TANNERIN TÖMINÄÄ

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 130 vuotta Väinö Tannerin (1881-1966) syntymästä. Tanner on yksi Suomen merkittävämpiä poliitkkoja. Väinö Tanner oli useassa avainasemissa tasavallan kohtalonvuosina.
Suomen itsenäisyyden kynnyksellä Tanner oli senaattori Oskari Tokoin senaatissa valtion varoista vastaavana senaattorina. Sisällissodasta, jota piti tragediana, hän yritti pysytellä sivussa,  mutta sai äärioikeiston ja -vasemmiston vihat niskaansa.
Talvisodan aikana Väinö Tanner kantoi vastuuta ulkoministerinä ja jatkosodan aikaan valtiovarainministerinä. Tannerin ansiona voidaan pitää sitä, että valtaosa tasavallan työväestä näki Suomen puolustamisen arvoisena maana.
Tässä on havaittavissa jatkumo: tämä johtava sosiaalidemokraati korosti vuonna 1937 nimitetyssä Cajanderin hallituksessa nimen omaan sosiaalisen tasauksen merkitystä saaden "isänmaallisten" piirien raivon osakseen. Tässäkin asiassa järkkymätön Tanner korosti kansakunnan yhtenäisyyttä: myös työväellä tuli olla isänmaa, jonka kokea puolustamisen arvoiseksi.
Sotien aikaisena ministerinä Väinö Tanner edusti johdonmukaisesti pyrkimystä mahdollisimman nopeaan rauhaan Neuvostoliiton kanssa.
"Synnit" kansakunnan yhtenäistäjänä olivat Neuvostoliiton mielestä liian suuret ja kotikommunistien sekä avuliaitten Maalaisliittolaisten tukemana Tanner tuomittiin yhtenä sotarikollisena viideksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan.
Vielä vankilasta vapauduttuaan Väinö Tanner valittiin eduskuntaan kahteenkin otteeseen: 1951-1954 ja 1957 - 1962. Eduskunta ei ollut tälle kiistellylle poliitikolle outo paikka olihan hän ollut kansanedustuslaitoksen jäsenenä 1907 - 1911, 1914 - 1917, 1919 - 1927 ja 1930 - 1945.
Tanner valittiin vielä hajoamispisteessä olevan SDP:n puheenjohtajaksi vuonna 1957 jona hän toimi vuoteen 1963 saakka. Sosiaalidemokraattien puheenjohtajuus oli Väiskille toinen keikka. Ensimmäinen ajoittui vuosiin 1918-1926. Toinen kerta oli liikaa ikääntyneelle valtiomiehelle, hän ei pystynyt eikä jaksanut estää SDP:n repeämistä.
Tanner tunnettiin myös laaja-alaisena osuuskauppamiehenä: Osuusliike Elannon toimitusjohtajuuden ohella hän oli Kansainvälisen Osuustoimintaliiton presidentti vuodet 1927 - 1945. Osuustoiminnassa Väinö Tanner näki mahdollisuuden käytännössä parantaa vähäväkisen kansanosan asemaa omin voimin.
Tanner kirjoitti ja käänsi useita teoksia: käännöstyöt olivat politiikkaa ja osuustoimntaa sekä filosofiaa käsittelviä. Väinö Tannerin muistelmateoksista useat ovat aivan erinomaisia dokumenttejä ja ajankuvauksia. Mainittakoon vaikkapa vankilassa kirjoitettu vuonna 1947 ilmestynyt "Näin Helsingin kasvavan."
Tästä valtiomiehestä on julkaistu hyllymetreittäin kirjoja, joista kattavin esitys on Jaakko Paavolaisen  suurtyö Tanner I - IV.
Kuluvana vuonna, ikäänkuin 130-vuotisjuhlien kunniaksi, julkaistiin Yhdysvalloista löytyneet vuosien 1943-1944 päiväkirjat. Muistiinpanot käsittelevät jatkosodan lopettamiseen johtaneita aikoja, jolloin Tanner toimi Linkomiehen hallituksen valtionvarainministeinä. Hannu Rautkallion ja Lasse Lehtisen toimittama teksti kuvaa noiden Suomen kohtalonhetkien tapahtumia karulla tavalla Väinö Tannerin näkövinkkelistä.
Väinö Tanner oli Neuvostoliiton ja suomalaisten kommunistien demonisoima "oikeistodemari". Voi ollakin, että Tanner oli talouspolitiikassaan aika vanhanaikainen: hän oli tiukan rahanarvon kannattaja, joka kammoksui julkisen sektorin holtitonta paisuttamista.
Sosialisti tämä juristi joka tapauksessa oli. Väinö kannatti sosiaalista tasausta ja kannatti osuustoimintaa, kuten jo edellä mainittiin, mahdollisuutena köyhälle kansalle.
Oltiin Tannerin talous- tai vaikka ulkopolitiikasta mitä mieltä tahansa, jokaisen on annettava hänelle tunnustusta kansanvallan puolustajana.
Väinö Tanner oli johdonmukaisesti sekä vasemmalta, että oikealta tulevia äärisuuntauksia vastaan. Täysin järkkymättä ja pelotta.
Kansanvallan arvostaminen ja puolustaminen on sellaista "tannerilaisuutta" josta sopii ottaa kaikken suomalalisten mallia.

Kyllähän tässä vähän kade saa olla: naapurimme Ruotsi nousee 1-2 tappioasemasta Hollantia vastaan 3-2 voitoon ja pääsee suoraan EM-kisoihin. Viro karsii lohkokakkosena jatkopaikasta. Arpa heittää vastaan, etukäteen helpoimman vastuksen, Irlannin.
Ruotsalaisten venymiseen me olemme jo tottuneet. Mutta se, että tähän asti Suomea heikompana jalkapallomaana pidetty Viro pääsee jatkokarsinoihin tuntuu jotenkin oudolta.
Muistakaamme kuitenkin, että jalkapallossa on turha vedota onneen, ei ole oikeasti "Hannuhanhia", on joukkueita, jolla on menstymisen perinne.
Tuohon asemaan pääsee vain pelaamalla paremmin. Suomen peli on antanut, jonkinlaisia, lupauksia. Pidetään kuitenkin mielessä se tosiseikka, että EM-karsinnat menivät sijoituksen puolesta (4.) ihan pipariksi, eikä karsinnat (vai pitäisikö sanoa kärsinnät) päättänyt maalittomaan tasapeliin päättynyt Unkari -kamppailu mitään iloista katsottavaa ollut.
Tie on pitkä ja kivinen: maailmanmestaruuskisojen karsintoihin voi Huuhkajajengi lähteä paineetta. Pisteitä olisi kuitenkin hyvä ottaa, koska tuo lohkomenestys vaikutaa niihin arvontakoreihin, joihin Suomi sijoitetaan tulevaisuudessa.
MM-karsinnassa ei ole yhtään ilmaista pistettä tiedossa, vastaan asettuvat Espanja, Ranska, Valko-Venäjä ja Georgia. Pahimmillaan tuloksena voi olla lohkon jumbosija.

Jaatinen Julistaa:
Arvostakamme itse suomalaista demokratiaa. Vuodesta 1905 jatkunut kansanvaltainen perinne on kansallisen ylpeyden aihe. Ei hukata sitä vihapuheiden ja keltaisen journalismin alle.