Venälaiset viranomaiset ovat asettaneet tuontikieltoon suomalaisia elintarvikkeita. Kyllä varmaan jotain elintarviketurvallisuuteen liittyviä syitäkin löytyy. Päinvastaisesta luulosta huolimatta ei maassamme tuotettu ruoka ole aina ongelmatonta.
Pääsyyt itänaapurimme käytökseen ovat kuitenkin kauppa- ja yleispoliittisia. Kauppapoliiitinen sikäli, että Rossija haluaa viestittää sitä, että tämä elintarvikkeiden tuotanto olisi syytä siirtää Venäjälle.
Yleispoliitiikkaan viittaa se, että Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on saapumassa lähiaikoina vierailulle maahamme. Diplomaattisena tilauksena aikaansaatu vientiongelma voidaan ratkaista "korkealla tasolla" presidenttien Medvedev ja Halonen välillä.
Halutaan viestiä, että Venäjän johtaja pystyy ratkomaan isoitkin ongelmat sekä sitä, että asiat eivät avaudu ilman presindentin niihin puuttumista.
Toista mieltä tästä edellämainitusta tulkinnasta on ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen. Kyse ei ole Väyrysen mukaan politiikasta laisinkaan. Asia voidaan helposti ratkaista suomalaisten ja venälaisten välillä. Näiden ratkaisijoiden joukkoon Paavo varmaankin lukee itsensä.
Déja vu, tämän tapaista on tapahtunut aiemmin: itänaapurin kauppaa hämmentää Väyrysen Paavo. Vuonna 1981 piti Kepun saada Mauno Koiviston presidenttitie poikki. Syyskuun 18. päivänä senaikainen puoluejohtaja Paavo Väyrynen oli juoninut ministerineuvos Viktor Vladimirovin kanssa Suomen presidentinvaaleja.
Tarkoitus oli nostaa Ahti Karjalaisen osakkeita valittaessa maan päämiestä. Viktor ja Paavo suunnitelivat maamme idänkauppaan hiljaisempaa vaihetta jonka Neuvostoliiton ja Väyrysen suosikki, jo silloin pahasti alkoholisoitunut, Ahti Karjalainen voisi selvittää.
Eihän suunnitelmasta mitään tullut: Koivisto valittiiin Suomen presidentiksi vuoden 1982 alkupuolella.
Vladimirov oli KGB:n upseeri. Tämän Paavo Väyrysen olisi pitänyt tietää. Nykyajan näkökulmasta tuntuu käsittämättömältä, että suomalainen puoluejohtaja juonittelee tasavallan pään vaaleja yhdessä vieraan vallan tiedustelupalvelun upseerin kanssa. Sitä se onkin, kaikkien paitsi Väyrysen mielestä. Vieläkään ei Pate suostu katumaan tai uudelleen arvioimaan sen aikasta toimintaansa.
Olisikin parempi, että Paavo Väyrynen pysyisi mahdollismman kaukana Venäjän ja Suomen kauppapolitiikasta. Ongelman asettaa se tosiseikka, että nämä jutut kyllä kuuluvat ulkomaankauppaministerin rooteliin.
On se vaan merkillistä, että Suomen Keskustan ministeriryhmään pääsee livahtamaan Väyrysen kaltaisia juonittelijoita.
Kertooko se jotain olennaista Paavo Väyrysen nykyiseen tehtävään asettaneesta puolueesta?
Sata viisikymmentä vuotta sitten, 1860, julkasitiin Helsingfors Tidningenissä Zachris Topeliuksen jatkokertomus "Simeon Levis resa i Finland".
Yhtymäkohtia ja osuvuutta nykyaikaan löytyy: kansainvälinen talous käyttää suurta valtaa. Lisäksi kirjoituksessa lasketaan sähkökaapeli Itämereen.
Kaikilta osin ei Topelius kuitenkaan osu oikeaan: jutun mukaan suomalaiset eivät enään juo viinaa vaan hörppivät kotimaisia marjaviinejä.
Joku raja sentään tieteisutopiassakin.
Jalkapallo on raaka peli. Tämä kävi ilmi myös Etelä-Afrikassa pelatuissa maailmanmestaruuskisoissa. Raaka sikäli, että parasta pelia pelannut joukkue ei aina voita. Niin kävi myös näissä kisoissa: finaalissa pelasivat ne joukkueet, joiden olisi pitänyt pelata pronssista ja päinvastoin.
Kuka oikeasti jaksaa väittää, että keskikentän nyhräystä totetuttanut Espanja pelasi kisojen parasta peliä. Puhumattakaan siitä, että passiivipalloa pelannut Hollanti oli finaalipaikan arvoinen.
Hyvä on, ovathan nämä myös makuasioita, mutta niistä pitää kiistellä. On väitetty, että hispaanoiden peli on moderneinta jalkapalloa mitä nykyaikana on tarjolla. Entä sitten? Ei se siitä hyvää tee.
Saksa pelasi kisojen parasta jalkapalloa: tiukkaa, kovaotteista puolustuspeliä sekä nopeita hyökkäyksiin lähtöjä. Mausteena kekkereiden taitavin keskikenttäpelaaja Mesut Özil.
Toinen pronssiottelia, Uruguay, esitti vaihtelevaa, mielikuvituksellista taitopeliä. Kukkona tunkiolla kisojen ykköshyökkääjä Diego Forlán.
Miksi sitten nämä joukkueet eivät pelanneet loppuottelussa? No, Saksan valmentaja Joachim Löv haksahti yhden kerran kohtalokkaasti valitessaan täysin joukkueensa luonteen vastaisen passiivisen taktiikan välieräotteluun antaen tilaa Espanjan nyhräysneppailulle.
Uruguay kaatui yksinkertaisesti kapeaan pelaajamateriaaliin: penkiltä ei löytynyt riittävästi pelaajia jotka olisivat yltäneet huippusuorituksiin.
Tätä siis tarkoittaa se, että jalkapallo on raaka peli.
Edellämainittu vuodaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Espanja olisi ollut Etelä-Afrikan kisojen paras joukkue. Sitä se saattoi hyvinkin olla.
Mutta parasta jalkapalloa ei Espanja pelannut.
Jaatinen Julistaa: Vältä nestehukkaa: juo riittävästi vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti