Palveluseteli on arvokas lappu, joka voidaan vaihtaa joskus tavaraan, useimmiten palveluun. Kun oikein raakoja ollaan: jos tätä toiselta nimeltään voucheria käytetään kunnan tai valtion palveuiden hankkimiseen on sen tarkoitus julkisten palvelujen yksityistäminen.
Toisaalta, ovathan useinminten työnantajan työntekijälleen ostamat, lounas- ja matkasetelit myös palveluseteleitä.
Nyt Suomessakin ollaan innostuttu oikein todenteolla julkisten palveluiden yksityistämisestä palvelusetelieitä hyväksi käyttäen. Palveluseteli-intoilijat väittävät palvelujen tarvitsijoiden valinnanvapauden paranevan palvelusetelin käyttöönoton myötä. Näin tapahtuukin. Teoriassa, optimaalisilla markkinoilla, joilla kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa tai ne ainakin nopeasti hakeutuvat tasapainotilaan.
Näin ei kuitenkaan ole. Hyvin helposti käy niin, että niillä maan alueilla, jossa palvelutarjontaa on, saattaa valinnnanvaraa syntyäkin. Tässäkin tapauksessa todellisena riskinä on se, että jollekin palvelunaloille syntyy kahdet markkinat.
Julkiset, jotka maksavat asiakkaalleen palvelusetelin verran. Näitä julkisia palveluja käyttävät pieni- ja keskituloiset.
Toisekseen syntyvät, veronmaksajien rahoilla tuetut, yksityiset palvelut, jotka maksavat pohjahintana palvelusetelin arvon ja sitten jotain siihen päälle. Näitä palveluja käyttävät hyvätuloiset.
Tämä voi johtaa siihen, että julkiset palvelut rapistuvat vähitellen varojen sekä osaavan henkilökunnan puutteeseen ja yksityiset palvelut senkun kukoistavat.
Voidaan kysyä onko järkeä käyttää veronmaksajien varoja yksityisten eliittipalveluiden tuottamiseen ja suurituloisten hyväksi?
Sellaisissa maan osissa missä tarjontaa eikä kilpailua ei oikeastaan ole, syntyvät yksiyiset monopolipalvelut, jotka ovat juuri ja juuri vaadittua minimitasoa. Tässä tapauksessa palvelun tarvitsija on pakon edessä. Nyt voidaan kysyä miksi julkinen sektori ei tuota palveluita, koska niistä ei kukaan oikeastaan kanna huolta?
Palvelusetelit toimivat todella hyvin työnantajan työntekijälle antamana kannustuskeinona tai palkanlisänä. Edellä mainittujen lounas- ja matkaseteleiden lisäksi tunnetaan vähintään liikunta- ja kultuuriseteli.
Julkisten palveluiden yhdeydessä palveluseteli sopii yksittäistapauksessa harvinaisen, pakon edessä tarvittavan, mutta vaikeasti saatavan palvelun maksamiseen.
Laajemmin käytetynä se edellyttää erittäin taitavasti tehtyä kilpailutusta ja lähes tasapainoisia markkinoita. Missä sellaista on? Tyhjiössä kai.
Nyt se sitten repesi. Huuhkajat pääsivät oikein kunnolla maalintekoon EM-karsinnoissa. Ottelu San Marinoa vastaan päättyi peräti 8-0 kotivoittoon. Matsia piti toki nyhjätä maalittomana 39. minuutille.
Maalinteon aloitti Mika Väyrynen. Erätauolle lähdettiin 1-0 numeroissa, sitten alkoi tapahtua: Mikael Forssell teki kolme häkkiä, Kasper Hämäinen kaksi ja Roni Poronkara sekä Jari Litmanen molemmat yhden.
Tämän pilkulta ammutun täysosuman myötä Kuningas Litmasesta tuli EM-karsintojen historian vanhin maalitekijä 39 vuoden 270 päivän ikäisenä. Edellinen ennätyksen haltija oli irlantilainen John Aldridge, 37 vuotta 23 päivää vanhana EM-karsintamaalin makuun päässyt peluri.
On niin, että tasavallassa on ollut monta presidettia, mutta vain yksi kuningas.
Kyllä kyllä, kuningaslajissa on keskimäärin kivempi voittaa, kun hävitä, mutta San Marino ei ollut minkäänlainen mittari.
Tuon kääpiövaltion joukkueen taso oli suomalaisen miesten Ykkösen luokkaa. Vuosaaren Viikingit pelaisivat tiukan ottelun San Marion maajoukkueen kanssa.
Hyvä, että Huuhkajilla repesi, mutta taisi revetä pahasti liian myöhään.
Jaatinen Julistaa:
Mestari tuo perjantaina kottisalkun parakkiin.
Hän tuoksuu kuten tuntematon kukka tropiikin.
Viimeisen tilin jotkut saa, tukat kammataan.
Pirssillä pakoon pääseen grilli Mustaan Mölyapinaan.
Tulilientä tappavaa kuivat kurkut lutkuttaa.
Vain öisin intiaanit ratsastaa aavaa preeriaa.
Tuomari Nurmio: Aavaa preeriaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti