Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, HUS:in hallitus on päättänyt lakkauttaa Tammisaaren, Tammiharjun sairaalan synnytysosaston. Päätös saatiin aikaiseksi äänin 9-8. Vihreä hallitusryhmä oli tehnyt vastaehdotuksen, selvitystyöstä, joka olisi tarkoittanut Tammisaaren synnytystoiminnan jatkumista hamaan tulevaisuuteen. Vihreiden kelkkaan olivat lähteneet Persujen kansanedustaja Pietari Jääskeläinen, kaksi kolmesta sosiaalidemokraatista sekä ne ainoat vassarien ja RKP:n edustajat. Sensijaan lääkärisosiaalidemokraatti, Ilkka Taipale, äänesti päätösesityksen mukaan.
Sairaanhoitopiiri muodostuu 31:sta pääkaupunkiseudun, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kunnasta. Yhtymä omistaa 24 sairaalaa. Tätä nykyä synntystoimintaa on ollut seitsemässä yksikössä. Ongelma on muodostunut siitä, että se on liikaa synnyttäjien määrään nähden. Suomeksi raha ei riitä tämän kapasiteetin ylläpitoon.
Tammiharjun sairaala on tunnettu pehmeistä synnytysmenetelmistään ja kodinomaisuudestaan. Kyseisellä synnytysosastolla on käynyt parisensataa synnyttäjää muualta kuin sairaalan varsinaiselta toiminta-alueelta. Voidaan puhua synnytysturisteista. Kaiken kaikkiaan vuodessa maailmaan on tullut Tammisaaressa noin kuusi ja puolisataa lasta. Näiden ns. turistien osuus on siis ollut merkittävä. Muualta tulleiden synnyttäjien tuomasta lisästä huolimatta synnyttäjien määrä on ollut liian vähäinen.
Kellään ei varmaankaan ole mitään yksilöllisiä ja hyviä hoito- tai synnytysmenetelmiä vastaan. Näitä hyviä käytäntöjä voidaan varmasti käyttää vaikkapa Naistenklinikalla.
Mutta Tammiharjussa on synnytysten yhteydessä annettu myös homeopaattista hoitoa. Homeopatia on huuhaaoppi, jonka mukaan potilaita tulisi hoitaa siten, että heille annetaan pieniä määriä ainetta, joka suurina määrinä aiheutaa sairauden oireita. Luotettavissa tieteellisissä tutkimuksissa on todistettu, että homeopaalliset hoidot eivät toimi lumehoitoa paremmin. Homopatia on siis luonnon- ja lääketieteen vastaista kusetusta.
Näin ollen huuhaahan perustuvaa hoitoa on annettu julkisen terveydenhoidon nimissä.
Nyt valveutunut kansalainen voi kysyä, miksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella asuvan, vaikkapa helsinkiläisen veronmaksajan, pitäisi rahoittaa synnytysturismia ja uskomushoitoja? Ei pidäkään.
Jos joku bändi on legenda niin Lynyrd Skynyrd on sitä. Kopla on julkaissut, 1987 alkaneen, uuden elämänsä kuudennen tuoretta materiaalia sisältävän studiolevynsä. Nimeltään tuotos on God & Guns.
Uusi elämä tarkoitaa sitä, että ensimmäinen kokoonpanon taival päätyi lokakuussa 1977 lento-onnettomuuteen. Uusi tuleminen käynnistettiin kymmenen vuotta myöhemmin, 1987, nostalgisista kappaleista koostuneella live -äänittellä Southern by the Grace of God. Kosketinsoittaja Billy Powellin kuoltua tämän vuoden tammikuussa sydänkohtaukseen ainut 1970-luvun jäljelläoleva jäsen on kitaristi Gary Rossington. Tarkemmin Lynnäreistä muuten löytyy 21.12.2008 julkaistusta blogista.
Nyt ilmestyneen Skynrydin albumin nimi on, kuten jo mainittiin, God & Guns. Ensiksi huomio kiinnittyy siihen, että paketti koostuu kahdesta levystä. Ykkoslevy "God" sisältää ainostaan studioäänityksiä. Toinen levy "Guns" pitää sisällään kolmen studioesityksen lisäksi livesoitot biiseistä Red, White & blue, Call me the breeze ja Sweet home Alabama. Ihan mielenkiintoisia konserttiesityksiä, ei siinä mitään. Mutta livelevy livelevynä.
Kaiken lisäksi Lynyrd Skynyrdillä ei nykyään riitä hyvää materiaalia, sanokaamme puoleentoista CD-levyyn. Toinen läpyskä on tarpeeton. Kakkoslevyn, mainiosti rullaava, Hobo kind of man joutaisi kyllä korvaamaan parikin heikompaa esitystä God -osuudesta.
Tällä, niinkuin kahdella edelliselläkin äänitteillä, Edge of Forever ja Vicious Cycle, vaivanneet liian metalliset soundit kiusaavat uudellakin albumilla. Varsinkin ripeän puoleisssa vedoissa tämä herättää hämmennystä traditionaalisen Skynyd -fanin mielessä. Lynnarit eivät ole heavy metal bandi.
Toinen hämmennystä herättävä seikka on laulujen teksteissä esiintyvä kumma päälleliimattu uskonnollisuus sekä siihen sotkettu nationalismi ja asehulluus. Semminkin kun levyltä löytyy myös kansaivälistä yhteyttä korostava Skynyd Nation -kappale. Lisäksi vanha ihailija muistaa vuoden 1975 Nutin' fancy -levyn avausbiisin, Saturday Night Special. Kyseisessä teoksessa Lynnärit suhtautuvat käsiaseisiin täysin päinvastaisesti kuin käsillä olevan levyn nimikkokappaleessa, jossa julistetaan muun muassa: "God and guns keep us strong" .
Tämä, biisi, God & Guns, on teksteiltään, ei pelkästään hämmentävä, vaan suoraan sanoen kelvoton. Sen kyllä ymmärtää, että vanhetessaan mielipiteet muuttuvat konservatiivisimmiksi sekä uskonnollisemmiksi ja vanhat ajat tuntuvat paremmilta, mutta jotain rajaa sentään ukkoutumisessakin.
Kyllä tälläkin levyllä onnistutaan. Rokimmista sävellyksistä, jo edellämainittu, Skynyd Nation, on hyvä suoritus. Erinomaiseksi ryhmä yltyy hitaanmissa ja sanokaamme lähempäna Lynnari -perinnettä olevissa kappaleissa: Vaikkapa kotiseuturakkautta tihkuvassa Southern Ways -heilunnassa ja liejuisen mystisessä Floydissä. Floyd on metsästäjä, jonka alligaattorit söivät, vai söivätkö sittenkään?
Kokonaisuutena käsillä oleva kahden levy paketti yltää arvosanaan tyydyttävä. Karsimalla biisejä, muokaamalla teksteistä pois yltiöpäisimmät National Rifle Associationin sloganit ja muuttamalla soundeja lähemmäksi juuria oltaisiin päästy paljon parenpaan lopputulokseen.
Lynyrd Skynyrd on nostalgiaorkesteri, sen ryhmä tietää itsekin. Kun kerran teksteissä halutaan vanhat kunnon ajat takaisin, niin miksi sitten niitä ei tarjota soundeissa, biisessä ja lyriikoissa? Lynnäreitten uusi levy sisältää hyvää, mutta ei niin paljon hyvää, kun Lynyrd Skynyrd -nimi edellyttää.
Lynkkä Skynkkä on korkeintaan keskinkertainen Heavy metal -ryhmä, mutta erinomainen Southern Rock -esiintyjä. Paras siinä lajissa. Lynyrd Skynyrd on genren ykkönen. Suutari pysyköön lestissään ja Skynyrd Southern Rockissaan.
Huuhkajalauma suoritti kasvojenpesun Walesin kustannuksella lauantaina. Häpeällinen tasapeli Liechtenstainia vastaan meinasi painaa koko maajoukkueen kohtuullisen hyvät MM-karsintaesitykset lokaan.
Lauantaina Suomi oli kuitenkin riittävän terävä lohikäärmelipun maata vastaan. Positiivista matsissa oli, tuloksen lisäksi, se, että ratkaisijoiden ja onnistujien joukossa nähtiin tuoreita kasvoja. Kummatkaan maalinetekijät, Moisander ja Poronkara, eivät ole isommin esiintyneet huuhkajapaidassa. Keskikentän Tim Spav oli peräti erinomainen.
Maajoukkueella on jäljellä yksi kamppailu karsinnassa. Huuhkajat astuvat keskiviikkona Saksan kotipesään Hampurissa. Kummallakaan joukkueella ei ole panosta sijoituksen suhteen ottelussa. Saksa on varmistanut lohkovoiton Venäjä voitolla ja Suomen Walesin nujertaminen takasi kolmospaikan.
Hyvillä otteilla Huuhkajat voivat kuitenkin jättää hyvän jälkimaun karsinnoista matkalla kohti uusia seikkailuja. Suora lähtetys ottelusta nähtävissä TV viidessä keskiviikkona klo. 19:00.
Jaatinen Julistaa: Tiedon todellinen rakastaja tavoittelee luonnollisesti totuutta, eikä tyydy yleiseen mielipiteeseen.
Platon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti