Mitä sanoittaisiin tästä edellämainitusta tyypistä, jos hän moittisi kollegoitaan ahneudesta ja esiintyisi tavallisen kansan edustajana samassa työssä oleviin nähden. Häntä sanottaisiin tekopyhäksi. Kuka sellaisen ottaisi tosisaan? Eihän tollaista ole oikeasti?
Tälläinen henkiö kuitenkin on lihaa ja verta. Lisäksi aika moneen tämän persoonan moraalinen paheksunta vetoaa.
Tämä köyhän kansan ymmärtäjä ja tuki on puhemies Sauli Niinistö. Eilen tämä kansan mies loukkaantui verisesti, kun hän sai eduskunnan puhemiehen vaalissa 89 ääntä.
Joo ensin tämä moittii edustajakollegoitaan ahneudesta ja asettuu koko homman yläpuolelle ,eräänlaiseksi kansantribuuniksi.
Sitten Sauli ihmettelee kun muut edustajat eivät tykkää. Joihinkin kansalaisiin Sauli Niinistön moralisointi uppoaa kuin häkä.
Koskahan joku osaa kysyä millä pokerinaamalla tuon sosiaalisen ja poliitisen taustan omaava tyyppi esiintyy niukkuudessa elävien ymmärtäjänä?
Taidetta on sensuroitu maailman sivu. On haluttu poistaa poliittisesti tai moraalisesti arveluttava aines.
Sensuuri tulee erityisen vaikeaksi, kun kysymys on musiikista, erityisesti rytmimusiikista. Muusikot, nuo penteleet, peittävät moraalittomuutensa musiikin räminän tai slangi-ilmaisujen taakse.
Joskus sensori iskee kirveensä kiveen huvittavallakin tavalla.
Brittiläinen rockyhtye Kinks julkaisi vuonna 1970 singlenä kappaleen Lola. Biisi uhkasi joutua soittokieltoon, koska siinä mainittiin eräs kolajuoman tuotemerkki.
Tekstitekijä Ray Davis muutti kyseisen kohdan kuulumaan "Cherry Cola". Vetävän sävelen ja mielenkiintoisen tekstin sisältävästä Lolasta tuli jättimäinen kansainvälinen hitti.
Teksti oli erityisen kiintoisa, se kertoi laulun päähenkilön seksikokemuksesta transsukupuolisen tai transvestiitin kanssa.
Tämä oli jäänyt sensoreilta huomaamatta. Olisi muuten tullut BBC:lla komeasti soittokielto.
Tälle on helppo nauraa. Laulujen sanoihin puuttumista on helppo moralisoida ja naureskella.
Mutta handu pumpulle: Pitäisitkö itse sellaista kappaletta hyväksyttävänä, jossa ylistettäisiin raakaa väkivaltaa, yllytettäisiin rasistisiin hyökkyksiin tai raiskauksiin?
Kaikilla meillä on rajamme. Mutta mihin vedetään julkisen esityksen hyväksyttävyyden raja? Se onkin jo vaikeampi juttu.
Englannin valioliigajoukkueista moni on pahasti velkaantunut. Eräs pahimmin miinuksella olevista on menestysjoukkue Manchester United.
Punaisilla Paholaisilla on velkaa arviolta 800 000 000 euroa. Se on hirmuinen summa. Moni yritys menisi konkurssiin moisilla veloilla.
Eikä se Unitedillakaan kaukana ole, jos ei velkaantumista saada hallintaan. Mutta se onkin vaikeammin sanottu kuin tehty.
Mistä luovuttaisiin? Ok, harjoittelukeskusta ollaan myymässä. Menoja pitäisi kuitenkin supistaa pysyvästi. Kenestä pelaajasta luovutaan? Rooneystä? Huippupelaajasta luopuminen tarkoitaa, ainakin osittaista, menestyksestä luopumista. Tähän eivät taida fanit suostua. Eivätkä sponsoritkaan tykkää, kun joukkuetta ei näykään Mestareiden Liigassa.
Tosin sanoen joukkueen on pakko velkaantua menestyäkseen pitääkseen kannattajat tyytyväisenä ja pitääkseen rahoittajien kiinnostuksen yllä. Tämähän on ikiliikkuja.
Jaatinen Julistaa: Uutisena kerrottiin, että Helsingin lähiliikenteen rantaradalla on liikennehäiriöitä. Uutisena? Eikö kohta ole enemmän uutinen se, että lähijunaliikenne toimii moitteetomasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti