numero 13 tai perjantai eivät tuota yhtään sen enempää epäonnea kuin numero 8 tai tiistai.
Aku Ankka on syntynyt perjantaina 13. päivä. Äkkiä ajateltuna tätä voisi pitää todisteena epäonnenpäivä -argumentille. Mutta eihän Aku ole oikeasti epäonninen. Aku Ankka on yritteliäs, vähän huolimaton ja turhan kiivas.
Siksi onnettomuudet kohtaavat herra Ankkaa. Sitäpaitsi siitä huolimatta, että kaikenlaista sattuu, A.Ankka jaksaa yrittää sitkeästi takaiskuista huolimatta.
Jospa on niin, että Aku Ankan syntymäpäivä, perjantai 13. päivä olisi sitkeyden päivä, jolloin kannattaa aloittaa uusia hankkeita.
Ihan yhtä uskottavaa, kuin epäonnen päivä. Sellainen henkilö joka lujasti uskoo siihen, että perjantai 13. päivä on sitkeyden päivä on tietysti paraskavedekatriafiili.

Huomenna alkaa Englannin Valioliiga paikallista aikaa klo. 12:45 Lontoon White Hart Lanella. Vastakkain asettuvat Tottenham Hotspur ja Manchester City. Huomisen päivän aikana saadaankin avauskierros kahta ottelua lukuunottamatta pelattua.
Sunnuntaina kohtaavat Chelsea ja West Bromwich Albion ja todelliset mattimyötäiset, Manchester United ja Arsenal, taistelevat liigapisteistä vasta maanantaina.
Kaikkia edellämainittuja joukkueita, West Bromwichiä lukuunottamatta, voi huoletta povata Valioliigan kärkipäähän.
Ainoastaan Liverpool puutuu joukosta. Viime kaudella Liverpoolin punapaidat sijoittuivat liigassa seitsemänneksi. Penkin alle meni. Nyt voidaan kuitenkin odotaa Roy Hodgsonin luotsaamalta jengiltä huomattavasti parempaa.
Tarkan ja läpensä tieteellisen mutu-ennustuksen mukaan Englannin Valioliigan tulevan kauden kärkisijoitukset menevät seuraavasti: 1) Manchester United 2) Liverpool 3) Arsenal 4) Chelsea 5) Aston Villa 6) Tottenham Hotspur.
ManU:n ja Liverpoolin kahdelle kärkisijalle sijoittumista voi perustella muita suuremmalla näyttämisen halulla ja voiton tahdolla. United ei missään nimessä ollut tyytyväinen viime kauteen vaikka liigacupin voitto heltisikin.
FA Community Shiedin voitto Chelsean nenän edestä on Punaisille Paholaisille korkeintaan hyvä alku. Liverpoolissa ei yksinkertaisesti hyväksytä viime kauden kaltaista möhlimistä.
Kaiken lisäksi: näin on lintujen lennosta ja ääntelystä pääteltävissä.

Jaatinen Julistaa: Pääministeri Mari Kiviniemi kehottaa työmarkkinajärjestöjä maltillisiin palkkaratkaisuihin.
Mihin katosi se pääministeri Mari Kiviniemi, joka vielä heinäkuun lopulla, kuultuaan työssäkäyvien köyhyydestä, oli sitä mieltä, että palkalla on tultava toimeen?

Suomalainen syö vapaaehtoisesti ammoniumkloridiakin!

NH4CI on salmiakin kemiallinen kaava. Kyseessä on ammoniumkloridi, jota tulee kun ammoniakki ja suolahappo saatetaan yhteen.
Ei kuullosta syötävältä. Ei olekaan, ammoniumkloridi on valkoista ja kitkerän makuista ainetta. Kun aikunen syö tätä ainetta 50 grammaa hän on hengenvaarassa.
Mutta kun tätä ammoniumkloridia sekoitetaan lakritsin ja sokerin kera saadaan, erityisesti suomalaisille, maistuva makeisherkku, salmiakki.
Niin, muualla Telluksella et karkkia saakaan, jos salmiakkia tilaat,se on muilla mailla vierahilla, ammoniumkloridi,kemiallinen yhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa pesuaineissa.
Ruotsiksi herkku tunnetaan nimellä salt lakrist, hollanniksi zoute drop, englanniksi salt liquorice sekä saksaksi Salzlakritz.
Suolaista lakritsia, häh? Sentään virolaisiin ja suomenruotsalaisiin voimme luottaa: maassmme asuva ruotsinkielinen väestönosa halajaa herkkukarkkeja nimellä salmiak ja sukulaiskieltä puhuvat virolaiset ihmettelevät "soomalaisten" himoa "salmiaakkiin".
Näin on, salmiakilla tai "suolalakritsilla" herkuttelu on suomalainen erikoispiirre. Toki sitä muualla, varsinkin pohjoismaissa, syödään, mutta huomattavasti vähemmän. Virolaisetkin ahmivat suklaata. Annetakoon tämä heille anteeksi, puhuvat sentään asiasta oikealla nimellä.
Alun perin salmiakkia on käyttetty maassamme eläinten ja ihmisten lääkkeenä. Kyllä kai edellenkin saa salmiakilla maustettua yskänmikstuuraa.
Koska salmiakki oli lääke, sen valmistus makeiseksi aloitettiin apteekeissa. Tasavaltamme leipomoteollisuuden laajentuessa karamellien tuotantoon, ne ensin tuottivat lakritsia joka kohta jalostui salmiakiksi.
Tämä tapahtui viime vuosisadan alkupuoliskolla. Lopullinen salmiakin voittokulku alkoi sotien jälkeen, jolloin lapsilla, kuten myös muilla kansalaisilla, oli varaa pikku herkutteluun.
Näinä päivinä salmiakkiherkkua saa vaikka minkälaisina karamelleina. Saa salmiakkia myös alkoholina. Välillähän, vuosina 1993-1995, tätä "Salmiakkikossuna" tunnettua tulilientä ei saanut Alkossa myydä.
Tämä tapahtui alkoholiasioista vastaavan ministerin Toini Kankaanniemen (krist.) otettua asiaan kantaa. Salmiakkiviina oli kuulemma liikaa nuorison suosiossa. Ravintoloissa tätä mausteviinaa sai myydä. Ministerin vaihduttua salmiakkijuomat palasivat vähin äänin Alkoon.
No, tämä edellämainuttukin episodi kertoo siitä miten tärkeä asia salmiakki on suomalaisille. Salmiakilla herkuttelu on suorastaan kansallinen piirre, sitä ei jenkki syö, eikä venälainen mässää.
Maassamme on Salmiakkiyhdistyskin, Suomen Salmiakkiyhdistys, SSYh. Pulju on perustettu 1997. Suomalainen perustaa yhdistyksen tärkeän asian ajamiseksi tai edesauttamiseksi.
Vaikea sanoa, miksi salmiakki tai suolalakritsi ei muualla maistu. Ehkä niin on parempi. Tarvitsemme salmiakin kansalliseksi erityispiirteeksi mämmin lisäksi. Salmiakkia ei Silvio Berlusconi syö, eikä sitä hänelle muuten tarjotakaan! Nam nam.

Tänään pelataan The Football association Community Shield. Aikasemmin tämä Englannin korkemman jalkapallosarjan aloittava ottelu tunnettiin nimellä Charity Shield. Rahat ottelun tuotosta menevät hyväntekeväisyyteen.
Ensimmäinen hyväntekeväisyysmatsi pelattiin vuonna 1908, kamppailussa Manchester United voitti Queens Park Rangerssit. Tällöin kohtasivat ammattialiset (United) ja amatöörit (Rangers)
Vuodesta 1974 on pelattu nykysysteemillä, jossa kohtaavat Valioliigan ja FA-cupin voittajat. Jos sama joukkue on vienyt molemmat pystit, niin vastaan tätä tuplan voittajaa asettuu Valioliigan kakkonen.
Niin muuten tänäänkin tapahtuu: tuplat voittanut Fc Chelsea kohtaa valioliigan kakkosen Manchester Unitedin.
Community Shield on ottelu, jota tuskin kumpikaan joukkueista ihan täysillä pelaa. Edessä on pitkä kausi, eikä loukkaanumisriskejä oteta. Voisi olettaa, että Unitedilla olisi hieman suuremmat näyttöhalut jäätyään viime vuonna liigan kakkoseksi.
Se on ihan ilmiselvää, että molemmille joukkueille voittaminen on tavoite ei tappio.

Jaatinen Julistaa: Useita keskustalaisia ja kokoomuslaisia poliitikkoja epäillään vilunkipelistä vaalirahoituksen suhteen. Poliisitulkinta uhkaa venyä hyvinkin lähelle eduskuntavaaleja.
Kun tämä asia tuli esille televisiouutisissa Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallilta pääsi sammakko suusta: hän toivoi, että poliitikkojen asioiden tutkintaa nopeutettaisiin. Tämä kuullostaa, vaikka Kalli ei sitä tarkoittanutkaan, pahalta. Pitäisikö poliitikkojen tässäkin asiassa etuilla?
No, eipä ollut ensimmäinen sammakko, joka lipsahti Timo Kallin suusta vaalirahoitusasiassa.

Ihmiskunta pahanteossa

Maapallolla on kaksi kertaa käytetty ydinpommia sodankäynnissä. Yhdysvallat pudotti atomipommin vuonna 1945 Hiroshimaan ja Nagasakiin. Edellämainittu Hiroshiman pommi pudotettiin B 29 Superfortress- pommikoneesta, koneen nimi oli Enola Gay.
Tästä sotatoimesta tulee tänään, 6. elokuuta, kuluneeksi 65 vuotta. Hiroshiman pommi tappoi välittömästi noin 75 000 ihmistä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kesarilliselle Japanille antautumiseen. Toinen surmanlaite pudotettiin Nagasakiin 9. elokuuta 1945. Nyt Japani antautui.
Arvioiden mukaan nämä pommit, säteilyvaikutuksineen, ovat vaatineet 350 000 ihmishenkeä. Vertailun vuoksi: Dresdenin kaupungin täysin tuhonnessa pommituksissa 13. - 15. helmikuuta 1945 uhrien määrä enimmillään oli 40 000. Neuvostoliiton Suomeen jatkosodan aikana tekevät pommitukset tappoivat 939 ihmistä. Näitä viimeksimainituja kutsumme kotimaisessa historiankirjoituksessa suurpommituksiksi.
Sekin on toki syytä todeta, että kyllä hirmuista jälkeä saa ilman atomipommiakin: Yhdysvaltain palopommein suorittamissa Tokion pommituksissa 9. maaliskuuta 1945 sammutettiin 100 000 japanilaisen elämänliekki.
Hiroshiman ja Nagasakin pommituksia on perusteltu sillä, että se oli ainut keino, enemmän uhreja vaativan maihinnousun lisäksi, saada Japani antautumaan.
Vaikuttaakin helposti siltä, että kenraali, pääministeri Hideki Tojo oli valmis ajamaan maansa sankarilliseen itsemurhaan. Eiväthän muun muassa edellämainittujen Tokion pommitusten uhrit kenraalille riittäneet antautumisen syyksi.
Emme tiedä olisiko ollut joku muu, hivuttavampi, keino pakottaa Japani rauhaan.
On turha pohtia, jos asioita katsotaan puhtaan moraaliselta kannalta, mitkä sotatoimet ovat oikeutettuja ja mitkä sitten ei.
Sota on puhdasta pahantekoa. On ihan sama suoritti surmatyön Israel, Hamas, Yhdysvallat, Taleban tai Japani, tappaminen on väärin.
Mutta eihän tämä helppoa ole: Hitlerin suunnitelmien toteutuminen olisi tietänyt lisää uhreja. Oliko muita keinoja kuin sota natsi-Saksan pysäyttämiseksi? Tiedämme millaisen hallinnon Taleban pystyttää valtaan päästyään. Onko Afganistanin ISAF- joukoille oikeasti vaihtoehtoja?
Onko pahan teko hyväksyttävämpää silloin kun teko on tietoinen ja tiedämme tekevämme moraalisesti väärin ja/tai tekojemme kohteena on hirmutöiden tekijä?
Niin, kyllä sodat ja väkivalta pitää saada loppumaan. Miten?

Helsingin Roihuvuori on valittu vuoden kaupunginosaksi. Palkinnon on jakanut Suomen Kotiseutuliitto vuodesta 2001 alkaen. Liitto joka järjestää muun muassa valtakunnalliset kotiseutupäivät, jolla tämänkin vuotinen valinta julkaistiin.
Palkinto ei ole mikään "Stadi" -palkinto, viimeksi pysti tuli Helsinkiin 2002, jolloin sen sai Käpylän kaupunginosa.
Tämän vuotisen palkinnon perusteluissa kehutaan muun muassa Roihuvuoren kaupunginosan vaihtelevaa maastonmuotoa sekä sitä, että palvelut on hyvin järjestetty.
Ne jotka ovat käyneet Roihuvuoressa voivat allekirjoittaa tämän. Roihuvuoressa, ruotsiksi Kasberget, asuu hieman yli 7 400 asukasta. Tämä on 5052 henkeä neliokilometriä kohden. Todella, näinkin tiheästi asutettu kaupunginosa on nyt sitten valittu oikein virallisesti viihtyisäksi.
Tässäpä voi olla joillekin mattivanhasille pohtimista.


Kouvolalainen Myllykosken Pallo, MyPa, oli eilen kiinni Eurooppa-Liigan neljännen kierroksen paikassa romanialaista Timisoaran joukkuetta vastaan varsinaisen peliajan loputtua.
Hävittyään kotonaan 1-2 ottelunsa kymeenlaaksolaisjoukke ei lähtenyt Timisoaraan suurin toivein. Toiveet kuitenkin nousivat kattoon kun MyPa johti vielä ottelun tauolla selkeän tuntuisesti 3-0. Romahdys tuli toisella puoliajalla: lopullinen tyräys tapahtui, kun ottelua oli pelattu kaksi minuuttia erotuomarin antamaa lisäaikaa, kun FC Timisoara tasoitti pelin ja meni jatkoon yhteismaalein 5-4. Lights out!
Toisin kuin hätäisemmät luulevat, tämänkaltaiset munaukset eivät ole pelkästään suomalaisjoukkueiden yksinoikeus. Jalkapallo-ottelut ratkeavat melkoisen usein ihan loppupuolella. Toki 3-0 johdon sulaminen on erittäin harvinaista.
Erikoista sen sijaan oli MyPa:n valmentaja Janne Lindbergin kommetti ottelun jälkeen, jossa hän ilmoitaa olevansa äärettömän ylpeä joukkueesta. Kyllä Lindberg ihan tosissaan oli, eikä haastattelussa ollut ironian häivää.
Käsittämätön asenne, ihan oikeasti, ei tuon kaltaisen hölmöilyn jälkeen voi olla joukkueesta muuta kuin häpeissään. Totta kai Janne Lindberg saa tarkastella myös omaa toimíntaansa: oliko toisen pelijakson taktiikka liian passiivinen? Siltä vaikuttaa.
Pahinta tässä kuitenkin on valmentajan asenne. Missään tapauksessa tuon kaltaisen peliesityksen jälkeen ei saa olla joukkueesta "äärettömän ylpeä".
Tappio on tappio, ei sitä tule hyväksyä. Janne Lindbergillä on väärä lähtökohta, hän hyväksyy häviön. Niin ollen Myllykosken Pallon eilinen katastrofaalinen putoaminen oli sille aivan oikein.
Jos asennetasolla valmentaja hyväksyy tappion, joukkue ansaitsee tappion.

Jaatinen Julistaa: Venäjän presidentti Dmitri Medvedev haluaa uudistaa poliisilain ja nimetä miliisit poliiseksi. Voipi olla hyvä alku. Mitäs ajattelit tehdä sitten näiden poliisien lahjonnalle Mitri?

Huuhaa puuhaa!

Me suomalaiset pidämme itseämme järkevinä ja rationaalisena ihmisinä. Onhan olemassa sanontakin " Suomalainen ei usko ennenkuin näkee." Kauhistelemme, aiheestakin, kehitysmaissa tapahtuvia naisten ja lasten surmaamisia noitaepäilyjen vuoksi.
Näinköhän olemme niin tieteelliseen todisteluun perustuvia? Tohtori
Heikki Ervastin muutama vuosi sitten, 2006, julkaiseman, tieteeliset kriteerit täyttävän, tutkimuksen mukaan 17,7 prosenttia vastaajista uskoo, että on olemassa syvällisen astrologiseen tietoon perustuvia horoskooppeja.
Lähes sama määrä, 17,5 %, on sitä mieltä, että UFO:t ovat käyneet maapallolla, vaikka sitä ei ole tieteelisesti todistettu. Telepatiaan uskoo 36,3 prosenttia.
Mutta lähes yhtä tolkuttomia me suomalaiset olemme suhteessa homeopatiaan: sen tehoon luottaa 31,9%. Tämä määrä vastaajista samaa mieltä seuraavan väitteen kanssa: "Vaikka homeopatialla ei ole lääketieteen tunnustusta, on se tehokas tapa hoitaa sairauksia."
Haloo, onko tosiaan niin, että lähes viidennes tasavaltamme asukkaista on sitä mieltä, että tulevaisuutta voidaan ennustaa sellaisen maailmankaikkeuskäsityksen nojalla, jossa aurinko kiertää maata? Tai kolmannes on sitä mieltä, että toisen yksilön kanssa voi viestiä ajatuksen voimalla.? Melkein kolmannes omaa vankkumattoman tiedon siitä, että sairauksia ihan tosissaan voi muka parantaa laimentamalla lääkeainetta siten, että vaikuttavasta aineesta ei ole jäljellä molekyyliäkään?
Homeopatian teho perustuu korkeintaan blasebo- eli uskomusvaikutukseen. Kyse ei ole myöskään siitä, että uskomuslääketieteellä ei ole lääketieteen "tunnustusta" vaan siitä, että useissa tieteellisessä tutkimuuksissa ei ole pystytty osoittamaan, että homeopaattinen lääke toimisi yhtään sen paremmin kuin lumelääke.
Ei ole mitään perustetta uskoa, että "vedessä olisi muisti", niinkuin homeapatian harjoittajat väittävät, hyvä, että ei ole, kun mietimme, mitä eritteitä vesiin lasketaan.
No onko siinä jotain pahaa, jos ihmiset uskovat huuhaahan? Esimerkiksi pitää muistaa sylkäistä kun musta kissa ylittää kadun tai tikapuiden alta kävelyä vältetään. Tai, että viikkolehden horoskooppi lupaa, että lukija tapaa pitkän, tumman miehen tai kiinnostavan punapään? (Ovatkohan nämä henkilöt muuten Paavo Lipponen ja Tarja Halonen?)
Ei, enimmäkseen valtaosa ottaa huuhaa puuhan huuhaa puuhana, viihteenä, mutta on myös käynyt ilmi selkeitä ja törkeitä petoksia. Joissakin tapauksissa on aiheutettu vakava terveysriski, jopa vammautettu.
On huijattu suuriakin summia rahaa herkkäuskoisilta tai epätoivoisilta, sairauden runtelemilta, kansalaisilta.
Vielä ikävämmäksi tilanne menee, jos uskomuslääketieteen perusteella vaarannetaan, ei pelkästään oma, vaan myös lasten terveys. Tästä on esimerkkeja: huuhaa -uskova vanhempi on kieltäytynyt lääkärin tai yleensäkin lääketieteellisestä avusta luottaen uskomushoitoihin. Alkaen siitä, että jälkeläistä ei anneta rokottaa.
Niin, eipä tässä ollakaan kovin kaukana noitauskosta.
Emme me suomalaiset olekaan niin kovin järkeviä, aikakaan aina.
Olisiko niin, että kannattaisi miettiä terveydelle vaarallisten uskomushoitojen kriminalisointia? Ainakin valistuksella ja medianlukutaidon opettelmisella on paikkansa.


Kuluva kesä on ollut poikkeuksellisen aurinkoinen ja lämmin. Tähän asti tavallisena suomalaiskesänä on ollut sateisia ja viileitäkin päiviä. Nämä päivät ovat olleet erinomaisia Mitä Missä Milloin -vuosikirjojen lukemista varten.
Tämä vuodesta 1950 alkaen Otavan julkaisemana ilmestynyt kirja on suomalainen kestosuosikki.. Sitkeästi MMM-kirja on pysynyt 60-vuotta varsinaisena instituutiona. Kyllä muutikin kustantantajat, muun muassa WSOY ja Weilin & Göös, ovat yrittäneet vuosikirjan julkaisemista, huonolla menestyksellä.
Suomalainen lukijakunta pitää tiukasti kiinni Mitä Missä Milloin -kirjasarjastaan. Vuosikirjan institutionalinen suosio perustuu hallittuun jatkuvuuteen: sarja on toki muuttunut, alkuaikojen valistuskirjasta, jossa kerrottiin esimerkiksi kuinka verta luovutetaan tai miten posti kulkee, nykyiseen jopa viihteellisiä aiheita käsittelevään vuosijulkaisuun.
On onnistuttu yhdistämään jatkuvuus ja maltillinen uudistuminen. Tottakai, kirjan luonteen mukainen, ilmestymisajankohta, ennen isänpäivää ja joulua, edesauttaa suosiota. Mitä Missä Milloin -kansalaisen vuosikirja löytyy monesta isänpäivä- tai joulupaketista.
MMM -kirjat säilyttävät luettavuutensa vuosikymmenet, niistä voi tarkistaa menneiden vuosien tärkeät asiat. Olennaista on myös se, mitä tapahtumia ja ilmiöitä on kulloinkin pidetty kirjaamisen arvoisena. Tämä antaa tietokirjasarjalle ihan oman merkityksensä ajan arvostuksien kuvaajana. Siksi ne ovat edelleen kiinnostavia.
Niin, eiköhän, viimeistään marraskuussa, säätkin suosi Mitä Missä Milloin -kirjoihin palaamista.

Jotain hyviäkin uutisia suomalaisessa jalkapallosta näiden seurajoukkueiden turpasaunojen aikaan: Huuhkajien ykköspuolustuja Sami Hyypiä jatkaa maajoukkueuraansa.
Tämä on erinomaisen tärkeää siinäkin valossa, että toinen luottopakki, Hannu Tihinen, lopetti pelaamisen päävammojen vuoksi.
Vielä tänään Turussa pelattavaan Belgia -maaotteluun Sami ei osallistu, mutta EM-karsintaotteluihin kyllä.
Mielenkiintoista onkin seurata sitä kuinka Hyypiän johtama Siipiveikkojen puolustus pystyy pitämään kurissa MM-hopeajoukkueen, Hollannin, hyökkäyskaluston tai Ruotsin maajoukkuepaitaan paluun tehneen pohjoismaiden vaarallisimman maaliniskijän Zlatan Ibrahimovicin.
Ok, Sami on nyt käytössä. Pidetään kuitenkin mielessä, että puolustaja täyttää 7. lokakuuta 37 ajastaikaa. Kyllähän seuraajan hakemisessa on kohta kiire.

Jaatinen Julistaa: Ukkosen uhatessa vältä aukeita paikkoja.

Julian Assange, hyödyllinen idiootti?

On käynyt ilmi, että alueosuuskauppojen päätöksentekijöistä neljännes on mukana kuntien hallinnossa, kunnanvaltuustojen ja -hallitusten jäseninä. Kansandustajista viidennes on mukana osuuskauppan päätöksenteossa.
Alunperinhän tämä keskustelu lähti liikkeelle pääkaupunkiseudun kunnallisten päättäjien laajsta mukanaolosta HOK- Elannon hallintoelimissä.
Tuskin poliittikojen laajasta osuuskauppa-aktiivisuudesta mitään hämärää löytyy. Kuitenkin perusteltu epäily on olemssa. Jokainen Suomessa matkaillut on huomannut ABC-huoltamoiden/kauppahelvettien tiheän sijainnin ja sen, että ne ovat sijoittuneet aivan erinomaisille liikepaikoille.
Kunnat päättävät näistä kauppapaikoista.
Näin onkin viisainta, että päättäjien ja osuuskauppojen suhteet selvitetään perusteellisesti, ettei synny jälkipuheita.

Raider -lista on taiteilijan tilaisuuden järjestäjälle toimittama lista esiintyjän tarpeista. Enimmäkseen vaatimukset liittyvät lavatekniikkaan, vaikkapa valoihin ja äänentoistoon.
Onhan raiderissa toki myös takahuoneolosuhteisiin liittyviä pyyteitä: artistit haluavat erilaista ruoka- tai juomatarjoilua, puhtaita pyyhkeitä ja vaatteita.
Joku haluaa hörppiä tiettyä viskimerkkiä tai shampanjaa. Harva jaksaa syödä pikaruokaa kokoajan, joten esiintyjät vaativat joitain tiettyjä elintarvikkeita.
Metallica haluaa pekonia ja Van Halen M&M karamellejä. Kaikkia pyyntöjä ei ole tarkoitettu tosissaan otettaviksi: Iggy and The Stoogees yhtye halusi kuulemma takahuoneeseensa Bob Hope -imitaattorin.
Jotkut ovat olleet taas aika helppo toteuttaa:
The Beatles halusi aikoinaan neljä tuolia ja peilin.

Jalkapallon miesten ykkösessä on pelattu, joukkueesta riippuen, 14 tai 15 ottelua. Kyllä kai jonkinmoisena yllätyksenä voi pitää Rovaniemen Palloseuran, välillä selväksikin venähtänyttä, sarjajohtoa.
Rovaniemeläisjoukkue johtaa viiden pisteen erolla yhden ottelun enemmän pelannutta vantaalaista PK-35:ta. Kolmantena majailevaan Porin Palloon ero onkin jo 8 pistettä. Kohta jo ikuinen nousijasuosikki, Vuosaaren Viikingit on sijoittunut neljänneksi yhdeksän pisteen päähän lappilaisista.
Vielä ei kuitenkaan poromiesten valtakunnan joukkueen kannata järjestää Veikkausliigaan nousujuhlia: voiteusta ottelusta saa kolme pistettä, tappiosta nolla. Muutaman pelin tappioputki rovaniemeläisille, niin homma muuttuu olennaisesti.
Vielä on kautta jäljellä, viimeiset matsit pelataan 16. lokakuuta.

Jaatinen Julistaa: Wikileaks niminen verkkosivuisto levittää, enemmän tai vähemmän luotettavia, tietoja ISAF-liittouman toiminnasta Afganistanista. Joidenkin mielestä Vuoto- sivuston perustajalle Julian Assangelle tulisi myöntää Nobelin rauhanpalkinto.
Kyllä sota on pahan tekoa, hyvä jos se nyt jollekin tuli selväksi.
Koskahan Wikileaksista saadaan lukea Talebanien strategioista ja tekemisistä?
Sittenhän sotiminen kävisi mahdottomaksi, kun kaikki tiedustelutieto kaikilta osapuolilta olisi kaikkien saatavissa. Nykyisistä vuodoista hyötyy uskonnolliseen diktatuuriin pyrkivä Taleban -liike.
Leninillä oli nimitys Julian Assangen kaltaisille ihmisille: hyödyllinen idiootti.