Jos uskoisi verkkokeskustelun vieraan- ja tulevaisuuden pelkoisia tai moukkamaisia yliluutnantteja voisi luulla, että maamme on ajautumassa sisällisotaan. Edellä mainittujen henkisten iikollien asenteiden mukaan Suomen itsenäisyyden suurin uhka ovat kansainväliseen yhteistyöhön suuntauttuneet arvo- ja sosiaaliliberaalit ihmiset.
Sisällissodan välitöntä uhkaa ei kuitenkaan ole, valtaosa kansalaisista suhtautuu asioihin maltillisemmin ja sovittelevammin kuin edellä mainitut tuulimyllynlämmittäjät.
Sovittelulla on ollut paikkansa myös tasavaltaamme kohdanneen onnettomuuden, sen oikean sisällisodan aikana, alkuvuodesta 1918.
Maassamme oli silloinkin seutukuntia, joissa ei yhteisen päätöksen mukaan haluttu osallistua sotaan. Ei perustettu paikallisia puna- eikä valkokaarteja.
Yksi näistä rauhan saarekkeista oli pohjois-Pirkanmaalla sijaitseva Parkano.
Paikkakunnalla järjestetiin 5. helmikuuta 1918 yhteinen kokous kaikkien mielipidesuuntien kesken, jossa yksimielisesti päätetiin, etteivät parkanolaiset nouse toisiaan vastaan. Tilaisuus piti päättää loppulaulun. Näetsen siihen maailman aikaan sellainen oli tapana. Tästä nousikin pulma: mistä löytää riittävän "sitoutumaton" viisu?
Kyllä löytyi: Aleksius Tuomiojan, kokouksen vetäjänä toimineen maanviljelijän esityksestä tilaisuuden lopuksi laulettiin joululauluna tunnettu, Frans Mikael Franzénin runoon perustuva, Olli Wuorisen suomentama, Juokse Porosein.
Tämä laulu kelpasi kaikille parkanolaisille puoluemiehille, laulussa matkustetaan porolla lemmityn luo. Tekstiä lukiessa ihmettelee, miksi Juokse Porosein on ylipäätään joululaulu.
Entäpä tämä, itsenäisyytemme alkumetrien varhainen sovittelija, Aleksius Tuomioja? Kyllä, hän on sukua Erkki Tuomiojalle. Aleksius Tuomioja on Erkki Tuomiojan isoisän, Walto Wihtori Tuomiojan veli.
Walto Wihtori, itsekin politiikkaan osallisunut, on Sakari Tuomiojan, joka on eräs ensimmäisistä suomalaislähtöistä kansainvälisistä sovittelijoista, isä.
Sakarin pojan, Erkin, taas tietävät kaikki vähänkin yhteiskunnallisia asioita seuraavat.
Parkanolaisten esimerkki vuodelta 1918, vähän hassuine yksityiskohtineenkin, on toivoa antava esimerkki suomalaisten sovittelunhalusta.
Tämä joskus pääsee unohtumaan pahinpia äärimmäisyysmöläyksiä kuunnellessa.
Saksassa ja Suomessakin suosittujen saksalaisten rikossarjojen, Krimien, legendaarisin tekijä Helmut Ringelmann on kuollut 84-vuotiaana. Suomessa Ringelmannin töistä tunnetuinpia ovat Derrick ja Vanha kettu. Ensimmäisen sarjansa Ringelmann on tehnyt jo vuonna 1963.
Kansainvälisesti tunnetuin sarja Ringelmannilla oli tuo edellämainittu Derrick, jolla oli pelkästään Saksassa 30 miljoonaa katsojaa.
Onpa Vapaita Demokraatteja, (FDP) edustanut, entinen ulkoministeri, Hans-Dietrich Genscher väittänyt, että Derrick on edesauttanut positiivisen kuvan syntymistä Saksasta enemmän kuin moni poliitikko. Voipi olla, että enemmän kuin itse Genscher, mutta vähemmän kuin Willy Brandt tai Helmut Kohl.
Joka tapauksessa Krimit jatkuvat ja edelleen ne ovat monen suomalaisenkin lauantai-illan ohjelmanumero YLE:n kakkoskanavalla heti lottoarvonnan jälkeen.
Jalkapallon Mestareiden Liigassa on neljännesvälierien ensimmäisten osaotteluiden jälkeen kaikki on auki, lukuunottamatta otteluparia Fc Kööpenhamina - Chelsea. Siniasuinen lontoolaisjoukkue saalisti vierasottelustaan 0-2 voiton. Kuka uskoo, että Fc Kööpenhamina pystyy venymään tästä ohi Stamford Bridgellä.
Muut otteluparit ovat täysin mahdollisia suuntaan tai toiseen. Toki huomio kiinnittyy AC Roman 2-3 kotitappioon Shaktar Donestktille, joten ylämäkeen joutuu roomalaisjengi vierasottelussa kiipeämään.
Mutta ennustaahan voi aina. Neljännesvälierien jatkoonpääsiät: Tottenham, Schalke, Barcelona, Donetsk, Chelsea, Real Madrid, Manchester United ja Bayern München.
Toinen kierros aloitetaan 8. maaliskuuta.
Jaatinen Julistaa
Juokse porosein, poikki vuoret maat!
Seistä syödä saat, majall´impyein.
Siellä verraton, sammal aarre on.
---------------------------------
Vaikka kätkeisit, laakson kiven taa.
Taikka porolla, metsään rientäisit.
Kivet hongat ois tieltäin käypä pois!
Juokse Porosein (Frans Mikael Franzén/suom. sanat Olli Wuori)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti