SPIRITUS FORTIS - MEA CULPA?

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan muutosta alkoholilakiin. Susanna Huovinen, joka toimii hallituksen Peruspalveluministerinä, haluaa käydä laajaa keskustelua siitä, kuinka alkoholin kokonaiskulutusta saataisiin alemmaksi.
Kaikki konstit on ministerin mielestä käytävä läpi. Se, mistä tiedoitusvälineisiin on levinnyt sellainen käsitys, että Huovinen esittäisi keskioluen palauttamista alkon valikoimiin, on vaikea sanoa.
Päätöksiä ja esityksiä ei ole. Peruspalveluministeri ei pidä keskioluen ruokakauposta siirtämistä parhaana ja tehokkaimpana keinona.
Peruskysymys on alkoholin kokonaiskulutuksen alentaminen. Katsotaanpa muutamaa tilastoa hurme- ja sihijuomien hintaan, kulutukseen ja alkoholikuolemiin liittyen.


Plus Vini

Puhutaan keskituntiansioista, vaikka "keskimäärä" onkin huono kuvaamaan asioita, mutta parempaa ei ole.
Tuoreenpien saatavissa olevien tilastojen mukaan v. 1973 keskituntiansio oli 8.84 markkaa ja  viinapullo maksoi 16 markkaa.
Yhden viinapullon saamiseksi tämä "Kirsi Keskimäärä" työskenteli noin 1 h 48 min. Vuonna 2011 keskituntiansio oli 17,70€ ja viinapullon hinta oli 11.69 euroa.
Kyseisenä vuonna tämä keskimääräinen palkansaaja työskenteli viinaputelin saadakseen n. 40 min.
Kulutus on muuttunut seuraavasti: vuonna 1973 kokonaiskulutus oli 100 prosenttisena alkoholia asukasta kohden hieman yli viiden litran.
Vuonna 2011 puhuttiin noin kymmenestä litrasta.Sitten alkoholikuolemiin. Vuonna 1973 kuolinsyyluokituksen luokka 41, "Alkoholiperäiset taudit ja tapaturmainen alkoholimyrkytys" oli  syynä 340 kansalaisen kuolemaan.
Vastaavasta syystä johtuen varjojen maille siirtyi armon vuonna 2011 1889 ihmistä.

Plus Cervisiam

Harva vastustaa alkoholihaittojen vähentämistä. Osalle ei näytä kelpaavan yhtään mikään keino haittojen poistamiseksi.
Alkoholihaitat vähenevät kun kokonaiskulutusta saadaan alaspäin. Kun puhutaan alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämisestä, joka parantaisi kansanterveyttä, niin on herttaisen yhdentekevää, millaisena liuoksena juoma siirretään ruoansulatuselimistöön punaviininä, oluena tai vaikka vodkana. Vaikuttava aine on etanoli.
Monesti haluamme mielellään ulkoistaa tämän "alkoholikeskustelun" vain käyttäjistä kymmentä prosenttia, suurkuluttajia, koskevaksi, vaikka meidän jokaisen, myös ja erityisesti "minun" tulisi seurata omaa suhdettaan etanoliliuoksiin.
Olisi peräti merkillistä, jos sosiaali- ja terveysasioista vastaava ministeri ei haluaisi käydä keskustelua alkoholihaittojen vähentämiseksi. Kaikki keinot on hyvä ottaa käytöön sekä kansanterveydellisistä ja -taloudellisista syistä. Ei ole yhtä taikatemppua.

Plus spiritus fortis

Pitäkäämme mielessä pari asiaa ennenkuin  hyppäämme laukalle jostakin keskustelunavauksesta, vaikkapa esityksestä, että suurta alkoholimäärää maahantuotaessa olisi ilmoitusvelvollisuus.
Ryyppy voi olla joskus paikallaan lämmikkeeksi ja rentoutumiseen, mutta on syytä muistaa, että ei etanoliliuosten maahantuonti ja/tai  käyttö ei ole sentään mikään kansalaisoikeus.

Kun kolmissakymmenissä olevasta jalkapalloilijasta tehdään kirja on aihetta pelätä ylistyskirjaa ja makeilua. Yleensä.
Tämän karikon on kuitenkin David Lagercranz onnistunut välttämään kirjassa Minä Zlatan Irbahimovic. (Jäg är Zlatan Ibrahimovic - min historia 2011)
Kirjassa tuodaan kyllä ihan rittävällä tavalla Zlatanin luonteen pimeät puolet - vaikkapa hirmuisen intensiteetin vuoksi kentällä aika ajoin ilmenevä suoranainen väkivaltaisuus.
Teoksessa Ibrahimovic kertoo lapsuutensa kurjista oloista. Asumisesta kroaattitaustaisen äitinsä luona sekä myöhemmin edellämainitun pienten siivoojan tulojen vuoksi alkoholisoituneen bosniakki-isänsä kanssa.
Välillä Zlatan sai kärsiä suoranaista nälkää. Lapsuutensa ja nuoruutensa Zlatan Ibrahimivic asui Malmön Rosengårdin kaupunginosassa. Alue oli ja on edelleen maahanmuuttajavaltainen. Eristäytyminen itse Malmön kaupungista oli suhteellisen vahvaa. Sen kertoo Zlatanin kertomus siitä, että hän kävi kaupungin keskustassa ensimmäisen kerran 14-vuotiaana.
Ibrahimovic on paiskonut lujasti hommia ja ollut hyvin onnekas päästäkseen nykyiseen asemaansa jalkapalloilijaksi joka ansaitsee huikeita rahasummia.
Kirja ei käsittele pelkästään futista. Vaikkapa edellä mainitusta syystä se  pistää miettimään kuinka paljon siirtolaistaustaisia lapsia syrjäytyy kokonaan yhteiskunnasta.
Tämä ei ole toivottavaa, mutta vieraanpelkoinen "rajat kiinni" ei ole ratkaisu. Onnistunut siirtolaisuus antaa voimaa mille tahansa maalle.
Zlatan Ibrahimovicin kaltainen maalitykki, puutteineenkin, kelpaisi Huuhkajaparveenkin. Mutta kuten Ibrahimovic itse eräässä haastattelussa sanoi: "On vain yksi Zlatan!"
Teosta voi suositella kansanvälisestä huippujalkapallosta ja ruotsalaisesta yhteiskunnasta kiinnostuneille.

Jaatinen Julistaa:Nuokin ovat viinistä humaltuneita, horjahtelevat väkevien juomien huumaamina: pappi ja profeetta juovat ja horjuvat, viini on vienyt heidät mukaansa. He horjuvat juopuneina, hoippuvat näkyjä nähdessään ja kompastuvat oikeutta jakaessaan. (Jes. 28:7)