Valtaosa kveekareista pitää itseään uskovaisina. Liike on perustettu George Fox -nimisen suutarin sisäisen valistumisen seurauksena Englanissa 1600-luvulla. Totuuden ystäviksi itseään kutsuva liike pitää rauhaa ja väkivallattomuutta ehdottomana ohjenuoranaan.
Ryhmän englanninkielinen nimi "Quakers" "Vapisijat" tulee siitä kun Foxia syytettiin jumalan pilkasta 1650 hänen arvostelutuaan Anglikaanista kirkkoa. Oikeussalissa George Fox kehoitti tuomaria vapisemaan jumalan edessä. Tämän tuomari väänsi sitten tämän yhdyskunnan pilkkanimeksi, Quakers, Kveekarit.
Myöheminkin, useaan kertaan, "Totuuden ystävät" ovat joutuneet vaikeuksiin viranomaisten kanssa. Tämä johtuu luonnollisesti Kveekarien ehdottomasta pasifismista.
Jonkin sortin turvapaikan liike sai Yhdysvalloista, erityisesti Pennsylveinian osavaltiosta, koska osavaltion perustaja William Penn on Kveekari.
Liike ei Yhdysvalloissakaan levinnyt erityiseksi massaliikkeeksi sen jo edellämainitun ehdottoman pasifismin sekä siksi, että liike ajoi muun muassa orjuuden lopettamista ja intiaanien asiaa. Muutenkin heikommassa asemassa olevien auttaminen on kuulunut Totuuden Ystävien toimintaan.
Kveekarien työ on saanut myös tunnustusta: vuonna 1947 kveekarien vetämät avustusjärjestöt saivat Nobelin rauhanpalkinnon.
Totuuden Ystävät eivät ole suuren suuri yhdyskunta, heitä on kaiken kaikkaan noin 350 000, suomestä löytyy ehkä muutamia kymmeniä Kveekareita.
Kveekareilla ei ole kirjoitettuja tekstejä eikä uskontunnustusta, heillä ei ole erityisiä seremonioita, eikä palkkapappeja. Totuuden Ystävien hartaushetket eivät perustu mihinkään erityiseen kaavaan, niissä saatetaan laulaa, rukoilla mutta myöskään täysin hiljainen hartaus ei ole tavaton.
Vaikka ei olisikaan samaa mieltä Kveekareiden kanssa uskonnollisista asioista ovat heidän ilmoittamansa ylevät periaatteet yhteneväisiä sosiaalista politiikkaa edistävän kansalaisen kanssa. Muiden auttamiseen ja tasa-arvoon vahvasti sitoutuneet Kveekarit eivät hyväksy sukupuoleen, yhteiskunnallieen asemaan, rotuun, uskontoon tai mihinkään muuhunkaan perustuvaa syrjintää.
Tiedoksi kaikille päivi räsäselle: enemmistö Kveekaresita katsoo olevansa kristittyjä.
Pekka "Albert" Järvinen on Hasse Wallin ja Jukka Tolosen ohella ensimmäisiä kitarasankareita maassamme.
Nyt Hurriganesin kitaristina todelliseen suomalaisessa mittakaavassa supertähden asemaan nouseesta Järvisestä on kirjoitettu peräti erinomainen kirja. John Fagerholm ja Jaakko Riihimaa ovat tehneet suurtyön kirjoittaessaan liitteineen 444 -sivuisen opuksen tästä moni-ilmeisestä taitelijiasta.
Kirja on henkilöhistoria, se esittelee Pekka Järvisen elämän syntymästä, 25. lokakuuta 1950 ,aina 24. maaliskuuta 1991 tapahtuneeseen kuolemaan asti. Teos on vetävästi kirjoitettu ja siitä koristaa runsas kuvitus. Monet kuvista ovat julkisuudessa ensimmäistä kertaa.
Pekka Järvisen elämässä oli kaksi vaikuttavaa tekijää: musiikki ja päihteet. Järvinen oli aivan loistava rock and roll ja blues kitaristi, mutta Pekka oli myös päihteiden sekäkäyttäjä. Ilman huumoria: Albert Järvinen veti kaikkea mikä kävi päähän, muovipussia myöten. Tätä ei kroppa kestänyt.
Pari lainausta, jotka kuvaavat Albert Järvisen elämää määritelleitä asioita:
"Jossain Safari -klubin baaritiskillä hengailtiin 70-luvun puolivälin jälkeisinä aikoina. Järvinen imi viinaa helvetisti enemmän kuin me muut ja ainakin silloin se oli tukevasti niissä pulvereissa koko ajan. Kerran se tokas siirrellen niitä isoja rillejään pitkin nenänvartta, että -heh-heh, mulla on varmaan ihan erilaiset sisuskalut kun kaikilla muilla, kun mä pystyn vetään paljon enemmän."
Edellä mainittu on lainaus kitaristi Jukka Ormalta. Seuraava on rumpali Ippe Kätkän kuvaus Järvisestä taitelijana: "Se oli ihan täysiverinen muusikko. Musiikin tekijä ja musiikista eläjä."
John Fagerholmin ja Jaakko Riihimaan "Albert Järvinen" on ehdoton lukemisto kaikille niille, jotka muistavat Albert Järvisen musiikilliset huippusuoritukset sekä kaikille muillekin musiikin rakastajille.
Ei pelata pääkaupungissa ensi kaudella Veikkausliigan paikallisotteluita. Tehottomat Vuosaaren Viikingit ottivat kärsäänsä Jyväskylän Jalkapalloklubilta puhtaasti 2-0 eilen Harjun kentällä. Tunnustus jyväskyläläisille, jotka olivat saapuneet paikalle sankoin joukoin: karsintamatsi pelattiin 3232 katsojan edessä.
Edellä mainitusta tuloksesta huolimatta Helsingissä pelataan ensi kaudelle hyvinkin mielenkiintoisia paikallismatseja. Miesten Ykkösessä.
Sarjaan noussut, alunperin ruotsinkielinen, kantakaupungin jengi HIFK, herättää varmaankin intohimoja Viikinkien enimmäkseen itä-Helsinkiläisissä kannattajissa.
Ehkä se nousukin sitten joskus toteutuu...
Jaatinen Julistaa:
And every season you go through.
Gives you more, more than sky or you.
And the love is the name, the name of the game.
With love we will fly so high there´s no sky.
High they will fly, it´s always worth a try.
High (Järvinen-Kätkä-Maijanen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti