01 maaliskuuta, 2008

Raskasta on...

Dmitri Medvedev valitaan tänään pidettävissä presidentinvaaleissa Venäjän Federaation presidentiksi. Käynnissä oleva äänestys on vaalien demokraattisin vaihe. Ongelmat liittyvät äänestystä edeltävään aikaan, ehdokkaksi asettautumiseen ja kanditaattien saamaan huomioon tiedoitusvälinessä. Ehdokkaita on toki riittävästi, on fasistista kommunistiin sekä Dmitri Medjevin lisäksi yksi josta ei oikein saa tolkkua.
Toivottavasti kuitenkin vaalien äänestysprosentti nousee mahdollisimman korkeaksi, se antaa mahdollisuuden demokratian edelleen kehittämiseen itäisessä naapurissamme.
Toivon myös sitä, että Mevedev ottaa itsenäisen roolin suhtessa suurella todennäköisyydellä pääminsteriksi valittavaan, entiseen presidentti, Vladimir Putiniin.

Eilen julkaistun Taloustutkimuksen kannatuskyselyn mukaan SDP:n kannatus on noussut Keskustan ohi. Käytännössä kolmen suurimman puolueen kannatus arvioidaan tasoihin, 22-23%:in.
Ei liene mikään yllätys, että Kepun kyselty kannatus on pudonnut, sen verran huonoa julkisuutta on tullut, vaikkapa valtionyhtöiden osalta.
Hämmentävää on se, että Kokoomuksen kannatus näkyy nousseen. Ilmeisesti on niin, että Kokoomuksen kannattajien mielestä valittu, sosiaalisesti välinpitämätön, valtionyhtiöpolitiikka sekä, suurituloisia suosiva, verovapaita vyöhykkeitä luova, hallituksen verolinja, ovat kannatettavia.
Hallituksen tilkepuolueiden, RKP:n ja Vihreiden kannatus pysyttelee samoissa. Kysymys on lienee siitä, että puoleet ovat pystyneet välttelemään hallitusvastuuta ilmeisen hyvin.

Black Sabbthin raskas, jykevä, soundi juontaa juurensa kitaristi Tony Iommille vuonna 1965 sattuneesta työtapaturmasta. Metallipajassa, tietenkin, työskennelleen Iommin oikea käsi joutui prässin puristukseen. Tulevalle raskaan rockin kitararuhtinaalle otelautaa käsittelevän, Iommi oli vasenkätinen, käden vamma oli koitua kohtalokkaaksi. Kitaran kääntäminen ei auttanut, soittamisesta ei tullut mitään.
Sitten Tony keksi valmistaa suojat sormenpäihin pesuainepullosta sulattamalla. Niillä soittaminen sujui. Muoviset suojat vaativat tietysti ahkeraa harjoittelua, joka johti siihen, että soittaminen oli hidasta. Iommin oli myös viritettävä kitaransa musisoinnin helpottamiseksi puoli sävelaskelta matalammaksi. Kun basisti Geezer Butlerkin laski virettään, kuulosti bändin soundi raskaammalta ja uhkaavammalta.
Ennen Black Sabbathtia bandin nimi oli Earth ja se soitti pubessa kahdentoista tahdin bluesia. Yleisön puheensorina pyrki kuuluumaan soiton yli. Siihen vastauksena muusikot nostivat musiikin volyymia. Voidaankin sanoa, että kuuluisa Sabbath -soundi on työtapaturman ja soitto-olosuhteiden seurausta.
Musiikissa, niinkuin muussakin taiteessa, usein sattumalla on vahvasti sormensa pelissä. Ajatelkaapa vaikkpa sitä, jos Decca -yhtiö olisikin hyväksynyt The Beatlesit suojatikseen. Silloinhan Liverpoolin moppipäiden tuottajaksi olisi tullut joku muu kuin George Martin. Arvailujen varaan jää olisiko esimerkiksi "Revolverin" kaltainen klassikko jäänyt jonkun muun tuottajan ohjauksessa syntymättä. Tällöinhän Beatlesin vaikutus musiikkiin olisi jäänyt kuulumattomiin. Esimerkiksi pohjois-Englannin pojat toimivat suurena innoittajana, edellä mainituin Black Sabbathin, nuoren John Osbournen päätöksessä ryhtyä muusikon uralle.

Tästä voikin jatkaa toisella Birmingham -ilmiöllä. Black Sabbathan on alunperin tuosta keski-Englannin suurkaupungista. Birmingham Cityn ja Suomen maajoukkeen hyökkääjä Mikael Forssell näyttää lopultakin saaneen maalijyvänsä kohdalleen. Eilen pelatussa valioliigan ottelussa Tottenhamia vastaan Miklu iski hattutempun, eli kolme maalia. Sabbathit, mikäli tieto heidän korviinsa tulee, tuskin innostuvat Forsellin kyvyistä. Tietääkseni pimeyden prinssit ovat kotoisin Astonin kaupunginosasta ja ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä Aston Villan kannattajia.
Huukajien kannalta kuitenkin Mikael Forssellin otteet ovat toiveita herättäviä. Suomen maajoukkue on kipeästi kaivannut todellista maalitykkiä. Erityisesti on syytä toivoa Miklulle onnistumisia alkavassa maailmanmestaruuskisojen karsinnassa.

Raskasta on. Suomen edustajaksi eurovision laulukilpailuihin valittiin Teräsbetoni -yhtye. Kysymyksiä herättää onko miekkojen ja kirveiden, onneksi sentään muovisten, kanssa ilakoiva Teräsbetoni sankari- viikinki- vai jotain muuta heviä. Traditionaalista se tuskin kuitenkaan on ,vaikka kuullostaakin ihan suomeksi käännetyltä Iron Maidenilta.

Jaatinen julistaa: Maaleja maajoukkuepaidassa Miklu!

Ei kommentteja: