Juri Stepanovitš Derjabin (s.1932) kuoli 1. elokuuta. Derjabin tunnettiin pitkäaikaisena Suomessa toimineena diplomaattina. Ensimmäisen kerran 1960-luvun lopulla Suomessa diplomaattisissa tehtävissä toiminut Derjabin tunnettiin Neuvostoliiton aikoina nimimerkistään Juri Komissarov.
Komissarovin kirjoituksia luettiin suomalaisten poliitikkojen ja toimittajien keskuudessa hyvin tarkkaan, koska tiedettiin, että Komissarov edusti Neuvostoliiton virallista linjaa. Sitä linjaa oli hyvä Suomessa noudattaa.
Nykyaikana tämä vuosikymmeniä sitten tapahtunut Neuvostoliiton kantojen myötäily tuntuu hämmentävältä. Syynsä siihenkin oli.
Venäja on suorittanut erinäköisiä sotatoimia maahamme jo kuningaskunnan aikoina. Nyt ei mennä hakemaan yhtä selitystä sinne asti. Kesä 1944 riittäköön.
Kesäkuun alussa Neuvostoliitto suoritti Karjalan kannakselle hyvin valmistellun hyökkäyksen, johon osallistui 450 000 miestä, 10 000 tykkiä ja kranaatinheitintä, 800 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä.
Kesäkuun loppupuolella suomalaistet joukot onnistuivat omin voimin ja osin saksalaisen Lento-osasto Kuhlmeyn avulla taittamaan hyökkäyksen kärjen. Komentajansa, everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn mukaan nimetyssä osastossa oli mm. 33 kpl Stuka Junkers Ju 87 D-5-syöksypommittajaa sekä uudelleenjärjestelyjen jälkeen 62 kpl Focke-Wulf FW 190 A-6 -hävittäjää.
Tämä Neuvostoliiton hyökkäys hämärsi Saksan sodanjohdon ymmärtämään, että Neuvostoliiton sodanjohto, Stavka, suunnitteli operaatiota Saksaan pohjoisen suunnasta. Väärin meni.
Hyökkäyksen pääsuunta oli isku Saksan keskustan armeijaryhmää vastaan nykyisen Valko-Venäjän alueella. Operaatio Bagration. Kesäkuun 22. 1944 alkaneeseen operaatioon osallistui neuvostoarmeijasta 1,67 miljoonaa sotilasta, 6000 panssarivaunua, 30 000 tykkiä ja raskasta kranaatinheitintä, Katjusat (lempinimi raketinheittimille BM 8, BM 13 ja BM 31) mukaan lukien. Kaiken yläpuolella hääri 7500 lentokonetta, joukossa Sturmovik IL 2-maataistelukoneita. Saksan armejaryhmä perääntyi lyötynä nykyisen Puolan alueelle. Tämä avasi Puna-armeijalle tien Berliiniin.
Lienee ilmiselvää, että suomalaiset joukot eivät olisi kyenneet pysättämään Bagrationin kaltaista suurhyökkäystä. Neuvostoliiton johdon, Stalinin, toiminta ei suinkaan ollut mitään hyväntahtoisuutta Suomea kohtaan.
Kannaksen hyökkäyksen tarkoitus oli kaksitahoinen: lyödä Suomi tai vähintään antaa opetus sille ja hämätä Saksan sotilasjohto arvaamaan voimakkaimman iskun suunta väärin. Täydelliseen Suomen armeijan lyömiseen ei Puna-armeija kyennyt. Opetuksen Suomi kyllä sai ja Saksan sodanjohdon hämääminen onnistui.
Suomi lopetti sotatoimet Neuvostoliiton kanssa syyskuun 1944 alussa, välirauhansopimus allekirjoitettiin Suomen, Neuvostoliiton ja Ison-Britannian välillä 19. syyskuuta. Varsinainen rauhansopimus saatiin allekirjoitetuksi Pariisissa 10. helmikuuta 1947.
Sodan jälkeen Suomen ulkopoliitiikkaa ryhdyttiin määrätietoisesti vääntämään Neuvostoliitolle myönteisemmäksi. Luontevinta tämä oli, nyt julkisen toimintansa aloittaneelle, Moskovassa 1918 perustetulle Suomen Kommunistiselle Puolueelle.
Ulkopoliittisia uudelleenarvioita tehnyt Urho Kekkonen kykeni yllättävän nopeasti kääntämään Maalaisliiton enemmistön neuvostomyönteiselle kannalle.
Väheksyä ei myöskään sovi, alunperin kuningasmielisen, Juho Kusti Paasikiven kykyä ns. ulkopoliittsten realiteettien hyväksymiseen.
Sosiaalidemokraattien enemmistövoimat niskuroivat pitkään, mutta SDP:n linja saatiin väännettyä 1960-luvun puoleenväliin mennessä. Kokoomuksen linja muuttui 1970-luvulla "neuvostoystävälliseksi".
Valitettavasti, tässä sinänsä viisaassa reaalipolitiikassa, sorruttiin pahoihin ylilyönteihin. Ulkopolitiikkaa käytettiin sisäpoliittisena lyömäaseena: kukaan eteenpäinpyrkivä poliitikko ei halunnut "neuvostovastaisen" leimaa itseensä.
Varsinkin kommunistit käyttivät neuvostokorttia perin taitavasti. Tulkitiin siten, että kommunismin arvostelu oli sama asia, kuin neuvostovastaisuus.
Neuvostoliiton kanssa yritettiin olla samaa mieltä, ennenkuin neuvostokantaa oli edes muodostettu.
Tässä Juri Komissaarovin/Derjabinin kirjoitukset olivat suureksi hyödyksi. Yhtenä syynä ja vain yhtenä, Neuvostoliiton myötäilyyn oli se, että Suomessa oltiin luotu uskomus siitä, että hyökkäyksen pysäyttäminen Karjalan Kannaksella ja Puna-armeijan hyökkäyksen painopisteen muodostuminen Saksan keskustan armeijaryhmää vastaan oli jokinlainen huomionosoitus Suomelle.
Ei ollut. Mutta siinä Stalin onnistui, että Suomi saatiin järjestykseen neuvostonäkökulmasta ilman sotilaallista miehitystäkin.
Saksan Bundesliiga starttasi perjantaina odotetulla tuloksella. Liigan ainut ennakkosuosikki Bayern München voitti kotonaan Borussia M'Gladbachin 3-1.
Yllätyksettä on edetty muutenkin. Bayern Leverkusen nujersi Freiburgin myös 3-1. Nousijajoukkue Eintracht Braunschweig sai kotonaan 0-4 selkäsaunan Borussia Dortmundilta.
Ehkäpä tähän saakka huomionarvoisin lopputulos on ollut toisen nousijajengin Hertha BSC Berliinin vakuuttava murskavoitto Berliinin Olympiastadionilla: Die Alte Dame jyräsi Eintracht Frankfurtin peräti 6-1.
Voiton myötä Hertha johtaa Bundesliigaa. Johtoasema tuskin kestää ensi kevääseen saakka. Bundesliigan ensimmäinen kierros jatkuu vielä tänään kahdella kamppailulla: Mainz kohtaa Stuttgartin ja Schalke Hampurin.
Kuten tapoihin kuuluu ennustetaan sarjan lopputulos. 1) Bayern München 2) Bayern Leverkusen 3) Borussia Dortmund 4) Werder Bremen 5) FC Schalke o4 6) Hamburger SV. Muistetaan, että kolme ensimmästä pelaavat suoraan Mestareiden liigassa, neljäs karsii Mestareiden liigaan. Viides ja kuudes pääsevat mukaan Eurooppa Liigan kamppailuihin.
Bundesliigasta putoavat suoraan Eintracht Frankfurt ja FC Augsburg. Karsijan paikalle joutuu SC Freiburg.
Jaatinen Julistaa: Ei hiiri heinäkuorman alle kuole.(Suomalainen sananlasku)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti