Asiamiehet...Rytmissä

Armeijalta vapautuu Helsingin edustan saaria lähivuosina. Muun muassa Kuninkaansaari ja Vallisaari. Tämä avaa erinomaisia näkymiä. On järjestettävä hyvät kuljetukset saarille ja kunnostettava ne virkistyskäyttöön. Ellei nyt sitten ilmesty jostain Pro Vallisaari -yhdistyistä joka vastustaa koko hanketta, koska veneen mukana tulee rikollisuutta ja huumeita, kuten kaikki tietävät.

Yhdysvaltain varapresidenttiehdokkaat kohtasivat ainossa kaksinkamppailussaan viime yönä. Ne, jotka odottivat kompurointia ja möläytyksiä tulivat pettymään. Molemmat ehdokkaat olivat hyvin valmennettuja.
Olennasista keskustelussa onkin se, että munauksia ei tapahtunut. Sekä demokraattinen Joseph Biden, että rebublikaaninen Sarah Palin esiintyivät oman puolensa näkökulmasta hyvin. Tämä ei heilauta vaalikampailua puoleen eikä toiseen.
Aattellisia eroja kuitenkin nähtiin. Palinille talous on veronalennuksia. Biben halusi tehdä talouspolitiikkaa. Tämäkään ero ei kyllä ketään yllätä.

Suomessa nerokkaasti rautalankamusiikiksi kutsuttu, ruotsin "ståltråd" -sanasta väännetty musiikinlaji eli kukoistuksessa vajaan kaksi vuotta 1960-luvun alussa. Arkisesti sanottuna kysymys on kitaravetoisesta instrumenttaalimusiikista.
Rautalankamusiikki oli ainakin kahdella tavalle merkityksellinen. Se vakiinnutti pitkäksi aikaa rock-yhtyeen oikeaksi muodoksi ryhmittymän: Soolokitara, komppikitara, basso ja rummut. Toisekseen, rautalanka oli ensimmäistä nuorison soittamaa musiikkia maassmme jota laajemmalti levytettiin ja levittettiin nuorisolle. Aikaisempi rock and roll -innostus oli jäänyt suurempien kaupunkien pienten edelläkävijöitten harrastukseksi.
Yhdysvaltalainen The Ventures, mutta erityisesti brittein saarelta tullut The Shadows, nostattivat innostuksen Suomessa. The Drifters nimellä aloittanut ja myös Cliff Richardin taustabändinä soittanut "Nuo Varjot" sai menestystä rautalankamusiikin kultaisina vuosina esimerkiksi biiseillä Apache ja Wonderful land. Tulihan niitä myyntimenestyksiä tämänkin jälkeen. Ulkomaan elävien rynnistyksen myötä, myös täällä Pohjolassa laajempi joukko koululaisia ryhtyi harrastamaan, nimenomaan nuorisomusiikkia.
Ensimmäinen maassamme julkaistu rautalankalevytys on 13. joulukuuta 1961 ilmestynyt The Feenadesin "Theme from Leningrad". The Feenades oli itseasiassa ruotsalaisen The Spotnicks -yhtyeen Bo Winberg, joka soitti levytyksellä kaikkia soittimia. Toisena toimeksiantajana tuotannolle muuten oli myöhemmin Abban managerina miljoonia kerännyt Stig "Stikkan" Anderson.
Ensimmäisenä oikeana rautalankabandinä pidetaan The Stranglersia. Potin kuitenkin kahmaisi The Sounds, joka nousi alkuvuodesta 1963 listoille asti sovituksellaan suomalaisesta kansanlaulusta Emma. Soundsissa soitti rumpuja Johnny, oikealta nimeltään Eljon, Liebkind. Johnnyhän niitti sittemmin suosiota soololaulajana, mm. Hymyhuulet-viisullaan. Myöhemmin Liebkind tunnettiin pääkaupungin kunnallispolitiikasta ja talousrikosepäiltynä.
Muita rautalankaorkestereita olivat muun muassa The Avengers sekä The Esquires, jossa soittivat Jussi ja Eero Raittinen. Muuan Henry Olavi Aaltonenkin aloitteli rautalangan pyörteissä The Steelers -yhtyeessä. Kymmenisen vuotta myöhemmin Aaltosen, eli Remun yhtye Hurriganes levytti ensilevylleen Rock and Roll all night long aikaisemmin mainitun The Venturesin suurimman hitin "Walk don´t run".
Kovin rautalankainnostus häipyi vajaassa kahdessa vuodessa. Bandit ryhdyivät joustavasti esittämään laulettua Beat-musiikkia. Vaikutteita tähän oli antanut jonninmoiseen suosioon noussut liverpoolilainen The Beatles -niminen kvartetti.
Rautalangalla on edelleen omat uskolliset harrastajansa. Näkyvimmin rautalangasta asiaa vääntää Esa Pulliaisen jo vuonna 1979 perustama The Agents. Ryhmä tunnetaan, Shadowsien tapaan, myös taustabändinä. Asiamiehethän ovat säestäneet muun muassa Tuomari Nurmiota ja Jorma Kääriäistä. Rautalanka on kuitenkin, voisi sanoa, Pulliaisen ominta alaa. Yhtye on julkassut äskettäin levyllisen rautalankaista rytmimusiikkia nimellä Agents...In Beat.

Niinhän siinä kävi, että Racing Santader kaatoi FC Hongan ja pisti unelmat jatkopaikasta takkapuiksi.
Jotain, kovin ikävällä tavalla, tuttua eilisen ottelun ratkaisussa oli. Oikeastaan peli ratkesi heti alussa ihmeellisellä pomppumaalilla. Pallo kimmahti ensin Rami Hakanpään jalasta ylärimaan. Hongan puolustus juurtui tilanteessa täysin paikalleen ja Racingin Edu Bedia iski pallon häkkiin, niinkuin tilanteessa kuuluu.
Pelin loppukin on tuttua huttua: Suomalaisjoukkue luo jonkin verran tilanteita, muuta futista ei saada bömöön.
Ehkäpä vielä joskus taas menestystä tulee. Uusi yritys ensi vuonna...

Jaatinen Julistaa: Sarvipäitten käytös Lapin Kansan päätoimittajaa valtittaessa kertoo, että vaikka Suomessa syrjintä kielletäänkin lailla on se vielä käytännön todellisuutta.