Destia on valtion sataprosenttisesti omistama tienrakennuslaitos. Raskoneesta me veronmaksajat omistamme 85%. Raskone huoltaa muun muassa armeijan kulkuneuvoja.
Perinteisesti poliittista oikeistoa on pidetty sinä osana suomalaista yhteiskuntaa, joka pitää eritystä huolta maamme puolustusvalmudesta. Senpä takia tuntuukin kummalliselta, että eduskunta antoi porvarihallituksen edustajien äänin valtuudet myydä enemmistö Destiasta ja Raskoneesta kelle tahansa pörssisijoittajalle.
Äärimmilläänhän tämä tarkoittaa sitä, että vaikkapa venälaiset omistaisivat maamme tienrakennuksesta ja armejan kalustohuollosta suuren osan.
Olisiko tämä nyt sitä selektiivistä isänmaallisuutta? Anna heille voimaa puolustaa kansainvälisen sijoittajan rahapussia!
Diktaattori - The Great Dictator on eräs elokuvan historian hienoinmista teoksista. Vuonna 1940 valmistuneen, Charlie Chaplinin käsikirjoittaman, ohjaaman, osittain tuottaman ja pääosassa näyttelemän elokuvan tapahtumat ovat valtaosalla taidelaijin ystävistä tuttuja:
Elokuvassa ensimmäisessä maailmansodassa Tomanian joukossa haavoittunut, tajuntansa menettänyt ja paloja muististaan menettänyt juutalaistaustainen parturi palaa kotiinsa kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Tänä aikana Tomaniassa on noussut valtaan Adenoid Hynkelin johtama Doublecross -puolue. Hynkel on valloitushaluinen diktaattori. Kyseinen yksivaltias ja pikku parturi muistuttavat ulkonäöltään täysin toisiaan.
Elokuva on räkäinen nauru verisille valtiaille: Esimerkiksi Bacterian johtajan, Benzino Napatonin ja Adenoid Hynkelin pörhistely ja mahtailu on hykerryttävää katsottavaa.
Toisaalta teos on humaani ja liikuttava. Lopussa parturin, sekaanukseen seurauksena Hynkelinä, pitämä puhe ihmisyydestä ja tulevaisuuden toivosta hakee vertaistaan. Elokuva kuuluu taidelajinsa kaanoniin, josta pysyy nauttimaan kerta toisensa jälkeen.
No ei liene yllätys, että Diktaattori kiellettiin natsi-Saksassa ja Francon Espanjassa. Jonkinlainen hätkähdyttävä asia kuitenkin lienee se, että teos sensuroitiin Italiassa. Ensinmästä kertaa leikaamaton versio nähtiin saapasmaassa vasta 2002.
Ehkäpä maan nimittäminen Bacteriaksi loukkasi jotakuta tai Benzino Napatoni ei jaksanut oikein huvittaa. Kovin tutun oloinne hahmohan Napatoni on nykyäänkin.
Sopupelit ovat jalkapallon vitsaus. Joukkue, jolle ottelulla ei ole merkitystä, tai on niin sanotusti heittänyt kirveensä järveen, häviää tahallaan sarjapisteitä kipeämmin tarvitsevalle ryhmälle. Joskus myös pelataan oikein tarkkaakin tulosta vedonlyöntiosuman takaamiseksi.
Suomessakin on näitä sopupelejä nähty. Veikkausliigassakin. Jos tällä kaudella on pelattu maamme pääsarjassa etukäteen sovittua tulos, niin sellainen nähtiin viime viikonloppuna.
Vaatii melkoista mielikuvitusta, jos toissaan uskoo, että Rovaniemen Palloseura pelasi tosissaan ja täysillä Football Club Honkaa vastaan hävitessään 9-0. Kyse oli lienee siitä, että lappilaiset ovat luovuttaneet ja suorittivat näin rahastuksen vielä mestaruudesta haaveilevan Hongan kustannuksella.
Jos kuitenkin RoPs pelasi ns. suurella sydänmellä ja kaikella käytettävissä olevalla taidolla, ei sen paikka siinäkään tapauksessa ole Veikkausliigassa. Tulevana viikonloppuna ei pelata pääsarjaa maajoukkuetauon vuoksi. Suoran putoajan ja mestaruuden ratkaiseva pelikierros pelataan 17.10.
Rovaniemi kamppailee Jyväskylän Jalkapalloklubin kanssa siitä, kumpi jengeistä putoaa suoraan Ykköseen. RoPs kohtaa sarjapaikkansa varmistaneen Kuopion Palloseuran kotonaan. JJK saalistaa lisäpisteitä Jyväskylän Harjun kentällä. Suomen Ateenaksikin mainittuun kaupunkiin saapuu, ilmeisesti Tampereen englantilaisvähemmistöstä muodostettu, Tampere United.
TamU:lla ei ole panosta, jengi on tuloksesta huolimatta liigan keskikastissa. Pelin henki on selvä: Pistekin Jyväskylälle takaa JJK:lle paikan liigakarsinnassa. RoPs:in hävitessä pistettäkään ei tarvita.
Jokainen asiaa urheilullisesta näkökulmasta tarkasteleva tietää, että Rovaniemen Palloseura ei kuulu maamme korkeimmalle sarjatasolle ja toivoo, joko pistettä jyväskylän jengille tai rovaniemeläisten tappiota.
Jaatinen Julistaa: Olihan melkoinen yllätys, että Yhdysvaltain presidetti, Barack Obama, sai Nobellin rauhanpalkinnon. Eihän Obama ole ollut vuottakaan virassaan. Lisäksi Yhdysvallat on mukana aika monessa konfliktissa täällä Telluksella.
Toisaalta ei Barack Obaman palkinto ihan pieleen voinut mennä, koska Taliban välittömästi tuomitsi palkitsemisen tiedottajansa Zabibullah Mujahidin suulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti