Joidenkin mielestä Suomen pitäisi erota Euroopan Unionin jäsenyydestä. Oikeammin näiden metsäperäläisten mielestä olisi parempi kun emme olisi liittyneetkään moiseen. Muistammeko missä olosuhteissa ja miksi liityimme Unionin jäseneksi.
Mahdollisuuden EU:n jäsenyyteen antoi Euroopan kahtiajaon loppuminen, joka huipentui Neuvostoliiton romahdukseen vuoden 1991 lopulla. Ennen Saksan jälleenyhdistymistä, Baltian maiden uudelleenitsenäistymistä ja ennen kaikkea Neuvostoliiton murenemista ei Suomella ollut mitään mahdollisuutta littoutua taloudellisesti ja ennen kaikkea poliittisesti länteen.
Sen jo takasi vuonna 1948 Neuvostoliiton kanssa solmittu sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskenäisestä avunannosta, YYA-sopimus.
Vaikka Suomi ja me suomalaistet korostimme mielelään tasavaltamme puolueettomuutta, näin jälkeenpäin voi todeta, että Yhteistyösopimus teki puolueetttomuuden mahdottomaksi. Käytännössä YYA-sopimus oli ennakoiva liittosopimus. Sen todistavat sopimuksen ensimmäinen ja toinen artikla:
1 artikla
Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.
Yllä mainituissa tapauksissa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään.
2 artikla
Korkeat Sopimuspuolet tulevat neuvottelemaan keskenään siinä tapauksessa, että 1 artiklassa tarkoitetun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu.
Kyllä! Neuvostoliitto tarjoaa apua Suomelle jos Saksa tai joku muu pahismaa hyökkää. Mitenhän siinä olisi käynyt jos neuvostojoukot olisisivat tulleet Suomeen? Miten pitkä vierailusta olisikaan tullut? Vuoteen 1991 kestävä?
Tämän sopimuksen voimassaollessa oli Suomen etu korostaa puolueettomuutaan, erityisesti lännen suuntaan. Puolueettomuus tässä tapauksessa tarkoitti sitä, että Suomi ei ottanut kantaa suurvaltojen, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisiin ristiriitoihin. Lähes kaikki konfliktit olivat korvikesotia. Tämä tarkoitaa, että Suomi ei ottanut kantaa oikein mihinkään. Toisin sanoen, Ruotsista poiketen, tasavaltamme puoluettomuuspolitikka oli olosuhteiden sanelemaa. Ei itse valittua.
Toinen Suomen poliittista liikkumavaraa rajoittanut sopimus oli vuonna 1947 solmittu Pariisin rauhansopimus. Rauhansopimus rajoitti Suomen aseistautumista, mm. ohjuksia ja ydinaseita ei saanut hankkia. Asehankinnat,myös siviililentokoneiden hankinta, oli Saksasta kielletty. Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen 1990 Suomi irtisanoi rauhansopimuksen sotilaalliset artiklat, ydinaseita lukuunottamatta. Suomi oli mukana vuoden 1970 ydinsulkusopimuksessa.
Tässä tilanteessa oltiin Suomen aloittessa neuvottelut jäsenyydestä Euroopan Yhteisössä. Varsinaiset neuvottelut alkoivat 1. helmikuuta 1993, jäsenhakemus oli jätetty edellisen vuoden maaliskuussa. Maata hallitsi Esko Ahon (kesk.) johtama porvarihallitus. Tässä vaiheessa haettiin Euroopan Yhteisön; EY jäsenyyttä, mutta tiedossa oli yhteisön muutos Euroopan Unioniksi Maastrichin sopimuksen myötä. Sopimus sisälsi muun muassa rahaliiton ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan.
Tämän viimeksimainittu oli pääsyy Suomen liittymiseen, vaikka sitä ei ääneen siihen aikaan sanottukaan. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) piti sisällään solidaarisuussitoumuksen toisen Unioni maan tukemisesta turvallsuuskysymyksissä. Ajatus Maastrichin sopimusta solmittaessa oli, että vuonna 1948,ennen NATO:a perustettu Länsi-Euroopan Unioni, WEU toimisi Euroopan Unionin puolustuspalasena ja NATO:n Eurooppalainen siipenä. Kuten nyt tiedämme, siitä ei tullut mitään ja WEU lakkautettiin 1. heinäkuuta 2011.
WEU:n purkaantuminen ei ollut tiedossa 1990-luvun alkuvuosina. Kun vielä muistetaan, että Maastrchtin sopimuksessa sanotaan: "Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka käsittää kaikki Euroopan unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, mukaan lukien pitkällä aikavälillä määriteltävä yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen".
Tämä kirjaus oli tiedossa, kun Suomen jäsenyysneuvottelut päättyivät. Haettiin turvatakuita. Suomen kansa äänesti vuoden 1994 neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä 57-43 jäsenyyden puolesta. Eduskunta hyväksyi jäsenyyden äänin 152 - 45 tyhjää ja poissa oli molempia yksi edustaja. Tottakai Paavo Väyrynen vastusti jäsenyyttä ja järjesti jarrutuskeskustelun.
Toisin sanoen, hyväksyessään EY:n jäsenyyden Suomi hyväksyi Euroopan Unioinin sopimuksen rahaliittoineen yhteisine ulko ja turvalisuuspolitikoineen. Rahaliitto johti yhteiseen rahaan, Euroon vuoden 2002 alusta. Suomi ja Kreikka mukana.
Suomi on ollut Unionin jäsenenä vuodesta 1995 ja välillä se on jollekin ollut aika vaikeaa käsittää. Millloin valitetaan kansallisen päätösvallan menetystä, uusliberalistista talouspolitiikkaa tai vaikkapa kristillisten arvojen häviämistä.
Kysynpähän vaan, jos halutaan irti Euroopan Unionista, niin miten palautetaan ne olosuhteet jotka vallitsevat parisenkymmentä vuotta sitten? Kuka sitäpaitsi haluaa Neuvostoliiton ja YYA-sopimuksen takaisin. Kyllä kai uudelleenitsenäistyneet balttian maat: Viro, Latvia ja Liettua sekä jälleenyhdistynyt Saksa on parempi, kuin Neuvostoliitto ja kommunistiblokki?
Ns. EU-kriittisyyden kyllä ymmärtää oikeisto- ja vasemmistoänkyröitten populismina, mutta kyllä Suomen Keskustassakin välillä lipsuu. Paavo Väyrynen on johdonmukainen siitä hänelle pisteet. Ilmeisesti Paavon Keskustan kentässä saaman suosion vuoksi on puheenjohtaja Mari Kiviniemikin yltynyt ns. suorapuheiseksi.
Viime viikolla edustaja Kiviniemi oli heittämässä Kreikkaa pihalle Eurosta. On Marilla otsaa: hän varsin hyvin tietää, että Unionin periaattesiin kuuluu toimia yhteistoiminnassa ei tuomita toisia jäsenmaita. Erityisen huvittavaksi sen tekee se, että Kreikan, vanhan kaupunkivaltion jyrää suomalaisen maalaispuolueen puheenjohtaja. Mari on todennäköisesti sukunsa ensimmäinen, joka on laitettu muualla alulle kuin heinäladossa.
Populistipöllöt havittelevat nopeita poliittisia voittoja, mutta toivoisi hieman vastuullisuutta ns. vanhojen puolueiden edustajilta. Tämä koskee tottakai myös samalla sosiaalidemokraatteja ja Kokoomusta.
On muistettava muutama tosiseikka: kylmää sotaa edeltävän, tiukasti omaa etuaan ajavien kansalaisvaltojen aika on ohi. Tämä johtuu pelkästään kansainvälisen taloudellisen riippuvuuden korostumisesta ja siitä, että nykyiaikainen viestintäteknologia tuo tapahtumat toiselta puolelta maapalloa toiselle puolelle sekunneissa. Samassa ajassa siirtyvät pääomat saman matkan.
Euroopassa on tunnustettava keskinäinen riippuvuus. Toisten jäsenvaltioitten tuomiseminen ja leimaaminen ei kuulu asiaan. Loppujen lopuksi se, miten sosiaalista tai epäsosiaalista politiikkaa Euroopan Unionissa ja sen jäsenvaltiossa noudatetaan riippuu meistä äänestäjistä.
Läheskään sen vertaa kuin Suomi on poliittisesti Eurooppalaisella tasolla, se ei ole jalkapalloilullisesti. Turhauttava ja virheitten täyttämä tappio tasoltaan heikonpuoleisessa ottelussa Itävallalle ei paljoa lupaa. Turhauttavaa. Nyt olisi valonpilkahdus Huuhkajille paikallaan.
Jaatinen Julistaa
"Ihmisiä emme opi tuntemaan silloin kun he tulevat luoksemme; meidän täytyy mennä heidän luokseen, jos mielimme saada selville heidän laitansa."
Johann Wolfgang von Goethe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti