Väinö Linnan teoksessa "Täällä Pohjantähden alla" kuvataan 1930-luvun äärioikeistolaista väkivaltaa maassamme. Töyry, Päkki, Rautavuori ja pari naapuripitäjän "Iikollia" yrittävät pieksämällä pakottaa sosiaalidemokraattista kunnallismiestä, Janne Kivivuorta, luopumaan luottamustehtävistään.
Silloin, yli 70 vuotta sitten, ei kansanvaltaa saatu maastamme hakkaamalla. Täällä Pohjantähden Alla oli fiktiota, mutta sillä on vankka totuuspohja.
Tätä sopii kysyä vaikka Pohjois-Savolaisen Heinäveden kunnan asukkailta. Kyseisen kunnan kunnallislautakunnan esimies Onni Happonen murhattiin ampumalla päähän 1. syyskuuta 1930. Todellisia syyllisiä ei saatu selville: syyn murhateosta otti niskoilleen, luvattua maksua vastaan, muuan onneton Otto Pakarinen.
Happosen murha ei selvinnyt. Onni Happosen hautajaisista muodostui mielenosoitus äärioikeistoa vastaan. Murhatun sosiaalidemokraattisen paikallisjohtajan saatteli varjojen maille 3000 kansalaista.
Nyt, lopultakin, tämän vuoden syyskuun 1. päivänä, Onni Happonen sai muistoreliefinsa Heinäveden kunnantalon seinään.
Tästä uhasta kansanvalta selvisi. Nyt ei uhkaa äärioikeiston väkivalta. Tämä siitä huolimatta, että kohtuullisen vankkaa gallupkannatusta nauttivassa Perussuomalaisissa onkin äärioikeistolaisia piirteitä.
Kansanvaltaa kaatavat ammattitaidottomat journalistit. Nämä skribentit eivät erota työsulkua lakosta ja EK on näille lässyttäjille rallin erikoiskoetta tarkoittava lyhenne.
Laajasti leviävien tiedotusvälineitten poliittiset toimittajat, muista puhumattakaan, eivät kunnolla pysty valaisemaan oppositio- ja hallituspuolueiden roolia toisistaan.
Mutta kaikkein kamalinta on lähes olematon historian tuntemus. Kaikki tapahtumat ennen vuotta 1990 ovat näille diletanteille täysin pimennossa. Olematon tieto, näiltä "muinaisilta ajoilta"on lähinnä yhden rivin heitoissa kuten: "rähmällään olon aika" tai "holhousyhteiskunta".
Kuinka ihmeessä kansalainen voi saada oikeaa tietoa yhteiskunnallisista kysymyksistä, kun sitä tarjoilevat heille nämä, näkojään sokerihumalassa olevat, pösilöt?
No ei mitenkään. Siksi osa suomalaisista oikeasti kuvittelee, että äänestämättä jättäminen tai jonkun tulevaisuuden- ja vieraspelkoisen ryhmän tukeminen hetkauttaa poliittisen tai taloudellisen vallan pitäjiä.
Jo vanhentunutta sanontaa käyttääkseni: "Voi hyvää päivää!"
Tuhoaako "sokerihumalajournalismi" kansanvallan, vai löytyykö ryhdikkäitä nykyajan eliaserkkoja, väinötannereita ja uunohannuloita, jotka laittavat itsensä todella likoon pohjoismaisen demokratian puolesta.
Asiajournalismin puolesta. Ei toimitustyön tarvitse tieteen kriteereitä täyttää, mutta tosiseikat on hyvä olla paikoillaan ja jotain näkökulmaa menneisyydestä tulevaisuuteen tulee löytyä.
On todellinen optimisti,jos uskoo vielä, että Suomi pelaa jalkapallon vuoden 2012 EM-kisoissa. Tämä vaikka Huuhkajien peli Hollantia vastaan oli ihan toista luokaa, kuin onneton Moldova -räpellys.
Kamppailun alku tulppaanien maata vastaan oli hirveä. Kavennusmaalin jälkeen noustiin peliin mukaan, mutta...se viimestely.
Ei Hollannin tasoista joukkuetta vastaan ole varaa jättää selviä maalitekopaikkoja käyttämättä. Onko nyt niin, että Huuhkajat pelaavat huonoja vastaan huonosti ja hyviä vastaan hyvin?
Suomi - Unkari 12.10. Voittoja muuten on mukavampi katsoa, kuin tappioita.
Jaatinen Julistaa:
"Jos me lähdemme ymmärtämyksellä ja myötätunnolla suhtautumaan lainvastaisiin tekoihin ja näemme tälläisten tekojen suorittajissa isänmaallisen innostuksen miehiä, niin totisesti joudumme luisuvalle pinnalle, niin luisuvalle, että sen pitäisi jokaista ajattelevaa kansalaista peloittaa."
Päätoimittaja Uuno Hannula 10. huhtikuuta 1930 Pohjolan Sanomien pääkirjoituksessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti