Yksinkertainen taloudenpidon neuvo on se, että ei kuluta eikä ota lainaa enemmän kun on katetta maksaa. Näin on järkevää toimia. Mutta koko kansainvälinen kapitalismi toimii aivan toisella tavalla. Maailman taloudesta suuri osa pyörii pelkän luottamuksen varassa. Osakeiden arvoissa suurinman osan takaa ei löydy todellista tuotantoa. Vai sanoittaisiinko konkreettsia takuita.
Kun tämä edellä mainittu luottamus menee, nousee lainarahan hinta ja lopulta lainaaminen loppuu. Maailmassa on lähes koko palloa koskettava rahoituskriisi. Kärkevimmillään se on Kreikassa. Lainarahaa valtion toimintojen pyörittämiseen saa enään erityisjärjestelyin. Erittäin kovin ehdoin.
Kreikan kansalaiset eivät hyväksy leikkauksia. Se on ymmärrettävää. Toisin kun vieraan- ja tulevaisuudenpelkoiset oikeistopopulistit väittävät, kreikkalaiset eivät erityisesti halua siipellä suomalaisten tai saksalaisten veronmaksajien kustannuksella.
Tavallinen kreikkalainen kaduntallaaja on enimmäkseen syytön kansainväliseen rahoituskriisiin. Syntipukkeja kannattaa etsiä, jos niin haluaa, rahoituslaitosten johdosta sekä Kreikan kelvottomista poliitikoista ja virkamiehistä. Helleeni- kansalainen on hämmentynyt ja vihainen.
Koko maan vuodesta 1974 jatkuneen siviilivallan ajan rahaa on löytynyt. Jostain. Miksi nyt sitten ei löydy? Kreikkalaiset eivät voi ymmärtää. Kreikassa muodostui tuhoisa "maan tapa" verojen kiertämisestä ja korruptiosta. Kävi niin, että kun "herrat" eivät huolehtineet velvoitteistaan, niin ei sitten "kansa" niistä isommin huolta kantanut.
Nyt on seurannut totuuden hetki. Valitettavasti tässä ovat maksumihenä kreikkaliset palkansaajat. Syntyneessä tilanteessa on turha hakea vikapäätä. Talouskriisit johtuvat sääntelemättömästä markkinataloudesta.
Mitä seuraa jatkossa?
Nyt tulee ennustusta: Kreikka ei selviä veloistaan, maa laitetaan velkajärjestelyyn. Järjestelyn seurauksena osa Kreikan valtion veloista kirjataan alas. Pankit kärsivät ne luottotappioina. Erityisesti Ranskan ja Saksan valtiot joutuvat tukemaan, "pääomittamaan", pankkeja estääkseen niiden kaatumisen ja kriisin pahenevan leviämisen reaalitalouden puolelle.
Euroopan Unionissa tullaan kiistelemään, erityisesti Ranskan yllyttämänä, siitä maksetaanko pankkituki valtioiden vai Unionin yhteisen kriisirahaston kassasta. Sitten vain toivotaan, että työttömyys ei kasva ja investoinnit pysyvät käynnissä.
Seuraavaksi seuraa toiveita: Jatkossa tarvitaan tarkempaa sääntelyä ja läpinäkyvyyttä. Valtioiden tasolla huomattavasti tehokkaampaa verojen keräämistä ja harmaan- sekä mustan talouden kitkemistä.
Rahoituslaitoksilta on syytä vaatia suurempaa avoimuutta sekä niiltä tulee periä veroluontoisia maksuja älyttömämpien offensiivien karsimiseksi. Nykyajan inkvisiition, luottoluokituslaitosten, toiminnasta tulee säätää kansainvälisesti nykyistä tarkemmin.
Vain tyhmä toistaa virheensä moneen kertaan. Näin on kuitenkin toimittu antamalla markkinoiden toimia lähes sääntelemättömästi. Tulisi jo lopultakin uskoa, että valvomaton markkinatalous ei palvele kenenkään etua. Ei pääoman, eikä työn etua.
Pikavoittojen tavoittelun tie on nyt kertakaikkiaan loppuun kuljettu.
Jalkapallomaajoukkue Huuhkajien onneton EM- karsinta lähestyy loppuaan. Onneton siksi, että lohkon neljäs tila, vieläpä selvällä piste-erolla kolmanneksi tulevaan Unkariin on lähellä pohjanoteerausta.
Tämä erityisesti kun vielä tiedetään se, että etelänaapurimme Viro on pelannut sensaatiomaisen hyvin. Parhaimmillaan kielisukulaisemme pelaavat lohkonsa kakkosena jatkokarsinnat.
On toki myönnettävä, että Suomen peli on parantuntunut peli peliltä uuden valmentajan, Mixu Paatelaisen, luotsatuksessa. Hyvä peli tai kamppailun hallinta, niinkuin Ruotsia vastaan, ei riitä, jos tuloksena on tappio. Pallot on saatava paikoista häkkiin, maalintekijän nimi lehteen ja Suomelle kolme pistettä lisää.
Huuhkajat pelaavat viimeisen karsintaottelunsa ensi tiistaina lokakuun 11. Unkarin vieraana. Pirteä peli, vähintään kolme maalia sekä yhtä monta pistettä jättäisivät paremman maun muuten huonosti sujuneista karsinnoista.
Jaatinen Julistaa:
Analyytikot ja ekonomistit puhuvat markkinoista kuin ne olisivat ihmisiä. Markkinat säikähtävät, markkinat reagoivat, markkinat pettyvät, markkinat innostuvat. Syntyy vaikutelma, että markkinat ovat kuin murrosikäinen, joka ylireagoi, paisuttelee, loukkaantuu, riehaantuu ja ottaa kantaa samalla intensiteetillä kaikkeen, oksan katkeamisesta maanvuöryyn. Ei ole ihme, että pelkäämme markkinoita. Ei markkinoille voi mennä sanomaan, että älkää nyt jumalauta innostuko tommosesta kännytkästä, joka kyllä mielellään navigoi mummolaan ja järjestää perheen valokuvat, mutta jolla on hieman vaikea soittaa puhelua. Ei murrosikäiselle mennä järkeä puhumaan, sille annetaan käteistä ja sata metriä etumatkaa.
(Romaanihenkilö Jukka Hopeaniemi Kari Hotakaisen kirjassa Jumalan sana)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti