Milloin nopean uutisoinnin vaatimus johtaa onnettomuudella mässäilyyn? Milloin tapahtuman analysointi muuttuu ahdistusta aiheuttavaksi vatvoimiseksi?
Yhdysvaltain pankkisotku herätää ajatuksen: Onkohan rajoittamaton markkinoiden valta sittenkään ihan hyväksi.Eli ahneus ja rahan valta. Näin ajatelevat monet. Ainakin mielipidetiedusteluiden mukaan.
Vielä parisen viikkoa sitten John McCain johti Barack Obamaa presidentinvaaligallupeissa. Isossa-Britanniassa epäsuositun pääministeri Gordon Brownin Työväenpuolueen suosio on kääntynyt hienoiseen nousuun. Toki on vielä pitkä matka siihen, että Brown saisi pitää pääministerin mandaattinsa myös tulevissa vaaleissa. Onko tällä heijastusvaikutuksia myös tänne kaukaiseen Pohjolaan?
Helsingin ja Sipoon välillä jatkuu kiistely. Tällä kertaa eripura koskee korvausta, jonka Helsingin tulisi maksaa rajan siirron mukana kaupunkiin siirtyvästä alueesta. Tarjoukset ovat kaukana toisistaan. Helsinki tarjoaa korvausta, lähinnä kiinteistöistä, 4.6. miljoonaa euroa. Sipoon vaatimus on eräiden tietojen mukaan 160 miljoonaa. Tämä vastaa noin puolentoista veroprosentin tuottoa Helsingin kaupungin tuloissa. Kuntalaissa ei ole selvää sääntöä tämän kaltaisten tapausten varalta. Susivaakunaisen kunnan vaatimus kyllä ylittää kohtuuden rajat. Helsingin olisi vaatimusten mukaan maksettava korvausta maan arvononnoususta ja kuntalaisista, jotka nyt siirtyvät maksamaan veroa pääkaupungille.
Mitä ihmettä? Maan arvohan nousee nimen omaan siksi, että se liitetään Helsinkiin ja sitä kaavoitetaan, ei Sipoota asia liiemmin kiinnostanut. Alue siksi arvokas, että se sijatsee lähellä Helsingin keskustaa. Kainuun korvessa ei maan hinta ole lähellkään tälläinen. Vaatimus siitä, että Helsinki maksaisi veronmaksajista on käsittämätön. Sehän olisi ihmiskauppaa. Sipoon päättäjien ajatus on se, että kunta omistaa alueellaan asuvat ihmiset. Asia on täsmälleen päinvastoin. Ihmiset omistavat kunnan. Kunnat ovat asukkaitaan varten luotuja hallinnollisia yksiköitä, joiden rajoja voidaan muuttaa. Tärkeintä on kuntalaisen hyvinvointi, ei hallinnon loistokkuus. Kunnallispamppujen Sipoossa ylläpitämä katkeruus jatkuu. Ehkäpä se toimii joidenkin ryhmien vaalivalttina kunnallisvaaleissa.
Kirjailija-apurahat on jaettu. Rahan sai 42 kirjailijaa ja 7 kääntäjää. Hakemuksia tuli 308. Yksi viisivuotisen apurahan saajista on Hannu Raittila. Helsinkiläissyntyinen Raittila on ahkera ja monipuolinen taiteilija, hän on kirjoittamut lukuisia romaaneja, näytelmiä ja kuunnelmia. Tunnetuin tämän 1956 syntyneen kirjoittajan töistä on epäilemättä radiossa vuodesta 1991 esitetty kuunnelma Kantolan perhe. Romaaneista eniten muistin kelloja kilisyttää vuonna 1998 julkaistu "Ei minulta mitään puutu", Finlandia palkintoehdokas.
Apuraha on hieman yli 1300 euroa kuukaudessa. Sillä juuri ja juuri tulee toimeen.
Toisinaan nämä taiteilijoille myönnettävät avustukset antavat pontta pölhöpopulismille. Rahoille olisi kuulemma parempaakin käyttöä. Enpä tiedä. Jokainen voi miettiä sitä, millainen suomenkielinen kirjallisuus maassamme olisi ilman apurahoja. Karkeasti sanoen julkastaisiin vain varmasti menestyviä kirjoja ja kirjailijoita esimerkiksi Arto Paasilinnaa, Kaari Utriota ja Leena Lehtolaista. Ihan kunnoitettavia nimiä, ei siinä mitään. Mutta, mistä ihmeestä uudet menestyskirjailijat tulisivat ilman taloudellisia kannustimia?
Kyllä suppeammallekin lukijajoukolle kirjoittava kirjailija on näin pienellä kielialueella tärkeä. Tärkeä siksi, että suomen kieli säilyy ja kehittyy sekä saamme uusia ajatuksia äidinkielellämme. Tämä edesauttaa myös isänmaamme hyvinvointia.
Ruotsin jalkapallon pääsarja lähestyy ratkaisuaan. Sarjan kärkijoukkueilla on kolme tai neljä ottelua pelaamatta. Suurien kaupunkien joukkueet eivät länsinaapurin futisksessa tänä vuonna juhli.
Sarjaa johtaa ja vahvimmin mestaruudessa on kiinni Kalmar Fotbollforening, Kalmar FF. Ruotsin länsirannikolla, Smoolannissa, sijatsevassa kaupungissa asuu 34 000 asukasta. Parhaiten paikka tunnetaan 1397 paikallisessa linnassa perustetusta Kalmarin unionista. Kyse ei ole muuten huoltoasemasta.
Toisena majailee IF Elfsborg, joka tulee Borasista, jossa sentään on lähes 100 000 kaupunkilaista. Joukkueessa pelaa myös suomalainen keskikenttäpelaaja Jari Ilola. Ensimmäinen, Ruotsin mittakaavassa, suuren kaupungin joukkue on neljänneksi juuttunut IFK Göteborg. Vajaan puolen miljoonan asukaan, kuningaskunnan toiseksi suurimman, kaupungin, joukkue ei mestaruutta saavuta. Ero sarjajohtajaan on tavoittamaton, 14 pistettä. Kyllä siis pienemmänkin kaupungin pallotaitureilla on mahdollisuutensa, jos koko kaupunki ottaa menestyksen asiakseen.
Allsvenskanissa pelaa 16 joukkuetta, sarja on aloitettu 1924 Svenska Serjenin pohjalta. Naapurimaan sarjassa pelaa, tietysti, lukuisia suomalaisia, edellä mainitun Ilolan lisäksi. Muun muassa Aki Riihilahti ja Jonathan Johansson. Ruotsin jalkapallon pääsarjan taso on meikäläistä korkeampi, ehkäpä Ranskan liigan tasoa. Olisihan sitäkin kiva katsoa TV:stä.
Jaatinen Julistaa: Markkinausko on kärsinyt haaksirikon. Pystyykö sosiaalinen ajattelu ottamaan paikkansa kansalaisten sydänmissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti