Tänään eduskunta päätti Suomen osallistumisesta NATO:n nopean toiminnan NRF-joukkoihin. Turvallisuuspoliittinen keskustelu, eduskunnassakin, näkyy olevan tuskallista, varsinkin kun se sivuaa NATO:a.
Jostain kumman syystä NATO:on myönteisesti suhtautumista on pidetty "oikeistolaisena" ja sotilasliiton vastustamista taas "vasemmistolaisena". Usein katsotaan, että kannanotto NATO:n
on kannanotto Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan. Näinhan ei ole.
NATO, suomeksi Pohjois-Atlantin Liitto, on perustettu vuonna 1949 sopimuksen allekirjoittajamaat olivat: Yhdysvallat, Belgia, Canada, Tanska, Ranska, Luxemburg, Norja, Portugali ja Iso-Britannia.
Muistetaan, että vastapuolella oli Neuvostoliiton blokki, Neuvostoliittoa johti verinen diktaattori Josef Stalin. Elettiin kylmän sodan aikaa ja pelko kommunismin vallan leviämisestä oli todellinen.
NATO:n ensimmäisten allekirjoittajamaitten johdossa oli demokraattisiin menettelytapoihin sitoutuneita konservatiivisia- ja sosialistipuolueita, sosiaalidemokraatteja. Mitään näistä hallituksista ei voi pitää Yhdysvaltain juoksupoikina.
Suomessa oli omat NATO:n kannattajansa sekä porvarillisissa puoluessa, että SDP:ssa. Geo- ja reaalipolitiikka vain estivat asiallisen keskustelun.
Tämä menneistyydestä. Kansainvälisen kommunismin vastustamisen takia ei nykyään enään NATO:n liitytä. Purkauituihan Atlantin liiton vastapeluri, Varsovan liitto, vuonna 1991.
Tänään NATO:n toiminnassa on useita ulottuvuuksia. Suomi on niistä monessa mukana.
Edelleen NATO:n tärkein tehtävä on jäsenmaiden suojaaminen poliittisin ja sotilaallisin keinoin. Jäsenmaat saavat sotilaalliset turvatakuut.
Liittouma järjestää kriisinhallinta- ja rauhanturvaoperaatioita. Näihin osallistumiseen on Suomella mahdollisuus rauhankumppanuusyhteistyön jäsenyyden kautta. Lisäksi maamme on sitoutunut NATO -johtoisiin EU:n kriisinhallintatehtäviin.
Tänään Suomi teki päätöksen osallistua NATO:n NRF (Nato Response Forces) -joukkojen toimintaan. Ilman päivystysvuoroja.
NRF -joukkojen mahdollisiin tehtäviin kuuluvat mm. evakuontitehtävät, vakauttamisoperaatiot sekä kriisinhallinta.
NATO:n uusinpana ulottuvuutena on ns. pehmeä ulottuvuus: Autetaan jäsen- ja kumppanuusmaita selviämään esimerksi luonnonkatastofesta ja edistetään ympäristöyhteistyötä. Tässä kuviossa Suomi on mukana rauhankumppanina.
Maamme osallistuu laajalti NATO -yhteistyöhön. Onkin aiheellista kysyä, miksi Suomi ei liity täysjäseneksi, jolloin se saisi täydet sotilaalliset turvatakuut ja pääsisi täysivaltaisena jäsenenä päättämään Pohjois-Atlantin Liiton asioista?
Jyrkkä ei tai intoileva kyllä ovat riittämättämiä vastauksia.
Heitänpä muutamia lisäkysymyksiä ilmaan:
Kohdistuuko Suomeen nähtävissä olevassa tulevaisuudessa sellaista uhkaa, että tarvitaan NATO:n sotilaallisia turvatakuita?
Onko maamme puolustusoppi nykyaikainen? Mehän valmistaudumme puolustamaan koko maata laajalta (idästä tulevalta) maahyökkäykseltä. Perustuuko tämä oppi vanhanaikaisiin uhkakuviin?
NATO on sotilasliitto. Onko periaattessa oikein kuulua sotilasliittoon?
Ovatko edellä mainitut NATO, uudetkin, tehtävät uskottavia nykypäivänä? Kommunismi on hävinnyt valtataistelun. Olisiko NATO:n paikka sittenkin historian roskatynnyrissä, siinä Varsovan Liiton vieressä?
Onko todellisia takeita NATO:n sotilaallisten turvatakuiden pitävyydestä pienten maiden osalta? Pitävyyttähän ei ole tosipaikassa testattu.
Tulisiko Suomi vedettyä jäsenyyden myötä sellaisiin kansainvälisiin konfilkteihin, jotka muuten voisimme välttää?
Toivon totisesti isänmaamme vuoksi, että ulkoministeri Kanerva vähän miettisi myös näitä asioita, eikä pelkästään tanssijatyttöjen uhkeita muotoja.
Jaatinen julistaa:Ajattele Ike. Ennenkuin tekstiviestität!
6 kommenttia:
Onko aika tehnyt tehtävänsä kun vanha tuntemani Juha J. puhuu Natosta kiihkottomasti vaihtoehtona. Asiaa asiallisesti esitettynä kyllä.
Omasta mielestäni Suomen ei pitäisi osallsistua USA- johtoisen Naton toimintaan millään tasolla. Nykyinenkin osallistumisen taso on liikaa.
Minulle riittää siihen itselleni yksi perustelu. Natoa johtaa USA ja USAn ratkaisuja paikallinen aseteollisuus. Haluammeko amerikkailaisten aseteollisuuden lobbarien juoksupojiksi? Jouni G
Terve, Jouni. Kuten huomaat, että kysymysmerkkejä on viisi.
Ymmärrän voimakkaan periaattelisen kantasi.
Suurin osa NATO:n asevoimasta on todellakin Yhdysvalloita kotoisin, Yhdysvallat, ei kuitenkaan määrää muita jäsenmaita. Kuten vallan hyvin tiedät, esim. Espania veti joukkonsa pois Irakista viime parlamenttivaalien jälkeen, sosialistien voitettua vaalit. Periaatteessa sotilasliitot eivät ole hyväksyttäviä.
Olisiko kuitenkin periaatellisista syistä antaa Kosovon Serbien jatkaa Kosovon Albaanien joukkoteurastusta, kun YK:n turvallisuusneuvosto ei saanut päätöstä aikaiseksi operaation aloittamisesta. Siinä paikassa NATO:lla oli ainut voima nopeaan väliintuloon. Olen edelleen sitä, mieltä, että "Pahantekoahan se sota on."
Nykyaikana ei vaan enään riitä YK:n perinteinen rauhanturvatoiminta, koska osapuolet eivät välttättä halua väliintuloa ja YK:n toiminta saattaa olla halvaantunut valtapoliittisista syistä. Humanitaariset operaatiot tarvitsevat valitettavasti sotilaalista suojaa, EU ei pysty yksin kriisinhallintaan, koska sillä ei ole omaa sotilaallista voimaa se on NATO:n kalustosta ja johtojärjestelmästä kiinni. Ei kai EU:lle ryhdytä rakentamaan omaa sotilasliittoa, kun yksikin sotilasliitto on liikaa? Vanhentunuthan NATO on koska se perustettiin kommunismia vastustamaan. Nythän se yrittää keksiä itselleen uusia tehtäviä.
Onhan tämä vaikeaa. Yritetään olla rehellisiä...
Jounin argumentaatio on ymmärrettävää mutta ei oikein reaalimaailmaa kestävää. Jos nimittäin itseään "edistyksellisenä" pitävät maat päättäisivät jäädä pois niiltä foorumeilta, joissa USA on mukana niin sillä tuskin maailma pelastuisi tai USA:n politiikka muuttuisi enemmän kannatettavaksi. Mikäli esim. Saksan ja Ranskan kaltaiset maat eivät olisi Naton jäseniä niin silloinhan USA:n operaatiot esim. Irakissa saattaisivat olla Naton operaatioita kun nyt ne ovat puhtaasti USA:n ja sen kanssa sotimaan halunneiden maiden operaatioita.
USA on suuri ja merkittävä maa ja sillä on keskeinen rooli kaikissa järjestöissä missä se on mukana. Emme kuitenkaan ole sen vuoksi eroamassa vaikkapa YK:sta tai WTO:sta.
On ehkä kuitenkin eri asia Suomen kuulua järjestöihin nimelta YK ja WTO kuin NATO ?
Jos Suomi liittyy NATO:on, kuten nyt alkaa näyttämään, niin silloin ei valita mihin operaatioihin osallistutaan, vaan kun kutsu käy niin silloin lähdetään. Ja Suomihan lähtee, kuten kiltin mallioppilaan kuuluu, kuten EU:ssa toimitaan.
YK:n toiminnan kehittäminen voisi olla yksi vaihtoehto, vaikkeikaan helppo tie.
Onneksi en ole sellaisessa tilanteessa että mielipiteiteni pitäisi olla reaalimaailmassa kestäviä. :-)
Jouni
Terve vaan kaikki. Pakko laittaa vielä oma lusikka tähän Nato soppaan.
Mikä tosiaan mahtaisi olla tämä NATO, johon liittyä halutaan? Sellainen sotilasliitto, joka kurmottaa pahiksia ympäri maailmaa singahdellen on maailmanpoliisi, ei sotilasliitto (ja missä ovat sitten maailman oikeuslaitos ja oikeusasiamies?). Ja sellainen sotilasliitto, jonka jäsenet ovat sitoutuneita operaatioihin vaalikausi kerrallaan ei ole kovin uskottava. Nämä ym. seikat tarkoittavat mm. sitä, että sotilasliiton maat ovat alttiita poliittiselle manipulaatiolle, mikä ei vaativan sotilaallisen voimankäytön kannalta lupaa hyvää.
Naton kylmän sodan jälkeinen rooli on hukassa, kuten tiedetään. Maailma on monimutkaisempi paikka. Ikuinen itäinen vihollisemme on Naton rauhankumppani. Mitä sekin oikein tarkoittaa?
Nykyinen Naton rauhaanpakottamisdoktriini tuntuu kuitenkin jatkavan Kylmän sodan aikaisia viholliskuvia. Sellaisena se on pikemminkin riski kuin mahdollisuus. Sitoutuminen rauhoittamiseen Afrikassa tai Balkanilla voi vetää liittouman syveneviin kriiseihin. Pelkällä sotilaallisella väliintulolla ei oikein ratkaista konflikteja. On sodan lisäksi voitettava rauha, mikä on miehittäjäksi koetulta osapuolelta Mission Impossible. Pelkkä PR-toimistojen "Hearts & Minds" tyylinen kampanjointi on kaikkien tasapuolista aliarviointia.
Luonnollinen kumppani Suomen alueen puolustamiseen löytyy muista Pohjoismaista. Millä tasolla heidän kanssa tehdään yhteistyötä tulevaisuudessa? Toivottavasti Nato:n ulkopuolella. Naton sisällä pohjoismaiden yhteistyökin on sinällään pieni osatekijä. Natossahan on vaikutusvaltaa sitä enemmän, mitä enemmän tarjoaa joukkoja Naton käyttöön. Isot sotilasbudjetit siis määräävät marssin tahdin.
On muuten hieno blogi Jaatisella, kehu kehu.
MikkoR
Hyviä kysymyksiä Mikolta. Ajatuksemme kulkevat aikalailla saman suuntaisesti.
Maailma on mennyt monimutkaisemmaksi. Onkin hyvä esittää oikeita, rehellisiä kysymykiä, kun ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Kiitos kehuista, ne kelpaavat aina.
Lähetä kommentti