Tasavallan hallitus on lopultakin päässyt sopuun vaalijärjestelmän muuttamisesta. Vaalilakiesitys on avannut yleisemmänkin keskustelun Suomen poliittisesta järjestelmästä. Esille on pulpahtanut kysymys ns. pitkien listojen vaaleista. Systeemissähän äänestäjä valitsee vaaliliittojen välillä. Ehdokkaat tulevat valituksi listan mukaisessa järjestyksessä. Näin puhtaimmillaan. Järjestelmästä on myös erilaista muunnksia. Valitsija voi vaikkapa muuttaa halutesaaan listan järjestystä tai vaikka viivata yli ne kanditaatit, joiden hyväksi ei halua ääntään laskettavan.
Suomessa käytävässä keskustelussa nämä pitkät listat on tyrmätty kauhistellen niiden epädemokraattisuutta.
Mallissa puoluepamput kuulemma asettavat kanditaatit järjestykseen ja näin ollen määräävät läpimenijät.
Olisikohan toisaan näin? Pikemminnkin malli johtaisi siihen, että puolueet kilvan avaisivat ehdokasasetteluunsa vaikuttamisen puolueiden jäsenten ulkopuolisiin ihmisiin. Tämä voisi käydä vaikkapa niin, että pientä maksua vastaan kansalainen voisi rekisteröityä ehdokkaista käytävään vaaliin. Malli siis pakottaisi puolueita avoimempaan toimintaan sekä aktivoisi kansalaisia jo ehdokasasetteluvaiheessa. Epädemokraattistako?
Onko nykynen, yksilökeskeinen, vaalitapa sitten muka erityisen kansanvaltainen? Kohta tilanne on se, että ehdokas tarvitsee 100 000 euroa ja ilmapallot päästäkseen eduskuntaan. Tarvitaan rahoittaija. Onkohan liike-elämän antama raha aina vastikkeetonta? Julkisuus on kallista.
Politiikka on tämän myötä karnevalisoitunut. Edustajat tarvitsevat julkisuutta varmistaakseen paikan luottamustehtävässään jatkossakin. Tämä on johtanut kaiken maailman Kanki-Kaikkosiin ja Rullaluistin-Sauleihin sekä Kirppu-Kiljusiin. Pääsemällä maksutta julkisuuteen, säästää paljon rahaa seuraavassa vaalikampanjassa.
Kansanedustajien tehtävä on säätää lakeja aattelliselta pohjalta. Ei pelleillä. Pitkät listat palauttaisivat huomion takaisiin politiikkaan.
Turha on puhua pitkien listojen epädemokraattisuudesta jos saman aikaisesti pitää asiaankuuluvana yksilövaalin järjettömäksi paisuneet vaalikulut ja siitä seuraavan pelleilyn. Voi tuota hurskastelun määrää...
Zero db-nimisessä kampanjassa halutaan estää musiikin käyttäminen kidutuksessa. Idea perustuu siihen, että Quantamon vankileirillä kiusattiin vankeja huudattamalla musiikkia yökausia.
Massive Attack yhtye on suostunut kampanjan vetonaulaksi. Oikein. Kaikki kidutus, myös musiikilla on kiellettävä. Toivoa sopii, että kielto johtaa myös eräiden artistien musiikin esittämisen lopettamiseen julkisesti.
Jalkapallon UEFA-cupin loppuottelu pelataan viimestä kertaa. Kamppailu käydään entisessä Ottomaanien valtakunnan pääkaupungissa, Istanbulissa. Shakhtar Doneskt Ukrainasta kohtaa Werder Bremenin. Bremenin, joka on saksalainen joukkue, kausi Bundesliigassa on mennyt harmaissa merkeissä. Nyt olisikin hyvä mahdollisuus kirkastaa ilmettä voittamalla joku kilpailu.
Normaalioloissa Werder olisikin hienoinen ennakkosuosikki. Tällä kertaa Bermenin kokoonpanosta puuttuu muun muassa hyökääjä Hugo Almeida ja puolustaja Per Mertesacker. Werder Bermenissä pelaa myös Suomen maajoukkueen Petri Pasanen. Pasanenkin kärsii jalkavaivoista. On kuitenkin todennäköistä, että Petri saa peliaikaa tässä pelaajatilanteessa puolikuntoisenakin.
UEFA-Cup loppuu nykymuotioisena. Jatkossa pelataan UEFA;n Euroopan Liigaa. Jaossa on siis viimeinen UEFA-Cupin voitto. Pääseekö Petri Pasanen paiskomaan pataa?
Jaatinen Julistaa: Perussuomalaiset valitsivat ensimmäiseksi varapuheenjohtajakseen Pentti Oinosen. Samassa kokouksessa päätettiin puolueen tunnuslauluksi ottaa: "Hei katsoppas vaari tuota hauvaa..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti