Ei ei me ei olla apina!

Ainakin Yhdysvalloissa tunnetaan sanonta "Speak to the organ grinder not to monkey." Sen voi kääntää vaikka "Puhu posetiivarille, älä apinalle." Sanonta tarkoittaa suurin piirtein sitä, että turha asioida alaisten kanssa. Huomio kannattaa siirtää päättäjään.
Posetiivarillahan on apina temppuilemassa ja herättämässä ihmisten huomion. Ajatus on tietysti se, että lystikäs apina nostattaa ihmisten sympatian. Röyhkeimmät posetiivareiden apurit ovat jopa varastaneet katsojien rahat heidän naureskellessa apinan tempulle.
Myös tasavaltamme politiikassa on tällä hetkellä sellainen tilanne, että huomio kiinnittyy turhan paljon apinaan ei posetiivariin.
Apina on Perussuomalaisten Timo Soini. Hänen temppuiluunsa on kiinnittynyt hämmästyttävän usein tiedoitusvälineitten ja poliittisen opposition huomio.
Posetiivari on tietysti välillä Matti Vanhanen ja toisinaan Jyrki Katainen.
Soinin Timppa on niin taitava aatteellisessa akrobatiassaan, että monelta unohtuvat pitkäksi aikaa todelliset musiikin soittajat, päättäjät.
Tämähän posetiivareille käy. Ei ketteräkään apina oikeasti heiltä soittokonetta, valtaa, vie.
Entä viekö joku apuri tässäkin tapauksessa katsojien rahat heidän huomionsa herpaantuessa?
Sen saa jokainen päätellä itse.

Tänään, 28. huhtikuuta tulee kuluneeksi 88 vuotta skotlantilaisen jännityskirjailija Alistair McLeanin syntymästä.
Alistair Stuart McLean (28.4. 1922 - 2.2.1987) palveli toisessa maailmansodassa kuninkaallisessa laivastossa. Tämä näkyi McLeanin tuotannossa. Monet niistä tapahtuivat merellä. Niin myös Alistairin ensimmäinen romaani vuodelta 1955 H:M.S. Ulysses. Suomeksi kirja tunnetaan nimellä Saattue Muurmanskiin ja se käännettiin vuonna 1956.
Toki McLeanin kirjojen tapahtumat muuallekin kuin hyiselle merelle sijoittuivat: Katkuinen kuoleman tie, The way of dusty death, kertoo rata-autoilun maailmasta ja vaikkapa Jääasema Zebra, Ice station Zebra, tapahtuu arktisissa olosuhteissa.
Suomeksi Alistair McLeanin kirjoja on käännetty yhteensä 30. Ensimmäinen oli tuo mainittu, Saattue Muurmanskiin vuodelta 1956 ja viimeinen Santorinin hauta, alunperin Santorini, kolmekymmentä vuotta myöhemmin 1986.
McLeanin kirjoja on myös filmatisoitu, vaikkapa Jääasema Zebra ja Where eagles dare/Kotkat kuuntelevat. Ihan katsottavia pätkiä.
Kirjallisuuden kentässä McLean kuuluu tiukkaan jännituskirjailijoiden ryhmään. Alistairin kirjoissa tapahtuu, niissä on yllättäviä juonenkäänteitä. Tarpeettomalla lemmellä ja seksillä ei jännäreitä ole "pilattu".
Alistair MacLean itse kamppaili vuosia alkoholismia vastaan. Alkoholi otti hänestä lopullisen voiton. Kirjailija kuoli tuliliemen tuomiin vaivoihin 64 -vuotiaana 1987.
Ironista tässä on se, että tämän jännityksen mestarin monilla kirjojen mieshahmoilla oli käsittämättömän kova viinan sietokyky.
Eihän tämän skotin kirjat ihan maailmankirjallisuuden valioita ole, mutta usein erittäin laaduksta jännityskirjallisuutta.
Jos janoaa suorasukaista, konstailematonta, vähän vanhanaikaistakin jännäriä, niin kannattaa hakeutua jo moneen kertaan mainitun Saattue Muurmaskiin, Pelko on aseeni tai vaikka Kuolonhyppy -teosten äärelle.

Merde! Sanotaan Lyonissa. Anteeksiantamattoman passiivisesti pelannut Olympique Lyonnaise hävisi Mestareiden Liigan välieräottelun kotonaan peräti 0-3 voitontahtoa puhkuneelle Bayern Münchenille. Se sitten siitä yllätyksestä. Entäpä tänään?
Barcelona on 1-3 tappioasemassa Milanossa Internazionalelle hävityn ensimmäisen osaottelun jälkeen.
Tilanne on harvinainen kotonaan pelaavalle Barcalle. Jos Internazionale saa alkuun yhdenkin maalin...
Toisaalta 2-0 vie Barcelonan finaaliin. Jos ei omista maksullista TV kanavaa niin YLE:n teksti -tv sivu 682 klo. 21:45.

Jaatinen Julistaa:
Kuka pani sen raamatun lehtiin, että Aatami se ensiksi tehtiin?
Silloin jo juotiin, kun maapallo luotiin, ja tanssittiin ja hurrattiin.
Ne tuhanssia vuosia katto Kiinas kieroon
ennenku Aatamil ol´ Eevasta tietoo.
Ja apinakin niin paljon muuttuupi
Siitä nyt hulluki suuttupi.
Ei ei me ei olla apina!
Daytonin apinajuttu
Antti Syrjäniemi