Viime sunnutaina tapahtunut Kosovon itsenäistyminen on aiheuttanut Serbian valtaapitävissä ja kansalaisissa raivontunteita. Kosovon rajalla on rähinöitseviä Serbialaisia sotaveteraaneja, jotka ovat sytyttäneet autonrenkaita palamaan ja nahistelevat YK-joukkojen kanssa.
Eilen Serbian hallitus järjesti mielenosoituksen Belgadiin yli 200 000 ilmiselle.
Tempaustahan voi pitää hallituksen järjestämänä, koska niihin osallistuville jaetiin ilmaisia rautatielippuja ja koululaiset saivat vapaata koulusta osallistuaksieen mielenosoitukseen.
Tapahutumat riistäytyivät tai paremminkin provosoitiin riistäytymään, mellakoiksi. Yhdysvaltain suurlähetystö yritetiin poltaa ja muitakin suurlähetystöjä kohden hyökättiin. Autoja paloi. Myös Kosovon puolelle Mitrovicassa tänään jatkuvaa mellakointia voidaan pitää Serbian johdon myötävaikutuksella tapahtuvana.
Provosoituaan nämä tapahumat johto sanoutuu niistä irti ja paheksuu mellakointia. Varsin tekopyhää. EU harkitsee suhteitaan uudelleen Serbian kanssa. Oikein. Maa jossa kansalaisia johdon taholta provosoidaan rikkomaan ikkunoita muistuttaa turhan paljon natsisaksaa. Toistaiseksi Kosovo on osoittautunut itsenäisyytensä arvoiseksi. Serbia ei diplomaattisten suhteiden.
On täysin asiallista harkita voidaanko Eurovision laulukilpailuja viedä Serbiaan. Mikäli asiat eivät kohene diplomaatti- ja urheilusuhteitakin voidaan jäädyttää.
Vuokra-asuntojen hinnat ovat nousseet rakettimaisesti pääkaupunkiseudulla. Omistusasuntojen hinnannousun myötä myös vuokralla asumisen hinta on jatkanut huimaa nousuaan. Haloo hallitus, missä viipyvät vakiotoimenpiteet? Veron alentaminen tai poistaminen vuokrakiinteistöjen- ja maanomistajilta.
Sosiaalidemokraattien puheenjohtajavalinnasta tulee kahden kauppa. Puolueen johtaja-asetelma selkenee yllättävän nopeasti. Valinta kiteytyy Tarja Filatovin ja Erkki Tuomiojan välille. Jostain kumman syystä valtakunnan päälehti yrittää uskotella, että kuudella muulla ehdokkaalla olisi vielä jotain mahdolliuuksia.Mutta kai se kuuluu poliittisen toimittamisen luonteeseen: Draamaa on luotava henkilövalintoihin sinnekin missä sitä ei ole.
Kahdessakin ehdokkaasta on valitsemista. Eroja löytyy luonnollisesti sukupuolesta ja ikäluokasta.
Myös poliittisesta linjasta on löydettävissä eroja: Erkki Tuomioja haluaisi kääntää puolueen linjaa vasemmalle, mitä tämä nyt mahtaa tarkoittaakaan, ehkä jotain mielikuvaa.
Tarja Filatov edustaa lähemmin sitä kantaa, että on itse luotettava kestävään sosiaalidemokraattiseen pohjaan sekä palautettava omilla toimilla kansalaisten luottamus siihen. Jokainen voi tykönään miettiä sitä, mitä tarkoitaa sosiaalidemokratian kestävä pohja.
Pähkinänkuoressa asia on niin, että Tuomioja on enemmän idealisti, hyvät aatteet keräävät ihmisiä ja kannatusta. Filatov taas luottaa työnteon voimaan, siihen, että riittävät näytöt vetoavat jäseniin ja kannattajiin.
Sen sijaan puoluesihteerivalinnassa ei ole vielä paljoakaan aineksia. Ainoa ehdokas tehtävään on toistaiseksi turkulainen Ari Korhonen. Sukunimi ei kyllä tässä tapauksessa ole mikään hyvä enne. Puolueiden johdossa alkaa olla jo korhos-kiintiö täysi. Vasemmistoliiton puheenjohtajana on Martti Korhonen ja Keskustan puoluesihteerinä Jarmo "Piiska" Korhonen. Ennustan: Lähiaikoina on tulossa ilmoittautumisia puoluesihteeriehdokkaaksi. Kesällä puoluesihteeriksi valitaan jonkinmoinen yllätysnimi.
"Kuristaja".Tällä taiteilijanimellä tunnettiin jalkapallourallaan näyttelijä, tv-ja elokuvaohjaaja Åke Lindman. Lindman muistetaan, niinkuin taiteilijanimikin kertoo, kovaotteisena Helsingfors IFK:n ja maajoukkueen puolustajana. Teatteityö ei ollut paras mahdollinen jalkapalloilun kannalta, joten puutuva taito korvattiin ankaralla yrittämisellä ja kovilla otteilla. Otteissa käytettiin sekä jalkoja että käsiä.
Lindmanin peliuran aikana, 1950-luvulla, urheilun ja kulttuurin kuilu oli syvempi kuin nykyään, joten Kuristaja joutui pelaamaan jalkapalloa teatteriväeltä salaa. Onneksi Helsingin Ruotsalaisen teatterin johto ei lukenut sanomalehtien urheilusivuja.
Suomen maajoukkueessa Lindman pelasi vuosina 1947-1955 25 A-maaottelua ja yhdet, Helsingin 1952, olympiakisat. Siitä huolimatta, että näyttelija Lindman oli jalkapalloilijana amatööri pysyivät monet aikakauden huippuhyökkääjät yllättävänkin hyvin Kuristajan otteessa.
Kuten tiedämme Åke Lindman on nyt, terveydellisistä syistä, lopettanut elokuvatyön. Jälkeenpäin voidaan todeta, että myös kulttuurin tekemisessä Kuristaja osoitti samaa periksiantamattomuutta kuin jalkapallokentällä ja nousi silläkin elämänalueella maajoukkuetasolle. Erona jalkapalloon on se, että teatteri-, tv- ja elokuvatyötä ei Åke Lindmannin ole tarvinnut tehdä salaa.
Jaatinen julistaa: Rähinät loppukoot Balkanilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti