Tutkija Panu Poutvaaran mukaan yleinen asevelvollisuus tulee ajateltua kalliimmaksi. Poutvaaran on sitä mieltä, että maanpuolustuksen kustannuksiin tulisi laskea myös nuorten, palvelusalan myötä, lyhentyneet työurat.
Panun laskelmien mukaan yleisestä asevelvollisuudesta luovuttaessa säästettäisiin niin paljon varoja, että armejan teknistä tasoa voitaisiin kohotaa rutkasti ja pätäkkää jäisi vielä tähteellekin. Tiedä tästä sitten.
Aiheellinen kysymys kuitenkin on miksi armeja ja osa poliittisesta johdosta haluaa uskotella kansalaisille, että Suomea voidaan aseellisesti puolustaa talvi- ja jatkosodan, kuuden- seitsemänkymmenen vuoden, takaisin keinoin?
Ihmiskunnan tuhoamistekniikat ovat muuttuneet noista ajoista pelottavan paljon. Esimerkiksi lentotukialuksen purjehtiessa Itämerelle tai jos maatamme uhataan laajalla ilmahyökkäyksellä, ei paljon hyödytä, jos "Alikersantti Lahtinen" kiskoo konekivääriä lumisessa metsässä. Ei niitä hanki pitele. Nahkurin orsilla tavataan.
Tästä näkövinkkelistä olisi rehellisintä luopua, suuresta reservistä, yleisestä asevelvollisuudesta. Mikäli palvelulla nähdään jotain sosiaalisia ja yhteiskunnallisia etuja, olisi sitten otettava vakavasti sosiaalidemokraattien tällä viikolla tekemä esitys jonkinlaisesta kansalaispalvelusta.
Järjestelmä kuitenkin tulee kalliimmäksi kuin nykyinen malli. Esitys ei tarkoita pelkästään asepalvelusta eli varsinaisen aseellisen toiminnan kanssa ei SDP:n esityksellä ole mitään tekemistä.
Tulisiko harkita vapaaehtoista kansalaispalvelusta? Palveluksen voisi suorittaa aseellisena, ikäänkuin nykyisessä intissä tai kuten siviilipalveluksessa. Palvelun suorittamisesta saisi todistuksen jota, ainakin joillakin aloilla, voitaisiin pitää työtodistukseen verrattavana asiakirjana.
Aseelliset hommat suoritettaisiin sitten palkatuin voimin, korkeatasoisen teknologian tuella.
Taitaa kuitenkin olla niin, että Suomi ei voi kasvattaa puolustusmenojaan niin paljon, että pystyisimme teknisesti viimeisen päälle varustetulla armeijalla täysin aukottomasti puolustamaan maatamme. Synnyttäisikö Suomen talouteen sopiva teknisesti hyvinvarusteltu armeja uskottavan puolustuksen onkin toinen juttu. Mitä sitäpaitsi tarkoitetaan tällä "uskottavalla puolustuksella"? Tulta munil?
Paras tapa Suomen puolustamiseen on olla mukana sellaissa kansainvälisissä järjestöissä ja järjestelyissä jotka vähentävät kansainvälistä jännitystä.
Toisaalta, Juice on aikamoisessa ikonin asemassa. Harvassa ovat kriittiset puheenvuorot häntä koskien tiedoitusvälineissä. Kuitenkin on kiistämätön tosiseikka, että Leskisen levytysten taso laski 1980-luvun puolenvälin jälkeen. Juicen viimeiset keikat olivat suoranaista rahastusta.
Erivapauksia media antoi myös alkoholismin suhteen: Leskinen on kuulemma juopottelullaan kapinoinut auktoriteetteja vastaan. Kun tavallinen työmies käyttää liikaa tulilientä, hän on juoppo, joka joutaa saada potkut töistään. Kumma kyllä tässä tapauksessa ei huomata hienoa asian laitaa yhteiskunnallisena kannanottona.
Edellä mainittu havainto ei muuta sitä tosiseikkaa, että Juice Leskisen, varsinkin alkuvuosien, tuotanto on jättänyt syvän jäljen suomalaiseen mielenmaisemaan. Monet Juicen laulut tunnetaan nuotio- tai muina yhteislauluina ja se on paljon se.
Miettikäämme myös sitä kuinka monta ihmissuhdetta, lyhempää tai pidempää, on Suomessa aloitettu Juice Leskisen musiikin säestyksellä tai taustavaikutuksella.
"Jäi pullo pöydälle kajuutan ja meri sai miehistön parhaimman. Jäin kauas rannoilta utopian, jäin saareen jota aallot alati vatkaa..."
Huuhkajat aloittavat karsinnat Moldovaa vastaan 3. syyskuuta. Vajaata viikkoa myöhemmin siivekkäät taistelevat Hollantia vastaan. Molemmat näistä ovat vierasotteluita.
Ensimmäisiä kotimatseja päästään kannustamaan loka- marraskuussa. Ensin vastaan asettuu Unkari ja sitten, lohkon heikoimmaksi joukkueeksi veikattu, San Marino. Madijaareja vastaan lokakuun 1997 tapahtumat, pomppumaaleineen, vaativat kielisukulaisten rökittämistä.
Varsinaiset yleisönvillitsijäottelut, Ruotsia ja Hollantia vastaan, pelataan kotona vasta karsinnan loppupuolella: Hollanti kohdataan 6. syyskuuta 2011 ja Ruotsi 7. lokakuuta samana syksynä. Varsinkin tulppaanien maa olisi ollut parempi kohdata heti kärkeen kotona. Tämä perustuu oletukseen, että oranssipaitainen joukkue olisi vielä palautumassa maailmanmestaruuskisojen jäljiltä.
Toinen huono puoli Huuhkajien ohjelmassa on se, että kotikamppailuista ei ainuttakaan pelata varsinaisina kesäkuukausina. Esimerkiksi lokakuun seitsemäntenä ei välttämättä sää suosi ulkona pelattavaa kuningaspeliä.
Mutta onhan niin, että on ihan sama koska ja missä järjestyksessä karsintaottelut pelataan, kunhan pitää huolta, että voittaa kaikki pelit.
Jaatinen Julistaa: Ennustaminen on vaikeaa, usein menee hieman pieleen. Tässä yksi esimerkki:
"Televisio ei kiinnosta ketään puolta vuotta kauempaa. Ihmiset eivät jaksa katsoa vanerilaatikkoa joka ilta."
Darryl F. Zanuck - yhdysvaltalainen elokuvavaikuttaja.
2 kommenttia:
Tiedotusvälineissä on muistettu kertoa, että Suomi alkaa olla viimeinen yleisen asevelvollisuuden ylläpitäjä Euroopassa. Miksi muut ovat luopuneet asevelvollisuudesta?
Kylmän sodan loppuminen on aika hyvä selitys. Euroopassa ei enää pidetä suurta maasotaa todennäköisenä. Toisaalta luotetaan lähes Venäjän rajalle ulottuvaan Eurooppalaiseen yhteisöön turvatakeiden antajana.
Tämän tilalle on tullut muita uhkia, joita tarjoavat ns. hajoavat valtiot ja pienet radikaalit ryhmittymät. Tätä uhkaa vastaan, demokratian airuiksi, tarvitaan pienempiä, mutta liikkuvampia joukkoja, eli kalliimpaa tekniikkaa.
Tämä näkemys armeijoista länsimaiden demokratian vientitakuuna selittää nykyiset Eurooppalaisten maiden operaatiot. Ainakin jonkinlaisena julkisena selitysmallina.
Suomi on tässä kuviossa Afganistanin operaatioineen kahden mallin välissä. Halutaan vielä uskoa maasotaan Venäjän kanssa uhkakuvana. Toisaalta luodaan nopean toiminnan joukkoja erilaisten liittoutumien osaksi. Täysin ei vielä uskota kansainvälisen yhteisön apuun mahdollisen hädän hetkenä.
Tätä taustaa vasten SDP:n tuore ehdotus tuntuu vähän omituiselta tuulahdukselta menneisyydestä. Kun ei ole vielä kuullut mitään perusteluja mallille on vaikea sanoa olisiko siinä mitään tolkkua. Mutta ei kyllä vaikuta vapaan demokraattisen yhteiskunnan touhulta, pitäisikö kutsua USA apuun?
Samoja latuja ajatuksemme taaskin liikkuvat. Asia on ilmeisesti, niin, että kytkyä menneisiin sotiin ja laajan maahyökkäyksen uhkaa halutaan pitää yllä ihan siitä syystä, että se uppoaa kansalaisiin. Jos tämä "ryssän uhka" todettaisiin tarpeettomaksi, voitaisiin kyseenalaistaa koko armeijan olemassaolo.
Keskustan kannatus tälle nykyjärjestelmälle perustunee aluepoliittiseen laskelmointiin: Keskustan KUULUU sanoa, niin, että koko maata puolustetaan, vaikka moni sen tietää, että vaatimus on mahdoton.Toisekseen puolueessa nähdään maakuntien varuskunnat työllistäjinä. Tehokkaampiakin tapoja käytää julkisia varoja työllistymiseen varmasti on. Kolmanneksi Keskustan piirissä on vielä sellaista ajattelua, että armeija ihan oikeasti "kasvattaa", on eräänlainen miehistymisriitti. Voihan toki ollakin niin, että jonkun syrjäkylän pojan on hyvä oppia toimimaan sellaisessa isommassa joukossa, jossa kaikki eivät ole sukulaisia tai naapureita.Tähänkin löytyy muitakin tapoja kuin intti.
Sosiaalidemokraattinen kannanotto on vanhanaikainen, väkisin väännetty ja outo. Edes puheenjohtaja Urpilainen (hänen hommiin se kuuluu) ei pystynyt sitä järkevästi perustelemaan eilen radion haastattelussa.Tämän kirjoituksen esitys, teknisesti korkeatasoisesta ammattiarmeijasta ja vapaaehtoisuuteen perustuvasta kansalaispalvelusta on sentään jotenkin eteenpäin katsova, vaikka onkin keski-ikäisen äijän tekemä. Ei toki keksimä.
Lähetä kommentti