Islannissa on Euroopan Unionin ja yhteisvaluutta Euron kannatus noussut kansalaisten keskuudessa räjähdysmäisesti. Ei ihme, Satujen Saarella asuu 320 000 ihmistä, joka on vähemmän kuin pääkaupungissamme Helsingissä. Tallainen kansantalous ei voi toimia, ainakaan nykyajassa, ilman kansainvälistä yhteistyötä. Ylikansallinen finanssikriisi on iskenyt islantilaispankkeihin kovaa ja lyönyt melkein Islannin valtion konkurssiin. Tässä tilanteessa kansaliset näkevät EU:n ja Euron tervetulleiksi säätelymekanismeiksi kansainväliselle raaàlle kapitalismille. Tarvitaan ylikansallista sääntelyä. Missä EU siellä yhteistyön mahdollisuus.
Kunnallisvaalit on pidetty. Halllituspuolueista Kokoomus ja Vihreät lisäsivät kannatustaan. Suurin oppositiopuolue sosiaalidemokraatit hävisivät. Yleensä oppositiossa kasvaa. Tällä kertaa oppositito ei ollut haastajan asemassa. Pääoppositiopuolue ei haastanut. Se ei sanonut mitään. Reilu Suomi. Kaikki kannattavat Reilua Suomea. Entä sitten. Kaikki tietävät, että sukat ovat hyvät ja tarpeelliset pakkasella. Olennaista on, mistä näitä sukkia saa tai miten niitä kudotaan.
Erityisesti pääkaupunkiseudulla Kokoomuksen Jan Vapaavuori ja Vihreitten Osmo Soininvaara veivät keskustelua aluesuunnittelusta ja sosiaalidemokraatteja sen myötä, kuin mätää kukkoa.
Helsingin sosiaaldemokaattien johto ei saanut aloitetta käsiin. Aluesuunnitelu vaikuttaa kaikeen: Asuntorakentamiseen, julkiseen liikenteeseen, kuntien talouteen ja sitä kautta yhteisiin palveluihin.
Sosiaalidemokraatit eivät sano muuta kuin Reilu Suomi/Helsinki. Mitään sanomatta saa mitättömän tuloksen. Ansiosta.
Kokoomus on ominut itselleen hyvinvointivaltion teemat. Jokohan nyt sosiaalidemokraatit uskoisivat, että heillä ei ole tähän kehittelmäänsä hankeeseen mitään keskustelu- ja kehittelymonopolia?
Puhutaan vaalisirkuksesta. On olemassa oikeaakin sirkusta. Suomessa sitä edustaa kansallissirkuksemme Sirkus Finlandia. Sirkus on hauskaa. Sirkus on taidetta. Maassamme kiertää pienempiäkin sirkuksia, jotka nekin puolustavat paikkaansa.
Sirkus Finlandia on kuitenkin suurin ja kaunein. Finlandia päättää ensi viikon lopulla tämän vuoden kiertueensa Helsinkiin. Eli vielä jos Helsinkiin osuu, niin ehtii tämän vuoden shown näkemään. Elävä tykikuula on aivan huikea!
Ensi keväänä Sirkus Finlandia aloittaa uuden kierroksen. Sirkus, Finlandia, tai joku muu on peräti suositeltava viihdettä kaiken ikäisille. Sirkus on kannatettavaa taidetta. Menkää katsomaan kuin tilaisuus tulee.
Turun Inter otti seuran ensimmäisen jalkapallon Suomen mestaruuden. Ansiosta. Seurassa on vuosikausia tehty pitkäjänteistä työtä menestyksen eteen. Åbossa pelattiin koko kausi vaihtelevaa ja viihdyttävää jalkapalloa. Lisäksi Interin kannattajille suo mestaruuden. Ratkaisevaa ottelua oli tullut sateiselle stadionille seuraamaan yli 7000 silmäparia. Hatunnosto sinnekin päin.
Helsingin Jalkapalloklubi tunaroi ponnettomalla loppukaudellaan itsensä mitalleilta. Viimeisen ottelun vei Jari Litmasesta tunnettu seura Football Club Lahti. Klubi oli ennakkoon vahva suosikki pronssille, mutta ei näyttänyt himmein mitalli motivoivan. Lahtea motivoi. Nyt kävikin niin "hauskasti" että kaikki jalkapallon mitallit menivät ensikertalaisille. Edellä mainittujen mitallistien lisäksi Hopeiset mitallit ripustetiin Hongan pelaajien kaulaan. Onnea kaikille mitallisteille. Pakko myöntää: Turkulaisille on annettava tunnustus hyvästä työstä!
Jaatinen julistaa: Sunnuntaina sataa aina?? Turussakin satoi. Se ei estänyt Interiä voittamasta, lähinnä riisipeltoa muistuttavalla kentällä. Eikä myöskään estänyt yli 7000 kannattajaa saapumasta paikalle. Jos on asiaa ja motiivi, niin tulosta syntyy!
7 kommenttia:
Tällainen tulos tällä kertaa. Kiinnitit aikaisemmin hyvin huomiota mainontaan. Silmän mitalla arvioiden Kokoomuksen mainoksia oli SDP:n mainoksia enemmän noin 1/5 sekä lehdissä että ulkomainonnassa. Missä oli tällä kertaa se kuuluisa Ay-liikkeen raha? Ehkä piilossa edellisen vaalin kohuilta? Tuntuu siltä, että SDP:n yhteinen kampanja jäi tänä vuonna pienemmälle.
Muuten tulokseen varmasti vaikutti hailea ja hahmoton kampanja. No, puheenjohtajalla ei ole ollut aikaa muotoilla taustajoukkojaan ja SDP:n jonkinsorttista uudistustyötä mallilleen. Tämähän nyt oli valistuneiden tahojen tiedossa ennen vaalejakin. Myös edellisten vaalien jälkeen alkanut syyttelykierros tuntuu olevan vielä kesken.
Eli puolueen rivit ovat hajallaan, ollaanko sitä keskustademareita vai mitä, siitä ei ota vieläkään selvää. Puolueen ei kannata vetää kaikkiin suuntiin. Se ei tosiaan vetoa äänestäjään jos mainostetaan koko kansan puoluetta. Joku muuten sanoikin, että tällaisia kannatuslukuja on ollut viimeksi puoluehajaannuksen aikaan (kunnallisvaalit1960 21,1 %, eduskuntavaalit 1962 19,5 %). Puolue ei varmaankaan ole hajoamassa, äänestäjät pikemminkin hajoavat paremmin profiloituviin vaihtoehtoihin.
Mikko Riikonen
Tuosta huonommasta tuloksesta. Kun vielä ajattelee sitä, että 1960 oli kaksi sosiaalidemokraattista puoluetta, SDP ja TPSL, niin tämä tullut tulos on huonompi.
Olet oikeassa, että eduskuntavaalien jälkeinen keskustelu jäi kesken. Jotkut vieläkin kuvittelevat, että nuoren puheenjohtajan valinnalla sekä puoluekokouksen kasvattamisella selvitään. Ei. Olen 25 vuotta hokenut, että sosiaalidemokraattien pitää uudistua koko ajan,ei mitkään projektit, temput ja hokemat mitään auta. Liikkeen aatteen, järjestökoneston ja käytännön politiikan on oltava tasapainossa ja rasvattuna.
Pitkä ja myönenttäköön: Tuloksellinenkin, hallitusvastuu on painanut kolmion raskaasti käytännön politiikan suuntaan. Nyt tarvitaan sekä aattelista keskustelua, että järjestörakenteen ja kultuurin muutosta. Tähän ei riitä löperö "keskiluokka - keskustelu" Se asia on itseasiassa ratkaistu jo 1903, kun puolue muutti nimensä muottiin "Sosialidemokraattinen Puolue Suomessa". Kun luovutiin Työväenpuolue -nimestä, niin linjattiin, että ollaan aatepuolue, ei luokkapuolue. Viimestään tämä "keskiluokka -ongelma" ratkaistiin vuoden 1952 -periaateohjelmassa, jossa puhutaan "henkisen työn tekijöistä" yhtenä puolueen kannattajajoukkona.
Järjestörakenteesta: Hämeenlinnassa mentiin kyllä oikeaan suuntaan, mutta kovin arkaillen. Edelleen olen sitä mieltä, että ihmiset liityvät puolueeseen saavuttaakseen vaikutusvaltaa. Ei ystävien takia. Sen vuoksi ollaan nuorisoliitossa. Sex, booze and rock and roll. Puolueen eri tasojen valmisteluelimiä on saatava vieläkin avoimemmiksi. Puoluekokouskin voisi olla avoimempi ja myös kesätapahtuman luonnetta saava. Lisäksi SDP:n ovia tulisi avata ulkopuoliselle lisää. Esimerkiksi kunnallis- ja eduskuntavaalien esivaalit voisivat olla avoimia. Maksua vastaan, tietty. Ehdokkaana voisivat olla vain jäsenet. Lisäksi voisi olla vaikkapa niin, että nämä maksavat sympparit saisivat äänestää vain puolta listaa tms.
Huomio siitä, että äänestäjäryhmät hajaantuvat yhtä pienempiin osiin on olennainen. Se tarkoitaa sitä, että kaikkien puolueiden ns. varmojen kannattajien määrä supistuu lisää. Tämä tarkoitaa sitä, että varsinkin täälä Helsingin metropolialueella on äänestäjät ikäänkuin "hurmattava" aina uudelleen.
Kylläpä sitä tekstiä tulikin :-)
Jep, paljon tekstiä, paljon asiaa.
Tuo kolmiomalli on todella kätevä, sitä kannattaa käyttää analyysin pohjana vastedeskin.
Ja sitä uudistusta on itsekin sivustakatsojana huudellut ja sekavin tuntein sitten katsellut kaikkia niitä projekteja joita puoluetoimiston taholta on liikahtanut. Tulokset puhuvat puolestaan. Vaan helppohan se on katsomosta huudella, että potki ny se pallo maaliin.
Kyllä, valta kansalle puolueessakin. Ja sitten ennen kaikkea aatteellista työtä, missä puolueen lähihistorian tuntien tulee varmasti riittämään haastetta. Tällä nyt lähinnä tarkoitan SDP:n muutosta Sorsan hyvinvointivaltiopuolueesta Lipposen eurososialidemokraattiseksi.
Pari kertaa olen nimittäin näiden tappiovaalien jälkeen ollut läsnä niissä pöydissä(hehe), missä vasemmisto- ja oikeistodemarit ovat yhdessä istuneet. Kunhan keskustelu on lipsahtanut analyysiin ei se ole ollut konkarillekaan kaunista kuultavaa. Melkoisen katkerat ja vihaiset sanat sekä kuumat tunteet nousevat päällimmäiseksi ensimmäisen minuutin aikana. Ei mitenkään rohkaise ajattelemaan, että tässä SDP mitenkään helpolla pääsee. Tai että voisi tuudittautua ajattelemaan, jotta kyllä se tästä, kunhan ollaan kuin kusi sukassa.
Nyt taitaisi olla kysyntää jonkin sortin poppamiehelle/naiselle. Mutta kenestäpä siihen olisi ainesta? Sosialidemokraattinen maailmankatsomus olisi tässä urakassa katsottava vahvuudeksi.
Mikko Riikonen
"Tuosta huonommasta tuloksesta. Kun vielä ajattelee sitä, että 1960 oli kaksi sosiaalidemokraattista puoluetta, SDP ja TPSL, niin tämä tullut tulos on huonompi."
Mutta jospa niitä sosiaalidemokraattisia puolueita onkin nyt vielä enemmän? Loka-Laitinen kirjoitti viime eduskuntavaalien jälkeen, että tarjolla oli kolme sosiaalidemokraattista päävaihtoehtoa joista kansa äänesti laiskimmin sitä tylsimmän tuntuista. Sama pätee varmaan kohtuuhyvin näihinkin vaaleihin.
Minusta tuntuu älyttömältä että riippuen siitä mitä mieltä itse on Sdp:n tekemisisitä kutsutaan sitä joko kokoomuslaiseksi, vanhakantaisen vasemmistolaiseksi tai vihreilyksi. Nyt ollaan siellä sun täällä lausumassa että pitäisi omia teemoja perussuomalaisilta. Ikäänkuin se olisi sosiaalidemokraattien henkilökohtainen ongelma jos Suomessa puolueet laidasta laitaan ovat sitoutuneet suhteellisen laajaan hyvinvointivaltioon.
Ei minulla ole sen kummempaa analyysia puolueen tilasta, puhumattakaan siitä että minulla olisi jotain näkemyksiä mitä pitäisi tehdä. Ehkä sitä ei kannattaisi enää sen syvemmin ruotiakaan, vaan Toimia.
Jaahas sitä viisastellaan :-) On kuitenkin ihan aiheellinen huomio, että suomalaista puolueista valtaosa on hyvinvointivaltion kannalla. Folkehemmet on kyllä loistava sosiaalidemokraattinen menestystarina, mutta meillä ei ole siihen monopolia.
Sosiaalidemokraattista politiikkaa ei kuitenkaan voi tehdä kuin sosiaalidemokraattisessa puolueessa. Aate, järjestörakenne ja käytännön politiikka kaipaavat selkeyttämistä sekä ajanmukaistamista. Tämäkin blogikeskustelu on sitä ja on muuten kaipaamaasi tekemistäkin, vaikka ei tässä isommin hiki, ainakaan mulla, lennä. Työväentalon rakentamistalkoot ovat käyneet pirun vähiin. :-)
Viisastelu on yleinen tyylilajini mutta itseasiassa asia oli vakava: ei demarien pidä miettiä onko Sdp:n toiminta sosiaalidemokraattista vertaamalla sitä muihin puolueisiin (siten, että pitäisi tavoitella eri asioita kuin ne) vaan tehdä niin kuin parhaalta tuntuu ja seistä sen takana. Tämän sanoin lähinnä siksi, koska odottaisin että ainakin Espoossa ja Helsingissä taitaa tulevien 4 vuoden aikana olla kova paine profiloitumiseen eli mahdollisimman räyhäkkääseen esiintymiseen (jottei jäätäisi persuja ja vihreitä huonommiksi).
Juuri näin:
Tämähän on se "lainattua" siinä "hääpukupuolueessa". Lainataan itseluottamusta vaikka Ruotsin SAP:lta.
Kunnassahan ei voi tehdä varsinaista oppoistiopolitiikkaa, mutta keskustelunavauksia ja siten keskustelun hallintaa kannattaa kyllä tehdä. Räyhäkkyydessä on turha Persujen kanssa kilpailla. On olemassa englantilainen sanonta: "Turha ryhtyä painisille sian kanssa, molemmat siinä sotkeutuvat, mutta vain sika siitä tykkää."
Lähetä kommentti