Tulkaamme suomalaisiksi

Tasavallassa on toiminut brandityöryhmä, jonka tehtävänä on ollut miettiä millainen Suomi -kuva maailmalla vallitsee ja millaiseksi haluaisimme Suomen kuvaa muualla kehittää. Mikäpä se siinä, vaikka jotkut ovat pitäneet tätä(kin) työryhmää turhana herrakerhona, varsinaisena brandy-työryhmänä.
Entäpä millainen kuva meillä suomalaisilla on itsestämme? Mikä on meidän omakuvamme, identiteettimme, miten katsomme erottuvamme muista? Mitkä asiat valtaosa meistä suomalaisista kokee meille ominaisiksi? Eipä olekaan ihan helppo juttu.
Valtiollisesti nähtynä olemme 6.12.1917 itsenäistynyt tasavalta, joka sijaitsee Euroopan pohjoisosassa. Suomi on yksi pohjoismaista ja on se Euroopan Unionin jäsenmaa. Nämä ovat faktoja. Tuosta Unionin jäsenyydestäkin jo löytyy eri mielipiteitä.
Ihan hyvin identiteettirakennuksen pohjalle sopii tuo valtiollinen itsenäisyys. Tosin käsitys suomalaisuudesta erillisenä kansakuntana muodostui vähitellen aikasemmin, viimeistään 1700-luvun loppupuolelta, ensin ruotsinkielisen sivistyneistön piirissä. Moni muistaa Adolf Ivar Arwidsonin nimiin 1800-luvun alkupuoliskolta laitetut sanat: Svenskar äro vi inte längre, ryssar vi inte vilja bli, låt oss allså bli finnar - Ruotsalaisia emme enään ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis suomalaisia.
Ruotsista saimme markkinatalouden, oikeuslaitoksen, yliopisto-opetuksen, sanokaamme läntisyyden. Venäjän vallan aikana käsitys erillisestä suomalaisuudesta voimistui, eikä vähiten 1800- ja 1900-lukujen sortotoimien seurauksena.
Emmekä myöskään saa unohtaa vähitellen muodostuvaa kansalaisyhteiskuntaa järjestöineen: urheiluseurat, osuuskauppa, työväenliike,maalaisliittolaisuus,ruotsinkieliset, vanhasuomalaisuus ja vaikkapa palokunta -sekä raittiusaate.
Suomalaisia oltiin ja kansallista itsenäisyyttä kannatettiin, vaikka eri leireistä. Tämä erileirisyys johtikin heti itsenäistymisen alkuhetkinä dramaattiseen sisällissotaan. Siitäkin selvittiin yllättävän pian: ensimmäinen sodan hävinnyttä osapuolta, työväenliikettä, edustava pääministeri, Väinö Tanner, saatiin maahamme jo vuonna 1926.
Kansanvalta, demokratia onkin eräs osa meidän suomalaisten identiteettiä. Enemmistön hyväksymä demokraattinen yhteiskuntajärjestys on auttanut pientä Suomea kestämään sisältä ja ulkoa tulleet iskut.
Äärioikeisto yritti vallankaappausta 1930-luvulla. Ainakin joillakin äärivasemmiston, kommunismin, edustajilla oli kaappauksellisia hankkeita heti sotien jälkeen, 1940-luvun lopulla. Kansanvaltaan sitotuneet porvarit ja sosialistit estivät kaappaushankkeet.
Sotaan Suomi joutui kahden yksinvaltiaan, Hitlerin ja Stalinin, poliittisen pakanjaon seurauksena. Kansanvaltainen tasavalta kesti, koska valtaosalla kansalaisista, myös työläisillä, oli syytä puolustaa maata.
Suomalaisten menestys tieteen, taiteen, ja urheilun saralla on osa identiteettiämme. A.I.Virtasen nobelpalkinto vuodelta 1945 on muistissamme.
Kulttuurissa tiedämme esimerkiksi Jean Sibeliuksen, Esa-Pekka Salosen, Kaurismäen veljekset, Jörn Donnerin ja Sofi Oksasen.
Ns. kevyessä musiikissa kansakunnan tajuntaa heijastelivat Olavi Virta, Valtosen sisarukset, Tapio Rautavaara, Repe Helismaa ja vaikkapa Esa Pakarinen.
Rockmusiikkia unohtamatta:suomeksi rockia tekivät takavuosina kansakunnan tajuntaan Juice Leskinen, Dave Lindholm, Hector, Tuomari Nurmio, Kauko Röyhkä ja monet muut. Kansainvälistä läpimurtoa ei vielä rockmusiikin alalla ole saatu, mutta onko sillä väliäkään. Varmaa sitäpaitsi on, että kyllä silläkin saralla tärähtää.
Voittihan Suomen edustaja Eurovision laulukilpailunkin Lordin voittaessa 2006. Urheilussa suomalaista omakuvaa luovat niin huikeat voitot kuin katkerat tappotkin.
Hannes Kolehmainen, Paavo Nurmi, Voitto Hellsten, Matti Nykänen, Marja-Liisa Kirvesniemi, Jari Litmanen, Minna Kauppi, tässä esimerkkejä suomalaisista voittajatyypeistä.
Toisaalta mieleen ovat syöpyneet Juha Miedon Lake Placidin olympialaisten 1980 sadasosasekunnin tappio Ruotsin Thomas Wassbergille ja vaikkapa Unkarin katkera tasoitus jalkapallon maailmanmestaruuskisojen karsinnoissa lokakuussa 1997.
Politiikan kansainvälisillä kentillä suomalaiset ovat menestyneet sovittelijoina: ihan ensimmäisten joukossa on Sakari Tuomioja, joka sovitteli Kyproksen kriisiä, vuonna 1963. Tuomiojan sovittelijanura päättyi aivan liian varhain ennenaikaseen kuolemaan vuonna 1964.
Lopullisen tunnustuksen suomalainen sovittelutyö sai Martti Ahtisaaren voittaessa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008.
Merkittäviä poliitikoita löytyy maastamme liuta: J.V. Snellman,R.J. Danielson-Kalmari, Santeri Alkio, jo mainittu Väinö Tanner, Uuno Hannula, J.W. Rangnell, Edvin Linkomies, Ernst von Born, Antti Kukkonen, T.M. Kivimäki, K.J. Ståhlberg, Tyko Reinikka, Kyösti Kallio, Henrik Ramsay, Risto Ryti, Urho Kekkonen, Kalevi Sorsa ja Johannes Virolainen, ovat esimerkkejä manan majoille menneistä vaikuttajista.
Jos ajamme hissillä tai soitamme matkapuhelimella osaamme mainita menestyneen suomalaisen tuotemerkin.
On vielä muistettava, että tasavallan perustuslain mukaan kansalliskielemme ovat suomi ja ruotsi. Laki takaa lisäksi palvelut saameksi, romanien kielellä ja viittomakielellä. Kaikki halutaan pitää mukana.
Kyllähän olisi helppo löytää mainittujen lisäksi useita esimerkkejä suomalaisen identiteetin rakennusaineksista. Eikähän niiden tarvitse olla kaikille samoja. Tasavaltalaisuus ja kansanvaltaisuus, demokratia. Ne olkoot identiteetin peruspilarit.
Tämä kansallinen omakuva ei edellytä sitä, että välttämättä pysyy tasavaltamme rajojen sitäpuolella. Sanontaa mukaellen: "Ihminen voi lähteä Suomesta, mutta Suomi ei lähde ihmisestä."
Siksi onkin perin ikävää, että maassamme on johinkin tyyppeihin tarttunut kumma tapa määritellä suomalaisuuta poissulkevasti: milloin mikäkin etninen tai kielellinen ryhmä ei näiden vieraan- ja tulevaisuudenpelkoisen mielestä kuulu "oikeaan" suomalaisuuteen.
Kansakuntamme menestyksen takeena ja salaisuutena on ollut demokraattisuus ja sosiaalinen vastuuntunto. Määritelkäämme suomalaisus jatkosskin sen kautta mitä se on, ei sen kautta mitä se ei ole.
Olkaamme kansanvaltaisia hyvinvoinnin rakentajia, vaikutteille avoimia, sovitteltteluun valmiita, olkaamme suomalaisia!

Jalkapallon Veikkausliiga ei antanut AC Oululle lupaa pelata tulevana kautena Veikkausliigassa. Oululaisjoukkue ei kuulemma pysty vetämään kautta läpi. Oulun suunnalta vedettiin esiin heti "Etelän Herra" kortti: halutaan kuulemma sortaa, ei pelkästään oululaista, vaan peräti pohjois-Suomalaista, kuningaspelin harrastusta.
Häh! Mikä sitten Rovaniemen Palloseura on? Se pelaa ensi kaudella Veikkausliigassa. Oulusta sata kilometriä pohjoiseen sijatsee Kemin kaupunki josta tulee Ykkösen, toiseksi korkemman sarjatason jengi, Jalkapalloseura Kemi Kings.
Aika harkitsematonta puhetta AC Oulun edustajilta. Pankaa asianne kuntoon, älkää syyttäkö ja vähätelkö muita.
Kyllä näitä erikoislupia on jo Veikkausliigassa tarpeeksi katseltu.
Nyt liigan tulee äkkiä päättää otetaanko joku Oulun tilalle vai pelataanko sarja kolmellatoista joukkueella.

Jaatinen Julistaa: Hyvää saamelaisten kansallispäivää!