Suoraselkäinen mies

Valtioneuvos Harri Holkeri (1937-2011) haudattiin valtiollisin menoin viikonloppuna. Vainajaa luonnehdittiin monella kauniilla tavalla: isänmaalinen, suoraselkäinen ja kansainvälinen rauhanvälittäjä.
Kiistämättä Holkerin työskentely Pohjois-Irlannin rauhan hyväksi on merkittävä saavutus.
Tästä huolimatta Harri Holkeria parhaiten kuvaava adjektiivi on suoraselkäisyys, selkärankaisuus,  rehellisyys. Tämä pelkästään ei tarkoita fyysistä suoraselkäisyyttä, jota sitäkin valtioneuvokselta löytyi, vaan sitä, että Holkeri piti kiinni periaatteistaan.
Valtioneuvos Holkerin merkittävin työ Suomen hyväksi tapahtui kotimaan politiikassa. Huipuksi tässä toiminnassa nousee Harrin toiminta tasavallan pääministerinä vuosina 1987-1991.
Merkille pantavaa Holkerin pääministerinuran alulle olivat sitä edeltävät tapauhtumat: Suomen pankissa työskennellyt Harri Holkeri osoitti tuota edellämainittua suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä kun ei alistunut porvaripuolueiden, Keskustapuolueen, RKP:n ja Kokoomuksen liike-elämän rahoittamaan ennen vaaleja solmimaan hallitussopimukseen.
 Porvarillisten puolueiden sijaan hallitus muodostui Sosiaalidemokraattien, Kokoomuksen, Suomen Maaseudun Puolueen ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen muodostamalle pohjalle. Tämä oli porvarisopimuksen kätilönä toimineelle Paavo Väyryselle hirmuinen sokki. Tästä Paavo ei ole toipunut vieläkään.
Pitämällä pintansa Holkeri teki historiaa: hän oli ensimmäinen kokoomuslainen pääministeri vuoden 1946 jälkeen. Kyseisenä vuonna istui Juho Kusti Paasikiven vetämä laaja koaliitiohallitus.
Merkittävää oli myös se, että Sosiaalidemokraatit ja Kokoomus istuivat samassa hallituksessa ensimmäistä kertaa K.A. Fagerholmin 1959 kolmoshallituksen jälkeen. Fagerholmin hallitus tunnettiin, aikoinaan pahamaineisena, "Yöpakkashallituksena", joka kaatui Neuvostoliiton painostukseen, koska siinä oli ulkopoliittisesti epäilyttäviä tyyppejä. Eriyisesti itänaapuria närästi se, että hallituksen sosiaaliministerinä oli tunnettu asevelisosialisti Väinö Leskinen.
 Tämän jälkeen Urho Kekkosen presidenttikaudella ei Kokoomusta ja Sosiaalidemokraatteja samaan hallitukseen päästetty. Eivätkä Kokoomuslaiset muutenkaan liikaa housujaan hallituksen penkeillä kuluttaneet Kekkoslovakiassa.
 Ennen vuoden 1987 Holkerin hallitusta Kokoomuspuolue oli ollut Johannes Virolaisen porvarihallituksen jäsenenä vuosina 1964-1966 kolmen ministerin voimin.Sen jälkeen Urho Kekkonen ei enään päästänyt Kokoomusta hallitukseen.
Hiljaa lausuttu syy tähän syrjintään oli ulkopolitikka. Vähintään yhtä merkittävä seikka oli Kekkosen halu pitää Maalaisliitto/Keskusta vallan kahvassa. Sehän kävi parhaiten työntämällä toinen suuri porvarillinen puolue syrjään muka ulkopoliitisista syistä. Totta kai tämä asetelma oli taktisesti edullinen myös vuonna 1966 vaalivoiton ottaneelle sekä riittävän ulkopoliittisen itseruoskinnan suorittaneelle SDP:lle.
Mutta vuonna 1987 tilanne ja ennenkaikkea presidentti oli toinen. Holkerin lalla Suomen Pankista tullut Mauno Koivisto poltti päreensä kuultuaan porvareiden kassakaappisopimuksesta ja nimitti Harri Holkerin hallitustunnustelijaksi. Holkerin selkäranka kesti Keskustapuolueen ja ennenkaikkea Paavo Väyrysen painostuksen. Eikä sitäpaitsi Harri Hermannin toiminnasta ylettömän paljon pidetty omassa Kokoomuspuolueessa tai elinkeinoelämässäkään.
Holkeri tunnettiin asiallisena, kuuntelevana ja, tämä on ehkä jollekin yllätys, huumorintajuisena pääministeinä. Selkärankaa pääministeri osoitti jälleen kerran sanomalla häntä kiusaamaan tulleille toimittajille "Minä juon nyt kahvia!" Mediasuhteiden kannalta tämä oli luonnollisesti kohtalokasta. Suomessa pääministeriä tulee saada kiusata, jopa hänen juodessaan kahvia.
Harri Holkerissa oli presidenttiainesta. Hänen hetkensä ei vain koskaan tullut. Holkeri oli ehdokkaana 1982 ja 1988 huippusuositun Mauno Koiviston ollessa ehdokkaana.
Kun vuonna 1994 Harri Holkerilla olisi ollut todelliset saumat, jostain kumman syystä Kokoomus asetti ehdokkaakseen Raimo Ilaskiven.
Harri Holkeri osoitti selkärankaa 1987, kun ei välittänyt ulkopuolisesta paineista, vaan toimi oman näkemyksensä mukaan.
Holkerin selkärankaisuus ei kuitenkaan ollut itsepäistä ränkyttämistä ja yhteistyökyvyttömyyttä taikka katsomosta huutelua. Holkeri piti mielipiteensä, mutta kykeni myös yhteistyöhön, isänmaan tai isonpienkin asioiden hyväksi. Hajoittaminen on helppoa, mutta yhteistyön uudelleen kokoaminen onkin vaikeampaa.
Tämä olisi hyvä nykyistenkin omalla "selkärankaisuudellaan" ylevästelevien politikkojen pitää mielessä.

Alkulohkot on jalkapallon Mestareiden Liigassa arvottu ja on arvioiden aika. Alkulohkoja on kahdeksan (A-H) jokaisesta lohkosta jatkoon pääseee kaksi parasta joukkuetta. Lohkossa pelataan kansinkertainen sarja.
Lohko A: Bayern München, Villareal, Manchester City ja Napoli. Lohko B: Internazionale Milano, TsSKA Moskova, LOSC Lille, ja Trabzonspor. Lohko C: Manchester United, Benfica, Fc Basel ja Otelul Galati.
Lohko D: Real Madrid. Olympique Lyon, Ajax ja Dinamo Zagreb. Lohko E: Chelsea, Valencia, Bayern Leverkusen ja Genk. Lohko F:Arsenal, Olympique de Marseille, Olympiakos ja Borussia Dortmund.
Lohko G: Fc Porto, Shaktar Donetsk, FK Zenit ja Apoel. Lohko H: Barcelona, AC Milan, BATE Borisov ja Victoria Pilsen.
Mitkä sitten vaikuttavat etukäteen selvinmiltä lohkoilta.Tämä tietysti kaikella kunnioitukselle osanottajille. Kovia jengejä kaikki. Näin ennakkoon lohkot C ja H.
Eiköhän ole niin, että C-lohkon, omassakin liigassaan huikeita otteita esittänyt, Manchester United on ihan varma jatkoon menijä. Portugalilainen Benfica on astetta heikompi, mutta lähes sadan prosentin varmuudella kerää tarvittavat pisteet selvästi heikomilta Baselilta ja Otelui Galatilta.
Lohkossa H ehdottomaan eurooppalaiseen kärkeen kuuluva Barcelona jyrää takuuvarmasti jatkoon. No, onhan AC Milan heikentynyt huippuajoistaan, mutta varsin suurella todennäköisyydellä Zlatan Ibrahimovicin tähdittämä ryhmä kepittää selkeästi heikommat BATE:n ja Victoria Pilsenin.
Kiharaisin lohkoista  vaikuttaa olevan F, jossa oikeastaan mitkä tahansa jengit voivat mennä jatkoon. Ehkäpä kreikkalainen Olympiakos on ennakkoon lohkon heikoin lenkki. Mutta ei sekään vailla mahdollisuuksia.
Sitten ennustus jatkoon menijöistä; Lohko A: Bayern Mûnchen ja Manchester City. Lohko B: TsSKa Moskova ja Trabzonspor. Lohko C: Manchester United ja Benfica. Lohko D: Real Madrid ja Ajax. Lohko E: Chelsea ja Bayern Leverkusen. Lohko F: Olympique Marseille ja Borussia Dortmund. Lohko G: Fc Porto ja FK Zenit. Lohko H: Barcelona ja AC Milan.
Näillä mennään sanoi Heikkilä raveissa.

Jaatinen Julistaa:
Velvollisuus on sellaista, jota odottaa toisten tekevän.Ei itsensä.
Oscar Wilde