MAAILMALLISTA MENOA

Vaikka tasavallan presidentin valtaa on viime aikoina vähenetty presidentti johtaa edelleen ulkopolitikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa.
Ensimmäiseksi presidenttisuosikkiaan valitessa tulisi siis kinnitää huomio kandidaatin ulkopoliittisiin valmiuksiin. Tätä korostaa se, että Suomesta on mahdollisesti tulossa Yhdistyneitten Kansakuntien turvallisuusneuvoston jäsen. Siinä tilanteessa on turvallisempaa, että yksi keskeinen tasavallan ulkopolitiikan vaikuttajista ei ole opiskeluvaihesssa.
Jos tarkastellaan presidettiehdokkaiden ulkopoliitista kokemusta on gallupsuosikki Sauli Niinstö kaukana kärjestä.
Niinistön kansainvälispoliittinen kokemus ja harrastuneisuus on kaukana Paavojen Lipponen ja Väyrynen kokemuksesta. Molemmat ovat myös kirjottaneet paljon ulkopolittiikasta. Nyt en puutu sisältöön.
Itse asiassa kolmaskin keski-ikäinen herra, Pekka Haavisto, on Niinistöä kokeneenpi ulkopoliitikko. Haaviston YK-tehtävät ylittävät komeasti Niinistön hommat europpalaisena pankkiherrana, Euroopan Investoitipankin varatoimitusjohtajana.
Mitä taas kaikken edellämainittujen ulkopolitiikan sisältöön tulee voi karkesti sanoa, että Väyrynen näkee kansainväliset järjestöt eräänlaisina lypsylehminä, joista käydään sitten kiristämässä mahdollisimaman paljon tukiaisia kotimaan maataloudelle.
Niinistön ulkopoliittinen profiili on epäselvä, mutta ainakaan talouselämän rajoittamiseen ei Saulin mukaan kansainvälisiä instituutioita tule käyttää.
Jollekin voi olla yllätys, että Lipponen ja Haavisto ovat melkoisen samankaltaisia kansainvälisyydessä. Kansaiväliset yhteydet nähdään itseisarvona. Yhteydet ja yhteistöt voivat toimia rauhan ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäjänä.
Painotuserojakin toki on: Haavisto painottaa, poliittisesta taustaryhmästään johtuen, Lipposta enemmän ymparisönsuojelua. Lipposella on Haavistoa enemmän esillä kansainvälisen talouden sääntely ja hallinta.
Muiden ehdokkaiden ulkopolitiikaa on vaikea arvioida kohtuullisen vähäisen kokemuksen vuoksi. Eva Biaudet on ollut Etyj:n edustaja ja onhan Eva toki kansaivälisesti suuntautunut.
Sari Essayah on Euroopan parlamenin jäsen. Paavo Ahrinmäki käy ainakin jalkapallo-otteluita katsomassa ulkomailla, hänen suosikkiseuransa Englannin Valioliigssa on gryndereiden perustama Chelsea.
Timo Soini on ollut Euroopan Parlamentin jäsen, mutta ei kai ulkopoliittiseksi linjaksi voi sanoa vieraan- ja tulevaisuuden pelkoa sekä muulla maailmalla pelottelua.
Arvojohtaminen on noussut myös tarkeäksi asiaksi presidentinvaalikeskustelussa. Tässä eron saaminen ehdokaille on pintapuolisesti tarkasteltuna vaikeaa: kaikkihan kannattavat sosiaalista hyvinvointia ja tasa-arvoa.
Totuudellisemman kuvan saakin kurkistamalla ehdokaiden taustaryhmittymiin. Silloin muutamien ehdokkaiden puheet joutuvatkin outoon valoon: taustalta löytyy kansallissosialisteja ja uskonnollista äärioikeistoa.
On tottakai niin, että kandidaatti ei voi vastata kaikkien taustaihmistensä mielipiteistä, mutta on kohtuulista vaatia käsien levittelyä ja sormen heristelyä  rohkeampaa puuttumista  suoranaiseen mädännäisyyteen.
Selvää on myös se, että jos ehdokkaan taustalla on huomattavan paljon rahavallan edustajia, hän myös tulee virkaan valittuaan pitämään esillä toimitusjohtajille tärkeitä asioita.
Mieleen nousee vuoden 2000 presidentinvaalit, jolloin Esko Ahon kampanjapäällikkönä toimi Tapani Yli-Saunamäki. Myöhemmin Yli-Saunamäki työskenteli Nova Groupin toimitusjohtajana. Tällä hetkellä Tapani Yli-Saunamäki on syytettynä  lahjusrikoksesta Nova - jutun yhteydessä.
Entäpä jos Esko Aho olisikin valittu presidentiksi? Aika mielenkiintoinen vaalipäällikkö.
Sauli Niinistö on kerta toisensa jälkeen jokaisen tutkimuksen ylivoimainen ykkönen. Ainakaan ulkopoliittiseeen kokemukseen ja osaamiseen ei hänen mittaussuosionsa perustu.
Liike-elämän rahaa on Saulin käytössä ehdokkaista ylivoimaisesti eniten. Onkin niin,että tässä vaiheessa kyselyihin vastanneet kansaliset tuskin ovat isommin presidentinvaaleja miettineet. Niinistön nimi on annettu, kun Niinistöstä on niin paljon puhuttu. Lisäksi osa vastaajista on voinut katsoa, että on ikäänkuin Sauli Niinistön "vuoro" eikä muita kanditaatteja ole mietittykään.
On selvää, että kyselyssä ja varsinaisessa vaalissa nähdään iso muutos nykyiseen kyselyasetelmaan.

Saksan Bundesliigan "Syysmestari" on, ei niin yllättäen, Bayern München. Kun liigassa on pelattu 17 kierrosta on Bayernilla 37 pistettä.  Kakkosena ja kolmantena ovat, molemmat 34 pistettä keränneinä, Borussia Dortmund ja Schalke 04. Neljäntenä, pisteen päässä edellämainitusta on yllätysjoukkue Borussia Mönchengladbach.
Sarjan nousijajoukkueet, Hertha BSC Berlin ja FC Augsburg, ovat pelannet odotetulla tavalla. Augsburg on suoran putoajan paikalla 17. Hertha on 11.
Berliinin "Vanhaa rouvaa" rasittaa outo ujostelu, onkohan kokemattomuutta, kotikentällään. Moni täysin voitettavissa oleva ottelu on kääntynyt tasapeliksi. Berliiniläisillä onkin liigan eniten tasapelejä yhdessä Hannover 96:den kanssa, kahdeksan kappaletta.
Kun muutama "typerä" tasapeli olisi jäänyt pois Hertha BSC Berlin kamppailisi hyvinkin vähintään karsijan paikasta Eurooppa Liigaan.
Toki kansainvälisiä matseja saa myös cupin voitolla. Tässä kilpailussa Sinivalkoiset ovat edenneet puolivälieriin.
Bundesliiga jatkuu talvitauon jälkeen 20.tammikuuta. Koska tapoihin kuuluu niin tässä tulee ennustus mikä on tilanne vuoden 2012 toukokuussa kun liiga päätyy:
1) Bayern München 2) Schalke 04 3) Borussia Dortmund. Nämä joukkueet pääsevät suoraan Mestareiden liigaan.
Samaiseen liigaan karsii Bundesliigan neljäs: Bayer 04 Leverkusen. Eurooppa Liigan karsintoihin pääsevät viides, Werder Bremen ja kuudes Hertha BSC Berlin.
Liigasta suoraan putoavat Augsburg ja Freiburg. Liigapaikastaan joutuu karsimaan FC Nürnberg.

Jaatinen Julistaa:
 "Enempi on maailmaa kun ikkunasta näkyy." (Suomalainen sananlasku)